Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria – Laiska laatua tekee

Olimme eilen ehdolla Matkamessujen laatukilpailussa. Kerron kirjeen lopussa miten meille oikein kävi.

On upeaa, että laatuun ja laatukilpailuihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota Suomessakin. Laatuajattelulla ei meillä ole pitkää ja kunniakasta historiaa, sillä silloin kun resursseja on ollut muillekin jakaa, ei laatuun ole sen kummemmin tarvinnut kiinnittää huomiota. Asiat on hyvin voitu tehdä kahteenkin kertaan.

Jotenkin tähän katajaiseen kansaan on uponnut ajatus, että laatu maksaa ja halpa on parempaa. Miten muuten voi selittää halpahallien ja lidlien suosion rikkaassa valtiossa? Tunnen varsin varakkaita ihmisiä, jotka käyvät ostamassa halpahalleista talvivaatteita, jotka kestävät puoli talvea – eivätkä edes pidä kuivana tai lämpimänä. Miksi? Koska ne ovat niin halpoja – kuuluu usein vastaus. Mikä lienee kustannus laadukkaan ja halpahallivaatteen välillä, kun tarkastellaan vaikka viittä vuotta? Totuus lienee taas tarua ihmeellisempi ja laatu tulee pidemmän päälle halvaksi.

Hullunkurista se on, mutta huippulaadun tuottaminenkin maksaa usein vähemmän kuin sekundan pukkaaminen. Kahteen kertaan tekeminen tarkoittaa tuplakuluja ja sitä myötä kalliimpaa hintaa. Ja palvelupahanen kun on vielä siitä huono tuote, että harvemmin tarjotaan toista mahdollisuutta. Vai kuinka moni meistä palaa paikkaan, jossa palvelu meni ensimmäisellä kerralla penkin alle?

Miksi meillä sitten on niin usein aikaa tehdä asiat kahteen kertaan, mutta ei koskaan riittävästi aikaa, että saisi kerralla aikaiseksi hyvää? Laiskahan laatua tekee, voisi tästä päätellä. Kyse on pitkälti ajattelumallista ja tietenkin siitä kuuluisasta asenteesta. Palvelualalla täytyy päivittäin hypätä asiakkaan saappaisiin ja miettiä asiat etukäteen palveltavan näkökulmasta. Odottelen sitä päivää, että kaupan kalatiskilläkin raaka-aineita käsiteltäisiin niiden arvoa kunnioittavasti, eikä piikiteltäisi ja paiskottaisi piloille. Fileen nostaminen hellävaroin vie saman verran aikaa, kuin nopea riuhtaisu kalapiikillä, mutta lopputulos on aivan eri.

Saavutimme paikan laatukilpailun finaalissa yleisöäänestyksen voittajina. Tämän kuullessani olin ylpeä. Henkilökuntamme on ilmeisesti osannut seistä asiakkaan saappaissa ja nähdä toimintansa vieraan näkökulmasta. Asenne taitaa olla asiakkaiden mieleen!

Kiitän kaikkia äänestäneitä luottamuksesta ja henkilökuntaamme oikeasta asenteesta! Rimaa on taas nostettu – ei auta kuin jatkaa parantamista. Ja suuret onnittelut myös pääpalkinnon saaneelle Kristina Cruisesille! Oikeaan osoitteeseen meni palkinto. Herrankukkaro tuli jaetulle toiselle sijalle.

Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria

Joulun välipäivinä nautimme talvisesta, tyynestä ja kuvankauniista saaristosta. Veneemmekin moottori hyytyi, mutta se ei verkkoreissuja haitannut, sillä olihan vesi peilityyni. Saaliina saimme muutaman verkollisen simppuja, mutta myös kaksi yli nelikiloista meritaimenta. Eipä soudeltu turhaan! Juurekset taas ovat talviruokaa parhaimmillaan. Uunissa paahtamalla punajuurista tulee taivaallisen makeita.

AINEKSET

– 600g meritaimenen tai lohen fileetä
– 8 punajuurta
– 0,5 dl oliiviöljyä
– 250 g tuorepinaattia (tai pakastepinaattia)
– 2 salottisipulia (tai yksi tavallinen sipuli)
– 0,5 rkl voita
– 1 dl kermaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Poista pinaateista lehtiruodit. Nypi lohesta piikit. Kuori punajuuret ja lohko 6 – 8 osaan.

Laita punajuuret uunipellille, ripottele pinnalle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Pilko sipuli ja kuullota se voissa. Lisää pannulle pinaatti ja paista sekoitellen, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisää pannulle kerma ja anna hautua hetki. Mausta suolalla ja pippurilla.

Mausta kala suolalla ja grillaa tai paista kala uunissa kypsäksi. Parhaan tuloksen saat, kun kala jää aivan keskeltä vielä hitusen punertavaksi. Levitä pinnalle pinaattimuhennos ja tarjoa paahdettujen punajuurten kera.

Laadukasta viikonloppua!
Perjantaikokki

Talvikuvia saaristosta

Kun valo ja luonto näyttävät parhaimpia puoliaan, niin saattaa amatöörikuvaajallakin käydä tuuri. Tästä aukeaa Perjantaikokin talvikuvia saaristosta.

Parempi kinkkukiusaus – Vauvakuumetta

Vietimme vuodenvaihdetta vastikään avioon astuneen ystäväpariskuntamme luona Helsingin kantakaupungissa. Kutsuttakoon heitä vaikka Herra ja Rouva Hooksi, ettei henkilöllisyys selviä. Olimme siis yökylässä Herra ja Rouva Hoon luona, joten matkasänkyjä, kasseja, leluja ja muuta tuiki tärkeää tavaraa oli mukana autolastillinen. Ystävillämme ei vielä lapsia ole siunaantunut, joten vierailumme oli heille vuorokauden mittainen kurkistus lapsiperheen elämään.

Uudenvuodenpäivän aamuna nautimme perin rauhallista brunssia. Pöytäliinat likaantuivat, ottimia noukittiin lattialta tiuhaan, poika päristeli leikkiautollaan pillahtaen tasaiseen tahtiin itkuun, kun ääni autosta loppui ja tyttö veti omaa vauhdikasta aamushowtaan. Siis perin tavallinen aamu meille.

Ystäviemme ilmeistä päättelin, että he olivat kuvitelleet lapsiperheiden pyhäaamut varsin erilaisiksi. Kuvitelmat siitä, että lasten kanssa voi viettää seesteisen rauhallisia aamuja, siemailla lattea, lukea Hesaria ja ihastella pyhäpuvuissaan kiltisti istuvia perheen vesoja karisivat tehokkaan shokkihoidon ansiosta. Menoa ja meininkiä riitti.

Kesken hulinan heitin vitsinä, että olemme itse asiassa iskupartio Kansallisesta Syntyvyydensäännöstelyliitosta, KSL:sta ja kierrämme tällä neljän hengen kokoonpanolla yökylässä vastanaineiden lapsettomien pariskuntien luona jakamassa realistista käsitystä oikeasta perhe-elämästä ja annamme halutessa myös ehkäisyvalistusta. Meidät voisi tilata kylään, mikäli parisuhteessa vallitsee epätasaisesti jakautunut vauvakuume ja skeptisempi osapuoli haluaa osoittaa kouriintuntuvasti vauvakuumeen vaikutuksesta hourailevalle siipalleen, että eiköhän vielä pieni harkinta-aika olisi sittenkin paikallaan.

Innostuimme Herra Hoon kanssa kehittelemään ajatuksesta liiketoimintaa. Konseptimme olisi seuraava: perustettavan nettipalvelun kautta lapsiperheet, joilla on pieniä, sopivan äänekkäässä ja sotkevassa iässä olevia lapsia (siis käytännössä kaikki 0-18 vuotiaat, kotona asuvat käyvät), voisivat ilmoittautua halukkaiksi yökyläilijöiksi, saada vaivanpalkaksi vuorokauden mittaisen miniloman, ruokailut ilman laittamisen vaivaa ja mahdollisuuden tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin eripuolilla Suomea. Lapsia harkitsevat pariskunnat voisivat puolestaan hakea palvelusta kriteerinsä täyttäviä lapsiperheitä, kutsua heidät yökylään ja saisivat näin kosketuksen elämään perheellisenä kuitenkaan joutumatta saman tien sitoutumaan urakkaan loppuiäkseen. Onnistunut vierailu sitten joko vahvistaa lapsettoman pariskunnan vauvakuumetta molemmilla tai vaihtoehtoisesti pyyhkäisee romanttiset haihattelut kauas tulevaisuuteen.

Keksimme jo nettisivuillekin osoitteen: http://www.vauvakuume.fi, mutta veikkasimme sen olevan varattu.

Kotimatkalla lapset nukkuivat ja vaimo ajoi, joten päätin tarkistaa nettiosoitteen statuksen. Kännykän nettiselaimella sain nopeasti selville, että osoite on vapautunut vapaille markkinoille 29.12.2008 – siis vain kolme päivää ennen ideamme syntymistä! Kohtaloako?

Otin yksintein puhelun Helsingin kantakaupungin asuntoon, josta olimme hetki sitten poistuneet. Rouva Hoo vastasi Herra Hoon puhelimeen. Ääni oli väsynyt, mutta onnellinen. Pyysin välittämään tiedon herralle, että haluamamme nettisivuosoite on vapaana – että laitammeko palvelua pystyyn?

Rouva Hoo vastasi, että palataan asiaan myöhemmin. He toipuvat kuluneesta vuorokaudesta sohvalla maaten ja katsomalla ”Karvakuonot merellä” –lastenohjelmaa. Se on heille sopivan rauhallista toimintaa juuri nyt…

Jäi arvailujen varaan, mikä oli vierailumme lopputulos ja vaikutus. Sen tiedän, että tehokas se ainakin oli. Herra Hoon aamuinen ilme oli sen verran vaikuttava.

Ps. mikäli jollain on liikeideoista pulaa, niin tämän yllä olevan saa ottaa vapaaseen käyttöön. Ehkä siitä tulee seuraava internetmaailman menestystarina. Tai ehkä ei.

Astetta parempi kinkkukiusaus

Tämä on joulunjälkeistä perheruokaa parhaimmillaan. Ainakin meillä pakkanen on pullollaan kinkunjämiä, jotka soveltuvat tähän erinomaisesti. Ruoan kruunaa sekaan raastettu joulun ylijäämäjuusto. Voit käyttää pecorinoa, kuten tässä, mutta hyvin soveltuvat myös parmesaani, edam tai vaikka mozzarella. Pääasia on, että sekoitat juustoa myös kiusauksen joukkoon – ei ainoastaan päälle.

AINEKSET
– 8 rosamunda-perunaa (tai muuta jauhoista perunaa)
– 300 g joulukinkunjämiä
– 4 porkkanaa
– 2 dl kermaa
– 6 isoa salottisipulia
– 150 g pecorino-juustoa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Siivuta perunat, porkkanat, sipulit ja kinkku monitoimikoneessa. Raasta juusto ja jätä siitä 1/3 ripoteltavaksi pinnalle. Sekoita ainekset keskenään uunivuoassa, mausta suolalla ja pippurilla, kaada päälle kerma ja ripottele pinnalle loput juustosta. Paista 150 asteisessa uunissa tunnin verran. Mikäli pinta tummuu liian aikaisin, niin peitä foliolla. Tärkeää on, että perunat kypsyvät kunnolla ja imevät kerman itseensä.

Herkullista vuotta 2009!

Perjantaikokki

Kanaa à la Marengo – Vähemmän on enemmän

Jälleen on vuosi päättymäisillään. Tämä on vuoden viimeinen perjantairesepti, sillä vakaa aikomukseni on keskittyä perheeseen ja ruokaan (tässä järjestyksessä) aina 9.1.2009 saakka.

Olisi kovin perinteistä katsoa taaksepäin ja kerrata vuoden kulkua. Tarkistin asian ja näin tein vuosi sitten. Katsotaan tällä kertaa vastavuoroisesti eteenpäin. Mitä on odotettavissa vuodelle 2009?

Vuosi 2009 on monelle suuri kysymysmerkki. Mikäli mediaa on uskominen, niin talous pysähtyy helmikuun paikkeilla ja elämä maapallolta sitä myötä käytännössä lakkaa. Se vaan kuihtuu pois kesään mennessä. En suostu allekirjoittamaan ennustuksia. Uskon, että myös vuonna 2009 ihmiset syövät, juovat, muuttavat, saavat lapsia, korjauttavat autojaan, käyvät lääkärillä, matkustavat ja käyttävät sähköä. Joitakin turhuuksia karsitaan, mutta se on kokonaisuuden kannalta ehkä vain tervettä. Joku saattaa vaihtaa autonsa työmatkalla fillariin – ja se vasta tervettä onkin. Jos sisäfileen joutuu vaihtamaan pataruokiin, niin sekin tuo vain enemmän makua lautaselle. Vähemmän voi todellakin olla enemmän. Kaiken kaikkiaan ei elämän perusta muutu mihinkään. Hyvät pärjäävät ja parhaat selviytyvät voittajina. Niin se on aina ollut ja tulee olemaan.

Jos jotain voin toivoa vuodelle 2009, niin toivon, että osa maallisen mammonan katoamisesta kääntäisi ihmisten ajatukset niihin oikeasti tärkeisiin asioihin. Mitkä kaikki asiat sinulla on hyvin? Otapa kynä käteen ja tee oikea lista. Kun lista on valmis, laita se tärkeysjärjestykseen. Mikäli viiden tärkeimmän joukossa on jokin asia, jonka yksistään talouden hidastuminen voi viedä mennessään, niin mietipä uudelleen.

Kävi miten kävi, niin minun listaani ei talouden yskähtelyt vaikuta. Lähden luottavaisena tulevaisuuteen. Tavataan siellä!

Kanaa à la Marengo

Vuonna 1800 Napoleon ylitti Alpit 40 000 miehen voimin ja kohtasi Itävallan joukot Marengon kylän lähellä Pohjois-Italiassa. Napoleon oli hävitä taistelun, mutta onnistui viime hetkillä kääntämään kamppailun edukseen ja selviytyi ratkaisevasta yhteenotosta voittajana.

Tarinan mukaan Napoleonin keittiömestari valmisti alla olevan ruokalajin kärhämän päätyttyä vain taistelukentältä ja sen välittömästä läheisyydestä löytyneistä raaka-aineista. Tämä edustaa mielestäni ruokaa parhaimmillaan. Yksinkertaista, rustiikkia ja maistuvaa. Resepti on ”Ihana Italian keittiö”-kirjasta, joka siteeraamme keittiössämme tiheään.

AINEKSET
– 1,5 kg broileri paloiteltuna (tai esim. neljä koipireittä)
– 8 rkl oliiviöljyä
– 400 g tomaatteja
– 2 valkosipulinkynttä
– 3 dl kuivaa valkoviiniä
– 4 siivua eilistä maalais- tai paahtoleipää
– 8 jättikatkarapua kokonaisena
– 4 kananmunaa
– 1 rkl etikkaa
– 8 rkl oliiviöljyä
– 2 rkl persiljasilppua koristeluun
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kalttaa tomaatit. Eli kuumenna pieni kattilallinen vettä kiehuvaksi, tee tomaattien pintaan ristiviilto ja upota tomaatit kiehuvaan veteen noin viideksi sekunniksi. Nosta jäähtymään kylmään veteen. Kuori, poista siemenet ja pilko siivuiksi.

Kaada kattilaan tai pataan loraus oliiviöljyä ja ruskista broileri siinä. Pilko valkosipulinkynnet. Nosta broilerit sivuun ja laita pataan valkosipulit, tomaatit ja valkoviini. Anna kiehahtaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää pataan broileri ja laita pata 190 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi. Hieman ennen kun broileri on valmis, valmista uppomunat. Kuumenna iso kattila vettä kiehuvaksi. Lisää veteen etikka ja pyöräytä vettä kauhalla. Riko munat yksitellen veteen, kohtalaisen ripeästi. Keitä noin kolme minuuttia ja nosta reikäkauhalla pois.

Leikkaa leivät kolmioiksi ja paahda runsaahkossa oliiviöljyssä rapeiksi. Poista leivät ja paista vielä jättikatkaravut kypsiksi.

Asettele tarjoiluastiaan broilerit, ravut ja leivät. Nostele reikäkauhalla kastikkeen sattumat ainesten päälle. Voit myös keittää kastiketta halutessasi hieman kokoon. Ripottele pinnalle pilkottu persilja ja tarjoa.

Hyvää ja rauhallista joulua sekä erinomaista vuotta 2009!

Toivoo

Perjantaikokki