Ruokasuomen huipulla – Basilika-brie –possua ja kasvispaistosta

Pääsin tutustumaan Helsingin Sanomien ruokatorstain toimittamiseen tammikuun alkupuolella. Hämmästykseni oli suuri, kun kuulin, että koko homma pyörii kahden ihmisen varassa.

On perjantaireseptistäkin kysytty joskus, että toimittaako tätä joku kokki – valokuvaaja – AD – web designer –tiimi, vai miten homma pyörii. Imarreltuna olen aina vastannut, että kyllä vaan: vaimon kanssa kokataan ja minä hoidan loput. Kauppaan marssiessa arvotaan vain tittelit, että kumpi on tänään mikä.

Mutta aidosti yllätyin, että yhden suurimman ruoka-auktoriteetin toimittaminen tosiaan on tasan kahden ihmisen käsissä (ellei satunnaisia avustajia lasketa). Lisäksi, ainakin toimittaja Katja Bäcksbackan mukaan, heillä on varsin vapaa päätäntävalta juttujen ja linjausten suhteen – kunhan noudatetaan hyvää toimituksellista tapaa. Siis lahjomattomuutta ja objektivisuutta.

Kun Hesarin ruokatorstaissa käytetään jotain uutta raaka-ainetta tai suositellaan jotain tiettyä viiniä, niin käsittääkseni se loppuu aika vauhdilla pääkaupunkiseudun kaupoista. Sivun jutut siis vaikuttavat suoraan osto- ja ruokailukäyttäytymiseemme. Ymmärrettävää sinänsä, mutta aikamoinen vastuu on kahden ihmisen harteilla. Onnekseni sain lyhyen tapaamisen aikana toimittajasta ja toimituksesta varsin järkevän ja asiantuntevan kuvan. Mutta silti on mielenkiintoista leikkiä ajatuksella, mitä tapahtuisi, jos ruokasivustoa (tai itse asiassa mitä muuta isoa mediavaikuttajaa) ohjaisikin jokin muu intressi kuin hyvä toimituksellinen linja.

Suomessa teollisuus ja raha eivät käsittääkseni hirveästi pääse vapaaseen mediaan vaikuttamaan – toisin kuin esimerkiksi Italiassa, jossa Berlusconi vie mediaa kuin pässiä narussa. Tai Venäjällä, jossa vääränlaisen lehden toimittaminen on jopa hengen vaarallista. Tästäkin on Suomessakin viime aikoina keskustelua herännyt, mutta ainakin itse uskon valtalehtien tahtoon noudattaa puolueettomuutta.

Sinänsä mediaan toki yritetään vaikuttaa, esimerkiksi lehdistötiedotteilla ja ruokanäytteillä. Yhteistä Helsingin Sanomien ruokatorstailla ja tällä blogilla on, että molempien takana on mies ja nainen sekä molemmat saivat tammikuun alussa hernekeittopurkin postitse. Erojakin on. Esimerkiksi lukijamäärä ja se, että ruokatorstai tuskin kirjoittaa postitse saapuneesta hernekeittopurkista. Minäpä kirjoitan.
Mutta vasta ensi viikolla!

Syöt , mitä luet!

Perjantaikokki

Basilika-brie –possua ja kasvispaistosta

Herkkujuustoista tuntuu aina jäävän jämät jääkaappiin. Ne kannattaa hyödyntää ruoanlaitossa, jos niitä ei enää juustotarjottimelle kehtaa nostaa. Kuten vaikka tässä herkullisessa ja värikkäässä ruoassa!

AINEKSET

– 600 g porsaan kassleria
– 1 iso tomaatti
– 20 basilikan lehteä
– 100 g brie-juustoa (muutkin sulavat juustot käyvät)
– 1 keltainen paprika
– 1 punainen paprika
– pieni kesäkurpitsa
– 2 valkosipulin kynttä
– 1 iso punasipuli
– pieniä kalamata-oliiveja
– 2 dl kermaa
– 1 rkl lihafondia
– 2 dl vettä
– oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– hammastikkuja, cocktailtikkuja tai keittiölankaa

VALMISTUS

Leikkaa kasslerista 2 cm paksuisia pihvejä, jotka nuijit ohueksi (älä kuitenkaan riko lihaa). Mausta nuijitut pihvit molemmin puolin suolalla ja pippurilla. Pilko tomaatti siivuiksi. Kääri jokaisen pihvin sisään muutama tomaatin siivu, 4-5 basilikan lehteä ja nokare brietä. Rullaa, taita päät ja kiinnitä paketiksi tikuilla tai langalla.

Paista kääreisiin kaunis pinta oliiviöljyssä ja kaada sitten pannuun kerma, fondi ja vesi. Laske lämpötilaa ja hauduta kannen alla 20 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. Mausta kastike suolalla ja pippurilla.

Pilko kaikki kasvikset ja murskaa valkosipuli. Paista ensiksi sipuleja hetki oliiviöljyssä, lisää sitten muut kasvikset. Kun kasvikset vielä rapsahtavat purtaessa, lisää oliivit ja paista hetki.  Tarjoa lihakääryleiden kanssa.

Mansikka-pekoni -salaatti – Oma maa mansikkaa

Muu maa mustikkaa. Niinhän se sanonta menee. Mutta toimimmeko todella näin?

Törmäsin maanantaina kaupan kassalla tuttuun ruokatoimittajaan, Herra Haapioon. Jäin kiinni ruotsalaisten uuden sadon perunoiden ostamisesta. Huomasin ruokatoimittajan katseesta, että olin suorittamassa maanpetosta. Kelpaavat hyvin pöytään – kuvausrekvisiitaksi, oli toimittajan kommentti. Sain siltä seisomalta kutsun maaotteluun. Saksa kohtaa Suomen – makkaroiden mittelössä.

Innostuin kilvasta huomattavasti enemmän kuin jalkapallosta, joten saavuin seuraavana iltapäivänä sovittuun aikaan ruokatoimittajan takapihan grillikeitaaseen. Paikalle saapui myös mainos- ja ruokamaailmasta tuttu Visa Nurmi. Kolmistaan laitoimme järjestykseen kahdeksan bratwurstia. Kerrankin aito makkaratesti, jossa maistellaan oikeita makkaroita, kommentoi Visa.

Kisa oli tiukka. Testin tulokset voit lukea eilisestä Iltalehdestä tai Iltalehden netistä lähipäivinä. Kerrottakoon, että Suomi voitti.

Makkarat pisteytettyämme kääntyi keskustelu uuteen perunaan. Haapio on lanseerannut tälle ainutlaatuiselle raaka-aineelle nimenkin; Neitsytperuna. Se kuvaa varsin hyvin aidon, suomalaisen uuden perunan herkkää ja turmelematonta makua. Kyse on parsaan verrattavasta herkusta, jonka kansainvälistäkin arvoa me suomalaiset emme oikein ymmärrä. Keskustelimme myös muista suomalaisista huippuraaka-aineista, joita pidämme itsestäänselvyytenä, mutta jotka maailmalta joko täysin puuttuvat tai ovat laadultaan lähinnä ala-arvoisia. Tällainen on perunan lisäksi mm. tuore maito.

Kiitin iltapäivän varsin lihapitoisesta grilliateriasta ja suuntasin takaisin jokirantaan. Mietin matkalla, että piru vie, herrat ovat oikeassa. Suomessakin odotamme keväällä parsaa ja parsaviikkoja kuin lapset joulupukkia. Lehtiin kirjoitellaan tarinoita ravintoloista, jotka kuorivat parsaa yöt päivät asiakkaiden appeeksi. Missä ovat Uuden Perunan Viikot tai uusiperunamenut?

Turun kulttuuripääkaupunkihankkeeseen on kirjattu ruokakulttuurihanke ja sen tärkeänä osana vuonna 2010 järjestettäneen Neitsytperunafestivaali, pitkälti herrojen Haapio ja Nurmi ideasta. Hieno idea ja olemme mukana! Sitä ennen takaamme jatkavamme rymättyläläisen perunan esilletuontia tempauksillamme jokirannassa ja ravintoloissamme. Toivokaamme, että tämä upea tuote saa sen arvostuksen joka sille kuuluu. Kohta sitä taas saa!

Mansikka-pekoni -salaatti

Kun suunnitellut raaka-aineet loppuvat, syntyy uusia, joskus toimiviakin yhdistelmiä. Tämän salaatin vaimoni taikoi mökkikeittiön vähiin huvenneista raaka-aineista. Suosittelen kokeilemaan.

Reseptin ja viinisuosituksen tulostettavana PDF:nä saat tilaamalla perjantaireseptin sähköpostiisi.

AINEKSET
– 200 g brie-juustoa
– 3 dl tuoreita mansikoita
– 1 paketti pekonia
– 4 tomaattia
– 1 iso kerä rapeaa salaattia
– 1 nippu kevätsipulia
– Maldon-suolaa
– mustapippuria myllystä
– oliiviöljyä

VALMISTUS
Paista pekonit rapeaksi. Jäähdytä talouspaperin päällä ja pilko pieneksi. Pilko sipulit pieneksi. Huuhdo, kuivata ja revi salaatti ja pilko muut ainekset suupalan kokoisiksi paloiksi.

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Rouhi pinnalle mustapippuria, ripottele päälle Maldon-suolaa ja kruunaa salaatti pirskottelemalla vielä oliiviöljyä sinne tänne.

Tarjoa rapean leivän ja kevyen punaviinin kera.

Viinisuositus

Suosittelen tälle salaatille kevyttä, mutta maistuvaa, punaviiniä. Alkosta löytyy esim. Trapichen Pinot Noir –rypäleestä valmistettua viiniä alle kympin hintaluokassa. Kannattaa kokeilla myös vaikka grillatun lohen kanssa.

Helteistä viikonloppua!

Perjantaikokki