Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria – Laiska laatua tekee

Olimme eilen ehdolla Matkamessujen laatukilpailussa. Kerron kirjeen lopussa miten meille oikein kävi.

On upeaa, että laatuun ja laatukilpailuihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota Suomessakin. Laatuajattelulla ei meillä ole pitkää ja kunniakasta historiaa, sillä silloin kun resursseja on ollut muillekin jakaa, ei laatuun ole sen kummemmin tarvinnut kiinnittää huomiota. Asiat on hyvin voitu tehdä kahteenkin kertaan.

Jotenkin tähän katajaiseen kansaan on uponnut ajatus, että laatu maksaa ja halpa on parempaa. Miten muuten voi selittää halpahallien ja lidlien suosion rikkaassa valtiossa? Tunnen varsin varakkaita ihmisiä, jotka käyvät ostamassa halpahalleista talvivaatteita, jotka kestävät puoli talvea – eivätkä edes pidä kuivana tai lämpimänä. Miksi? Koska ne ovat niin halpoja – kuuluu usein vastaus. Mikä lienee kustannus laadukkaan ja halpahallivaatteen välillä, kun tarkastellaan vaikka viittä vuotta? Totuus lienee taas tarua ihmeellisempi ja laatu tulee pidemmän päälle halvaksi.

Hullunkurista se on, mutta huippulaadun tuottaminenkin maksaa usein vähemmän kuin sekundan pukkaaminen. Kahteen kertaan tekeminen tarkoittaa tuplakuluja ja sitä myötä kalliimpaa hintaa. Ja palvelupahanen kun on vielä siitä huono tuote, että harvemmin tarjotaan toista mahdollisuutta. Vai kuinka moni meistä palaa paikkaan, jossa palvelu meni ensimmäisellä kerralla penkin alle?

Miksi meillä sitten on niin usein aikaa tehdä asiat kahteen kertaan, mutta ei koskaan riittävästi aikaa, että saisi kerralla aikaiseksi hyvää? Laiskahan laatua tekee, voisi tästä päätellä. Kyse on pitkälti ajattelumallista ja tietenkin siitä kuuluisasta asenteesta. Palvelualalla täytyy päivittäin hypätä asiakkaan saappaisiin ja miettiä asiat etukäteen palveltavan näkökulmasta. Odottelen sitä päivää, että kaupan kalatiskilläkin raaka-aineita käsiteltäisiin niiden arvoa kunnioittavasti, eikä piikiteltäisi ja paiskottaisi piloille. Fileen nostaminen hellävaroin vie saman verran aikaa, kuin nopea riuhtaisu kalapiikillä, mutta lopputulos on aivan eri.

Saavutimme paikan laatukilpailun finaalissa yleisöäänestyksen voittajina. Tämän kuullessani olin ylpeä. Henkilökuntamme on ilmeisesti osannut seistä asiakkaan saappaissa ja nähdä toimintansa vieraan näkökulmasta. Asenne taitaa olla asiakkaiden mieleen!

Kiitän kaikkia äänestäneitä luottamuksesta ja henkilökuntaamme oikeasta asenteesta! Rimaa on taas nostettu – ei auta kuin jatkaa parantamista. Ja suuret onnittelut myös pääpalkinnon saaneelle Kristina Cruisesille! Oikeaan osoitteeseen meni palkinto. Herrankukkaro tuli jaetulle toiselle sijalle.

Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria

Joulun välipäivinä nautimme talvisesta, tyynestä ja kuvankauniista saaristosta. Veneemmekin moottori hyytyi, mutta se ei verkkoreissuja haitannut, sillä olihan vesi peilityyni. Saaliina saimme muutaman verkollisen simppuja, mutta myös kaksi yli nelikiloista meritaimenta. Eipä soudeltu turhaan! Juurekset taas ovat talviruokaa parhaimmillaan. Uunissa paahtamalla punajuurista tulee taivaallisen makeita.

AINEKSET

– 600g meritaimenen tai lohen fileetä
– 8 punajuurta
– 0,5 dl oliiviöljyä
– 250 g tuorepinaattia (tai pakastepinaattia)
– 2 salottisipulia (tai yksi tavallinen sipuli)
– 0,5 rkl voita
– 1 dl kermaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Poista pinaateista lehtiruodit. Nypi lohesta piikit. Kuori punajuuret ja lohko 6 – 8 osaan.

Laita punajuuret uunipellille, ripottele pinnalle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Pilko sipuli ja kuullota se voissa. Lisää pannulle pinaatti ja paista sekoitellen, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisää pannulle kerma ja anna hautua hetki. Mausta suolalla ja pippurilla.

Mausta kala suolalla ja grillaa tai paista kala uunissa kypsäksi. Parhaan tuloksen saat, kun kala jää aivan keskeltä vielä hitusen punertavaksi. Levitä pinnalle pinaattimuhennos ja tarjoa paahdettujen punajuurten kera.

Laadukasta viikonloppua!
Perjantaikokki

Talvikuvia saaristosta

Kun valo ja luonto näyttävät parhaimpia puoliaan, niin saattaa amatöörikuvaajallakin käydä tuuri. Tästä aukeaa Perjantaikokin talvikuvia saaristosta.

Yksi kommentti artikkeliin ”Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria – Laiska laatua tekee

  1. Nyt tuli sivuosuma joten pakko hieman kommentoida. Vertaus halpahalleista ja vaatteista oli hieman huono. Itse ostan valikoivasti halpahalleista koska a) en saa laatumarketissakaan sen parempaa palvelua b) tavaroita ei tarvitse turhaan nostella hyllyille kun avattu pahvilaatikko kuormalavalla ajaa saman asian c) esim. Lidlistä saa välillä yllättävän laadukkaita vaatteita ja koneita ja kyllähän 3 vuoden takuukin antaa luotettavan kuvan kun muualla annetaan vain vuoden takuu.Kun katsoo mitä romua nykyään myydään ns. paremman palvelun liikkeissäkin niin herää kysymys; myydäänkö tuotetta sen oikeaan hintaan vai myydäänkö brändiä ”laatutietoisille” ihmisille kalliimpaan hintaan. Ostin erään työkalun joka on tehty kiinassa. Eräs Saksalainen tuotemerkki myy aivan samaa tuotetta omalla merkillään mutta lähes kaksi kertaa kalliimmalla. Kun kysyin maahantuojalta miksi ostaisin kalliimman niin selitykset oli ontuvia; heillä on koneen kasannut asiantuntevat ihmiset, he ovat laatumerkki ja heillä on nopea varaosapalvelu KUN tuote menee rikki. Ostin sen halvemman ja loistavasti on toiminut.Eräs laadukas retkeilyvaatemerkki taas oli aikoinaan vain naparetkikuntien vaatettaja mutta nykyään laatu on laskenut kuin lehmän häntä mutta onhan se trendikästä istua afterskiissä ****:n takki päällä. Retkeilyvälineitä testaavissa julkaisuissa kyseinen merkki ei vain ole nykyään oikein vakuuttanut.Tositarina on että eräs iso kauppaketju osti erään Suomalaisen perinteikkään kodinkonemerkin ja kävi varustamaan Aasiassa teetettyjä kodinkoneitaan tällä tuotemerkillään. Mistä sen laadun tunnistikaan? Merkistä? Vai hinnasta?Sanotaan ettei köyhän kannata ostaa halpaa mutta täällä mahtavassa Suomessamme kun verottaja vetää välistä niin palkasta kuin autoista ja lopulta kun niillä verorahoilla ei saa edes terveyskeskuksessa palvelua vaan siitäkin pitää maksaa vielä erikseen niin jossakin pitää säästää. Harva kuuluu siihen ihmisryhmään jolta palkasta jää asuntolainan, laskujen, ruokien ja pakollisten menoerien jälkeen vielä käteen rahaa niin paljon että pitäisi miettiä sijoittaako sen säästötilille vai pistääkö rahastoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s