Poronpaistia, suppilovahverorisottoa ja suklaakastiketta – Motivaatiota mahasta

Muistan ala-asteelta tarinan, jossa kehon elimet kiistelivät keskenään, kuka oli tärkein. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta väittely oli kiivas, sillä jokainen kehon osa-alue korosti omaa korvaamattomuuttaan ja tärkeyttään. Ilman jalkoja ei juosta, ilman käsiä ei tartuta ja ilman suuta on syöminen, puhuminen ja maistaminen mahdotonta. Riitely paremmuudesta meinasi karata käsistä, kunnes joku keksi, että kaikki ovat yhtä tärkeitä. Jos yhden otat pois, niin muiden toiminta käy mahdottomaksi tai ainakin vaikeutuu huomattavasti.

Ulospäin näkyvien osien tärkeyden ymmärtää helpommin, mutta sisäisten osien merkityksen ymmärtää vasta, kun jokin osa-alue tippuu pois pelistä. Näin kävi eilen Perjantaikokillekin, kun vatsatauti veti naaman valkoiseksi ja olon huteraksi.

Jätän näiden kirjeiden kirjoittamisen usein torstai-iltaan. Pieni pakko kun on minulle luovuuden lähde. Tällä kertaa myönnän, että vatsatautisen tarina- ja ruokaluovuus oli hetken hieman kateissa.

Surffasin luovuutta etsien TV-kanavia ristiin rastiin. Törmäsin MTV3:n uuteen Foodoo-ruokaohjelmaan. On sinänsä hieno ajatus tehdä kokonaisvaltainen elämänhallintaohjelma, jossa samassa paketissa tulee terveellisiä ruokaohjeita ja liikuntavinkkejä. Minulle ruoka kuitenkin merkitsee muutakin kuin kalorimääriä, joten tuntui oudolta katsoa heti reseptin perään sauvakävelyvinkkejä siitä, kuinka se juuri nautittu ruoka poltetaan mahdollisimman tehokkaasti. Mutta toisaalta ajattelin, että mikä tahansa ohjelma tai keino, joka saa ihmiset kiinnittämään enemmän huomiota raaka-aineisiin ja ruokaan, on hyvästä. Tieto kasvaa harrastuneisuuden myötä ja tärkeintä muutoksessa on ensiaskel.

Minulle maha osoitti kouriintuntuvasti olevansa yksi tärkeimmistä elimistäni. Tosin olen tiennyt sen pitkään. En pyri korostamaan sen roolia kasvattamalla sitä, vaan hellimällä sitä. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Foodoota katsoessani muistin perjantaireseptikyselyn vastaukset. Olen puolivälissä kaikkien 2000 vastauksen lukemisessa, mutta päätin siltä istumalta lukea kaikki vastaukset kysymykseen: ”Miten perjantairesepti on muuttanut keittiötottumuksiasi?”

411 aitoa tarinaa siitä, kuinka se mitä teet keittiössä, ja kenen kanssa, vaikuttaa koko elämääsi. Kuinka se vatsa onkaan niin monelle ainakin välillisesti tärkeä! Pitkään ei tarvinnut vastauksia lukea, että löytyi taas ideaa ja motivaatiota kirjoittamiseen. Uskokaa pois!

Kirjeen lopussa on Perjantaikokin kokoamat TOP 3 –vastausta.

Poronpaistia, suppilovahverorisottoa ja suklaakastiketta

AINEKSET
– 800 g poronpaistia
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Risotto
– 1 sipuli
– 3 dl Arborio-riisiä
– 1 dl valkoviiniä
– n. 5 dl kanalientä
– 1 dl suppilovahveroita pilkottuina ja paistettuina
– tilkka oliiviöljyä
– 1/2 dl raastettua parmesaania

Kastike
– 3 dl lihalientä (tai 3 dl vettä ja ½ rkl lihafondia)
– 2 dl ruuan kanssa tarjottavaa punaviiniä
– 4 kpl salottisipuleita
– 1 rosmariininoksa
– 2 palaa taloussuklaata
– 1 tlk soijaa
– maizenaa
– voita

Suolaa ja mustapippuria myllystä.

VALMISTUS
Paista paistiin kauniin ruskea pinta voissa pannulla, mausta suolalla ja mustapippurilla ja laita sen jälkeen 120 asteiseen uuniin noin tunniksi.

Paista pilkottua sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää joukkoon riisi ja paista muutama minuutti sekoitellen. Kaada joukkoon valkoviini ja kiehauta. Laske lämpöä. Tästä eteenpäin lisää nestettä aina, kun edellinen on haihtunut pois. Tärkeää on, että risotto ei pala pohjaan, joten pidä levy miedolla lämmöllä ja sekoita lähes jatkuvasti. Risotto ei ole kiireisen ruoka. Keittäminen kestää n. 20 minuuttia ja vaatii seurantaa. Kun lähes kaikki liemi on käytetty, lisää sienet ja mausta suolalla. Tarkista kypsyys ja lisää tarvittaessa vielä lientä. Riisin tulee jäädä hieman kosteaksi ja tahmeaksi. Lisää joukkoon lopuksi parmesaani.

Ota talteen mahdollisesti porosta irtoava liemi ja siivilöi se. Lisää lihaliemen joukkoon. Keitä lientä ja punaviiniä kokoon hetki pilkottujen salottisipuleiden kera. Mausta kastike tilkalla soijaa. Siivilöi lopuksi sipulit pois ja suurusta kastike maizenalla. Sekoita lopuksi joukkoon kaksi palaa taloussuklaata. Suklaa antaa makua ja kiiltoa, mutta lisää kiiltoa kastikkeeseen saat tarvittaessa lisäämällä pienen nokareen voita

Herkullista viikonloppua! Perjantaikokki – jo paranemaan päin.

TOP 3 –vastausta – miten Perjantairesepti on muuttanut keittiötottumuksiasi?

1) Aiemmin kävimme useammin viikonloppuisin ulkona syömässä, nyt teemme yhdessä kotona ruokaa kokin ohjeilla.

2) Olen kokeillut rohkeammin uusia raaka-aineita ja yhdistelmiä. Poikani (11v. ja 14v.) ovat näin oppineet paljon uusia makuja. Muun muassa ketsuppi on likimain jäänyt unholaan...

3) Olen yleensä välttänyt kermaa ja voita, mutta otin ne jälleen käyttöön. Ei terveys kärsi, jos joskus herkuttelee. Päinvastoin, nautinnollinen maku on jo sinänsä terveellinen asia!

 

Yrttinen lampaanpaisti ja paahtojuureksia – Kallista kuin makkara

Ruoan hinta puhuttaa ilmeisesti aina – mutta viime aikoina aivan erityisesti. Vanha sanonta – ”halpaa kuin makkara” – on jo kääntymässä kansan suussa aivan uuteen uskoon.

Toki meidänkin perheessämme on kiinnitetty huomiota tiettyjen raaka-aineiden kallistumiseen ja osittain siitä innostuneena päätimme tehdä kokeilun. Mitä kaikkea saa vielä halvalla? Onko kaikki ruoka todellakin tällä hetkellä kallista kuin makkara?

Kiersimme yhden kaupan ja yhden kauppatorin – tulos oli yllättävä. Valitsemalla oikein, sai kotiin kannettavaksi ruokaa roppakaupalla erittäin edullisesti. Emme bonganneet kuponkeja lehdistä tai etsineet päiväysalennuksessa olevia ruokia. Ostimme siis aivan normaaleja raaka-aineita. Viikon alussa suoritettu ostoskokeilu tuotti herkkuja pöytään nelihenkiselle perheellemme koko viikoksi. Vaimolta ja minulta udellaan usein, että syömmekö aina kuten perjantaireseptit antavat ymmärtää. Rehellinen vastaus on, että emme. Joskus syömme vielä paremmin. Ja tällä sentinvenytysviikolla me vasta herkuttelimme!

Valitettavasti – tai onneksi – yhtä lainalaisuutta on mahdotonta kiertää. Itse valmistettu ruoka on maukkaampaa ja edullisempaa. Jos ostat esimerkiksi ison paistin, niin pienellä vaivalla se taipuu neljäksi täysin erilaiseksi ruokalajiksi. Tulen esittelemään seuraavissa perjantairesepteissä, mitä me 50 euron budjetilla saimme aikaan. Makkaraa tosin emme ostaneet kuin yhden paketin – mutta sitäkin paremman!

Yrttinen lampaanpaisti ja paahtojuureksia

Yksi ehdottomista löydöistä oli luuton lampaanpaisti, joka maksoi 5,9€ kilolta. Kilon paistin hinnalla saa yhden pienen naudan sisäfileepihvin. Kahden kilon paistista tuli ensiksi paistia, sitten punajuuri-lammascarpacciota ja viimein borssikeittoa.

AINEKSET

– 1 kg lampaan luutonta paistia
– 1 pkt pekonia (halutessasi silavaa)
– kourallinen tuoretta rosmariinia ja timjamia
– 1 iso sipuli
– 6 valkosipulinkynttä

– 2 isoa punajuurta
– 2 isoa perunaa
– 2 isoa porkkanaa
– ½ lanttua

– oliiviöljyä, Maldon-suolaa ja mustapippuria

VALMISTUS

Leikkaa paistista kalvot. Pilko sipuli, pekonit ja yrtit pieneksi sekä siivuta valkosipulinkynnet neljään osaan. Paista pannulla, kunnes pekonit ovat kypsiä. Leikkaa paistia hieman auki ja tee halutessasi veitsellä pieniä ”taskuja”. Täytä taskut paistamallasi seoksella ja sido paisti kiinni keittiölangalla. Mausta paisti vielä suolalla ja pippurilla. Ruskista pinta paistinpannulla ja kypsennä 120 asteisessa uunissa noin 1 – 1 ½ tuntia.

Pilko juurekset peukalon pään kokoisiksi paloiksi. Pidä punajuuret erillään aina paistamisen loppuun saakka, etteivät ne värjää muita. Laita uunipellille, pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita uuniin 220 asteeseen noin 25 minuutiksi.

Ota paistista valunut liemi talteen ja tarjoa paistin kera.

Edullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Täytetty peuranpaisti ja paahtoporkkanat – Patriotismia

Isänmaallisuus on hieno asia. Yltiöisänmaallisuus taas rajaa objektiivisuutta aikalailla.

Käymme vuosittain Viini-messuilla ja jos olemme liikkeellä keittiöpäällikkömme Julienin kanssa, tipahdamme aina samaan patrioottisten ajatusten sudenkuoppaan. Näin kävi myös eilen.

Julien, ranskalaisena ravintola-alan ammattilaisena, on viinimessuilla elementissään. Onhan Ranska suuri viinimaa. Hän maistaa ja maistattaa meillä mielellään ranskalaisia jumalten juomia. Usein käymme kohteliaasti läpi koko tilan tuotannon, vaikka jo ensimmäisestä huomasi, että ei tuotteissa juuri potentiaalia ole. Mutta kohteliaisuudesta ei viitsitä poistua parempien juomien ääreen.

Minä en voi sortua samaan suomalaisilla tiskeillä, koska niitä ei siellä juuri ole. Sen sijaan kaivan sisimmästäni sen pienen ja innokkaan italiaanon ja vien seuruettani saapasmaan osastoille vailla kritiikkiä. Juuri arvosteltuani Julienia trikolorin värittämästä subjektiivisesta makuaistista, osoitan oman puolueellisuuteni. Vaikka lasissa olisi mitä moskaa, luettelen kohteliaisuudesta (ja osittain kielenhuollon kannalta) ylisanoja viinistä ja sen tekijöiden ammattitaidosta. Eihän heitä sovi loukata, he ovat italialaisia ja ylpeitä työstään.

Objektiivisesti kun pystyisi elämäänsä ja valintojansa katsomaan, saisi aikaiseksi varmaan aika mukavan paletin. Kaikkea tulisi vain kohtuudella ja oikeassa suhteessa. Kaikkia ja kaikkea arvostaen, ilman suuria intohimoja tai inhoja suuntaan tai toiseen. Mutta mikä siinä olisi mielenkiintoista? Paljon mukavampaa on väitellä makuasioista kuin faktoista. Makuasioista väitellään, faktoista jankataan.

Intohimoa tarvitaan, olkoonkin se sitten vaikka yltiöisänmaallista makuaistia, ettei tästä elämästä tule tasaista harmaata objektiivisuutta.

Viinimessuilla näin pilkahduksen aitoa ja todellista innostusta – oikeaa elämän huumaa. Samalla opin myös, mikä on maailman nopein liike. Törmäsin messuilla nimittäin erääseen vanhaan tuttuun ravintolakoulun opettajaan. Hänestä oli juuri tullut isoäiti. Se maailman nopein liike ei nimittäin ole Perjantaikokki avaamassa kuohuviinipulloa. Se on tuoreen isoäidin käden viuhahdus, kun hän vetäisee laukustaan tukun valokuvia lapsenlapsestaan kaikkien ihasteltavaksi.

Siinä on sitä aitoa iloa ja intohimoa!

Täytetty peuranpaisti ja paahtoporkkanat

Huomaa, että valmistus kannattaa aloittaa vuorokautta ennen ruokailua, jotta liha maustuu kunnolla.

AINEKSET
– 500 g peuran paistia (tai hirveä, nautaa yms.)
– 4 isoa porkkanaa
– 4 rkl tuorejuustoa
– 10 siivua metvurstia
– 3 valkosipulin kynttä
– 3 oksaa rosmariinia
– 0,5 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– keittiökäyttöön tarkoitettua narua

VALMISTUS
Pilko valkosipulit siivuiksi. Laita mortteliin rosmariinin ja oliiviöljyn kanssa ja nuiji hetki, jotta maut irtoavat. Poista paistista kalvot ja leikkaa paisti ”auki” levyksi. Rouhi lihan pintaan suolaa ja pippuria. Hiero mausteöljy lihaan ja laita liha muovipussiin marinoitumaan muutamaksi tunniksi tai mielellään yöksi jääkaappiin.

Leikkaa porkkanat paksuhkoiksi ”kolikoiksi” ja laita ne uunivuokaan. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhi pinnalle suolaa ja pippuria. Paahda porkkanoita 250 asteisessa uunissa 5 minuuttia.

Pyyhi lihasta ylimääräiset rosmariinit ja valkosipulit. Levitä lihan pintaan tuorejuusto ja lado päälle metvurstit. Rullaa liha takaisin paistin muotoon ja sido keittiölangalla. Paista paistiin kauniin ruskea pinta pannulla. Laita paisti porkkanoiden päälle ja laske lämpö 150 asteeseen. Laita mittari paistiin ja paista, kunnes sisälämpötila on 53 astetta (noin 25 minuuttia – paistin koosta riippuen).

Ota paisti uunista, anna vetäytyä hetki, poista lanka ja leikkaa siivuiksi. Nostele päälle paistinlientä ja tarjoa porkkanoiden kera.

Intohimoista viikonloppua toivottaen,
Perjantaikokki

Poropaisti juurespedillä – Mammanpoikia ja mammanpoikia

Mammanpojalla ymmärretään eri kulttuureissa eri asioita. Suomalaisen koulun välitunnilla mammanpoika on se, joka ei uskalla roikkua jakeluauton puskurissa tai hypätä kilpaa pituutta keinusta. Mammanpoikuus siis liittyy rohkeuteen – tai pikemminkin sen puutteeseen.

Italia taas on Mammanpoikien luvattu maa. Siellä ”mammone”, eli mammanpoika, tarkoittaa liian mukaviin kotioloihin tottunutta reilua kolmekymppistä, työelämään jo siirtynyttä miespuolista italiaanoa, joka vielä viihtyy kotona äidin passattavana. Monet heistä muuttavat omaan asuntoon ensimmäistä kertaa mennessään naimisiin – äidin huomasta vaimon ruokittavaksi.

Olen kerran jakanut asunnon kevätlukukauden ajan aidon italialaisen mammonen kanssa. Lähtiessään viikonlopuksi kotiin Napoliin, otti hän aina mukaansa kolme matkalaukkua. Yhdessä oli likaiset pyykit ja kaksi muuta olivat tyhjiä. Maanantaina eteisessämme odotti järjestämistä samat kolme matkalaukkua. Yksi oli täynnä puhtaita, silitettyjä vaatteita ja kaksi muuta sisälsivät äidin valmiiksi keittämiä pastakastikkeita. Ja viikot hän päivitteli sitä, kuinka me, entinen tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) ja minä, voimme jo olla kihloissa ja ikää on vasta 23 vuotta. Outoja ne suomalaiset!

Mammone-kulttuuri tuntuu levittyvän leudon talven mukana Suomeenkin. Sen oireet ovat selkeät ja ovat havaittavissa, vaikka kotoa onkin jo muutettu ikuiseen avoliittoon. Mammone-miehiltä katoaa pikkuhiljaa keittotaito, pyykkiä ei osata itse pestä ja naimisiin mennään vasta lähempänä neljää kymppiä. Äidin veroista kun ei ennen löydetty, vaikka se on ollut siinä vieressä jo kymmenisen vuotta.

Suomen naiset! Tänään on karkauspäivä – siis virallinen naisten kosintapäivä. Tänään haastan teidät katkaisemaan tämän ilmastonmuutoksen lailla leviävän kehityksen. Tehkää Suomesta mammone-vapaa maa – kosikaa ja laittakaa miehenne keittiöön passaamaan teitä!

Jos kositte, ja saatte vastaukseksi ”kyllä”, niin kertokaa siitä minullekin. Pidän tilastoa taistelusta mammoneismia vastaan. Ja muistakaa osallistua hääkilpailuun!

TAHDON – lukea lisää hääkilpailusta

Poropaisti juurespedillä
Sitten aasinsilta… Sen äidin huomasta kaapatun sulhon voitte laittaa opettelemaan keittotaitoa tällä pororeseptillä. Puukonkäyttötaidoksi riittää se, että kirves pysyy kädessä ja ruoka on lähes mahdoton pilata.

AINEKSET – 800 g poron paistia
– 2 porkkanaa
– ½ juuriselleri
– 2 isoa perunaa
– 1 palsternakka
– ½ lanttu
– 1 sipuli
– 6 kokonaista valkosipulinkynttä
– timjamin oksia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 1 rkl hunajaa
– 2 dl vettä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kastikkeeseen – paistin liemi
– tilkka soijaa
– 1 dl punaviiniä
– 1-2 rkl tummaa Maizenaa
– 1 rkl voita

VALMISTUS
Hiero paistin pintaan suolaa, pippuria ja hunajaa. Ruskista paisti pannulla. Jätä maustumaan huoneenlämpöön.

Pilko juurekset arpakuution kokoisiksi paloiksi. Laita uunivuokaan kaikki muut juurekset paitsi perunat. Mausta suolalla, pippurilla ja timjaminoksilla sekä pirskottelemalle pinnalle oliiviöljyä. Nosta paisti juurespedille, laita paistomittari paistin kylkeen ja laita paisti 150 asteiseen uuniin. Kaada puolen tunnin paistamisen jälkeen paistin päälle 2 dl vettä. Paistoaika on kokonaisuudessaan n. 2 tuntia tai kunnes sisälämpötila on 57 astetta. Laske uunin lämpötilaa tarvittaessa, mikäli sisälämpötila nousee liian nopeasti.

Lisää perunat n. puoli tuntia ennen paistin valmistumista ja nosta lämpötilaa 225 asteeseen. Kun sisälämpötila on 57 astetta, nosta paisti uunista ja kääri paisti folioon vetäytymään siksi aikaa kun valmistat kastikkeen.
Kaada uunivuoan pohjalta liemi kattilaan ja tee liemestä kastike: lisää liemeen hieman soijaa ja punaviiniä ja kiehauta. Suurusta kastike Maizenalla ja kirkasta sekoittamalla lopuksi kastikkeen joukkoon ruokalusikallinen voita.

Reseptikilpailu Perjantaireseptiläisille
Perjantaikokin yhteistyökumppani, Kaarinalainen keittiövälineiden maahantuoja HeiRol, järjestää yhteistyössä Perjantaireseptin kanssa reseptikilpailun. Parhaat reseptit julkaistaan Perjantaireseptissä sekä kilpailusivulla ja voittajalle on luvassa huomennakin kokkikursseillamme käytössä oleva Steely kattila- ja pannusarja.

Osallistu kilpailuun!

Erinomaista viikonloppua ja kokkikurssilaiset – huomiseen!

Perjantaikokki