Vuosi takana, juhannus edessä – Minttu-vesimeloni –salaatti

Näin se hurahti. Vuosi ulkomailla on kohta takana. Mitä on jäänyt mieleen? Mitkä ennakko-odotuksista tai –peloista toteutuivat?

Kulttuurishokki. Sitä ei ole vielä tullut. Maana tämä on mukava, rauhallinen, siisti ja luonnoltaan upea. Mikä täällä ollessa.

Hintashokki. Se oli alussa valtava, varsinkin kun meinasin lapata ostoskärryyn kuudelle hengelle 35€/kg maksaneita kanan rintafileitä. Hyvin pian opin ostamaan kokonaisia kanoja kympillä kilo. Maistuvampaa ja melkein halvempaa kuin Suomessa. Samppanjaa saa lähikaupasta 18€/pullo. Se helpottaa hintashokkiin. Ja moni, moni muukin asia on halvempaa kuin Suomessa. Mainettaan edullisempi maa, kun tietää mitä tekee. Turistille törkykallis – tietenkin.

Sopeutumisvaikeudet. Niitä emme ole (vielä) kohdanneet – ja varsinkin lapset tuntuvat olevan kuin kalat vedessä. Asia konkretisoitui minulle tänään, kun Oliver pääsi elämänsä haavetta toteuttamaan. Hän aloitti jalkapallouransa suoraan Keski-Euroopan kentillä, eli FC Urdorfissa (hieman komeamman kuuloista kuin isän ura Kaarinan Nappuloiden Kuusiston kyläjoukkueen vaihtopenkin varalämmittäjänä). Nuori mies oli intoa täynnä, ei osaa vielä kieltä kuin nimeksi, mutta mitäs siitä. Jalkapalloa puhuvat kaikki – sanoi valmentajakin. Mutta kuvittelepa itsesi samaan tilanteeseen, eli ummikkona vaikkapa kahdenkymmenen kiinalaisen kanssa täysin vieraaseen kulttuuriin, seuraan ja maahan. Kuinka huoletta heiluisit? Lapsista on meillä paljon opittavaa.

Rivissä neljä Messiä, muutama maailmanmestari, mutta vain yksi Oliver.

Pelot ovat pitkälti vielä toteutumatta. Entäs ne odotukset?

Upeat vuoret. No niitä on! Talvella laskin käyneeni melkein parissakymmenessä eri hiihtokeskuksessa. Kahteen matkustin yli 1,5 tuntia. Suurin osa on tunnin sisällä kotiovelta.

Pyöräilymaastot. Check! Voi suoraan verrata edelliseen, mutta sillä erotuksella, että tasaisellakin on upeaa polkea, koska autoilijat ottavat fillaristit täällä todella hyvin huomioon.

Bisnes. Lämpenee pikkuhiljaa, mutta ei vielä mitään ihmeellistä. En tosin asettanut ensimmäiseen vuoteen kovin suuria kv-tavoitteitakaan. Syksyllä alkaa sitten näyttöjen aika. Mielenkiintoista aikaa.

Aikaa lapsille ja perheelle. Sitä on ollut aivan eri tavalla kuin aiemmin ja se on ehdottomasti vuoden paras anti. Vaikka välillä se pyörälenkki tuleekin tarpeeseen, niin väitän nyt tuntevani perheeni ja lapseni paljon paremmin kuin vuosi sitten. Vuoret voi vaihtaa saaristoon, racleten thai-ruokaan ja laskettelusukset rantasandaaleihin. Kotini on siellä missä perheeni ja siellä olen onnellinen.

Hyvä vuosi. Ja hauskaa kyllä, kohta se vain paranee, kun suuntaamme kesälomalle Suomeen ja saaristoon.

Toivon hyvää juhannusta sinulle. Palataan asiaan taas elokuussa! Satunnaisia päivityksiä saattaa tulla Facebook-sivulle (www.facebook.com/perjantaikokki), joten käyhän tykkäämässä!

Perjantaikokki

AU PAIRIKSI MEILLE?

Yksi syy vuoden onnistumiseen on ollut loistava Au Pairimme Mari. Valitettavasti kaikki hyvä päättyy aikanaan ja Mari palaa Suomeen opiskelemaan. Siksipä haemmekin elokuusta eteenpäin meille uutta Au Pairia uusiin seikkailuihin.

Jos tunnet sellaisen, niin laita viestiä eteenpäin! Lisätiedot työstä osoitteessa www.perjantaikokki.fi/au-pairiksi-sveitsiin/

Minttu-vesimeloni –salaatti

Puutarhamme on vallannut minttu, jolle koitan kovin keksiä käyttötarkoituksia. Onneksi se sopii loistavasti kesäsuosikkini vesimelonin kanssa yhteen ja kun kylkeen grillaa vielä halloumia, on hellesalaatti valmis. Halloumin voit korvata myös Fetalla ja mintun basilikalla.

AINEKSET

–       ½ vesimeloni
–       iso kourallinen mintun lehtiä
–       1 paketti halloumia
–       1 punasipuli
–       2 tl valkoista balsamicoa
–       ½ limen mehu
–       1 tl ruokosokeria
–       oliiviöljyä
–       Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Marinoi punasipuli. Kuori ja halkaise sipuli. Pilko erittäin ohuiksi siivuiksi. Laita pieneen kulhoon ja sekoita joukkoon balsamico (tai valkoviinietikka), sokeri ja limen mehu. Anna marinoitua.

Pilko vesimeloni arpakuution kokoisiksi paloiksi. Revi mintunlehdet pieneksi. Leikkaa halloumi sormen paksuisiksi siivuiksi. Grillaa halloumiin kuumassa grillissä raidat ja leikkaa kuutioiksi.

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä. Nauti grillatun kalan tai lihan kanssa.

Herkullista juhannusta!

Lomalle lapsista – Mozzarella –anjovissalaatti

Nyt Perjantaikokki älähtää! Turun Sanomat kirjoitti sunnuntaina artikkelin, jollaista en toivonut tai uskonut koskaan lukevani. Artikkeli kertoi lomattomista lapsista. Siis sellaisista lapsista, jotka vanhemmat vievät päivähoitoon ympäri vuoden, oli vanhemmilla loma tai ei.

Päiväkotien henkilökunta pohtii, mitä vastata pikkuiselle, joka ihmettelee ääneen hoidossa, että miksi hänet tuodaan tänne, vaikka äiti tai isi tai molemmat lomailevat.

Niin, mitä siinä sitten vastaisi. Tekisi mieli varmaankin vastata, että vanhempasi ovat itsekkäitä idiootteja, joille ei lasta olisi pitänyt suoda. Mutta eihän kasvatuksen ammattilainen voi näin vastata.

Mitä vanhemmat ovat vastanneet, kun hoitajat ovat sitten ehdottaneet, että lapsi voisi viettää lomalla aikaa hoidon sijaan vanhempiensa kanssa kotona?

”Milloin minulla sitten on lomaa?”

Minä en todellakaan ymmärrä näitä vanhempia. Mikä on vieraannuttanut heidät luonnollisesta perhe-elämästä näin kauas? Täydellinen piittaamattomuus ja itsekkyyskö?

Suomessa on paljon lapsettomia vanhempia, jotka eivät syystä tai toisesta voi omaa lasta hankkia, vaikka lapsen haluaisivatkin. Heille ainoa vaihtoehto on adoptio. Adoptiosta on tehty erittäin vaativa prosessi. Sen jos läpäisee, on käynyt varmasti vanhemmuuden perus- ja jatkotutkinnon läpi kunnialla. Mutta kun itse teet, niin senkus teet. Kukaan ei kysy tai kyseenalaista motiivejasi, saatikka testaa sopivuuttasi vastuunalaiseen homman.

Haloo aikuiset! Korkeintaan koirat ja kissat viedään kenneliin loman ajaksi (meillä ei viety niitäkään)! Lapset otetaan mukaan arkeen, juhlaan ja lomaan. Se on lapsen oikeus ja aikuiselle ainutlaatuinen, ohikiitävä mahdollisuus.

Suomessa on sekä subjektiivinen oikeus päivähoitoon että vanhempia, jotka sumeilematta hyödyntävät tätä subjektiivisuuden porsaanreikää. Kysyn vain, että mitä se hyödyntäminen tarkoittaa? Sitäkö, että jo lapsena etäännytettyyn nuoreen on teini-iässä aavistuksen hankala saada kontrollia? Tai sitäkö, että kun nämä lomavanhemmat joskus tulevat siihen ikään, että itse tarvitsevat apua, niin lapsilla onkin yllättäen kiire lomailla? Vai sitä, että pahimmassa tapauksessa nämä lapset siirtävät vanhemmilta opitun tavan omaan perhekulttuuriinsa? Sitä on kuulkaas sitten komeaa mummona tai pappana kiikkustuolissa katsella ja kehua naapureille, että ”tuon minä olen heille opettanut”.

Sekö on tavoitteenne, arvon lapsistanne lomailevat vanhemmat?

Perjantaikokki

Ps. Ja tämä kirjoitus koskee siis vain heitä, jotka todella päivähoitosysteemiä hyväksikäyttäen ”ottavat lomaa lapsistaan”. Ei vuorotyöläisiä, pätkätyöläisiä, sairaita tai muita, jotka ovat tilanteeseen tavalla tai toisella pakotettuja. Ja jos olet kanssani samaa mieltä, jaa tämä kirjoitus esim. Facebookissa. Ehkä joku lukee ja tulee järkiinsä.

Mozzarella –anjovissalaatti

Anjovis jakaa mielipiteitä, mutta jos siitä et pidä, niin anna vielä yksi mahdollisuus! Osta hyvää anjovista. Hyvän tunnistaa siitä, että ne on pakattu pieneen lasipurkkiin, hyvään oliiviöljyyn, yksitellen ja pystyyn. Lisäksi se maksaa kaksi kertaa enemmän kuin ne kamalat limaiset lötköt peltipurkissa. Hintaeroa tähän salaattiin tulee ehkä 1,5 euroa, kun satsaat hyvään anjovikseen. Huonolla tätä ei kannata oikeastaan edes tehdä.

Tässä salaatissa aineksia on vähän, joten niiden laatu ratkaisee.

AINEKSET

–       pieni kerä rapeaa salaattia (talvella esim. Jäävuorisalaatti, kesällä frisee yms.
–       kaksi hyvää mozzarellapalloa
–       pieni purkki hyvää anjovista
–       mustapippuria myllystä
–       Maldon-suolaa
–       hyvää oliiviöljyä

VALMISTUS

Pese ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi tarjoiluastiaan. Revi mozzarella myös pieniksi paloiksi salaatin päälle. Pilko anjovisfileet kolmeen osaan ja ripottele ruoan pinnalle. Mausta pippurilla, suolalla ja oliiviöljyllä. Tarjoa alkuruokana rapean leivän kera.

Mitä pidit? Kommentoi alle.

Statuspäivitys

On aika palata blogilomalta. Erittäin kiireinen loppuvuosi johti siihen, että alkoi Perjantaikokista veto keittiössä loppua. Innostusta uuden kokeiluun ei riittänyt, joten päätin pitää riittävän pitkän loman blogin kirjoittamisesta ja palata kauhan ja kynän varteen vasta kun siltä tuntuu. Loma kannatti! Joulupukki toi lahjaksi hyviä keittokirjoja ja ison kasan intoa. Nyt kuvia kameraan reseptikelpoisista ruuista on kertynyt jo pariksi kuukaudeksi.

Blogivuosi alkaa statuspäivityksellä, eli mitä meille kuuluu. Kiitos, meille kuuluu oikein hyvää! Ensimmäinen puoli vuotta uudessa maassa on takana ja sopeutuminen on sujunut oikein hyvin. Suurin sankari meistä lienee jouluna kuusi vuotta täyttänyt Julia, joka on ihailtavan reippaasti käynyt esikoulua vieraalla kielellä, uudessa kulttuurissa ja käytännössä täysin ummikkona.

Kävelemme joka aamu kahdestaan kilometrin matkan eskariin ja juttelemme niitä näitä. Tämä kävelyretki on ainakin minulle erittäin mieluinen ja tärkeä. Miksi maapallo pyörii? Kuinka kaukana on kuu? Millä valaalla on isoin pyrstö? Näiden aamukävelyiden aikana yleistietoni laitetaan koetukselle. Alkusyksystä minä yritin opettaa aamuisin tyttärelleni saksaa. Nyt se on toisin päin. Arvaa iskä mitkä on sakset sveitsinsaksaksi? Tiedätkö mitä tarkoittaa Schnecke (etana)? Niin on puolessa vuodessa tytön kielipää kehittynyt ja ei kestäne kauaa, että tulkki perheessämme vaihtuu.

Pojat ovat poikia – niin meidänkin juniorit. He nauttivat elämästä, myöhäisistä aamuista ja mahdollisuudesta kylpeä vaikka kolmesti päivässä. Heidän onnensa on au pair. Hän kun mahdollistaa sen, että päivähoitoon ei tarvitse kiirehtiä, vaan saa raahautua Salama McQueen peiton kanssa sohvalle sitten kun silmäluomet luontaisesti nousevat. Autot, miekat, legot, merirosvot ja avaruusalukset ovat pop!

Vaimo. Hän polkee aamuisin mäen alas ja mäen ylös. Ja sama juttu iltapäivällä. Roolimme ovat vaihtuneet. Päivät kuluvat tiedettä tehdessä – sen paremmin en asiaa osaa selittää… Kansainvälinen työporukka tuntuu mukavalta ja työ haastavalta sekä mielekkäältä. Mikäs siinä ollessa!

Minä?  Koitan pysyä lupaamassani haasteessa ja treenata puolitriathloniin. Saimme innostettua myös koko Lyytin tiimimme valitsemaan oman haasteensa. Porukassa on kivempi yrittää! Työn kannalta alkuvuosi on ollut rohkaiseva uusien, upeiden asiakkaiden myötä. Niistä enemmän Lyytin sivuilla.

Kulttuurishokki ei ole vielä iskenyt, vaikka olen kuullut, että kuherruskuukausi uudessa maassa kestää puolisen vuotta. Niin tai näin, shokkia lievittää upeat vuoret ja laskettelurinteet. Eikä tuo taivaalla aika paljon Suomea pidempään näkyvä aurinkokaan lainkaan haittaa.

Tästä on hyvä lähteä vuoteen 2012! Tervetuloa taas mukaan,

 Perjantaikokki

Sushisalaatti

Kala on Sveitsissä kallista, joten se tulee käyttää riittoisasti. Sushia on tullut tehtyä viime aikoina useasti. Tämä salaatti syntyi kerran, kun keitin liian vähän riisiä. Toimii loistavasti esimerkiksi kevyenä lounaana myös. Et tarvitse paljoa kalaa per laatu.

AINEKSET

–       Tuoreita, sushiin sopivia suolaisen veden kaloja (lohi, siika, tonnikala, turska jne.).
–        Pussi vuonankaali-salaattia tai esim. friseesalaattia
–       2 rkl sushi-inkivääriä
–       1 rkl riisiviinaetikkaa
–       ½ avokado
–       10 cm pala kurkkua
–       1 rkl seesaminsiemeniä
–       sormisuolaa
–       mustapippuria myllystä
–       oliiviöljyä

VALMISTUS

Leikkaa kalat ”vastasyyhyn” ohuiksi palasiksi. Halkaise avokado, poista kivi ja siivuta. Siivuta kurkku. Pese ja kuivaa salaatti. Mausta salaatti sormisuolalla, pippurilla, riisiviinietikalla ja tilkalla oliiviöljyä. Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa!

Maan ja taivaan välissä – Salaatti paistetusta kylmäsavulohesta

Vietimme pari viikkoa sitten viikonlopun Melchsee-Frutt –nimisessä paikassa vuorilla.  Se on pieni kylä Melchsee-nimisen vuoristojärven rannalla. Tiedän, että olen tämän maan luonnonkauneuden ihailussa vielä täysin noviisi, mutta jotain erityistä paikassa oli.

Etsi kuvasta tie

Ensinnäkin jo saapuminen kylään oli kokemus, jota emme helposti unohda. Autotie päättyy talvisin Stöckalp-nimiseen paikkaan, josta pääsee hissillä kylään. Mutta lumettomana kautena perille pääsee myös autolla – jos vain hermot kestävät. Tietä saa ajaa ylöspäin ainoastaan parillisina tunteina ja alaspäin parittomina. Syykin on selvä: kahta autoa ei tielle vastakkain mahdu. Tie kulkee alkumatkan laskettelurinteitä pitkin, kunnes se nousee puuttomalle ja kiviselle ylängölle. Jyrkänne on paikoitellen auton molemmin puolin – toisella ylös ja toisella alaspäin äkkijyrkästi viettävänä. Kun viimein saavut perille, on jo alkumatka tehnyt vaikutuksen. Harvoin sitä ajelee laskettelurinteitä autolla ylös. Tämä yksisuuntainen vuoristotieosuus on seitsemän kilometriä pitkä! Alaspäin pääseekin vaikka vuokrattavilla potkulaudoilla.

Itse kylä on varsin vaatimaton. Ei mikään after ski-menomesta, mutta rauhallista lomaa etsivälle varsin oiva paikka. Me yövyimme mukavassa hotellissa ja vierailun kruunasi erittäin hyvä suomalainen sauna, jonka sai varattua perheelle edullisella 20 frangin tuntihinnalla.

Kylä maan ja taivaan välissä -mainoslause ei ole kaukaa haettu.

Parasta oli kuitenkin vaeltaminen. Ilma oli siihen touhuun täydellinen. Maassa oli vielä paikoitellen paljonkin lunta kolme viikkoa sitten sataneesta ensilumesta, mutta t-paidalla tarkeni auringossa mainiosti. Pakkasimme nuorimman lapsenkantorinkkaan ja kaksi vanhinta kävelivät itse. Suurin osa sveitsiläisistä kävelivät merkattuja polkuja pitkin, mutta me halusimme kulkea omia polkuja.

Pienelle puronkin ylitys on iso seikkailu

Kiersimme järveä jyrkimmät kohdat polkua pitkin ja sitten lähdimme omille teille. Lapsemme jaksoivat vaeltaa yli kaksi tuntia ja matkaakin mäkisessä maastossa kertyi nelisen kilometriä. Bongasimme vuoren sisältä pulppuavia vuoristopuroja, täytimme niistä juomapullot, kiipeilimme pienillä kallioilla, söimme eväät auringon paistaessa ja laskimme lumivanoja pitkin muovipussi takapuolen alla.

Ensilumen rippeet

Nuori vuorenvalloittaja

Täydellinen päivä.

Vaelluksen jälkeen nautimme hissin yläaseman ravintolassa jäätelöt ja vehnäoluet. Olimme aiempana iltana kiinnittäneet huomion hotellissa illallisella olleeseen iäkkääseempään seureen. Mitäköhän nekin täällä keskellä vuoria tekevät, pohdimme. Saimme sen selville, kun kaksi harmaatukkaista, selkeästi iäkästä leidiä marssivat jyrkkää rinnettä ylös varsin kevein askelin. Mietimme, että Suomessa on harvassa tuon tason suoritukseen tuolla iällä pystyvät. Täällä niitä näytti olevan oikein ryhmämatkaksi saakka.

Missä salaisuus?

Kuten viime perjantaina kirjoitin, nauttivat paikalliset ulkoilusta. Siihen on myös luotu todella hyvät mahdollisuudet. Reitit on merkattu Sveitsiläisellä tarkkuudella. Jokaisessa pienessäkin polunhaarassa on kyltit seuraavan määränpään suunnasta, arvioidusta kävelyajasta ja muista huomioonotettavista asioista. Erikseen on merkattu pyöräilijöille sopivat polut, kävelijöille tarkoitetut, sauvakävelyyn soveltuvat ja liikuntaesteisille kunnostetut reitit. Ja kaikista näistä löytyy omat, hyvät kartat sekä älypuhelinsovellukset.

Valinnanvaraa reiteille on!

Liikkumisesta luonnossa on täällä tehty yksinkertaisesti erittäin helppoa.  Vuoria ei sentään ole loivennettu, mutta muuten kaikki voitava on tehty.

Siinä lienee osa salaisuutta.

Liikunnallista viikonloppua!

Perjantaikokki

Salaatti paistetusta kylmäsavulohesta

Loistava ja kevyt lounas syntyy salaatinkerästä ja kylmäsavulohesta. Uutta fiilistä kylmäsavuloheen saat paistammalla sen.

AINEKSET

–       1 kerä rapeaa salaattia
–       4 tomaattia
–       150 g kylmäsavulohta
–       2 kananmunaa keitettynä
–       ½ kurkku

Kastike

–       1 dl maustamatonta jogurttia
–       1 rkl majoneesia
–       1 rkl sitruunamehua
–       1 tl vahvaa sinappia
–       1 tl juoksevaa hunajaa

Lisäksi

–       Maldon-suolaa
–       mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Valmista kastike: sekoita kaikki ainekset keskenään haarukalla kipossa ja anna maustua jääkaapissa hetki.

Huuhtele ja kuivaa kaikki salaattiainekset (pl. lohi ja kananmunat). Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi ja pilko muut ainekset.  Sekoita kastikkeen kanssa. Kuumenna pannu kuumaksi ja paista kylmäsavulohen siivuja muutama sekunti molemmilta puolilta. Nostele salaatin päälle ja tarjoa heti.

Missä on gourmet-taivas? – Halloumi – pestocrostini –salaatti

Kaksoisveljeni on järjestöjyrä, jonka CV:ssä komeilee erilaisia lyhenteitä enemmän kuin Nokian puhelimen käyttöoppaassa. Titteleitäkin on varmaan kymmenkunta. Minä olen taas aina halunnut pysyä kaukana kaikesta sellaisesta.

Yllätin itsenikin, kun vastasin myöntävästi kunnialliseen kutsuun liittyä paistinkääntäjien kiltaan. Ennakkokäsitykseni järjestötoiminnasta kun dominoi kuvaani kaikesta organisoidusta, vapaaehtoisesta toiminnasta. Mutta onneksi otin kunnian vastaan!

Chaine des Rotisseurs on vuonna 1248 perustettu paistinkääntäjien järjestö. Päinvastoin kuin monet muut järjestöt, ei tätä järjestöä ole perustettu herraskaiseen patsasteluun ja siihen iänikuiseen verkostoitumiseen.  Koska 1200-luvulla ei vielä ollut kehittynyttä laadunvalvontakoneistoa ravintola-alalla, päättivät alan ammattilaiset perustaa sellaisen itse. Vain hyvää ruokaa laadukkaasti valmistavat ammattilaiset pääsivät sen jäseniksi ja saivat jäsenyyden merkiksi käädyt. Näin asiakkaat tiesivät, kenen ruokaa uskalsi syödä ja mistä kannatti maksaa.

Nykyään järjestö toimii noin 90 maassa ja jäseniä sillä on kymmeniä tuhansia. Jäseneksi joko kutsutaan tai anotaan. Jäseninä on sekä ammattilaisia että intohimoisia harrastajia ja kaikkien yhteisenä tavoitteena on ylläpitää ja kasvattaa arvostusta hyvin valmistettua ruokaa kohtaan: siis vaalia ruokakulttuuria. Näin tarkemmin ajateltuna, ei ajatusmaailma omastani juurikaan eroa.

Osallistuin ensimmäistä kertaa toimintaan Turussa pari viikkoa sitten järjestetyssä Kulttuurikapitulissa. Kolmipäiväisessä tapahtumassa nautin parisenkymmentä taidolla ja aidolla kiinnostuksella valmistettua annosta. Viiniannoksien laskussa en pysyny mukana.

Perjantaina kokoonnuimme upealle Naantalin Kaivohuoneelle Diner Amicaliin. Ilta oli kirjaimellisesti lämmin tunnelmaltaan ja ruoka ensiluokkaista.

Lauantaina nautin aivan loistavan ”sorsa – siika – suklaa” –teeman ympärille rakennetun lounaan Svenska Klubbenin 5th Floor –ravintolasa. Lounasta seurannut installointi, eli jäseneksi vihkiminen oli upea kokemus. Sain käädyt ja yhtäkkiä olikin miekka olallani, kun vihkivala suoritettiin. Upeaa, kertakaikkiaan!

Illalla osallistuin Caribiassa järjestettyyn 500 hengen Grand Dinneriin, jossa pelkästään tarjoilun sujuvuuden seuraaminen oli mahtavaa seurattavaa. Kymmenet tarjoiljat marssivat jonossa viemään ja tuomaan ruokia ja juomia ja yhteisestä merkistä alkoi viini lorista laseihin ja Eskolan tilan vasikka-annokset ojennettiin odottavien ruokailijoiden eteen. Lähiruokaideologian toteutumisesta kertoo se, että keittiöpäällikkö oli hakenut kriikunat jälkiruokaa varten isoäitinsä takapihalta. Kunnioitettava teko – varsinkin 500 hengelle!

Viikonlopun huipensi Turun Marina Palacessa järjestetty kolmituntinen brunssi. Keittiö ja sali ylsivät aivan huippusuoritukseen. Ruoka oli taivaallista, mutta eniten nautin siitä yhteishengestä, jonka ravintolapäällikkö Santtu Kiili ja keittiöpäällikkö Kimmo Nurmi ovat porukkaansa luoneet. Ei ollut ihme, että juuri täällä yleisön aplodit kestivät pisimpään!

Gourmet-taivas löytyi yllättävästä paikasta – Turusta. Harmi vain, kun sinne on nykyään niin pitkä matka.

Kohotan maljan kiitollisena kaikille heille, jotka tekivät mahdolliseksi tuon viikonlopun ja osallistumiseni siihen. Erityiskiitos menee Rotisseur-”kummeilleni” Riitalle ja Jaakolle sekä eritoten Turkalle, jotka minut mukaan innostivat. Yritän olla käätyjeni arvoinen.

Chevalier,

Perjantaikokki

 

Ps. jos vielä ei ole nälkä, niin luepa kolmen päivän menu täältä. Sitten on nälkä!

 

Halloumi – pestocrostini –salaatti

Saksalaisen ruokadokumentin mukaan EU:n alueella heitetään roskiin kolme miljoonaa tonnia leipää – joka ikinen päivä! Se on valtava määrä ja minun mielestäni moinen tuhlaus tulisi kieltää lailla. Kauppoja on vieri vieressä, joten melkein missä vain tuoreen leivän voi hakea ainakin pari kertaa viikossa. Ei siis ole tarvetta ostaa viittä leipää kaappiin pilaantumaan kerralla.

Sitä paitsi, hieman kuivahtaneen leivän voi hyödyntää monella eri tavalla. Sen voi kuivattaa kunnolla ja rouhia korppujauhoiksi tai siitä voi paistaa köyhiä ritareita. Halutessaan muutaman päivän vanhan leivän voi myös siivuttaa valmiiksi ja laittaa muovipussissa pakkaseen. Sieltä on kätevä paahtaa yksi siivu kerrallaan tarvittaessa. Me paahdamme usein pari päivää vanhaa leipää pestossa ja oliiviöljyssä pannulla ja käytämme salaatissa.

Miten sinä hyödynnät vanhaa leipää? Kerro ideasi ja kommentoi tuonne alle!

AINEKSET

–       1 kerä rapeaa salaattia
–       2-3 tomaattia
–       1 paketti halloum-juustoa
–       vanhaa leipää
–       1 dl oliiviöljyä
–       1 rkl pestoa
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Leikkaa pari päivää vanha leipä suupalan kokoisiksi paloiksi ja heitä pannulle oliiviöljyn sekä peston seuraksi. Paahda miedolla lämmöllä 15 minuuttia leipäpaloja pannulla pyöritellen.

Huuhdo ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi kulhoon. Pilko tomaatit joukkoon.

Kuumenna grilli tai parilapannu kuumaksi. Leikkaa halloum pikkurillin paksuisiksi siivuiksi. Grillaa siivuja molemmilta puolilta hetki, jotta juustoon tulee kauniit raidat.

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja mausta öljyllä, merisuolalla ja mustapippurilla.

Herkullista viikonloppua!

Kuinka palkataan perheenjäsen? – Cashew-pähkinä – brie-juusto –salaatti

Kuinka palkataan perheenjäsen?

Olen työelämäni aikana haastatellut reilusti yli 500 ja palkannutkin muutama sata 18 – 25 vuotiasta nuorta erilaisiin työtehtäviin. Rutiinia rekrytointiprosessista on siis kertynyt jonkun verran.

Nuorten haastatteleminen ja palkkaaminen on yleensä suoraviivaista ja kivaa, varsinkin jos kootaan tiimiä, jossa yksilö saa tukea tarvittaessa heikkouksiinsa. Täysin valmista työntekijää ei siis tarvitse löytää. Nuoret ovat usein positiivisia ja innokkaita, sillä elämä ei ole heitä vielä lannistanut. Toki sinisilmäisyyttä ja tiettyä naiviuuttakin monessa löytyy. Usein työelämän todellisuus ei täysin vastaakaan kuvitelmia –sitä kutsutaan kai oppimiseksi.

Mutta miten palkataan perheenjäsen? Haimme Au pairia ja saimme hyviä hakemuksia. Heistä olemme nyt haastatelleet ja kutsuneet kylään kolme lupaavinta. Kaikki loistotapauksia omalla tavallaan. Yhdellä on laaja kokemus lasten kanssa toimimisesta, toinen hurmasi iloisuudella ja avoimuudella, kolmas vakuutti rauhallisella tyyneydellään.

Olisi helppoa, jos pitäisi arvioida asia vain lastenhoidollisten taitojen näkökulmasta, mutta kun nyt haetaan perheenjäsentä. Hän, siis Au pair, tulee elämään kanssamme ainakin puolitoista vuotta. Nukkumaan seinäni takana, lähtemään viikonloppumatkoille kanssamme ja mikä tärkeintä, istumaan samassa ruokapöydässä aamuin illoin.

Huomasimme vaimon kanssa haasteellisuuden, kun toisesta perhe- ja ruokakulttuurista haetaan uutta jäsentä meidän kulttuuriimme. Mitä jos hän onkin aina illallisella tuppisuu? Entä jos yhdelle ei maistukaan muut kuin kasvisruoat? Kuka muuttuu – me vai hän? Vai mukautuvatko kaikki? Työnantaja – työntekijä –vastakkainasettelu (vaikka en sitä mielestäni muutenkaan harrasta) ei toimi. Kun eletään yhdessä, ei voi käyttää suoraa käskyvaltaa toisen ihmisen vuosien saatossa muodostuneen toimintamallin muuttamiseen. Nyt ei optimoida prosesseja tai haeta kustannussäästöjä, vaan etsitään uutta jäsentä meidän perheeseen. Joutavatko kauppakorkean johtamisopit nyt romukoppaan?

Koomistahan tässä on, että ainakin minä koitan kuvitella hakijoita kanssamme samaan illallispöytään päivästä toiseen. Hän, joka siihen parhaiten mielestäni sopii, osaa varmasti kantaa vastuun lapsistammekin. Näin tärkeää on ruokakulttuuri.

Lasten mielipide on myös tärkeä. Arvatkaas kenet Oliver olisi halunnut hoitajakseen? Vastaus toi hymyn huulillemme…  Katso se täältä.

Kokeneemmat Au pair-perheet! Kertokaa vinkkejä ja kokemuksia noviiseille! Kommentoikaa suoraan blogiin tuonne alle, niin saadaan keskustelua aiheesta.

Kevättä kohti!

Perjantaikokki

Cashew-pähkinä – brie-juusto –salaatti

Talvella, kun hyvää, vihreää salaattia on mahdotonta saada, kasvaa sattumien osuus ainakin meidän salaateissamme exponentiaalisesti. Onneksi puutarhurinrouva Sorri on luvannut avata kojunsa Turun kauppatorilla tasan viikon päästä. Se on kuulkaa kevät sit!

AINEKSET

–       1 pkt vuonankaali – salaattisekoitusta tai muita salaatteja
–       20 tummaa viinirypälettä
–       1 makea suippopaprika (tavallinenkin käy)
–       15 kirsikkatomaattia
–       2 dl cashew-pähkinöitä (käy myös pinjansiemenet, auringonkukansiemenet jne.)
–       1 pkt esim. Vit Castello –juustoa

Balsamicosiirappi

–       1 dl tummaa balsamicoa
–       1 tl hunajaa

Pinnalle Maldon-suolaa ja mustapippuria sekä hyvää oliiviöljyä.

VALMISTUS

Valmista balsamicosiirappi. Laita pieneen kattilaan balsamico ja hunaja. Keittele, kunnes määrä vähentynyt noin neljäsosaan. Jäähdytä ja ripottele salaatin pinnalle. Mikäli tuli liian tönkköä, laimenna ihan pienellä tilkalla vettä.

Huuhtele salaatti, tomaatit, paprika ja viinirypäleet viileällä vedellä. Kuivaa. Laita salaatti isoon kulhoon. Pilko tomaatit ja rypäleet puoliksi ja paprika ohuiksi siivuiksi. Paahda pähkinöitä hetki kuumalla pannulla ja laita joukkoon. Levitä tarjoiluastialle ja revi juusto palasiksi pinnalle. Kruunaa maldonilla, pippurilla, oliiviöljyllä ja balsamicosiirapilla.

Tarjoa hyvän, vaalean leivän kera. Huom! tähän salaattiin sopii loistavasti pinnalle revittynä myös italialainen ilmakuivattu kinkku, jos sitä sattuu jääkaapissa olemaan.

Keski-ikäisenä musikaalitähdeksi? – Waldorfin salaatti

Minä en osaa laulaa, tehtäköön se heti alkuun selväksi. Ei meistä kukaan osaa – siis veljessarjastamme. Pahinta, mitä voi meille tehdä, on laittaa laulamaan julkisesti. Tähän haasteeseen parisen viikkoa sitten joutunut isoveljeni tietää sen varsin kouriintuntuvasti.

Tiedän, että ala-asteemme musiikinopettaja lukee tätä blogia. Jos ette usko epämusikaalisuuttamme, niin kysykää häneltä. Kun viisi meistä oli vuosien saatossa pehmittänyt maaston, niin ei nuorimmaiselle jäänyt enää mahdollisuuksia loistaa. Kun hänen ensimmäinen laulukokeensa oli alkamassa, riitti pelkkä sukunimi välittömään vapautukseen tehtävästä. No, ei hänkään kyllä osaa laulaa. Yläasteelle siirryttyäni tein sopimuksen musiikinopettajan kanssa, että yhteisen viihtyvyyden vuoksi en tunneilla laula, vaan teen puhdetöitä. Päällystin laulukirjoja kontaktimuovilla kolmisen vuotta laulutuntien ajan ja sain sovitun seiskan todistukseeni. Vasta kauppakorkeassa opin, että kyseessä oli ”win-win situation”, eli kaikki voittivat.

Niinpä en ota sanallakaan kantaa turkulaisten, keski-ikäisten laulutaitoihin, mutta nostan silti hattua ja korkealle! Sain nimittäin nautiskella keskiviikkona makupaloja pian ensi-iltaan tulevasta Hair – Keski-ikäisten hiukset –musikaalista. Produktioon on osallistunut yli 200 turkulaista, keski-ikäistä amatööriä ja edellispäivänä yli sata heistä esiintyi Silja Operan lavalla kutsuvieraille.

Kuten sanottu, en osaa sanoa juuta tai jaata laulusta, mutta silmiinpistävää oli ilo ja upea yhteishenki, joka lavalta säteili. Porukalla oli hauskaa! Yli vuoden ajan ovat nämä amatöörit hioneet musikaaliaan, joka on osa kulttuuripääkaupungin ohjelmaa. Samalla on käyty elämänhallintakursseja ja pidetty kuntoa yllä. En ole kulttuurin suurkuluttaja, mutta sen verran tiedän, että harvinainen projekti on kyseessä. Vähän niin kuin maailman maineeseen noussut ”Housut Pois” –ryhmä, mutta määrältään moninkertainen. Yhteishenki oli käsin kosketeltavissa.

Kiitos kokemuksesta ja onnea jatkoon, hyvät keski-ikäiset turkulaiset!

Ps. palautetta on annettava myös laivan keittiölle. Brunssi oli loistava, vaikka hieman varautuneena marssinkin ruotsinlaivan linjastolle. Raaka-aineet olivat tuoreita, saaristo oli hyvin esillä ja esimerkiksi pääruokana tarjotut lampaan kareet olivat sopivan roséita ja meheviä.  Ei mikään helppo temppu buffet-pöydässä.

Tapasin risteilyllä yllätyksekseni myös useammankin lukijan. Se oli hauskaa! Tapasin myös heitä, jotka luulivat minun lopettaneen bloggaamisen. Jos ystäväsi on vailla Perjantaikokin reseptiä perjantaisin, niin voit vinkata hänelle tästä linkistä!

Loistavaa viikonloppua!

Perjantaikokki

 

Waldorfin salaatti

AINEKSET

–       200 g juuriselleriä
–       2 Granny Smith –omenaa
–       kourallinen murskattuja saksanpähkinöitä
–       1 varsisellerin varsi
–       kourallinen kuivattuja karpaloita
–       15 viinirypälettä
–       ½ dl majoneesia
–       ½ dl ranskankermaa
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kuori juuriselleri ja leikkaa se tulitikun kokoisiksi suikaleiksi. Ryöppää suikaleita kolmisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Jäähdytä jääkylmässä vedessä. Leikkaa omenat ja varsisellerin varsi ohuiksi suikaleiksi, pilko karpalot ja viinirypäleet pieneksi ja sekoita kaikki ainekset majoneesin ja ranskankerman kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Tarjoa vaalean lihan, kalkkunan tai kanan lisukkeena.