Paistettu caprese – Fiilistellen

Teen asioita pitkälti fiilispohjalta usein seurauksia sen kummemmin miettimättä. Välillä tulee heittäydyttyä projekteihin, joihin ei välttämättä jälkikäteen koskisi pitkällä tikullakaan. Mutta toisaalta välillä onnistaakin. Yhden onnistumisen koin eilen S&A-messuilla, kun tapasin perjantaireseptiläisiä ja signeerasin keittokirjojani. Kaikki mukana olleet 130 kirjaa jaettiin – enempää kun ei auton takaluukkuun mahtunut. Väkeä oli välillä jonoksi saakka.

Keittokirjaprojektin idea syntyi hetkessä ja kokkailu vei vuorokauden (kirjoittaminen veikin sitten monta valvottua yötä tekstejä hioessa ja reseptiikkaa tarkistaessa). Jos työmäärän olisi tiennyt etukäteen, niin kyllä olisi taas jäänyt tämäkin projekti pöytälaatikkoon. Onneksi tuli tehtyä, voin todeta jälkiviisaana!

Tammikuussa 2008 kierrellessäni kaupan hyllyjä ja tuoretiskejä, kyllästyin marinoidun moskan myyntiin ja älähdin marinoimattoman lihan ja aitojen makujen puolesta. Perustin hetken mielijohteesta adressin aiheesta. Adressi keräsi muutamassa viikossa yli 10 000 nimeä ja aihe nousi yleiseen keskusteluun ja myös uutisotsikoihin saaden aikaan pienen myrskyn vesilasissa. Keskustelun aloittajana toimi tuolloin Jaakko Nuutila, ruokakultturimme yksi keulahahmoista.

Kas kummaa, aihe on taas ajankohtainen, kun raaka-aineiden myyntiajan keinotekoisesta jatkamisesta nousi äläkkä muutama päivä sitten yleisökirjoituksen perusteella. En ota kantaa aiheeseen, sillä en tiedä varmasti, että isketäänkö kaupoissamme tosiaan vanhaa tavaraa marinaadiin ja myydään taas monta päivää. Kuullostaa varsin oudolta toiminnalta. Sen voin kuitenkin todeta, että ostamalla marinoimatonta, on lihan, kalan tai kanan tuoreus ja oikea maku haistettavissa ja maistettavissa. Omat mausteet voi laittaa pintaa sen jälkeen, kun on todennut raaka-aineen ensiluokkaiseksi.

Lukijoita on tammikuusta 2008 tullut lisää, joten sallittakoon tuohon alle linkki adressiini. Josko joku uusista tuttavuuksista haluaisi myös ilmaista mielipiteensä aiheesta ja saada ääntään kuuluviin. Adressia voi myös kommentoida, joten sinne vaan jakamaan kokemuksia marinoitujen tai marinoimattomien raaka-aineiden puolesta!

Adressi marinoimattoman lihan puolesta

Reseptejä vaikka naapurille jakaa

Tällä viikolla korvataan viime viikon reseptittömyys oikein kunnolla. Ensinnäkin saatte reseptin Taiteiljan suosittelemaan paistettuun capreseen. Kerroin tästä ”Kohtaamisia” kirjoituksessani. Teimme ruoan purjehduksellamme ja se upposi miehistöön kuin ravintola-alan alvit budjettiriihessä! Tämän ruoan lisäksi saatte myös kokonaisen viikon menusuunnitelman ostoslistoineen. Kyseessä on siis kolmen perheen viikon purjehdusloman menu excel-taulukkona. Suunnitelman reseptiikka on ajateltu noin kahdeksalle aikuiselle, joten puolittamalla määrät saa aikaiseksi perinteisiä neljän hengen aterioita. Ensimmäisellä välilehdellä on viikkosuunnitelma raaka-aineineen ja resepteineen. Toisella välilehdellä on viikkokoonti ja viimeisellä välilehdellä on ostoslista jaoteltuna ostokohteen (kauppa, tori jne.) mukaan ainesryhmiin (maito / liha / kasvis / säilyke jne.). Yksinkertaisena putkiaivona tarvitsen tällaisen rautalankamallin. Kunnon perheenäiti varmasti painelee vain kauppaan, täyttää kärryt ja loihtii viikon ajan pötyä pöytään fiilispohjalta. Itse en siihen pysty.

Lataa pujehdusmenu tästä

Paistettu caprese

Tässä reseptissä raaka-aineiden maku ratkaisee. Siksi niiden lisämääreenä on ”hyvää”. Se kanssa tarkoittaa hyvää.

AINEKSET
– 4 isoa, kypsää tomaattia
– 4 isoa palleroa hyvää mozzarellaa
– hyvää oliiviöljyä
– ½ dl hyvää balsamicoa
– ½ sitruunan mehu
– Maldon-suolaa, mustapippuria myllystä ja koristeluun basilikan lehtiä
VALMISTUS
Leikkaa tomaatit paksuiksi siivuiksi. Kaada pannulle balsamicoa ja kuumenna. Paista tomaatteja hetki pannulla balsamicossa.
Laita tomaatit lautaselle. Leikkaa mozzarella siivuiksi. Asettele tomaattien päälle ja ripottele pinnalle sitruunaoliiviöljyä. Koristele basilikalla ja mausta mustapippurilla sekä tarvittaessa Maldon-suolalla.

Fiilistellen viikonloppuun!

Perjantaikokki

Tomaatti-persiljapasta – Lapsuusmuistoja

Aina välillä tuntuu, että kaikki hyvä katoaa aikanaan. Lapsuuden muistot, maut, hajut ja maisemat katoavat, kehitys kehittyy ja ihmiset muuttuvat. Entinen, pieni kyläkoulunikin on kasvanut liikuntasalilla, urheilukentällä ja suurtalouskeittiöllä. Nykyään siellä on oikea jakolinjastokin. Silloin, kun minulla oli ilo kuluttaa kyseisen ahjon penkkiä, ruokailu tapahtui luokissa ja ruoka kannettiin niihin oppilaiden toimesta.

Lapsuuden maisematkin ovat muuttuneet. Sinne tänne on noussut omakotialueita, joissa postimerkin kokoisilla tonteilla on niihin juuri ja juuri mahtuvia kivitaloja kahden auton autotalleilla. Ala-asteen ystävieni vanhempien asunnot, joita silloin pidin isoina ja näyttävinä, ovat pieninä ja nuhjuisina jääneet isojen tulokkaiden varjoon. Tosin vanhojen talojen isoille tonteille mahtuu muutakin kuin aita ja trimmattu puudeli.

Eilen koin aikamatkan lapsuuteen. Menimme lastemme kanssa uimaan Kaarinan uimahalliin. Minun lapsuudessani uimaretki oli usein toistuva ilon hetki. Äitimme koulutti meidät aina uimamaistereiksi saakka. Se olikin pitkään korkein koulutusasteeni. Uimahallissa oli silloin pieni kioski, jonka maut, hajut ja tuoksut on kaiverrettu jonnekin alitajuntani tarkimmin vartioidulle alueelle.

Uimahalli on lapsuudestani kasvanut, uima-altaiden lämpötila noussut ja nykyään halli on varustettu jopa porealtaalla sekä niskaa mukavasti hierovilla vesisuihkuilla. Siitä on tullut pienoiskylpylä. Jotain vanhaakin on säilytetty. Vaikka kioskin tilat on uusittu, niin edelleen sitä pyörittää sama vaaleatukkainen, ystävällinen yrittäjä, kuin minun lapsuudessani. Vuosia kioskiyrittäjänä tälle rautarouvalle on tullut samassa paikassa uimahallin perustamisesta saakka, eli 37 yhtäjaksoista vuotta.

Meitä istui pöydän ääressä rouvan asiakkaita kolme sukupolvea. Tuli nostalginen olo, kun tiesin itse istuneeni samassa paikassa kaksivuotiaan poikani ikäisenä. Halusin tarjota lapsilleni lapsuuteni uimahallimakuja ja -muistoja. Sorruin tilaamaan lihapiirakat nakilla, jätskit ja kirpeitä pääkallokaramellejä, joita aina lapsena söin.

Maistuivat kuin lapsena! Myös lapsille. Ja äitini maksoi – kuin lapsena. Taisi hänkin olla nostalgisella tuulella.

Tomaatti-persiljapasta

Tämä resepti on vielä kesän purjehdusmatkamme satoa. Jos saat lehtipersiljaa, niin käytä sitä.

AINEKSET

– 6 rkl oliiviöljyä
– 3 kynttä valkosipulia
– 8 siivua parmankinkkua, pekonia tms.
– 3 dl tomaattimurskaa
– 1 dl kasvislientä(tai 1 tl kasvisfondia ja 1 dl vettä)
– 1 puntti lehtipersiljaa
– 2 rkl pistaasipähkinöitä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– 1 paketti paksua spagettia

VALMISTUS

Kuori ja pilko valkosipulit. Paista pilkottua valkosipulia ja kinkkua öljyssä miedolla lämmöllä. Lisää tomaatit ja nosta lämpöä. Lisää kasvisliemi ja anna kiehua hiljalleen, kunnes kastike on redusoitunut noin puoleen. Keitä pasta ja lisää al dentenä kastikkeen joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuori ja pilko pistaasit puoliksi. Pilko persilja ja ripottele pistaasien kanssa pastan pinnalle.

Nauti tästä ruoasta ja talvisesta viikonlopusta!

Perjantaikokki

Kertaus on opintojen äiti

Mikäli resepti on kateissa, niin hae se hakutoiminnolla sivun ylälaidasta.

Ja mikäli haluat kommentoida tai antaa palautetta, niin klikkaa alta ”lähetä kommentteja”. Voit toki lähettää myös sähköpostia, mutta täällä kommenttisi on muidenkin luettavissa ja kommentoitavissa. Voit jättää mielipiteesi myös anonyyminä.

***

Ilmoittautumislomake nettiin helposti! Tutustu Lyytiin!

Inkivääri-soijalohta – Naisten maailma

Minulla on viisi veljeä, eikä ensimmäistäkään siskoa. Olen siis koko pienen ikäni kasvanut hyvin poikamaisessa ympäristössä. Naisten monimuotoista maailmaa olen oppinut hahmottamaan vasta vaimoni kautta. Onneksi hän on pätevä ja kärsivällinen opettaja. Nyttemmin saan oppia myös tyttäreltäni. Vaikka hän pieni onkin, niin osaa sujuvasti jo naisten tavat.

Tapahtui eräänä aamuna Perjantaikokin kotona. Olin alakerrassa noutamassa lasten vaatteita. Vaimo ja lapset suorittivat aamutoimia ylhäällä. Olen jo oppinut, että oma värisilmäni ei riitä tekemään aivan kaikkia valintoja tytölle, joten varmistan vaatevalinnat vaimoltani.

– Jos tuon Julialle pinkit housut, niin käykö keltaiset sukat?
– Ei tietenkään. Mieti nyt vähän.

– Mietin mietin! Miksi ei käy?
– Eihän ne sovi yhteen.
– Jaa. Selvä. No valkoiset sukat sitten?
– Ne käy.

– Entä jos on ne pinkit housut, niin käykö vihreä paita?
– Ai valkoiset sukat, pinkit housut ja vihreä paita?

– Niin.
– No, mietihän nyt taas…
– Eli ilmeisesti ei?
– Ei.
– Ookoo… Entä keltainen paita?
– Käy, jos tuot keltaiset sukat.

– Bingo! Eli keltaiset sukat, pinkit housut ja keltainen paita. Tuon!

Keräsin tyttären vaatteet, kun olin vihdoin selvittänyt päivän värikoodin. Pojalleni on helppo ottaa vaatteet. Kunhan hänen housut ovat polvista suunnilleen ehjät ja paidassa on auton tai helikopterin kuva, niin hän päristelee tyytyväisenä loppupäivän.

Tulin yläkertaan ja ajattelin selvinneeni päivän ensimmäisestä testistä. Olin saanut valittua vaatteista naiselle kelpaavan väripaletin. Pyysin Juliaa vaihtamaan vaatteita. Hän katsoi vaatepinoa ja ilmoitti päättäväisellä äänellä:

– Eeeeeeiiiii…. mä haluan kisumisu-paidan ja prinsessahousut! Hae iskä uusiksi!

Mitä tästä opimme?

Jokaisella naisella on oma maailmansa. Oli se sitten pieni tai iso, niin ainakin se on erilainen kuin toisella.

Tämän viikon resepti on jälleen purjehduslomamme peruja. Tätä syödessä tulee kesäinen olo.

Inkivääri-soijalohta

AINEKSET
– 500 g lohta fileenä
– 0,5 dl soijaa
– 0,5 dl riisietikkaa (valkoinen balsamicokin käy)
– 1 pieni pala tuoretta inkivääriä
– 1 rkl seesamiöljyä (ei välttämätön)
– 1 nippu kevätsipulin varsia tai purjoa

VALMISTUS
Raasta inkivääri ja sekoita soijan sekä etikan ja seesamiöljyn kanssa. Siivuta lohi ohueksi. Pirskottele kastike ja pilkotut kevätsipulin varret lohen päälle. Ripottele pinnalle halutessasi hieman suolaa. Anna maustua hetki ja nauti.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Jos olet viellä pikkujouluja vailla, niin kurkkaa täältä ideaa…

Haluatko vaikuttaa?

Adressi kalastajien ja Itämeren puolesta. Katso lisää täältä.

Ja muistakaa, että keskustelu jatkuu alla. Kommentteja, kiitos!

***

Onko ilmoittautuminen tapahtumaan ollut joskus hankalaa? Suosittele järjestäjälle Lyytiä!