Kalakukkokeitto – Kohtaamisia

Elämän suola on erilaiset persoonat. Tutustuin vajaa vuosi sitten varsinaiseen persoonaan, erääseen turkulaiseen kuvataiteilijaan. Silloin tällöin käy vain niin, että kaksi tuntematonta ja varsin erilaista ihmistä löytävät yhteisen huumorin muutamassa sekunnissa. Näin kävi minulle ja taiteilijalle.

Tämä taiteilija pursuaa ideoita ja intoa. Tall Ships’ Racen aikana bongasin hänet ihmisvilinästä päällystettynä omaa näyttelyä promoavilla postikorteilla. Varsin taiteellinen näky. Joskus luovuus on tosin lomalla ja into päiväunilla. Keskiviikkona oli taiteilijalla sellainen päivä. Päätin viedä hänet lounaalle piristääkseni palaveriamme. Kulkumme kävi vasta-avattuun ”Smör” –ravintolaan. Söin kalakeittoa. Keitto oli hyvää, näin ohimennen sanottuna. Tosin tilaan tuodut taulut meinasivat viedä taiteilijalta ruokahalun. Ehkä, koska eivät olleet omia.

Ruokaa saatuaan alkoi taiteilijankin luovuus taas kukkia ja kehitimme innolla ideaa taidesuunnistuksesta Turun kulttuuripääkaupunkivuotta varten. No, aika näyttää miten idea kehittyy. Potentiaalia siinä kyllä on. Kuulette siitä joskus myöhemmin perjantaireseptissä.

Lounaan aikana, toisen viinilasillisen jälkeen, alkoi taiteilija puhua ruuasta ja vannotti minua kokeilemaan erästä reseptiään. Lupasin näin tehdä. Juttu polveili, poikkesi Italiassa ja kääntyi kulttuurin kautta perjantaireseptiin. Kävi ilmi, että taiteilijakin on innokas lukijani. Hän vaati minua kutsumaan kaikki perjantaireseptiläiset tutustumaan uuteen näyttelyynsä Turun linnaan. Hän tarjoaa! Kun kerroin, että aivan kaikki eivät taida mahtua, sillä viikkolukijoita on jo yli 22 000, meinasi taiteilijalta tippua leuka lautaselle. Pienen nikottelun jälkeen päätti hän hieman rajata kutsuttavien määrää. (Kaikki ne, joille perjantairesepti tulee sähköpostiin, saavat itsellensä kutsun tänään perjantaina.)

Lounas venähti kaksituntiseksi. Töitä olisi ollut, mutta keskustelu oli hedelmällistä. Poistuessamme taiteilija kiitti ruoasta, kehui sitä ja vaati samassa lauseessa omistajia vaihtamaan taulut.

Persoonat. Ne tekevät elämästä mielenkiintoisen.

Kalakukkokeitto

Vaimon suvun juuret yltävät kauas Keski-Suomeen, josta johtuen silloin tällöin meidänkin ruokapöytään saadaan aitoa Hanna Partasen kalakukkoa. Myönnän, että minulla ei ole käsitystä siitä, tarjotaanko kukkoa koskaan näin, mutta ummikolle sallittakoon kaikenlaiset kokeilut. Perinteet ovat tärkeitä, mutta maku ratkaisee. Eikö?

Tilaa itsellesi resepti sähköpostiisi tuolta oikean puolen linkeistä, niin saat reseptin helposti tulostettavassa muodossa itsellesi.

AINEKSET
– 4 paksua siivua kalakukosta
– 400 g lohta
– ½ lanttu
– 4 porkkanaa
– 8 kpl uutta perunaa
– 1,5 l kalalientä (tai 1,5 l vettä ja 3 rkl kalafondia)
– 6 kokonaista mustapippuria
– merisuolaa

VALMISTUS Valmista ensiksi keitto. Pilko juurekset suupalan kokoisiksi paloiksi. Keitä kalaliemessä kypsiksi. Mausta liemi suolalla ja mustapippureilla. Lisää aivan lopuksi suupalan kokoisina paloina lohi. Kalan ei tarvitse kiehua keitossa, sillä se ylikypsyy helposti.

Laita lautasen pohjalle paksuhko siivu kalakukkoa. Nostele päälle muutama kauhallinen kalakeittoa. Anna maustua hetki ja tarjoa kuumana.

Persoonallista viikonloppua

Perjantaikokki

Yksi kommentti artikkeliin ”Kalakukkokeitto – Kohtaamisia

  1. Paluuviite: Paistettu caprese – Fiilistellen | Perjantaikokin blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s