Aihearkisto: resepti

Ruokakulttuurien eri tasot – Kanapasta pakkaspäivään

Posted on by

Olen perheeni kanssa viettänyt kuluvan viikon Ylläksen taianomaisissa maisemissa. On ollut jännä huomata, kuinka monta eri sävyä valkoisella on, kun luonnon omat maalarit pääsevät tekemään taideteoksia. Seuraksemme lomalle saimme ystäväni vaimoineen. Viikko kuluu mökissä ja päivät täyttävät lähinnä hiihto, pulkkailu, saunominen ja kokkailu.

Olemme siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen: sellaiseen, jossa lomilla vietetään aikaa ystäväpariskuntien ja –perheiden kanssa. Tämä vaihe tuo uudet haasteet myös keittiöön. Muutaman päivän harjoittelun jälkeen totesin, että ruokakulttuurissa on erotettavissa kolme eri tasoa: makro-, mikro- ja nanotaso. Makrotaso tarkoittaa esimerkiksi Suomen tai muun suuralueen, kuten Varsinais-Suomen tai Karjalan ruokakulttuuria. Siis sellaista ruokakulttuuria, jota leimaavat paikalliset, perinteiset reseptit ja raaka-aineet.  Mikrokulttuuri on taas perhetason ruokakulttuuri, jossa ruokakulttuurin määrittävät perheenjäsenten yhteen hioutuneet tottumukset, tavat ja makumieltymykset. Nanokulttuuritason taas muodostavat yksilön omat mieltymykset, opitut tavat sekä syntymässä saadut luontaiset mieltymykset.

Matkailijana sitä kiertää mieli avoinna tutkimassa lähinnä makrotason kulttuuri-ilmiöitä ja sulattaa omaan henkilötason kulttuuriinsa ne osa-alueet, jotka kieltä ja mieltä miellyttävät. Mutta kuinka käy, kun kaksi mikrotason, eli perhetason kulttuuria päätyvät samaan mökkiin viikoksi? Eli sama suomeksi: kun kaksi (toistensa ruokatottumuksista tietämätöntä) perhettä laitetaan samaan ruokatalouteen viikoksi, niin mikä on lopputulos?

Parhaimmillaan se on oppimista, uusia ideoita ja elämyksiä sekä ajatustenvaihtoa jokaisella aterialla. Pahimmillaan taas pelkästä kaupassakäynnistä tulee tuskaa. Kuinka paljon ruoka saa maksaa, mitkä tuotteet ovat hyväksyttäviä ostoskoriin ja mitkä eivät. Onko ruoka energiantankkausta vai kokonaisvaltaista nautintoa varten aina harkinnasta ja valmistuksesta alkaen?

Meillä viikko sujui alkuharjoitusten jälkeen varsin leppoisasti, sillä kaikki pitävät hyvästä ruoasta, kenelläkään ei ole pitkää listaa ällötyksistä, joita ei suostu syömään (ellei poikaamme lueta mukaan, sillä hän syö ilolla vain makkaraa ja hiilihydraatteja mahdollisimman helposti pureksittavassa muodossa, eli pastana tai perunana) ja kaupassakin pärjättiin, kun jokainen sai lapata kärryyn omien mieltymyksiensä mukaisia herkkuja.

Mutta kuinka käy, jos samaan mökkiin ahdetaan kaksi lapsiperhettä, joilla on perhetason ruokakulttuurit kaukana toisistaan ja silti olisi tultava toimeen? Lasten syöminenhän on monille vanhemmille varsin keskusteluherkkä aihe, eikä siitä mielellään oteta mielipiteitä tai käskyjä ulkopuolisilta.

Onko sinulla kokemuksia tästä? Jos on, niin klikkaa alta ja kerro muillekin ratkaisut yhteiseen, leppoisaan lomailuun ”kommentoi” –toiminnolla.

Lomaterveisin

Perjantaikokki

Kanapasta pakkaspäivään
Pakkanen on hellinyt koko maatamme tänä talvena oikein kunnolla. Värikäs kanapasta maistuu, lämmittää ja antaa energiaa talven riemuihin.

AINEKSET
– 4 broilerin marinoimatonta rintafileetä
– 20 pientä herkkusientä
– 10 kirsikkatomaattia
– 1 keltainen paprika
– 1 punasipuli
– 1 valkosipulinkynsi
– 2 dl kermaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– herbes de provence –yrttisekoitusta
– ½ tl chilijauhetta
– 400g penne-pastaa
– pinnalle rucolaa ja parmesaania

VALMISTUS
Pilko rintafileet ja sipuli. Leikkaa sienet neljään osaan ja puolita tomaatit. Pilko myös paprika ja murskaa valkosipuli. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja kuullota sipulit. Lisää broilerit, sienet ja tomaatit. Paista hetki. Lisää pannulle kerma sekä mausteet. Anna hautua kypsäksi.
Keitä pasta al dente ja tarjoa kanakastikkeen kera. Koristele annos rucolalla ja parmesaanilla.

Hernekeittoa postissa – Lämmin kana-feta -salaatti

Posted on by

Noudin pari viikkoa sitten postista hernekeittoa. Luit oikein – eli hernekeittoa postista. Se oli pakko noutaa konttorista, koska purkki ei sellaisenaan mennyt luukusta läpi ja postipoika ei ollut viitsinyt lusikoida sitä suoraan laatikkoomme. Arvostan tätä päätöstä ja hain purkin mukisematta.

Avasin paketin ja löysin sisältä varsin retron näköisen ruokapakkauksen. Mieleeni tuli kirjoitukseni ”Elintarvikemuseossa” muutaman vuoden takaa. Tällä kertaa ruoka ei ollut anopin säästämää vuosikertatavaraa, mutta pakkaus oli. Kyseessä oli Jalostajan uusvanha lanseeraus, jossa rokkaan puhallettiin mielenkiintoa lanseeraamalla retropakkaus vuosikymmenten takaa. Pöperö sisällä oli samaa kuin ennenkin.
Itse syön mieluummin itse tehtyä ja vaimonkin mielestä kyseisen talon keitto ei ole purkkihernareiden parhaasta päästä. Ruoka-arvostelu jää nyt siis tekemättä.

Mutta miksi sain hernekeittoa postista? Kirjoitin viime viikolla Hesarin ruokapalstasta ja sen velvollisuudesta pysyä puolueettomana. Ruokatoimittaja Bäcksbackallekin postipoika oli moisen säilyketölkin kiikuttanut, mutta hänpä ei kirjoittanutkaan siitä mitään. Eikä olisi saanutkaan, sillä Hesarin on toimituksellisessa aineistossaan luonnollisesti pysymään mahdollisimman puolueettomana. Kaupallinen puffaaminen tuotetasolla ilman sen kummempaa syytä syö uskottavuutta valtamedialta.

Elintarvikeyritysten markkinointiosastoilla on näemmä kyllästytty lähettelemään ruokanäytteitä isojen talojen toimituksiin ja huomattu, että on toinenkin, epävirallinen tai ”viraali”, kuten ammattitermi kuuluu, kanava kuluttajien sydämiin ja sitä kautta ostoskoriin. Nimittäin internetin vapaaehtoiset sisällöntuottajat, web-päiväkirjan eli blogin pitäjät.

Jostain olen minäkin päässyt tällaiselle listalle ja siksi siis sain hernekeittoa postista. Taidan kiikuttaa purkin mökille, niin anoppi saa sitten syöttää sen joskus ensi vuosikymmenellä epäilyttävien ruokien koekaniinilleen, eli appiukolle. Minä puolestani alan opetella ranskaa. Josko kielen vaihto blogissa parantaisi lahjuksia. Samppanjasta kirjoittelisin nimittäin oikein mielelläni vaikka viikoittain!

Hyvän hernekeittoreseptin löydät muuten täältä. Sopii erinomaisesti talveen!

Rohkea rokan syö,
Perjantaikokki

Lämmin kana-feta -salaatti
AINEKSET 

– 500 g broilerin marinoimattomia paistisuikaleita
– 1 levy Patros-fetaa (n. 150 g)
– 1 keltainen paprika
– 1 punainen paprika
– 1 punasipuli
– 15 kirsikkatomaattia
– 2 avokadoa
– 1 pieni kesäkurpitsa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– oliiviöljyä
– tilkka balsamiviinietikkaa
– pinnalle tuoretta basilikaa

VALMISTUS 

Leikkaa avocadot ”halki” seuraten veitsellä kiveä. Irrota puoliskot toisistaan ja poista kivi. Irrota hedelmäliha lusikalla. Halkaise tomaatit ja pilko muut kasvikset suupalan kokoisiksi paloiksi. Paista sipuleita ja kanoja hetki pannulla oliiviöljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita muut raaka-aineet uunivuokaan ja pirskottele päälle balsamicoa ja oliiviöljyä sekä mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon paistetut kanat ja sipulit. Leikkaa feta erittäin ohuiksi siivuiksi ja asettele paistoksen pinnalle.

Paista uunissa keskiosassa 200 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä ja juusto sulanut.

Herkullista talviviikonloppua!

Ruokasuomen huipulla – Basilika-brie –possua ja kasvispaistosta

Posted on by

Pääsin tutustumaan Helsingin Sanomien ruokatorstain toimittamiseen tammikuun alkupuolella. Hämmästykseni oli suuri, kun kuulin, että koko homma pyörii kahden ihmisen varassa.

On perjantaireseptistäkin kysytty joskus, että toimittaako tätä joku kokki – valokuvaaja – AD – web designer –tiimi, vai miten homma pyörii. Imarreltuna olen aina vastannut, että kyllä vaan: vaimon kanssa kokataan ja minä hoidan loput. Kauppaan marssiessa arvotaan vain tittelit, että kumpi on tänään mikä.

Mutta aidosti yllätyin, että yhden suurimman ruoka-auktoriteetin toimittaminen tosiaan on tasan kahden ihmisen käsissä (ellei satunnaisia avustajia lasketa). Lisäksi, ainakin toimittaja Katja Bäcksbackan mukaan, heillä on varsin vapaa päätäntävalta juttujen ja linjausten suhteen – kunhan noudatetaan hyvää toimituksellista tapaa. Siis lahjomattomuutta ja objektivisuutta.

Kun Hesarin ruokatorstaissa käytetään jotain uutta raaka-ainetta tai suositellaan jotain tiettyä viiniä, niin käsittääkseni se loppuu aika vauhdilla pääkaupunkiseudun kaupoista. Sivun jutut siis vaikuttavat suoraan osto- ja ruokailukäyttäytymiseemme. Ymmärrettävää sinänsä, mutta aikamoinen vastuu on kahden ihmisen harteilla. Onnekseni sain lyhyen tapaamisen aikana toimittajasta ja toimituksesta varsin järkevän ja asiantuntevan kuvan. Mutta silti on mielenkiintoista leikkiä ajatuksella, mitä tapahtuisi, jos ruokasivustoa (tai itse asiassa mitä muuta isoa mediavaikuttajaa) ohjaisikin jokin muu intressi kuin hyvä toimituksellinen linja.

Suomessa teollisuus ja raha eivät käsittääkseni hirveästi pääse vapaaseen mediaan vaikuttamaan – toisin kuin esimerkiksi Italiassa, jossa Berlusconi vie mediaa kuin pässiä narussa. Tai Venäjällä, jossa vääränlaisen lehden toimittaminen on jopa hengen vaarallista. Tästäkin on Suomessakin viime aikoina keskustelua herännyt, mutta ainakin itse uskon valtalehtien tahtoon noudattaa puolueettomuutta.

Sinänsä mediaan toki yritetään vaikuttaa, esimerkiksi lehdistötiedotteilla ja ruokanäytteillä. Yhteistä Helsingin Sanomien ruokatorstailla ja tällä blogilla on, että molempien takana on mies ja nainen sekä molemmat saivat tammikuun alussa hernekeittopurkin postitse. Erojakin on. Esimerkiksi lukijamäärä ja se, että ruokatorstai tuskin kirjoittaa postitse saapuneesta hernekeittopurkista. Minäpä kirjoitan.
Mutta vasta ensi viikolla!

Syöt , mitä luet!

Perjantaikokki

Basilika-brie –possua ja kasvispaistosta

Herkkujuustoista tuntuu aina jäävän jämät jääkaappiin. Ne kannattaa hyödyntää ruoanlaitossa, jos niitä ei enää juustotarjottimelle kehtaa nostaa. Kuten vaikka tässä herkullisessa ja värikkäässä ruoassa!

AINEKSET

– 600 g porsaan kassleria
– 1 iso tomaatti
– 20 basilikan lehteä
– 100 g brie-juustoa (muutkin sulavat juustot käyvät)
– 1 keltainen paprika
– 1 punainen paprika
– pieni kesäkurpitsa
– 2 valkosipulin kynttä
– 1 iso punasipuli
– pieniä kalamata-oliiveja
– 2 dl kermaa
– 1 rkl lihafondia
– 2 dl vettä
– oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– hammastikkuja, cocktailtikkuja tai keittiölankaa

VALMISTUS

Leikkaa kasslerista 2 cm paksuisia pihvejä, jotka nuijit ohueksi (älä kuitenkaan riko lihaa). Mausta nuijitut pihvit molemmin puolin suolalla ja pippurilla. Pilko tomaatti siivuiksi. Kääri jokaisen pihvin sisään muutama tomaatin siivu, 4-5 basilikan lehteä ja nokare brietä. Rullaa, taita päät ja kiinnitä paketiksi tikuilla tai langalla.

Paista kääreisiin kaunis pinta oliiviöljyssä ja kaada sitten pannuun kerma, fondi ja vesi. Laske lämpötilaa ja hauduta kannen alla 20 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. Mausta kastike suolalla ja pippurilla.

Pilko kaikki kasvikset ja murskaa valkosipuli. Paista ensiksi sipuleja hetki oliiviöljyssä, lisää sitten muut kasvikset. Kun kasvikset vielä rapsahtavat purtaessa, lisää oliivit ja paista hetki.  Tarjoa lihakääryleiden kanssa.