Näin se hurahti. Vuosi ulkomailla on kohta takana. Mitä on jäänyt mieleen? Mitkä ennakko-odotuksista tai –peloista toteutuivat?

Kulttuurishokki. Sitä ei ole vielä tullut. Maana tämä on mukava, rauhallinen, siisti ja luonnoltaan upea. Mikä täällä ollessa.

Hintashokki. Se oli alussa valtava, varsinkin kun meinasin lapata ostoskärryyn kuudelle hengelle 35€/kg maksaneita kanan rintafileitä. Hyvin pian opin ostamaan kokonaisia kanoja kympillä kilo. Maistuvampaa ja melkein halvempaa kuin Suomessa. Samppanjaa saa lähikaupasta 18€/pullo. Se helpottaa hintashokkiin. Ja moni, moni muukin asia on halvempaa kuin Suomessa. Mainettaan edullisempi maa, kun tietää mitä tekee. Turistille törkykallis – tietenkin.

Sopeutumisvaikeudet. Niitä emme ole (vielä) kohdanneet – ja varsinkin lapset tuntuvat olevan kuin kalat vedessä. Asia konkretisoitui minulle tänään, kun Oliver pääsi elämänsä haavetta toteuttamaan. Hän aloitti jalkapallouransa suoraan Keski-Euroopan kentillä, eli FC Urdorfissa (hieman komeamman kuuloista kuin isän ura Kaarinan Nappuloiden Kuusiston kyläjoukkueen vaihtopenkin varalämmittäjänä). Nuori mies oli intoa täynnä, ei osaa vielä kieltä kuin nimeksi, mutta mitäs siitä. Jalkapalloa puhuvat kaikki – sanoi valmentajakin. Mutta kuvittelepa itsesi samaan tilanteeseen, eli ummikkona vaikkapa kahdenkymmenen kiinalaisen kanssa täysin vieraaseen kulttuuriin, seuraan ja maahan. Kuinka huoletta heiluisit? Lapsista on meillä paljon opittavaa.

Rivissä neljä Messiä, muutama maailmanmestari, mutta vain yksi Oliver.

Pelot ovat pitkälti vielä toteutumatta. Entäs ne odotukset?

Upeat vuoret. No niitä on! Talvella laskin käyneeni melkein parissakymmenessä eri hiihtokeskuksessa. Kahteen matkustin yli 1,5 tuntia. Suurin osa on tunnin sisällä kotiovelta.

Pyöräilymaastot. Check! Voi suoraan verrata edelliseen, mutta sillä erotuksella, että tasaisellakin on upeaa polkea, koska autoilijat ottavat fillaristit täällä todella hyvin huomioon.

Bisnes. Lämpenee pikkuhiljaa, mutta ei vielä mitään ihmeellistä. En tosin asettanut ensimmäiseen vuoteen kovin suuria kv-tavoitteitakaan. Syksyllä alkaa sitten näyttöjen aika. Mielenkiintoista aikaa.

Aikaa lapsille ja perheelle. Sitä on ollut aivan eri tavalla kuin aiemmin ja se on ehdottomasti vuoden paras anti. Vaikka välillä se pyörälenkki tuleekin tarpeeseen, niin väitän nyt tuntevani perheeni ja lapseni paljon paremmin kuin vuosi sitten. Vuoret voi vaihtaa saaristoon, racleten thai-ruokaan ja laskettelusukset rantasandaaleihin. Kotini on siellä missä perheeni ja siellä olen onnellinen.

Hyvä vuosi. Ja hauskaa kyllä, kohta se vain paranee, kun suuntaamme kesälomalle Suomeen ja saaristoon.

Toivon hyvää juhannusta sinulle. Palataan asiaan taas elokuussa! Satunnaisia päivityksiä saattaa tulla Facebook-sivulle (www.facebook.com/perjantaikokki), joten käyhän tykkäämässä!

Perjantaikokki

AU PAIRIKSI MEILLE?

Yksi syy vuoden onnistumiseen on ollut loistava Au Pairimme Mari. Valitettavasti kaikki hyvä päättyy aikanaan ja Mari palaa Suomeen opiskelemaan. Siksipä haemmekin elokuusta eteenpäin meille uutta Au Pairia uusiin seikkailuihin.

Jos tunnet sellaisen, niin laita viestiä eteenpäin! Lisätiedot työstä osoitteessa www.perjantaikokki.fi/au-pairiksi-sveitsiin/

Minttu-vesimeloni –salaatti

Puutarhamme on vallannut minttu, jolle koitan kovin keksiä käyttötarkoituksia. Onneksi se sopii loistavasti kesäsuosikkini vesimelonin kanssa yhteen ja kun kylkeen grillaa vielä halloumia, on hellesalaatti valmis. Halloumin voit korvata myös Fetalla ja mintun basilikalla.

AINEKSET

VALMISTUS

Marinoi punasipuli. Kuori ja halkaise sipuli. Pilko erittäin ohuiksi siivuiksi. Laita pieneen kulhoon ja sekoita joukkoon balsamico (tai valkoviinietikka), sokeri ja limen mehu. Anna marinoitua.

Pilko vesimeloni arpakuution kokoisiksi paloiksi. Revi mintunlehdet pieneksi. Leikkaa halloumi sormen paksuisiksi siivuiksi. Grillaa halloumiin kuumassa grillissä raidat ja leikkaa kuutioiksi.

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä. Nauti grillatun kalan tai lihan kanssa.

Herkullista juhannusta!

Nyt Perjantaikokki älähtää! Turun Sanomat kirjoitti sunnuntaina artikkelin, jollaista en toivonut tai uskonut koskaan lukevani. Artikkeli kertoi lomattomista lapsista. Siis sellaisista lapsista, jotka vanhemmat vievät päivähoitoon ympäri vuoden, oli vanhemmilla loma tai ei.

Päiväkotien henkilökunta pohtii, mitä vastata pikkuiselle, joka ihmettelee ääneen hoidossa, että miksi hänet tuodaan tänne, vaikka äiti tai isi tai molemmat lomailevat.

Niin, mitä siinä sitten vastaisi. Tekisi mieli varmaankin vastata, että vanhempasi ovat itsekkäitä idiootteja, joille ei lasta olisi pitänyt suoda. Mutta eihän kasvatuksen ammattilainen voi näin vastata.

Mitä vanhemmat ovat vastanneet, kun hoitajat ovat sitten ehdottaneet, että lapsi voisi viettää lomalla aikaa hoidon sijaan vanhempiensa kanssa kotona?

”Milloin minulla sitten on lomaa?”

Minä en todellakaan ymmärrä näitä vanhempia. Mikä on vieraannuttanut heidät luonnollisesta perhe-elämästä näin kauas? Täydellinen piittaamattomuus ja itsekkyyskö?

Suomessa on paljon lapsettomia vanhempia, jotka eivät syystä tai toisesta voi omaa lasta hankkia, vaikka lapsen haluaisivatkin. Heille ainoa vaihtoehto on adoptio. Adoptiosta on tehty erittäin vaativa prosessi. Sen jos läpäisee, on käynyt varmasti vanhemmuuden perus- ja jatkotutkinnon läpi kunnialla. Mutta kun itse teet, niin senkus teet. Kukaan ei kysy tai kyseenalaista motiivejasi, saatikka testaa sopivuuttasi vastuunalaiseen homman.

Haloo aikuiset! Korkeintaan koirat ja kissat viedään kenneliin loman ajaksi (meillä ei viety niitäkään)! Lapset otetaan mukaan arkeen, juhlaan ja lomaan. Se on lapsen oikeus ja aikuiselle ainutlaatuinen, ohikiitävä mahdollisuus.

Suomessa on sekä subjektiivinen oikeus päivähoitoon että vanhempia, jotka sumeilematta hyödyntävät tätä subjektiivisuuden porsaanreikää. Kysyn vain, että mitä se hyödyntäminen tarkoittaa? Sitäkö, että jo lapsena etäännytettyyn nuoreen on teini-iässä aavistuksen hankala saada kontrollia? Tai sitäkö, että kun nämä lomavanhemmat joskus tulevat siihen ikään, että itse tarvitsevat apua, niin lapsilla onkin yllättäen kiire lomailla? Vai sitä, että pahimmassa tapauksessa nämä lapset siirtävät vanhemmilta opitun tavan omaan perhekulttuuriinsa? Sitä on kuulkaas sitten komeaa mummona tai pappana kiikkustuolissa katsella ja kehua naapureille, että ”tuon minä olen heille opettanut”.

Sekö on tavoitteenne, arvon lapsistanne lomailevat vanhemmat?

Perjantaikokki

Ps. Ja tämä kirjoitus koskee siis vain heitä, jotka todella päivähoitosysteemiä hyväksikäyttäen ”ottavat lomaa lapsistaan”. Ei vuorotyöläisiä, pätkätyöläisiä, sairaita tai muita, jotka ovat tilanteeseen tavalla tai toisella pakotettuja. Ja jos olet kanssani samaa mieltä, jaa tämä kirjoitus esim. Facebookissa. Ehkä joku lukee ja tulee järkiinsä.

Mozzarella –anjovissalaatti

Anjovis jakaa mielipiteitä, mutta jos siitä et pidä, niin anna vielä yksi mahdollisuus! Osta hyvää anjovista. Hyvän tunnistaa siitä, että ne on pakattu pieneen lasipurkkiin, hyvään oliiviöljyyn, yksitellen ja pystyyn. Lisäksi se maksaa kaksi kertaa enemmän kuin ne kamalat limaiset lötköt peltipurkissa. Hintaeroa tähän salaattiin tulee ehkä 1,5 euroa, kun satsaat hyvään anjovikseen. Huonolla tätä ei kannata oikeastaan edes tehdä.

Tässä salaatissa aineksia on vähän, joten niiden laatu ratkaisee.

AINEKSET

VALMISTUS

Pese ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi tarjoiluastiaan. Revi mozzarella myös pieniksi paloiksi salaatin päälle. Pilko anjovisfileet kolmeen osaan ja ripottele ruoan pinnalle. Mausta pippurilla, suolalla ja oliiviöljyllä. Tarjoa alkuruokana rapean leivän kera.

Mitä pidit? Kommentoi alle.