Tomaatti-persiljapasta – Lapsuusmuistoja

Aina välillä tuntuu, että kaikki hyvä katoaa aikanaan. Lapsuuden muistot, maut, hajut ja maisemat katoavat, kehitys kehittyy ja ihmiset muuttuvat. Entinen, pieni kyläkoulunikin on kasvanut liikuntasalilla, urheilukentällä ja suurtalouskeittiöllä. Nykyään siellä on oikea jakolinjastokin. Silloin, kun minulla oli ilo kuluttaa kyseisen ahjon penkkiä, ruokailu tapahtui luokissa ja ruoka kannettiin niihin oppilaiden toimesta.

Lapsuuden maisematkin ovat muuttuneet. Sinne tänne on noussut omakotialueita, joissa postimerkin kokoisilla tonteilla on niihin juuri ja juuri mahtuvia kivitaloja kahden auton autotalleilla. Ala-asteen ystävieni vanhempien asunnot, joita silloin pidin isoina ja näyttävinä, ovat pieninä ja nuhjuisina jääneet isojen tulokkaiden varjoon. Tosin vanhojen talojen isoille tonteille mahtuu muutakin kuin aita ja trimmattu puudeli.

Eilen koin aikamatkan lapsuuteen. Menimme lastemme kanssa uimaan Kaarinan uimahalliin. Minun lapsuudessani uimaretki oli usein toistuva ilon hetki. Äitimme koulutti meidät aina uimamaistereiksi saakka. Se olikin pitkään korkein koulutusasteeni. Uimahallissa oli silloin pieni kioski, jonka maut, hajut ja tuoksut on kaiverrettu jonnekin alitajuntani tarkimmin vartioidulle alueelle.

Uimahalli on lapsuudestani kasvanut, uima-altaiden lämpötila noussut ja nykyään halli on varustettu jopa porealtaalla sekä niskaa mukavasti hierovilla vesisuihkuilla. Siitä on tullut pienoiskylpylä. Jotain vanhaakin on säilytetty. Vaikka kioskin tilat on uusittu, niin edelleen sitä pyörittää sama vaaleatukkainen, ystävällinen yrittäjä, kuin minun lapsuudessani. Vuosia kioskiyrittäjänä tälle rautarouvalle on tullut samassa paikassa uimahallin perustamisesta saakka, eli 37 yhtäjaksoista vuotta.

Meitä istui pöydän ääressä rouvan asiakkaita kolme sukupolvea. Tuli nostalginen olo, kun tiesin itse istuneeni samassa paikassa kaksivuotiaan poikani ikäisenä. Halusin tarjota lapsilleni lapsuuteni uimahallimakuja ja -muistoja. Sorruin tilaamaan lihapiirakat nakilla, jätskit ja kirpeitä pääkallokaramellejä, joita aina lapsena söin.

Maistuivat kuin lapsena! Myös lapsille. Ja äitini maksoi – kuin lapsena. Taisi hänkin olla nostalgisella tuulella.

Tomaatti-persiljapasta

Tämä resepti on vielä kesän purjehdusmatkamme satoa. Jos saat lehtipersiljaa, niin käytä sitä.

AINEKSET

– 6 rkl oliiviöljyä
– 3 kynttä valkosipulia
– 8 siivua parmankinkkua, pekonia tms.
– 3 dl tomaattimurskaa
– 1 dl kasvislientä(tai 1 tl kasvisfondia ja 1 dl vettä)
– 1 puntti lehtipersiljaa
– 2 rkl pistaasipähkinöitä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– 1 paketti paksua spagettia

VALMISTUS

Kuori ja pilko valkosipulit. Paista pilkottua valkosipulia ja kinkkua öljyssä miedolla lämmöllä. Lisää tomaatit ja nosta lämpöä. Lisää kasvisliemi ja anna kiehua hiljalleen, kunnes kastike on redusoitunut noin puoleen. Keitä pasta ja lisää al dentenä kastikkeen joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuori ja pilko pistaasit puoliksi. Pilko persilja ja ripottele pistaasien kanssa pastan pinnalle.

Nauti tästä ruoasta ja talvisesta viikonlopusta!

Perjantaikokki

Kertaus on opintojen äiti

Mikäli resepti on kateissa, niin hae se hakutoiminnolla sivun ylälaidasta.

Ja mikäli haluat kommentoida tai antaa palautetta, niin klikkaa alta ”lähetä kommentteja”. Voit toki lähettää myös sähköpostia, mutta täällä kommenttisi on muidenkin luettavissa ja kommentoitavissa. Voit jättää mielipiteesi myös anonyyminä.

***

Ilmoittautumislomake nettiin helposti! Tutustu Lyytiin!

Italialainen lihapullapata – Keittokirjaprojekti etenee

Pari viikkoa sitten kerroin perjantaireseptikirjeessä päätöksestämme tehdä keittokirja. Yhteisestuumin, keittiöpäälikkömme Julienin pyynnöstä, päätimme kuitenkin laittaa kirjaan myös muita reseptejä kuin keittoja. Sain heti muutaman meilin, että laitattehan myös keittoja! Lupasin laittaa myös keittoja. Nyt on siis kirjalla selkeä suunta ja formaatti! Keittokirja, jossa on muutakin kuin keittoja, mutta myös keittoja.

Hyvä, ollaan jo pitkällä.

Seuraavaksi oli päätettävä, miten kirja tehdään. Ajattelimme ostaa auton täyteen ruokaa, ajaa jonnekin saaristoon, kutsua kylään muutaman ystävän ja antaa itsellemme aikaa tasan 24 tuntia kokkaamiseen, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen.Nyt on siis myös tarkka suunnitelma ja aikataulu kasassa.

Kolmanneksi päätimme, että kuvaamme samalla videon, joka esittelee kirjan ja sen reseptit havainnollisemmin kuin pelkkä kirja. Mahdollisesti saamme kamerankin lainaksi. Eli nyt on formaatti, suunnitelma ja välineet. Hommahan on puoliksi tehty!

Vielä on yksi pikku juttu ratkaisematta… kustantaja puuttuu. Ja kokemus. Mutta intoa on ja sehän riittää!

Vai riittääkö? Sen saatte tietää kolmen viikon päästä, kun 24 tunnin kokkailu on takana… Olo on kuin Jack Bauerilla Jamie Oliverin keittiössä 🙂

Suuria suunnitellessa tuli jälleen nälkä, ulkona satoi kaatamalla ja teki mieli jotain mieltä lämmittävää. Silloin on pakko tehdä jotain italialaista…

Italialainen lihapullapata
Tätä ruokaa teemme, kun on joku oikein erikoinen syy. Esimerkiksi sellainen, että tekee mieli oikein todella hyvää ruokaa. Tai sitten jos on heinäkuu, ulkona sataa ja tuulee ja lämpöä on mittarissa 13 astetta… Ruoka syntyi nimittäin viime tiistaina.

Salaisuus on hauduttamisessa. Tästä reseptistä riittää 4-6 hengelle.

AINEKSET
– 800 g paistijauhelihaa
– paketti pekonia pilkottuna
– 100 g parmesaania raastettuna
– 1,5 dl korppujauhoja
– tilkka maitoa
– kaksi munaa
– 1 dl persiljasilppua
– 1 prk paseerattua tomaattia
– 1 prk tomaattimurskaa (Mutti on parasta)
– 3 kynttä valkosipulia
– 50 g voita ja 2 rkl oliiviöljyä paistamiseen
– suolaa ja mustapippuria myllystä

Lisukkeeksi spagettia riittävä määrä.

VALMISTUS
Sekoita korppujauhot, munat ja tilkka maitoa. Anna imeytyä hetki. Sekoita joukkoon jauheliha, pekonisilppu, persilja, puolet ja valkosipuli sekä suurin osa parmesaanista. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita taikinaksi ja pyörittele pulliksi.

Paista öljy-voi -seoksessa pulliin ruskea pinta isossa kasarissa tai laakeassa kattilassa. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti ja tomaattimurska. Sekoita varovaisesti. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla ainakin tunti. Voit heittää mausteeksi myös muutaman oksan timjamia.

Keitä lisukkeeksi pastaa, esim. spagettia, suolalla maustetussa vedessä. Ripottele pinnalle loput parmesaanit.

Takaan, että maistuu! Jos jää yli, niin maku sen kun paranee seuraavaksi päiväksi.

Viinivinkki
Unohdin viime kirjeestä viinivinkin ja sain heti postia, että unohtiko perjantaikokki maistella! Hienoa, kun pidätte huolta. Suhtautuisipa vaimokin samalla lailla: ”kulta, olethan jo tänään maistellut viinejä?”. ”Muistathan pukea päälle riittävästi ja juoda vähän punaviiniä.”

Mutta nyt muistin etsiä taas sopivan viinin reseptille. Löysin oivallisen Pinotagen.

Muhevuutta ja rakennetta löytyy pekonin ja tomaatin seuraksi. Hyvää!

Viini Alkon sivuilla

Hyvää viikonloppua!
Ehken kuitenkaan uskalla toivottaa aurinkoista sellaista, etteivät sään haltiat muuta mieltään. Mutta herkullista kuitenkin!

Terveisin

Perjantaikokki

Ps. jos olet ammatiltasi kustantaja, niin vielä mahtuu tiimiimme yksi innokas 🙂

Kookos-currylohta ja penneä ricotan kera – Pyhä kolminkertaisuus

On kolme keittiötä, jotka ovat perjantaikokin sydäntä lähellä. Oma, työpaikan ja äidin.

Omassa ovat tietenkin syntyneet ne kaikkein maukkaimmat keitokset. Ei tosin aina itse tehden. Työpaikan keittiössä olen taas oppinut eniten. Minulla on ollut kunnia työskennellä useiden loistavien persoonien kanssa ja imeä heiltä vaikutteita, ideoita ja työtapoja.

Innostus kokkailuun pohjautuu kuitenkin äidin keittiöstä. Lapsuudenkodissani, maatilalla, kun keitettiin kerralla useille kymmenille hengille neljän hengen voimin, niin oli pare olla innostunut 🙂 Ahveniakin perattiin parhaimmillaan 200 kappaletta yhteen soittoon… Mutta että oli ruoka hyvää ja veikkoset, kuinka opin fileoimaan vikkelään!

Myös intohimoni jakautuu kolmeen eri keittiöön: saaristolaiseen, italialaiseen ja ranskalaiseen. Tässä järjestyksessä. Saaristolainen keittiö tulee geeneissä, mutta myös työn ja maun vuoksi. Italia on aina herättänyt tunteita ja yhä suuremmissa määrin vietettyäni siellä antoisan vuoden viitisen vuotta sitten. Ranskalaiseen keittiöön tutustuin paremmin 2000-luvun alussa keittiöpäällikkömme myötä.

Suomalaiset eivät mielestäni ole riittävän ylpeitä omasta keittiöstään. Huono asia, mutta myös hieno. Jos olisimme yltiöpatriaattisia ruuan suhteen, emme tuntisi niin hyvin muita ruokakulttuureja. Rajanveto on hankalaa. Milloin listamme on liian suomalainen ja koska ravintolamme voisi olla yhtälailla Aasiassa kuin Aurajoella?

Eri kulinaristisia alueita on aivan turha laittaa järjestykseen. Maistuu minulle myös aasialainen ja välillä amerikkalainenkin ruoka. Kaikkein hauskinta on sotkea maat, mausteet ja tavat! Käytä kuitenkin paikallisia raaka-aineita, mikäli mahdollista, sillä ne ovat usein parhaita.

Kookos-currylohta ja penneä ricotan kera

Tässä sotketaan kaikki. On Italiaa, Aasiaa ja saaristoa. Annos on ravintolamme Vaakahuoneen Paviljongin kesälistalta. Tällä kertaa kunnia reseptistä menee keittiöpäälliköllemme Julien Boulangerille ja kuvan on ottanut valokuvaaja Pasi Leino. Minä vain maistelin 🙂

HUOM! Laita kala marinoitumaan reilusti ennen ruokailua. Vaikka jo edellisenä päivänä.

AINEKSET neljälle
– 600 g lohifile
– 400 g penne-pastaa
– 1,5 dl kookosmaitoa
– 3 rkl curry-maustetta
– ricottajuustoa 150 g
– kourallinen kirsikkatomaatteja
– kourallinen parmesanlastuja
– 1 rkl pestoa
– 2 rkl oliiviöljyä
– kourallinen rucolaa
– neljä grillivarrasta
– suolaa ja pippuria myllystä

VALMISTUS
Leikkaa lohi kahdeksaan tasakokoiseen, pitkulaiseen palaan. Pujota palat puisiin vartaisiin. Sekoita kookosmaito ja curry sekä hyppysellinen suolaa keskenään marinadiksi. Laita kalavartaat marinoitumaan esim. yön yli jääkaappiin.

Kun kalat ovat maustuneet, keitä pasta al denteksi (eli ei lötkön kypsäksi vaan sellaiseksi, että pasta tuntuu hampaiden välissä – katso keittoaika pussista ja vähennä ohjeesta minuutti pari). Muista maustaa pastan keitinvesi suolalla. Pastan kiehuessa pilko tomaatit puoliksi.

Kun pasta on kypsää, kaada vesi pois, sekoita joukkoon tilkka oliiviöljyä, tomaatit ja ricottajuusto. Pidä lämpimänä. Paista lohet kuumalla pannulla tai grillissä. Kokoa annos ja koristele rucolalla, pesto-oliiviöljyseoksella ja parmesaanilla.

Saaristoa, Italiaa, Aasiaa ja ranskalainen kokki. Älyttömän hyvää ja helppoa!

Velho keittiössä – vaatimaton tavattaessa
Näin kuvailisin Herra Boulangeria. Miellyttävä mies. Jos et vielä tunne, niin tutustu!

Herra Boulanger TS-Extran erikoishaastattelussa
Lehdistötiedoite huippukokista saaristossa

Kesäkurpitsakeitto parmesaanicrostinien kera

Kokki seilasi tätä kirjoittaessaan keskellä Kihtiä matkalla Ahvenanmaalta kohti kotia. On ollut vuotuisen purjehduskokkipestin aika ja hyvin on keitokset purjehdusseuralle maistuneet! Nykypäivän ihmeellisen mobiilitekniikan ansiosta onnistuu reseptin lähettäminen myös keskeltä merta. Joten ohessa suuren suosion saanut kesäkurpitsakeitto, jonka tarjoilin edellispäivänä lounaaksi matkalla Utösta Kökariin.

Kesäkurpitsakeitto parmesaanicrostinien kera
Neljän hengen keittoon tarvitset:

– yksi kesäkurpitsa
– 150g maa-artisokkia
– kookosmaitoa 2 dl
– kasvis- tai kanafondia 2 rkl
– vihreä currytahnaa 1 rkl
– oliiviöljyä
– suolaa
– pippuria

Parmesaanicrostineihin tarvitset:

– yksi patonki
– parmesaania raastettuna
– oliiviöljyä
– mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Kuori maa-artisokat ja pilko ne. Pese ja pilko kesäkurpitsat. Freesaa kasviksia hetki kattilassa oliiviöljyssä. Kaada päälle n. 8 dl vettä ja fondi. Anna kiehua hiljalleen, kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta vihreällä currytahnalla, suolalla ja pippurilla.

Leikkaa patonki hieman vinosti ohuehkoiksi siivuiksi. Sivele päälle oliiviöljyä ja asettele siivuille reilu kerros raastettua parmesaania. Paahda uunipellillä 225 asteessa, kunnes juusto on sulanut. Rouhi päälle mustapippuria myllystä ja tarjoile lämpimänä keiton kera.

Oikein hyvää ruokahalua 😉

Terveisin Perjantaikokki keskeltä merta