Grilliribsit ja rucolaperunasalaatti – Maanviljelijästä markkinamieheksi

Törmäsin tarinaan kaverista, joka eli unelmaansa. Oli hypännyt oravanpyörästä – siirtynyt markkinamiehestä hellan ääreen. Italian vierailu antoi Perjantaikokille ajattelemisen aihetta maanviljelijöistä ja heidän työstään Suomessa. Monen pitäisi hypätä traktorin ratista väliksi markkinamiehen hommiin – ihan vain oman ammattinsa arvostuksen takia.

On mielenkiintoista seurata asennetta, jolla italialainen viininviljelijä suhtautuu ammattiinsa, tilaansa ja tuotteisiinsa. Kaikki on lähtökohtaisesti ainutlaatuista. Ei ole niin pientä tai suurta, uutta tai vanhaa tilaa, etteikö siellä tuotettaisi juuri sen alueen parhaimpia viinejä rypäleen alkuperää kunnioittaen ja juuri kyseisen tilan ainutlaatuista mikroilmastoa hyödyntäen. Asenne on ihailtava, vaikka monta tilaa kiertäessä huomaa, että kyllä toiset ovat aidosti parempia työssään kuin toiset. Laatueroista huolimatta ovat kaikki lähtökohtaisesti rinta rottingilla omista tuotteistaan eivätkä häpeä paukutella henkseleitään omasta erinomaisuudestaan.

En tiedä, miten moinen asenne sopisi suomalaiseen maanviljelijäkulttuuriin, mutta osan siitä soisi tarttuvan kansainvälistymisen myötä myös tänne pohjolaan. Olisi se hienoa, kun Turun torillakin saisi kuulla luennon perunoiden täydellisestä kasvuympäristöstä, juuri kyseisen tilan suotuisista maanmuodoista, niiden vaikutuksista tuulten käyttäytymiseen ja siten lämpötilavaihteluihin kullakin pellolla ja vuosisataisten perunanviljelyperinteiden kunnioittamisesta.

Eiväthän kaikki kauniit sanat aina edes pidä paikkaansa, mutta osoittaa, että viljelijä on ylpeä työstään ja tekee sitä täydellä sydämellä. Ja kyllä se ruoka tai juoma maistuu hitusen paremmalta, kun tietää, että sitä on rakkaudella kasvatettu. Huonokin muuttuu keskinkertaiseksi, hyvä loistavaksi ja jo ennestään loistava taivaalliseksi. ”Ne nyt ova vain perunii” –myyntipuhe tekee saman homman, vain toiseen suuntaan.

Maajussit hei! Henkselit paukkumaan ja omakehu haisemaan. Ei se arvostus muuten kasva!

Grilliribsit ja rucolaperunasalaatti

Tämän lihareseptin olemme saaneet hyviltä ystäviltämme, perunasalaatti on puolestaan uusimmasta Glorian Ruoka&Viini –lehdestä. Lainattua kaikki tyynni, mutta maittavaa!

AINEKSET

Ribsit
– 2 kg porsaan kylkiluita (ribs)
– merisuolaa, mustapippuria ja laakerinlehtiä

Marinadi
– 500 g tomaattimurskaa
– 2 dl coca colaa
– 0,5 dl soijaa
– 2 rkl fariinisokeria
– 1 chilipalko pilkottuna
– 0,5 dl punaviinietikkaa
– 0,5 dl kahvia
– 100 g salamia

Perunasalaatti
– 1 kg uusia perunoita
– 1 dl paahdettuja pinjansiemeniä
– 1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna
– 1 dl raastettua parmesaania

Rucolaöljy
– 2 valkosipulinkynttä
– 2 dl hienonnettua rucolaa
– 1 tl sitruunamehua
– n. 1 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
VALMISTUS

Järjestys: keitä lihat, tee marinadi, anna maustua, tee perunasalaatti ja grillaa lihat.

Laita lihat kiehuvaan, suolalla, pippurilla ja laakerinlehdillä maustettuun veteen. Keitä noin 1,5 tuntia tai kunnes liha on mureaa ja kypsää.

Sekoita marinadiainekset, kiehuta neste puoleen ja soseuta sauvasekoittimella. Jäähdytä ja laita lihat maustumaan marinadiin esim. yön yli.

Valmista perunasalaatti. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi ja puolita ne. Pilko valkosipuli. Laita ne kulhoon muiden ainesten kanssa ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Yhdistä perunat, öljy, pinjansiemenet ja tomaatit. Sekoita hyvin ja viimeistele parmesaanilastuilla.

Kuumenne grilli, laita lihat ritilälle ja grillaa kuumiksi. Tarjoa perunasalaatin kera.

Erinomaista viikonloppua! Perjantaikokki

Ensi viikolla ne alkavat…

Nimittäin Linnateatterin teatteriristeilyt s/s Ukkopekalla. Näillä on aina ollut sen verran hauskaa, että tuskin maltan odottaa…

Lisää näet täältä!

Hallinnoi tapahtumat uudella työkalulla! Tutustu Lyytiin.

Paahdettua siikaa, sitruuna-valkosipulipapuja ja hunajabalsamicosieniä – Mietteitä maailmalta


Eilen iltapäivästä Helsinki-Vantaalle laskeutui väsynyt, mutta tyytyväinen mies. Olin viettänyt neljä viimeistä vuorokautta kovin rakkaan työn ja harrastuksen, eli syömisen ja juomisen, parissa keski-Italiassa, Umbriassa.

Minibussissa mielipuolisen kuljettajan armoilla kanssani jyrkkiä vuoristoteitä hurjasteli muutama toimittaja, kolmisen viinin maahantuojaa ja parisen ravintoloitsijaa sekä elintarvikkeiden maahantuojien edustajia. Olimme tutustumassa alueen viinituotantoon ja maatalouteen. Italialaiseen tyyliin mitään ei myyty tai tyrkytetty. Ensiksi pitää nimittäin ystävystyä. Keskityimme siis vain nauttimaan ystävystymisen ihanuudesta. Kiva tapa tehdä kauppaa. Ehkä ensi kerralla sitten jo kysytään, että ”ostatko?”

Oli mielenkiintoista seurata oikeiden viiniammattilaisten työtä. Viininviljely on maataloutta, ei sen kummempaa, väitti eräs laatuviinien tuottaja. Hän tiivisti hyvän viiniprosessin salaisuuden siten, että kunhan ihminen tuhoaa mahdollisimman vähän siitä upeasta työstä, jota viiniköynnökset tekevät yhdessä paikallisen ilmaston, auringon, tuulen ja sateiden kanssa, niin hyvää tulee.

Sehän siinä onkin mielenkiintoista! Miksi samoista lähtöasetelmista, samalla prosessilla ja samanlaisissa tankeissa valmistetuista viineistä tulee keskenään niin erilaisia? Toinen on taivaallista nektaria ja toinen onton katkeraa marjamehua, vaikka viinitarhat ovat kirjaimellisesti kiinni toisissaan.

Kävimme iltaisin, viinilasin ääressä tietenkin, myös mielenkiintoisia keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välillä. Eräs iltakeskustelumme keskittyi lastenkasvattamiseen. Löysimme lapsissa ja viinissä mielenkiintoisen yhtäläisyyden. Melkein kaikilla on biologisesti hyvin samanlaiset lähtökohdat. Luonto on tehnyt ihmeitä ja meidän tehtävänä on pilata tuota ihmettä mahdollisimman vähän. Ja usein käy juuri kuten viinillekin, että vaikka taustat ovat täysin samankaltaiset, niin kovin erilaisia luonteita lapsista kasvaa. Tekivät vanhemmat tai viininviljelijät sitten mitä tahansa.

Ensi kerralla, kun maistan hyvää viiniä, arvostan viljelijää siitä, että hän on osannut siirtää luonnon hienon työn pulloon sitä pilaamatta.

Haluan toivottaa erinomaista juhannusta kaikille viininviljelijöille ja lastenkasvattajille!

Paahdettua siikaa, sitruuna-valkosipulipapuja ja hunajabalsamicosieniä

Harrastuneisuus vaatii myös veronsa ja olo on nyt kuin omenalla. Ei raikas ja vehreä, vaan pinkeä ja pyöreä. Uskonkin, että juhannuksen pitäydyn kevyissä salaateissa, kalassa ja mineraalivedessä.

Tässä sinulle vielä yksi resepti uudesta keittokirjastamme.

AINEKSET

– 4 kpl pienehkön siian fileitä suomustettuna (tai paloja isosta fileestä)
– 4 kourallista vihreitä tai keltaisia neulapapuja
– 2 kynttä valkosipulia
– 1 rkl sitruunamehua
– 1 rasia siitakesieniä (tai pieniä herkkusieniä)
– 1 rkl balsamico-etikkaa
– 0,5 rkl hunajaa
– paistamiseen voita

VALMISTUS

Järjestys:

– suomusta fileet
– siisti pavut ja keitä ne
– valmista sienet, viimeistele pavut ja paista kala

Suomusta fileet. Poista pavuista päät ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä 15 minuuttia. Valuta. Jos käytät sieninä herkkusieniä, niin pilko ne siivuiksi. Pienempiä siitakkeita voit käyttää sellaisenaan. Paista sieniä voissa muutama minuutti, lisää balsamico ja hunaja, kiehauta ja pidä lämpimänä. Pilko valkosipuli erittäin ohuiksi siivuiksi ja paista hetki voissa. Lisää sitruunamehu ja pavut. Paista hetki ja pidä lämpimänä. Kuumenna kalaa varten pannussa reilusti voita. Lisää kalat nahkapuoli alaspäin, kun voi vaahtoaa. Mausta suolalla. Paista kalat melkein kypsiksi nahkapuolelta ja käännä ihan hetkeksi.

Hauskaa keskikesää!

Perjantaikokki

Poropaisti juurespedillä – Mammanpoikia ja mammanpoikia

Mammanpojalla ymmärretään eri kulttuureissa eri asioita. Suomalaisen koulun välitunnilla mammanpoika on se, joka ei uskalla roikkua jakeluauton puskurissa tai hypätä kilpaa pituutta keinusta. Mammanpoikuus siis liittyy rohkeuteen – tai pikemminkin sen puutteeseen.

Italia taas on Mammanpoikien luvattu maa. Siellä ”mammone”, eli mammanpoika, tarkoittaa liian mukaviin kotioloihin tottunutta reilua kolmekymppistä, työelämään jo siirtynyttä miespuolista italiaanoa, joka vielä viihtyy kotona äidin passattavana. Monet heistä muuttavat omaan asuntoon ensimmäistä kertaa mennessään naimisiin – äidin huomasta vaimon ruokittavaksi.

Olen kerran jakanut asunnon kevätlukukauden ajan aidon italialaisen mammonen kanssa. Lähtiessään viikonlopuksi kotiin Napoliin, otti hän aina mukaansa kolme matkalaukkua. Yhdessä oli likaiset pyykit ja kaksi muuta olivat tyhjiä. Maanantaina eteisessämme odotti järjestämistä samat kolme matkalaukkua. Yksi oli täynnä puhtaita, silitettyjä vaatteita ja kaksi muuta sisälsivät äidin valmiiksi keittämiä pastakastikkeita. Ja viikot hän päivitteli sitä, kuinka me, entinen tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) ja minä, voimme jo olla kihloissa ja ikää on vasta 23 vuotta. Outoja ne suomalaiset!

Mammone-kulttuuri tuntuu levittyvän leudon talven mukana Suomeenkin. Sen oireet ovat selkeät ja ovat havaittavissa, vaikka kotoa onkin jo muutettu ikuiseen avoliittoon. Mammone-miehiltä katoaa pikkuhiljaa keittotaito, pyykkiä ei osata itse pestä ja naimisiin mennään vasta lähempänä neljää kymppiä. Äidin veroista kun ei ennen löydetty, vaikka se on ollut siinä vieressä jo kymmenisen vuotta.

Suomen naiset! Tänään on karkauspäivä – siis virallinen naisten kosintapäivä. Tänään haastan teidät katkaisemaan tämän ilmastonmuutoksen lailla leviävän kehityksen. Tehkää Suomesta mammone-vapaa maa – kosikaa ja laittakaa miehenne keittiöön passaamaan teitä!

Jos kositte, ja saatte vastaukseksi ”kyllä”, niin kertokaa siitä minullekin. Pidän tilastoa taistelusta mammoneismia vastaan. Ja muistakaa osallistua hääkilpailuun!

TAHDON – lukea lisää hääkilpailusta

Poropaisti juurespedillä
Sitten aasinsilta… Sen äidin huomasta kaapatun sulhon voitte laittaa opettelemaan keittotaitoa tällä pororeseptillä. Puukonkäyttötaidoksi riittää se, että kirves pysyy kädessä ja ruoka on lähes mahdoton pilata.

AINEKSET – 800 g poron paistia
– 2 porkkanaa
– ½ juuriselleri
– 2 isoa perunaa
– 1 palsternakka
– ½ lanttu
– 1 sipuli
– 6 kokonaista valkosipulinkynttä
– timjamin oksia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 1 rkl hunajaa
– 2 dl vettä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kastikkeeseen – paistin liemi
– tilkka soijaa
– 1 dl punaviiniä
– 1-2 rkl tummaa Maizenaa
– 1 rkl voita

VALMISTUS
Hiero paistin pintaan suolaa, pippuria ja hunajaa. Ruskista paisti pannulla. Jätä maustumaan huoneenlämpöön.

Pilko juurekset arpakuution kokoisiksi paloiksi. Laita uunivuokaan kaikki muut juurekset paitsi perunat. Mausta suolalla, pippurilla ja timjaminoksilla sekä pirskottelemalle pinnalle oliiviöljyä. Nosta paisti juurespedille, laita paistomittari paistin kylkeen ja laita paisti 150 asteiseen uuniin. Kaada puolen tunnin paistamisen jälkeen paistin päälle 2 dl vettä. Paistoaika on kokonaisuudessaan n. 2 tuntia tai kunnes sisälämpötila on 57 astetta. Laske uunin lämpötilaa tarvittaessa, mikäli sisälämpötila nousee liian nopeasti.

Lisää perunat n. puoli tuntia ennen paistin valmistumista ja nosta lämpötilaa 225 asteeseen. Kun sisälämpötila on 57 astetta, nosta paisti uunista ja kääri paisti folioon vetäytymään siksi aikaa kun valmistat kastikkeen.
Kaada uunivuoan pohjalta liemi kattilaan ja tee liemestä kastike: lisää liemeen hieman soijaa ja punaviiniä ja kiehauta. Suurusta kastike Maizenalla ja kirkasta sekoittamalla lopuksi kastikkeen joukkoon ruokalusikallinen voita.

Reseptikilpailu Perjantaireseptiläisille
Perjantaikokin yhteistyökumppani, Kaarinalainen keittiövälineiden maahantuoja HeiRol, järjestää yhteistyössä Perjantaireseptin kanssa reseptikilpailun. Parhaat reseptit julkaistaan Perjantaireseptissä sekä kilpailusivulla ja voittajalle on luvassa huomennakin kokkikursseillamme käytössä oleva Steely kattila- ja pannusarja.

Osallistu kilpailuun!

Erinomaista viikonloppua ja kokkikurssilaiset – huomiseen!

Perjantaikokki