Tomaatti-mozzarella-kanapasta – Kirjoittaminen on ajattelemista

Törmäsin viikolla erääseen bloggaajaan (siis nettipäiväkirjan pitäjään), joka osui maaliinsa kuin Hirvi olympialaisissa. Eräs merkintä koski kirjoittamista. Bloggaajan mukaan kirjoittaminen on ajattelemista. Kirjoittamisella ei ole mitään tekemistä itse suorituksen, eli näppäimistön näpyttelyn kanssa. Et voi kirjoittaa, ellet osaa ajatella.

Ajatus jäi vaivaamaan ja palasi mieleeni taas torstai-illalla, kun mietin aihetta perjantaireseptille. Mylly jauhoi taustalla, kun selasin Kauppalehteä. Jostain syystä lehti tuntui olevan aiheita pullollaan. Vai oliko mieli vain ylivirittynyt ajattelemaan?

Olimme olleet perheen kanssa uimassa Holiday Club Caribian kylpylässä ja vatsaa kurni. Ahdoin kupuuni varsin hyvällä ruokahalulla vaimon tekemää lasagnea. Se oli eilistä, eli entistä parempaa. Keskiviikkona en ollut kotona, kun olin työporukan kanssa Naantalin Kylpylässä. Ja lauantaina suuntaan Tallinnaan Tourest-matkamessuille. Yövyn Tallink-Siljan uudessa kylpylähotellissa.

Nautin ruuasta ja ihmettelin tämän viikon kylpyläpainotteisuutta. No, saisinpa kerralla kädet kunnolla ryppyisiksi ja kattavan kuvan kylpylämaailman lähimatkailumahdollisuuksista.

Kaadoin itselleni toisen lasin ystäväni Francon tekemää punaviiniä. Tuliaisia oli vielä muutama pullo jäljellä. Muistin, että viinilista pitäisi tehdä Herrankukkaroon vihdoin valmiiksi. Toimme erän italialaista syksyllä ja kaipa se myydäkin pitäisi.

Ajatus harhaili. Kirjoittaminen on ajattelemista. Sormet eivät vielä työskennelleet, sillä tällä ajattelulla ne eivät taatusti tietäisi, mitä kirjaimia naputella. Jatkoin lehden selaamista ja kauhoin taas haarukallisen taivaallista lasagnea lautaselta. Tämän se vaimoni osaa. Ja risoton. Ja itse asiassa pari sataa muutakin ruokaa. Mutta jotenkin erikoisen hyvin juuri lasagnen. Mikäköhän siinäkin on?

Selailin lehteä ja pääsin debattisivulle. Siellä yksi turkulainen mainostoimistojohtaja haastoi riitaa julkisesti jo mitenkä monennetta kertaa puolen vuoden aikana. Miten sekin jaksaa? Ajatus katkesi, kun otin lasagnea ja hörppäsin viiniä päälle.

Tytär ilmestyi pöytään täydessä prinsessatällingissä. Tiaarat, korva- ja kaulakorut, muoviset korkokengät, Disneyn prinsessamekko ja alta pilkottava yöpuku nostivat illallisemme tason kuninkaalliseksi välittömästi. Prinsessa tilasi banaanin. Kuorin sen hänelle, lämmitin pojalle päivän neljännen lautasellisen lasagnea (taitaa tulla isäänsä…) ja jatkoin lehden selaamista.

Saavuin kolmossivulle. Nyt nappasi! Aukeama aiheita pullollaan. American Express hakee parhaan palvelun ravintolaa. Kirjoittaisiko sitä vaikka hyvästä palvelusta? Ehkä joku lukijoista saattaisi äänestää Herrankukkaroa, jos vähän mahdollisuudesta vihjaisen… Luovuin ajatuksesta, kun huomasin viereisen sivun leffa-arvostelun. Tämä on aihe, josta pidän. Robert Kennerin elintarviketeollisuutta, ruokaskandaaleja ja pikaruokakansaa käsittelevästä ”Food.Inc”-dokumentista saisi jutun juurta vaikka puoleksi vuodeksi!

Mutta aihe tuntui juuri nyt kaukaiselta, varsinkin kun lämmitin itselleni toisen lautasellisen vallan mainiota lasagnea ja täytin hieman punaviinilasiani.

Sitten silmäni osuivat jälleen viereiselle sivulle ja Cilla B.:n kolumniin ”Positiivisia uutisia, olkaa hyvät.” Voiko päivä olla näin onnekas, että aiheita toisen perään suorastaan hyppii syliin. Luin kolumnin ja petyin. Se oli positiivis-sarkastiseen sävyyn kirjoitettu pakina taloustilanteemme lohduttomuudesta. Tästä en ainakaan kirjoittaisi. Jos haluan kirjoittaa positiivista uutisista, niin ohjaisin lukijat suoraan Positiivarien Jussin palstoille. Siellä riittää niitä aidosti hyviä uutisia.

Käänsin taas sivua. Lautanen alkoi tyhjentyä. Seuraavalla aukeamalla silmille hyppäsi intoa uhkuva franchise-yrittäjä. Hienoa, ajattelin. Yrittämistä ei varmaan hehkuteta koskaan liikaa! Sivuotsikkonakin oli lupaava: ”Yrittäjänäkin voi rikastua”. Tästä saisin aiheen. Selailin artikkelia ja totesin, että vain myötäkarvaan silittäen en tätä voisi käsitellä. Valmiiseen konseptiin hypännyt yrittäjä totesi jutussa, kuinka on hienoa, että edes juustoa ei tarvitse pizzan päälle valita itse, kun kaikki on valmiiksi mietitty. Noh, meitä on moneen junaan. Itselleni se juuston valitseminen olisi ehkä koko homman suola. Ei siis tästäkään päivän aiheeksi, mutta onnea yrittäjälle kuitenkin. Taas haarukallinen lasagnea suuhun ja ankaraa mietintää. Kohta pitäisi kirjoittaa jo jotain.

Sitten lehdessä seurasi protestilistaa, yhtiökokouskutsuja, taantuman johdosta yllättävän paljon myynnissä olevia kalliita työsuhdeautoja ja sokerin pohjalla pörssiosio. Ne oli nopeasti selattu.

Lautanen tyhjeni, samoin viinilasi. Vatsa täyttyi ja lapset halusivat nukkumaan. Aloin uskoa tätä uusien suosikkiblogieni kirjoittajaa. Kirjoittaminen on ajattelemista. Jos ajatus ei kulje, niin tekstiä ei synny.

Kympin Uutisten loppukevennys heitti vielä viimeisen toivon. Kuvaa suoraan rakkaan kotilukioni pihalta. Klassikon Lyseon abit vuodelta 1959 olivat päättäneet kokoontua penkkariajojen merkeissä ja seitsemänkymppiset papat heiluivat pakettiauton lavalla kuin nykyteinit. Hieno asenne! Mutta ei tästäkään kyllä nyt juttua saa aikaiseksi.

Kirjoittaminen on ajattelemista. Tänään ei tarinaa syntynyt. Harmi.

Tomaatti-mozzarella-kanapasta

Jos joku vielä väittää, että valmiiksi marinoidut kanat ovat kätevämpiä ja maukkaampia, kuin marinoimattomat, niin kokeilkoot tätä!

AINEKSET
– 400 g marinoimattomia broilerin fileesuikaleita
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 keltasipuli
– 1 rkl oliiviöljyä
– ½ pakettia pekonia
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 dl kermaa
– 3 rkl turkkilaista jogurttia
– 2 tomaattia
– 150 g mozzarellaa

– 500 g nauhapastaa (esim. pinaatilla vihreäksi värjättyä tagliatellea)

– 4 kevätsipulin vartta tai ruohosipulia

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko valkosipuli, pekoni ja sipuli pieneksi. Kuullota oliiviöljyssä pannulla hetki. Lisää broilerin suikaleet ja paista hetki. Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää kerma ja kanafondi.

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Kun pasta kiehuu kunnolla, upota tomaatit sinne viideksi sekunniksi. Nosta ne sitten reikäkauhalla kulhoon, jossa on jääkylmää vettä. Anna jäähtyä hetki. Kuori tomaatit ja pilko suikaleiksi. Lisää kastikkeeseen tomaattisiivut ja jogurtti.

Kun pasta on al dente, valuta se. Lisää kastikkeen joukkoon mozzarella pieninä paloina. Sekoita kastike pastan joukkoon ja pilko pinnalle kevätsipulia.

Tomaatti-mozzarella –akselia ei helpolla voiteta!

Vaikka juttua ei nyt irronnut, niin toivotan mainiota perjantaita ja kolmattatoista päivää!

Perjantaikokki

Kokin linkkivinkkejä

Alla ylimpänä olevan syntymättömän tarinan kootut linkit. Siellä ne tarinat on.

Pölli Tästä
www.sissimarkkinointi.fi
Holiday Club Caribian kylpylä
Naantalin Kylpylä
Tallink Spa Hotel
Fattoria le Poggette
Äänestä parhaan palvelun ravintolaa
”Food.Inc”-dokumentti Turun Sanomissa
Cilla B.:n kolumnit
Positiivarien Jussin uutispalsta

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Tomaatti-mozzarella-kanapasta – Kirjoittaminen on ajattelemista

  1. Olen samaa mieltä: kirjoittaminen on ajattelemista. Kirjoittaessa ajatukset vähintäänkin jäsentyvät. Tarkoitetaanko ohjeessa kanafondilla fondikuutiota vai pullotavaraa? Jos pullotavaraa, paljonko käytetään? Aineslistasta se puuttuu, vaikka ohjeessa se neuvotaan lisäämään kerman kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s