#satasyytäollaonnellinen #27 #Vaimoni Maija

DSC_0149

Yksi onneni suurimmista syistä ja mahdollistajista. Onnellisena lempimaisemissaan, Cinque Terren rannikolla, huhtikuussa 2013.

Jos sinulla on viisas ja rakastava vaimo, on se erittäin pätevä syy olla onnellinen. Toki, hän olisi voinut olla myös syy onneen #1, mutta koska haasteeseeni ei kuulu laittaa asioita arvojärjestykseen, saa rakas vaimoni olla syy onneen numero 27.

Hänellä on jalat maassa ja maalaisjärkeä vaikka muille jakaa. Tiedän, että häntä ei sijoitus rankinglistalla hetkauta vähääkään. Hän tietää arvonsa ja paikkansa. Elo hänen kanssaan on ennenkaikkea mutkatonta. En joudu arvailemaan sanojen kätkettyjä merkityksiä tai tulkitsemaan sanomattajätetystä, että mitä mieltä mahtaa rakas vaimo tänään olla. Asiat tulevat niin suoraan, kuin ne nyt vain voivat tulla. Sopii minulle ja arvostan sitä!

Harvinainen nainen, kun ei tee itsensä rakastamisesta vaikeaa.

Olen kirjoittanut hänestä ennenkin, aikoinaan kun juhlittiin vaimon väitöstilaisuutta. Luonne ja persoona eivät ole siitä muuttuneet ja suhteellemme kuuluu mitä parhainta!

Onnellinen kuuluu hänen olla, joka vaimoni kaltaisen naisen kanssa saa avioliittoa elää. Koitan pitää mielessä tämän joka päivä ja loppuelämän.

Perjantaikokki

 

Saako tunnustaa olevansa onnellinen?

Hyvät lukijat ja ystävät. En tarjoile tällä kertaa teille reseptiä, sillä minulla on ollut muuta tekemistä tällä viikolla.

Meille syntyi nimittäin tiistaina poika!

Tulokas on perheemme viides jäsen. Nykymittapuun mukaan taidamme olla jo suurperhe – vaikka ei se kuusilapsisen perheen poikana siltä vielä vaikuta. Hassua, kun tuntuu siltä, että omasta lapsuudestakaan ei ole vielä hirveästi aikaa ja nyt titteli on itsellä ”suurperheen isä”.

Yksi lapsi tai monta lasta – sillä ei ole väliä. Jokainen lapsi on tärkeä ja rakas. Ja lapsen syntymä on elämän kohokohta – ainakin minulle. Kolmesti olen sen kokenut ja aina itkenyt onnesta. Saako tunnustaa olevansa onnellinen? Tunnen olevani etuoikeutettu, sillä kaikki meni hyvin ja äiti sekä pienokainen olivat kotona jo vuorokaudessa. Pikkuisella tulokkaalla on kaksi isompaa sisarusta. Terveitä, reippaita ja vekkuleita lapsia, jotka uudella isoveljen tai –siskon innolla haluavat auttaa ja huolehtia. Ja heidän äitinsä – no hänestä olette lukeneetkin. Toista ei sellaista naista löydy! Minä olen onnellinen ja aion pitää huolta siitä, että olotila jatkuu läpi elämän.

Synnytyssalissa oli jälleen kerran isällä pitkä odotus ja aikaa selailla isän infokansiota. Siellä oli pieni tarina nimeltään ”Mikä on poika?”. Tarina kuvasi niin hyvin tuoretta isoveljeä Oliveria, että nappasin siitä kuvan, jotta muistan sen myöhemminkin.

Mikä on poika?

Hän pitää jäätelöstä, veitsistä, sahoista, joulusta, sarjakuvalehdistä, naapurin pojasta, puunkappaleista, vedestä (sen luonnollisessa olotilassa), suurista eläimistä, isästä, junista, lauantai aamuista ja vetureista. Hän ei erityisemmin välitä pyhäkoulusta, vieraista, koulunkäynnistä, kuvattomista kirjoista, musiikkitunneista, solmioista, partureista, tytöistä, päällystakeista, aikaihmisistä ja nukkumaanmenosta.

Kukaan muu ei nouse aamulla yhtä aikaisin, eikä tule yhtä myöhään päivälliselle. Kukaan muu ei saa samanaikaisesti mahtumaan yhteen taskuun ruostunutta veistä, puoliksi syötyä omenaa, metrin verran lankaa, tyhjää pussia, kahta purukumia, kuutta kolikkoa, ritsaa, törkykasaa, jonka sisältö on tuntematon ja avainrengasta, johon kuuluu salalokero.

Sellainen on poika, sellainen meillä yksi jo on ja sellainen toinen meille muutti keskiviikkona. Pienen pieni nyytti, joka ei vielä tiedä muusta kuin nukkumisesta ja syömisestä. Ja kohta jo toimii hänkin isän apurina muovimoottorisahallaan klapitalkoissa tai puutarhakalusteiden kokoamisessa. Sellaisia ne pojat ovat.

Ensi viikolla saatte taas reseptinkin!

Terveisin,

onnellinen Perjantaikokki

Iloa elämään lapsista

Minun oli ihan pakko vielä vinkata teille videosta, joka saattaa kumota tuon tarinan kuvauksen pojasta ja siitä, että pojat eivät pitäisi musiikkitunneista.

Videolla tuore isoveli Oliver (kohta 3-v) tulkitsee Popedan klassikkoa ”Pitkä kuuma kesä”. Mikä into ja mikä päättäväisyys!

Video löytyypi täältä

Parempi kinkkukiusaus – Vauvakuumetta

Vietimme vuodenvaihdetta vastikään avioon astuneen ystäväpariskuntamme luona Helsingin kantakaupungissa. Kutsuttakoon heitä vaikka Herra ja Rouva Hooksi, ettei henkilöllisyys selviä. Olimme siis yökylässä Herra ja Rouva Hoon luona, joten matkasänkyjä, kasseja, leluja ja muuta tuiki tärkeää tavaraa oli mukana autolastillinen. Ystävillämme ei vielä lapsia ole siunaantunut, joten vierailumme oli heille vuorokauden mittainen kurkistus lapsiperheen elämään.

Uudenvuodenpäivän aamuna nautimme perin rauhallista brunssia. Pöytäliinat likaantuivat, ottimia noukittiin lattialta tiuhaan, poika päristeli leikkiautollaan pillahtaen tasaiseen tahtiin itkuun, kun ääni autosta loppui ja tyttö veti omaa vauhdikasta aamushowtaan. Siis perin tavallinen aamu meille.

Ystäviemme ilmeistä päättelin, että he olivat kuvitelleet lapsiperheiden pyhäaamut varsin erilaisiksi. Kuvitelmat siitä, että lasten kanssa voi viettää seesteisen rauhallisia aamuja, siemailla lattea, lukea Hesaria ja ihastella pyhäpuvuissaan kiltisti istuvia perheen vesoja karisivat tehokkaan shokkihoidon ansiosta. Menoa ja meininkiä riitti.

Kesken hulinan heitin vitsinä, että olemme itse asiassa iskupartio Kansallisesta Syntyvyydensäännöstelyliitosta, KSL:sta ja kierrämme tällä neljän hengen kokoonpanolla yökylässä vastanaineiden lapsettomien pariskuntien luona jakamassa realistista käsitystä oikeasta perhe-elämästä ja annamme halutessa myös ehkäisyvalistusta. Meidät voisi tilata kylään, mikäli parisuhteessa vallitsee epätasaisesti jakautunut vauvakuume ja skeptisempi osapuoli haluaa osoittaa kouriintuntuvasti vauvakuumeen vaikutuksesta hourailevalle siipalleen, että eiköhän vielä pieni harkinta-aika olisi sittenkin paikallaan.

Innostuimme Herra Hoon kanssa kehittelemään ajatuksesta liiketoimintaa. Konseptimme olisi seuraava: perustettavan nettipalvelun kautta lapsiperheet, joilla on pieniä, sopivan äänekkäässä ja sotkevassa iässä olevia lapsia (siis käytännössä kaikki 0-18 vuotiaat, kotona asuvat käyvät), voisivat ilmoittautua halukkaiksi yökyläilijöiksi, saada vaivanpalkaksi vuorokauden mittaisen miniloman, ruokailut ilman laittamisen vaivaa ja mahdollisuuden tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin eripuolilla Suomea. Lapsia harkitsevat pariskunnat voisivat puolestaan hakea palvelusta kriteerinsä täyttäviä lapsiperheitä, kutsua heidät yökylään ja saisivat näin kosketuksen elämään perheellisenä kuitenkaan joutumatta saman tien sitoutumaan urakkaan loppuiäkseen. Onnistunut vierailu sitten joko vahvistaa lapsettoman pariskunnan vauvakuumetta molemmilla tai vaihtoehtoisesti pyyhkäisee romanttiset haihattelut kauas tulevaisuuteen.

Keksimme jo nettisivuillekin osoitteen: http://www.vauvakuume.fi, mutta veikkasimme sen olevan varattu.

Kotimatkalla lapset nukkuivat ja vaimo ajoi, joten päätin tarkistaa nettiosoitteen statuksen. Kännykän nettiselaimella sain nopeasti selville, että osoite on vapautunut vapaille markkinoille 29.12.2008 – siis vain kolme päivää ennen ideamme syntymistä! Kohtaloako?

Otin yksintein puhelun Helsingin kantakaupungin asuntoon, josta olimme hetki sitten poistuneet. Rouva Hoo vastasi Herra Hoon puhelimeen. Ääni oli väsynyt, mutta onnellinen. Pyysin välittämään tiedon herralle, että haluamamme nettisivuosoite on vapaana – että laitammeko palvelua pystyyn?

Rouva Hoo vastasi, että palataan asiaan myöhemmin. He toipuvat kuluneesta vuorokaudesta sohvalla maaten ja katsomalla ”Karvakuonot merellä” –lastenohjelmaa. Se on heille sopivan rauhallista toimintaa juuri nyt…

Jäi arvailujen varaan, mikä oli vierailumme lopputulos ja vaikutus. Sen tiedän, että tehokas se ainakin oli. Herra Hoon aamuinen ilme oli sen verran vaikuttava.

Ps. mikäli jollain on liikeideoista pulaa, niin tämän yllä olevan saa ottaa vapaaseen käyttöön. Ehkä siitä tulee seuraava internetmaailman menestystarina. Tai ehkä ei.

Astetta parempi kinkkukiusaus

Tämä on joulunjälkeistä perheruokaa parhaimmillaan. Ainakin meillä pakkanen on pullollaan kinkunjämiä, jotka soveltuvat tähän erinomaisesti. Ruoan kruunaa sekaan raastettu joulun ylijäämäjuusto. Voit käyttää pecorinoa, kuten tässä, mutta hyvin soveltuvat myös parmesaani, edam tai vaikka mozzarella. Pääasia on, että sekoitat juustoa myös kiusauksen joukkoon – ei ainoastaan päälle.

AINEKSET
– 8 rosamunda-perunaa (tai muuta jauhoista perunaa)
– 300 g joulukinkunjämiä
– 4 porkkanaa
– 2 dl kermaa
– 6 isoa salottisipulia
– 150 g pecorino-juustoa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Siivuta perunat, porkkanat, sipulit ja kinkku monitoimikoneessa. Raasta juusto ja jätä siitä 1/3 ripoteltavaksi pinnalle. Sekoita ainekset keskenään uunivuoassa, mausta suolalla ja pippurilla, kaada päälle kerma ja ripottele pinnalle loput juustosta. Paista 150 asteisessa uunissa tunnin verran. Mikäli pinta tummuu liian aikaisin, niin peitä foliolla. Tärkeää on, että perunat kypsyvät kunnolla ja imevät kerman itseensä.

Herkullista vuotta 2009!

Perjantaikokki