Maalaissalaatti – Jumalaiset herkkusuut

Sain kaksi kuukautta sitten lahjaksi ystävältäni ”Maun fysiologia”-nimisen järkäleen. Kirja on ilmestynyt 1800-luvun alkupuolella Ranskassa ja käsittelee kaikkea ruokaan ja ruokahaluun liittyvää. Olen lukenut sitä pätkissä, aina kun olen ehtinyt. Kirjoittaja, Anthelme Brillant-Savarin, on ollut aikansa sivistyneistöä ja on rustannut kasaan melkein neljäsataa sivua asiaa ruoasta, sen valmistuksesta ja merkityksestä ihmiselle sekä yhteiskunnalle. Aikanaan kirjoitustyö on ollut suuri saavutus. Nykyään pelkistä allergioista tai laihdutusdieeteistä voi netistä imuroida tuhansia sivuja tekstiä, mutta ne ovatkin eri tasoa. Tässäpä käsitellään ruokaa vain herkkusuisuuden kannalta ja todistetaan huvittavan toteavasti tieteeseen vedoten mitä uskomattomimpia asioita johtuvaksi huonosta ruoansulatuksesta, mauttomista pöytätavoista tai väärästä ruokavaliosta.

Palvon kirjoittajaa postuumisti, sillä en tunne ketään toista, joka suhtautuu ruokaan ja syömiseen niin kunnianhimoisesti, arvostavasti ja rakastavasti. Hän ei ole ahmatti eikä hotkija, vaan aito herkkusuu, joka arvostaa joka ikistä suuhunsa laittamaa taiten valmistettua haarukallista. Lukijaa hellitään suomentajan loistavalla työllä, jonka lopputuloksena on kielellisesti puhdas, mutta korvaa hellivä vanhahtavalta kuulostava kirjoitustyyli.

Kirjoittaja todistaa useat gastronomiaa koskevat väitteensä todeksi vetoamalla omiin kokemuksiinsa. Merkityksellinenkin syy-seuraus–suhde voidaan kuitata yhdellä empiirisellä havainnolla. Kirjailijan mielestä on esimerkiksi selvää, että koska intialaiset syövät pääasiassa kasviksia ja Intiassa on ollut useita valloittajia, on se selvä todiste siitä, että kasvisruokavalio aiheuttaa vakavaa luonteen- ja ruumiinheikkoutta. En tietenkään allekirjoita kaikkia herra Brillant-Savarinin mielipiteitä, mutta toden totta pysähdyin hänen kirjoittamaan lukuun gastronomiaan liittyvästä mytologiasta.

Gastronomeilla, siis herkkusuilla, on oma jumalansa, Gastreia. Hän on ainoa jumala mytologiassa, jota juhlitaan vuoden jokaisena päivänä. Nautitaanhan jossain päin maailmaa, joka päivä, jokin erinomainen ateria. Erityisesti Gastreialle on pyhitetty gastronomian jumalan juhlapäivä, jota vietetään syyskuun 21. päivä. Tällöin Gastreialle pyhitettyyn temppeliin, Pariisiin, saapuu valittu joukko pappeja, jotka aloittavat koko päivän kestävät herkuttelupidot ja saavat koko kansan juhlaan mukaan.

Ja nyt seuraa paljastus. Perjantaikokki löysi vihdoin syyn näiden kirjeiden kirjoittamiseen, ylenmääräisen vaivan ruoan eteen näkemiseen ja varsinkin selityksen taipumukselleen ottaa hyvää ruokaa aina vähän lisää – vaikka fysiologinen tarve ei siihen pakottaisikaan. Uskokaa tai älkää, mutta allekirjoittaneen syntymäpäivää juhlitaan tasan samana päivänä kuin Gastreiaa! Onhan sen pakko olla johdatusta!

Pomppasin sohvalta kirja kädessä selittämään tätä vaimolle. Innosta hihkuen kerroin löytäneeni kutsumukseni, nimittäin herkuttelun. Olinhan melko varmasti gastronomian jumalan Gastreian sukua suoraan alenevassa polvessa. Sama juhlapäivä ja kaikki! Jalkani kolahtivat ikävästi takaisin maanpinnalle, kun kuulin, että olen viettänyt liikaa aikaa kirjan parissa ja jos en vuorokaudessa tokene, niin minut viedään lääkäriin…

Maalaissalaatti vailla vertaa

Sukua jumalille tai ei, niin tästä minä tykkään. Teimme kotona herkullista salaattia ja toimin kuten aina, kun saan eteeni jotain maukasta. Otin siitä kuvan. Kysyin vaimolta, että olisiko tästä perjantaireseptiksi, kun näyttää niin herkulliselta. Vaimo totesi, että muuten ehkä, mutta juurihan reseptinä oli maalaissalaatti. Tarkistin ja totta tosiaan – löysin perjantairesepti.fi –sivulta maalaissalaatin. Se ilmestyi 5.5.2006. Niin se aika rientää! Jos maalaissalaattien runsaus tarjonnassani häiritsee, niin voit lohduttautua. Tämä on täysin erilainen kuin se runsas kaksi vuotta sitten julkaistu. Tässä ei ole kanaa…

Maalaissalaatin valmistus on helppoa. Ota salaattia ja sitten sen kanssa mitä tahansa maukasta ja tuhtia, mitä kotoa löytyy. Ruoka vie nälän, mutta jättää kevyen olon.

AINEKSET
– 1 kerä rapeaa salaattia
– 6 kananmunaa
– paketti pekonia
– 6 kypsää tomaattia
– 4 avomaankurkkua
– 6 siivua maalaisleipää (tai paahtoleipää)
– 20 kpl isoja, varrellisia kapriksia
– sattumia, eli porkkanaa, kyssäkaalia, retiisejä tms.
– hyvää oliiviöljyä
– Maldon-suolaa ja mustapippuria
(- pestoa)

VALMISTUS
Keitä kananmunia seitsemän minuuttia. Jäähdytä kylmässä vedessä, kuori ja pilko neljään osaan. Pese ja kuivaa salaatti. Revi se suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko pekoni haarukkapaloiksi ja paista rapeaksi pannulla. Pilko sattumat, kurkut ja tomaatit pieniksi. Pilko leivät ronskiksi paloiksi ja paahda pannulla. Lisää halutessasi pestoa pannulle. Sekoita salaatti, tomaatti, kurkku ja sattumat. Asettele pinnalle jäähtyneet pekonit, munat ja leivät sekä kaprikset. Jokainen maustakoon salaattinsa itse, mutta ilman öljyä, suolaa ja pippuria ei pääse gastreian suojelukseen…

Nauttikaa!

Jumalaista viikonloppua!

Perjantaikokki

ps. vaimon uhkauksesta huolimatta, lupaan kertoa toistekin johdatuksestani ja tästä hienon kirjan sisällöstä…

Grillattua rieskaa ja maa-artisokkakeittoa – Iloa reklamaatioista

Nyt aloitin kyllä todella vaarallisella otsikolla! Siis iloa reklamaatioista? Onko tarkoituksemme saada aikaiseksi reklamaatioita ja nauttia niistä? Ei tietenkään – tähtäämme 100% asiakastyytyväisyyteen ihan tosissamme, mutta kun laivassa ja ravintolassa käy päivässä satoja, ellei tuhansia asiakkaita, ei virheiltäkään voi välttyä. Niitä vain joskus sattuu – se on inhimillistä. Kaikkia ei aina voi miellyttää – vaikka päällään seisoisi.

Olen henkilökunnastamme älyttömän ylpeä. Työ on fyysisesti raskasta. Eipä tarvitse käydä maksullisella punttisalilla, toteavat. Vuorot vaihtelevat aamusta yömyöhään. Oppiipahan nukkumaan silloin kun siihen on mahdollisuus, väittävät. Nuoret ihmiset painavat hymy huulessa – satoi tai paistoi. Mielettömän upeaa seurattavaa!

Heitimme jo vuosia sitten romukoppaan ajatuksen, että palkkaamme papereiden perusteella. Tai kokemuksen. Totesimme, että ne eivät yksinään ratkaise mitään. Aloimme palkata asenteen perusteella. Ja sitten alkoi tapahtua!

Toivon, että kun virhe tapahtuu, niin saamme reklamaation. Näin voimme kehittää toimintaamme ja heikkoudet tulevat tietoomme. Yleensä ne hieman harmittavat, kun on mokattu. Tänä kesänä tilanne on ollut toinen, koska reklamaatioita on tullut erittäin vähän ja niissäkin harvoissa on annettu palautetta ihan aiheesta, ja lopuksi aina kehuttu henkilökunnan hymyä ja palveluasennetta. Se kertoo sen tärkeimmän – asenne on ollut kunnossa ja asiakasta arvostettu, vaikka virhe onkin päässyt tapahtumaan.

Oppi on mennyt perille, asenne ratkaissut ja tilanne pelastettu.

Tapanani on kirjoittaa asioista, jotka pyörivät mielessäni. Tästä tuli nyt enemmänkin sisäinen posti henkilökunnallemme kuin perinteinen perjantairesepti, mutta en malttanut pitää ylpeyttä sisälläni, kun nuorta ja innokasta henkilökuntaamme jälleen torstai-illalla seurasin.

Jos ette usko, niin tulkaa katsomaan!

Grillattua rieskaa ja maa-artisokkakeittoa

Sadetta ja kylmää on heinäkuussa riittänyt, eikä hymy terassilla ole silti hyytynyt. Kun oikein vihmoo, niin keitto lämmittää. Ja rieska saa valkosipuliöljystä ja grillistä uutta puhtia!

AINEKSET

– 1 litra maa-artisokkia
– muutama jauhoinen peruna
– 1 rkl kanafondia
– 1 valkosipulin kynsi
– 2 dl kermaa
– vettä
– merisuolaa ja valkopippuria myllystä

– 4 palaa rieskaa
– 1 valkosipulin kynsi
– 1 dl oliiviöljyä
– pinnalle Maldon-suolaa

VALMISTUS

Kuori ja pese maa-artisokat sekä perunat. Pilko lohkoiksi. Laita kasvikset, fondi ja valkosipuli kattilaan. Lisää vettä siten, että kasvikset peittyvät. Keitä n. 15 minuuttia, kunnes ovat kypsiä. Mausta suolalla ja pippurilla. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää kerma. Sekoita.

Murskaa valkosipuli ja sekoita oliiviöljyyn. Öljyä rieskat molemmin puolin ja grillaa kuumassa grillissä hetki molemmin puolin. Varo palamista! Ripottele pinnalle hieman Maldon-suolaa ja tarjoa kera maa-artisokkakeiton.

Sydänkuvioita leivästä syntyi, kun tyttäreni halusi välttämättä kaivaa piparimuotit esille keskellä kesää. Ne olivat tähän tarkoitukseen erittäin näppäriä työkaluja!

Heinäkuista viikonloppua, ilmoista huolimatta!

Perjantaikokki

Onko tehtävänäsi tapahtumien organisointi? Tutustu Lyytiin!

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti – Uusavuttomuus iskee yhä vanhempana

Puoli vuotta sitten aloitin adressin marinoimattoman lihavalikoiman parantamisen puolesta. Adressi keräsi lyhyessä ajassa yli 10 000 nimeä, eli samankaltaisesti ajattelevia Suomesta löytyi aika paljon. Kyseinen adressi on vieläkin auki www.adressit.com -sivustolla ja nimiä on nyt hieman yli 11 700.

Sain vähän aikaa sitten kyselyn adressin kohtalosta. Onko se jo luovutettu ja kenelle? Adressi herätti alkuvuodesta kohtalaisen laajaa keskustelua aiheesta, joten mielestäni se teki jo keskustelun herättäjänä tehtävänsä. Loppujen lopuksihan kaikki lähtee meistä kuluttajista – siitä mihin rahamme käytämme. Jätin adressin avoimeksi, eli sen voi halutessaan vieläkin allekirjoittaa, enkä sitä toimittanut kaupan tai teollisuuden edustajille. Heidät otettiin keskusteluun mukaan median toimesta ja siten tietoisuus suuren joukon mielipiteestä levisi myös kaupan ja teollisuuden edustajille.

Laitoin adressin liikkeellä katsoen lähinnä tulevaisuuteen. Jos kaikki ruokamme on valmiiksi pilkottu, pakattu, maustettu ja melkein jopa pureskeltu, niin eipä taida seuraava sukupolvi enää edes tietää mikä on maaseutu ja miltä ihan aito elävä kana näyttää.

Muutama päivä keskustelun heräämisen jälkeen huomasin lähi-Citymarketissamme ison kyltin lihahyllyn vieressä. Siinä luki kissan kokoisin, pikaisesti tussatuin kirjaimin: ”Täältä löytyy laaja marinoimattomien lihojen valikoimamme!” Pieni hymy kävi suupielessäni – ainakin joku oli asiaan reagoinut. Markkinointihenkinen kauppias.

Pelkoni raaka-aineen alkuperän ja alkuperäisen olomuodon tunnistamisesta ei ollut aivan turha. Tosin ei aivan tarvinnut odottaa yhtä sukupolvea, vaan puoli vuotta riitti.

Ravintolassamme ruokaili muutama viikko sitten eräs etukäteen tilaisuutensa varannut ryhmä, joka oli tilannut listaltamme maissikananrintaa. Keittiöpäällikkömme käyttää kyseisessä annoksessa rintafileetä, jossa on luu mukana. Se pitää lihan maukkaampana, kun liha ei kuivu kypsennettäessä.

Ryhmä koostui aivan normaaleista suomalaisista aikuisista – ei siis ollut kyse mistään uusavuttomien sukupolven edustajista. Ilta sujui heiltä muuten hyvin, mutta vastaanotin seuraavana päivänä kirjallisen reklamaation. Kana oli kuulemma ollut erityisen hyvää, mutta miten kehtaamme tarjota koipireittä listassa lukeneen rintafileen sijaan. Siinähän oli luu!

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti

Arvoisa lukija. Mikäli näet kuvassa luun, ei se tarkoita, että käyttäisin koipireittä. Aivan alkuperäisessä versiossa, siis siinä elävässä broilerissa, rintafilee todella kiinnittyy luuhun.

AINEKSET
– 4 broilerin marinoimatonta, luullista rintafileetä
– 1 lime
– ½ valkosipuli (3-4 kynttä)
– ½ punttia persiljaa
– 1 ½ dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Feta-vihannesnyytti
– 200g fetaa
– 4 porkkanaa
– ½ parsakaali
– ½ kukkakaali (pieni)
– 1 punasipuli
– oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Laita rintaleikkeet esim. muovipussiin tai kulhoon. Pilko persilja ja valkosipuli pieneksi ja laita kulhoon. Leikkaa lime kahdeksaan osaan, purista paloista mehu kulhoon ja heitä vielä palatkin muiden ainesten sekaan. Kaada päälle oliiviöljy, mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita marinadiainekset ja rintaleikkeet keskenään. Anna marinoitua ainakin neljä tuntia.

Pyyhi rintaleikkeistä ylimääräiset marinadit pois ja grillaa pinta kauniin ruskeaksi kuumassa grillissä. Laita leikkeet uunivuokaan ja 200 asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi (leikkeen koosta riippuen).

Pilko kaikki ainekset kasvisnyytin ainekset, sekoita ja mausta oliiviöljyllä, sormisuolalla ja pippurilla. Laita folioon ja nosta uuniin kanan kanssa noin 20 minuutiksi.

Erinomaista viikonloppua!
Perjantaikokki

Ps. Tapahtumien järjestäminen on nykyään paljon helpompaa! Tutustu Lyyti-palveluun!