Aihearkisto: Mielipiteet

Tummalla suklaalla täytetty marenki – Lohturuokaa

Posted on by

Vaimoni on viisas nainen. Ihminen, jolla on jalat maassa ja järki päässä. Hän tietää mitä tekee ja tekee mitä haluaa.

Vaimoni naisellinen ”hömppäkerroin” on erittäin matala. Puhelinmyyjät eivät kauaa juorulehtitarjouksista lepertele eikä kaappiemme hyllyt täyty etelänlomilta raahatuista posliinikissakokoelmista. Suuntavaisto on parempi kuin minulla ja työkalutkin pysyvät tarvittaessa kädessä. Silti hän on kaunis ja naisellinen. Nainen minun mieleeni.

Kesällä ensitapaamisesta tulee kuluneeksi jo 12 vuotta. Aika vastaa 42% elämästämme. Aika aika! Voisin väittää, että tunsimme toisemme jo kohtalaisen hyvin. Mutta sitten tuli äitiys.

Ennen nukkumista ja joutenoloa rakastanut tyttö muuttui vastuuntuntoiseksi, väsymättömäksi työmyyräksi. Äidiksi. Miten väärässä olinkaan aikoinaan miettiessäni tulevaisuuttamme ja pohtiessani, että kyllä tuon unikeon tulee olemaan hankalaa tottua yösyöttämiseen ja valvomiseen. Kyllä se äitiys on ihmeellinen asia, kun se voi muuttaa hyvän ihmisen entistä upeammaksi.

Äitiyden myötä tuli äitiyslomat. Ja äitiyslomilla hän löytää kahden lapsen hoitamisen lisäksi aikaa kokkailuun. Kertoo jopa löytäneensä itsestään ihan uuden kipinän – ”Nyt kun aikaa on”.

Perjantaikokki vietti keskiviikon kuumeessa sängynpohjalla ja vaimo piti huolta. Teki lohturuokaa, lämpimiä keittoja ja makeita herkkuja. En ole suuri sokerileipuri tai erityinen makean ystävä, mutta kuumeisena ja surkeana alla oleva marenki maistuu mainiolta. Vaikka teen ja sympatian kera.

Kuume oli ohi päivässä.

Ps. vaimo paljasti löytäneensä reseptin Glorian Ruoka&Viini-lehdestä. Eli kyllä joku puhelinmyyjä on päässyt tervehdystä pidemmälle. Onneksi.

Tummalla suklaalla täytetty marenki

Tämän reseptin salaisuus on valkuaisten lämmittämisessä. Näin kuulemma toimivat kondiittorit. Kun valkuaisia ja sokeria lämmitetään ennen vatkaamista, saadaan todella kuohkea ja kova vaahto.

AINEKSET
– 4 kpl valkuaista
– 1,5 dl Siro-sokeria (erittäin hieno sokeri)
– 40 g tummaa suklaata (paras tähän on Taloussuklaa)

VALMISTUS
Laita valkuaiset ja sokeri kattilaan. Sekoittele rauhassa esim. puukauhalla. Lämmitä juuri ja juuri polttavaksi. Valkuaiset eivät saa hyytyä! Ota kattila pois liedeltä, kun sormella ei enää voi lämpötilaa kokeilla.

Kaada seos kulhoon ja vatkaa viileäksi, kunnes vaahto on kovaa. Sulata suklaa esim. mikrossa tai kattilassa miedolla lämmöllä. Kaada sula suklaa marenkivaahdon joukkoon varovasti sekoittaen. Tarkoitus on, että marenkiin jää kunnon raidat ja suklaataskuja sinne tänne.

Paista 125 asteessa 1-1,5 tuntia ja jätä jälkilämmölle, uunin luukku raollaan, vielä puoleksi tunniksi.

Ulkokuori on rapea ja sisältä marenki on taivaallisen suklaisen pehmeä – kuin hyvä vaimo konsanaan!

Mukavaa viikonloppua ja muistakaahan – ystävänpäivä on jo torstaina!

Perjantaikokki

Sain puhelun aamu-TV:stä…

Sain muuten viikolla puhelun aamu-TV:n juontajalta. Hän oli keskustellut ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutilan kanssa adressistani marinoimattoman lihan puolesta ja kysyi, koska 6000 nimen tavoite täyttyy. Hän haluaisi haastatella aiheesta, kun tavoittelemani määrä on kasassa…

Auttaisitko vähän? Jos olet samaa mieltä, klikkaa alta ja allekirjoita. Jos jo allekirjoitit, vinkkaa kavereitasi. Olisi kiva soittaa takaisin vain pari päivää puhelusta, että nyt tuli ensimmäinen tavoite täyteen…

Ei muuten paljoa puutu!

Tästä adressiin – ihan vaikka kurkkaamaan tilannetta

Pastaa kylmäsavulohen, osterivinokkaiden ja tomaattien kera – Talvitunnelmia?

Posted on by

Noin vuosi sitten kirjoitin, kuinka fillaroin paukkupakkasilla lohi selkärepussa hytisten. Silloin oli helmikuun yhdeksäs, pakkasta reilut parikymmentä astetta ja fillari hyytyi pakkasessa valoihin. Ei lähtenyt enää liikkeelle, vaikka kuinka sotki. Jälkikäteen fillaritohtori totesi, että takanavalle oli tullut vilu. Talviflunssa.

Silloin ilma oli pari viikkoa sellainen, että jos olisi hakenut kaupasta jäätelöä reppuun, olisi se lämmittänyt mukavasti selkää.

Voin ilokseni kertoa, että vähän sama fiilis on myös nyt! Jäätelö lämmittää aina, varsinkin henkisesti. Ja fillari hyytyi taas. Tänä talvena armas polkupyöräni leikkasi kiinni. Oli raukka ruostunut näissä meidän arktisissa oloissa. Uskollisen ajokkini talvi on ollut kuin keskivertosuomalaisen kesäloma. Ei olla kuivaa päivää nähty pariin kuukauteen.

Masentaako? Ei minua. Satakoot vaikka koko talven, sillä kun kotiin päästyä saa näin hyvää ruokaa, pysyy sitä ihmeen tyytyväisenä.

Pastaa kylmäsavulohen, osterivinokkaiden ja tomaattien kera

Ruoan idea on, että sieniä ei paisteta ”veltoiksi” eikä kylmäsavulohta ylikypsäksi. Paista ne siis vasta aivan lopuksi kuumalla pannulla oliiviöljyssä, jotta niissä säilyy mukava purutuntuma.

AINEKSET
– 150 g kylmäsavulohta
– ½ purjo
– 2-3 isohkoa osterivinokasta (tai jättiherkkusieniä)
– 2 tomaattia
– 2 dl kermaa
– 1 dl kalalientä (tai 1 tl kalafondia ja 1 dl vettä)
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 2 rkl oliiviöljyä
– 500 g Tagliatelleä (nauhapastaa)
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Kalttaa tomaatit, eli poista niiden kanta ja kasta kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Siirrä ne sitten jäähtymään jääkylmään veteen hetkeksi. Kuori tomaatit, halkaise, poista siemenet ja siivuta tomaatinliha.

Pilko purjo. Siivuta osterivinokkaat (tai herkkusienet) sekä kylmäsavulohi. Paista purjoa hetki oliiviöljyssä, lisää kalaliemi ja valkoviini. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehuta, kunnes kastike on mennyt hieman kokoon. Laske lämpötilaa minimiin ja lisää tomaatinsuikaleet.

Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Keitä pasta lähes kypsäksi, valuta ja sekoita joukkoon tilkka oliiviöljyä.

Paista sieniä hetki kuumalla pannulla oliiviöljyssä, lisää siivutettu kylmäsavulohi ja paista aivan hetki. Sekoita pasta ja kastike. Koristele annos paistetuilla sienillä ja kylmäsavulohella. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Herkullista viikonloppua!

Toivoo

Perjantaikokki

Adressi marinoimattomien tuotteiden puolesta

Kirjoitin viime viikon Perjantaireseptissä lihan ja broilerin marinadeista. Laitoin adressit.com – palveluun adressin marinoimattoman liha- ja broilerivalikoiman parantamisen puolesta. Yleensä saan perjantaina palautetta sähköpostiini hieman toistakymmentä postia. Nyt tuli lähemmäs sata. Suurin osa palautteen kirjoittajista piti adressia oivallisena. En ollut yksin mielipiteeni kanssa.

Minä laitoin vetoomuksen liikkeelle puhtaasti makuasiana. Mutta moni palautteen antaja kirjoitti myös marinadien aromivahventeesta, joka saattaa aiheuttaa yliherkille pahankin kohtauksen.

Toinen syy allekirjoittaa adressi?

Allekirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä. Riittää, että täytät etunimesi, sukunimesi ja paikkakuntasi sivun vasemmassa laidassa oleviin kenttiin.

Tästä pääset adressiin. Käy vaikka kurkkaamassa, kuinka moni on kanssasi samaa mieltä.

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike – Perjantaikokki vakavana

Posted on by

Lupaan, että en siirry käsittelemään pääsääntöisesti ikäviä asioita. Kuka niitä jaksaa vatvoa? Mutta nyt on pakko kirjoittaa asiasta, jota olen jo kauan ihmetellyt.

Tullessani tiistaina kotiin, oli vaimoni valmistanut kerrassaan loistavan aterian. Istuin herkuttelemaan ja hän pyysi minua maistamaan ihan ensiksi porsasta sellaisenaan. Ilman kastiketta. Tein työtä käskemättäkin ja totesin sen loistavaksi. Vaimo paljasti marinoineensa sen sinapilla ja valkosipulilla – oman näppituntumansa mukaan. Liha oli erinomaista. Valkosipuli ja sinappi toivat esiin lihan omaa luonnetta ja makua. Yhdistelmä suli suussa – jopa ilman kastiketta.

Vieraillessaan luonamme tyrmistyivät italialaiset ystäväni kauppojemme liha- ja kanatarjonnasta. Heidän mielestään sellaista ei ollut. Väitin, että onhan siellä kanaa – hyllykaupalla. Mutta ei heidän mielestään. He kertoivat kyllä nähneensä satoja rasioita erilaista silppua erivärisissä kastikkeissa, mutta kanaa, josta olisi itse voinut jotain valmistaa, ei ollut. Havahduin tarkkailemaan asiaa ja näinhän se oli. Pieneksi silputtua possua, nautaa ja kanaa erivärisissä mömmöissä on pienessäkin kaupassa kymmeniä eri laatuja. Mutta kanaa ”naturel” et löydä – ainakaan koipi-reittä isompina paloina.

Eräs ystäväni sai paikallisen laatukaupan lihatiskin väen nauramaan, kun meni kysymään kokonaista kanaa ilman ennakkotilausta. Hauskakin vitsi?

Onko kaupan tai teollisuuden missiona saada kansamme aktiivisesti unohtamaan, kuinka veistä käytetään ja mikä mauste sopii millekin raaka-aineelle? Kuka osaa paloitella kokonaisen kanan? Oikea käsi pystyyn nyt! Ei tainnut monenkaan sormet irrota hiireltä…

Isoäitimme ja -isämme osasivat pilkkoa kanan ja maustaa lihan – nykypolvi tuskin on kokonaista kanaa nähnytkään – elävänä tai kaupan tiskissä. Kuinka moni meistä saa kulttuurishokin, kun näkee välimeren maissa lihatiskissä kynityn kanan, jolla on vielä muutama höyhen tallella ja päänkin saa mukaan, jos haluaa? Brutaalia, sanomme.

Eikö ole koomista, että välimeren alueen ihmiset pitävät brutaalina, miten meidän kanat on jauhettu tai pilkottu teollisuuskoneilla ja läträtty ”oranssin liman” joukkoon (kuten Suomen ensimmäinen ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila asian ilmaisee) ennen kuin kotikokki on saanut vaikuttaa raaka-aineen makuun mitenkään.

En ole kansalaisaktivisti, enkä sellaiseksi tule. Haluaisin kuitenkin, että ystävälleni ei naurettaisi, kun hän menee kysymään kokonaista, marinoimatonta kanaa. Ja haluaisin, että lapseni osaisi paloitella kanan ja valmistaa siitä itse ruokaa. Siksi päätin kokeilla kansalaisvaikuttamista. Tein nettiin adressin marinoimattoman lihan puolesta. Luovutan sen ruokakulttuuriasiamiehellemme, jos saan siihen teiltä vähintään 5000 nimeä! Pääset allekirjoittamaan vetoomuksen tästä.

Sitten toivoisin vielä, että ensi kesänä en näkisi yhtään mainosta kymmenen kilon ämpäreissä myytävästä salmiakkipossusta. Mitäköhän ne ulkomailla ajattelisivat, jos tämänkin kuulisivat…

Olen optimisti, mutta kaikkea ei sentään voine saada. Jos nyt kuitenkin hyvää ruokaa ja sinun nimesi adressiin! Klikkaa tästä…

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike

AINEKSET

Possu
– 1 porsaan sisäfile
– ½ dl oliiviöljyä
– 2 tl Dijon-sinappia
– 3 kpl valkosipulinkynsiä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Perunat
– 4 isoa perunaa (kiinteämaltoista, esim. Nicola)
– oliiviöljyä
– rosmariinia
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Bearnaisekastike
– 2 kpl keltuaista
– 1 tl kuivattua rakuunaa
– 1 tl valkoviinietikkaa (tai rakuunaviinietikkaa)
– 1 tl sitruunamehua
– 125 g voita

Lisäksi halutessasi yksi parsakaali lisukkeeksi.

VALMISTUS

Marinoi ensiksi possu esim. aamulla. Paista sitten possu ja sen jälkeen perunat. Ihan viimeiseksi valmista kastike.

Possu: Poista sisäfileestä mahdolliset kalvot. Pilko valkosipulinkynnet. Sekoita marinadi öljystä, valkosipulista, sinapista ja suolasta sekä pippurista. Laita possu pieneen muovipussiin ja kaada marinadi päälle. Purista ilmat pussista. Näin marinadi maustaa lihaa tehokkaammin kaikilta puolilta. Anna maustua ainakin kahdeksan tuntia – mielellään yön yli.
Paista possun pinta marinoinnin jälkeen ruskeaksi pannulla. Laita 150 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi (tai kunnes sisälämpötila on 77 astetta). Ota pois uunista, kääri folioon ja anna vetäytyä perunoiden paistumisen ajan.

Perunat: pese perunat ja leikkaa ne kuorineen siivuiksi. Lado uunipellille, pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta. Paista 225 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

Kastike: Laita keltuaiset kulhoon ja lisää sinne viinietikka ja rakuuna. Paloittele voi pieniksi kuutioiksi. Lämmitä keltuaisia vesihauteessa varovasti koko ajan sekoittaen. Lisää voinokareita joukkoon yksitellen koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Kun voit on lisätty, mausta kastike sitruunamehulla.

Voit tarjota lisukkeena vielä höyrytettyjä parsakaalin kukintoja.

Herkuttele!

Mukavaa viikonloppua,

toivoo

aktivisti-Perjantaikokki

Ps. Vielä tänään olen Helsingissä Matka-messuilla s/s Ukkopekan ja Herrankukkaron osastolla. Tule moikkaamaan, jos olet messuille messukeskukseen tulossa!

Osastomme muuten palkittiin kotimaanosastoista kauneimpana! Yhtenä kriteerinä oli hymyilevä henkilökunta. Ai että olen ylpiä…:)

Ruokakulttuuriasiamiehen haastattelun voit lukea iltalehden sivuilta klikkaamalla tätä.