Paistettu caprese – Fiilistellen

Teen asioita pitkälti fiilispohjalta usein seurauksia sen kummemmin miettimättä. Välillä tulee heittäydyttyä projekteihin, joihin ei välttämättä jälkikäteen koskisi pitkällä tikullakaan. Mutta toisaalta välillä onnistaakin. Yhden onnistumisen koin eilen S&A-messuilla, kun tapasin perjantaireseptiläisiä ja signeerasin keittokirjojani. Kaikki mukana olleet 130 kirjaa jaettiin – enempää kun ei auton takaluukkuun mahtunut. Väkeä oli välillä jonoksi saakka.

Keittokirjaprojektin idea syntyi hetkessä ja kokkailu vei vuorokauden (kirjoittaminen veikin sitten monta valvottua yötä tekstejä hioessa ja reseptiikkaa tarkistaessa). Jos työmäärän olisi tiennyt etukäteen, niin kyllä olisi taas jäänyt tämäkin projekti pöytälaatikkoon. Onneksi tuli tehtyä, voin todeta jälkiviisaana!

Tammikuussa 2008 kierrellessäni kaupan hyllyjä ja tuoretiskejä, kyllästyin marinoidun moskan myyntiin ja älähdin marinoimattoman lihan ja aitojen makujen puolesta. Perustin hetken mielijohteesta adressin aiheesta. Adressi keräsi muutamassa viikossa yli 10 000 nimeä ja aihe nousi yleiseen keskusteluun ja myös uutisotsikoihin saaden aikaan pienen myrskyn vesilasissa. Keskustelun aloittajana toimi tuolloin Jaakko Nuutila, ruokakultturimme yksi keulahahmoista.

Kas kummaa, aihe on taas ajankohtainen, kun raaka-aineiden myyntiajan keinotekoisesta jatkamisesta nousi äläkkä muutama päivä sitten yleisökirjoituksen perusteella. En ota kantaa aiheeseen, sillä en tiedä varmasti, että isketäänkö kaupoissamme tosiaan vanhaa tavaraa marinaadiin ja myydään taas monta päivää. Kuullostaa varsin oudolta toiminnalta. Sen voin kuitenkin todeta, että ostamalla marinoimatonta, on lihan, kalan tai kanan tuoreus ja oikea maku haistettavissa ja maistettavissa. Omat mausteet voi laittaa pintaa sen jälkeen, kun on todennut raaka-aineen ensiluokkaiseksi.

Lukijoita on tammikuusta 2008 tullut lisää, joten sallittakoon tuohon alle linkki adressiini. Josko joku uusista tuttavuuksista haluaisi myös ilmaista mielipiteensä aiheesta ja saada ääntään kuuluviin. Adressia voi myös kommentoida, joten sinne vaan jakamaan kokemuksia marinoitujen tai marinoimattomien raaka-aineiden puolesta!

Adressi marinoimattoman lihan puolesta

Reseptejä vaikka naapurille jakaa

Tällä viikolla korvataan viime viikon reseptittömyys oikein kunnolla. Ensinnäkin saatte reseptin Taiteiljan suosittelemaan paistettuun capreseen. Kerroin tästä ”Kohtaamisia” kirjoituksessani. Teimme ruoan purjehduksellamme ja se upposi miehistöön kuin ravintola-alan alvit budjettiriihessä! Tämän ruoan lisäksi saatte myös kokonaisen viikon menusuunnitelman ostoslistoineen. Kyseessä on siis kolmen perheen viikon purjehdusloman menu excel-taulukkona. Suunnitelman reseptiikka on ajateltu noin kahdeksalle aikuiselle, joten puolittamalla määrät saa aikaiseksi perinteisiä neljän hengen aterioita. Ensimmäisellä välilehdellä on viikkosuunnitelma raaka-aineineen ja resepteineen. Toisella välilehdellä on viikkokoonti ja viimeisellä välilehdellä on ostoslista jaoteltuna ostokohteen (kauppa, tori jne.) mukaan ainesryhmiin (maito / liha / kasvis / säilyke jne.). Yksinkertaisena putkiaivona tarvitsen tällaisen rautalankamallin. Kunnon perheenäiti varmasti painelee vain kauppaan, täyttää kärryt ja loihtii viikon ajan pötyä pöytään fiilispohjalta. Itse en siihen pysty.

Lataa pujehdusmenu tästä

Paistettu caprese

Tässä reseptissä raaka-aineiden maku ratkaisee. Siksi niiden lisämääreenä on ”hyvää”. Se kanssa tarkoittaa hyvää.

AINEKSET
– 4 isoa, kypsää tomaattia
– 4 isoa palleroa hyvää mozzarellaa
– hyvää oliiviöljyä
– ½ dl hyvää balsamicoa
– ½ sitruunan mehu
– Maldon-suolaa, mustapippuria myllystä ja koristeluun basilikan lehtiä
VALMISTUS
Leikkaa tomaatit paksuiksi siivuiksi. Kaada pannulle balsamicoa ja kuumenna. Paista tomaatteja hetki pannulla balsamicossa.
Laita tomaatit lautaselle. Leikkaa mozzarella siivuiksi. Asettele tomaattien päälle ja ripottele pinnalle sitruunaoliiviöljyä. Koristele basilikalla ja mausta mustapippurilla sekä tarvittaessa Maldon-suolalla.

Fiilistellen viikonloppuun!

Perjantaikokki

Kalakukkokeitto – Kohtaamisia

Elämän suola on erilaiset persoonat. Tutustuin vajaa vuosi sitten varsinaiseen persoonaan, erääseen turkulaiseen kuvataiteilijaan. Silloin tällöin käy vain niin, että kaksi tuntematonta ja varsin erilaista ihmistä löytävät yhteisen huumorin muutamassa sekunnissa. Näin kävi minulle ja taiteilijalle.

Tämä taiteilija pursuaa ideoita ja intoa. Tall Ships’ Racen aikana bongasin hänet ihmisvilinästä päällystettynä omaa näyttelyä promoavilla postikorteilla. Varsin taiteellinen näky. Joskus luovuus on tosin lomalla ja into päiväunilla. Keskiviikkona oli taiteilijalla sellainen päivä. Päätin viedä hänet lounaalle piristääkseni palaveriamme. Kulkumme kävi vasta-avattuun ”Smör” –ravintolaan. Söin kalakeittoa. Keitto oli hyvää, näin ohimennen sanottuna. Tosin tilaan tuodut taulut meinasivat viedä taiteilijalta ruokahalun. Ehkä, koska eivät olleet omia.

Ruokaa saatuaan alkoi taiteilijankin luovuus taas kukkia ja kehitimme innolla ideaa taidesuunnistuksesta Turun kulttuuripääkaupunkivuotta varten. No, aika näyttää miten idea kehittyy. Potentiaalia siinä kyllä on. Kuulette siitä joskus myöhemmin perjantaireseptissä.

Lounaan aikana, toisen viinilasillisen jälkeen, alkoi taiteilija puhua ruuasta ja vannotti minua kokeilemaan erästä reseptiään. Lupasin näin tehdä. Juttu polveili, poikkesi Italiassa ja kääntyi kulttuurin kautta perjantaireseptiin. Kävi ilmi, että taiteilijakin on innokas lukijani. Hän vaati minua kutsumaan kaikki perjantaireseptiläiset tutustumaan uuteen näyttelyynsä Turun linnaan. Hän tarjoaa! Kun kerroin, että aivan kaikki eivät taida mahtua, sillä viikkolukijoita on jo yli 22 000, meinasi taiteilijalta tippua leuka lautaselle. Pienen nikottelun jälkeen päätti hän hieman rajata kutsuttavien määrää. (Kaikki ne, joille perjantairesepti tulee sähköpostiin, saavat itsellensä kutsun tänään perjantaina.)

Lounas venähti kaksituntiseksi. Töitä olisi ollut, mutta keskustelu oli hedelmällistä. Poistuessamme taiteilija kiitti ruoasta, kehui sitä ja vaati samassa lauseessa omistajia vaihtamaan taulut.

Persoonat. Ne tekevät elämästä mielenkiintoisen.

Kalakukkokeitto

Vaimon suvun juuret yltävät kauas Keski-Suomeen, josta johtuen silloin tällöin meidänkin ruokapöytään saadaan aitoa Hanna Partasen kalakukkoa. Myönnän, että minulla ei ole käsitystä siitä, tarjotaanko kukkoa koskaan näin, mutta ummikolle sallittakoon kaikenlaiset kokeilut. Perinteet ovat tärkeitä, mutta maku ratkaisee. Eikö?

Tilaa itsellesi resepti sähköpostiisi tuolta oikean puolen linkeistä, niin saat reseptin helposti tulostettavassa muodossa itsellesi.

AINEKSET
– 4 paksua siivua kalakukosta
– 400 g lohta
– ½ lanttu
– 4 porkkanaa
– 8 kpl uutta perunaa
– 1,5 l kalalientä (tai 1,5 l vettä ja 3 rkl kalafondia)
– 6 kokonaista mustapippuria
– merisuolaa

VALMISTUS Valmista ensiksi keitto. Pilko juurekset suupalan kokoisiksi paloiksi. Keitä kalaliemessä kypsiksi. Mausta liemi suolalla ja mustapippureilla. Lisää aivan lopuksi suupalan kokoisina paloina lohi. Kalan ei tarvitse kiehua keitossa, sillä se ylikypsyy helposti.

Laita lautasen pohjalle paksuhko siivu kalakukkoa. Nostele päälle muutama kauhallinen kalakeittoa. Anna maustua hetki ja tarjoa kuumana.

Persoonallista viikonloppua

Perjantaikokki