Gazpacho – Keskikesän aatoksia

Nyt pitäisi olla sesonkiravintoloitsijan joulu. Ihmisiä tupa pullollaan ja kaikilla iloinen mieli – eikös juu? Sen sijaan torstai-illalla oli orkesterissamme enemmän soittajia kuin terassilla asiakkaita. Tuuli huitelee tätä kirjoittaessa myrskylukemilla ja sade vihmoo ikkunaan. Kuka tämän tilasi? Onneksi sentään katos ja lämmitys pelastavat sen mitä pelastettavissa on.

Sesonkiyrittäjät ovat säiden armoilla – kuten maanviljelijät ikään. Erotuksena tosin on se, että satokorvauksia emme saa, vaikka myrsky lakoaa potentiaaliset asiakkaat kotisohville.

Olisi helppo kasata tummat pilvet myös omaan tunnelmaan. Taistelen kuitenkin vastaan viimeiseen saakka, vaikka pitkän, kylmän talven kannalta arvokkaita euroja poikineen valuu sadeveden myötä viemäriin.

Onneksi tunnelmaa paransi valoisaan tulevaisuuteen katsova Tall Ships’ Race -palaverimme tänään. Luvassa on Turun historian suurin tapahtuma – ja ravintolamme on paraatipaikalla. Meillä on vallan upea tilaisuus viihdyttää tuhansia turkulaisia ja heidän vieraitaan. Hiomme koneistomme kuntoon, jotta mahdollisimman moni vieras haluaa tulla toistekin Turkuun.

Kuulin kerran erään pitkäaikaisen ravintolayrittäjän haastattelusta, jossa häneltä kysyttiin mitä hän on vuosikymmenien yrittäjäuran aikana oppinut. Vastaus oli lyhyt: ”Olen oppinut yhden asian. Säästä on turha valittaa.”

Näillä eväillä eteenpäin!

Kesäinen gazpacho

Kylmä tomaattikeitto piristää helteellä kuin heinäkuinen myrsky.

AINEKSET

– 2 paprikaa
– n. 10 tomaattia
– 2 kurkkua
– 1 sipuli
– 1-2 valkosipulinkynttä
– 1 rkl öljyä
– 1 sitruunan mehu
– muutama tippa tabascoa
– 3-4 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

PINNALLE
– nippu lehtipersiljaa
– 4 siivua paahtoleipää pieninä kuutioina
– tilkka oliiviöljyä

VALMISTUS

Paahda paprikoita grillissä, kunnes kuori mustuu ja kupruilee. Pistä paprikat hetkeksi muovirasiaan jääkaappiin ja kuori ne. Kalttaa tomaatit kastamalla ne kiehuvaan veteen. Poista kuoret ja siemenet. Kuori myös kurkut ja poista siemenet lusikalla kaapien. Kuullota hienonnetut sipulit öljyssä ja jäähdytä. Pane kaikki ainekset tehosekoittimeen ja soseuta. Anna keiton jäähtyä.

Paahda leipäkuutioita oliiviöljyssä hetki. Pilko lehtipersilja. Tarjoa keitto kylmänä, lisää pinnalle leipäkuutiot, tilkka oliiviöljyä ja pilkottu lehtipersilja.

Vaihtelevaa viikonloppua – säistä välittämättä

Perjantaikokki

Rommimarinoidut kalavartaat – Kesälomaruokailua – jatkosarja

Kirjoitin viime viikolla tienvarsiruokailun alennustilasta. Onnekseni epätoivoni oli osittain turha. Hyviä ruokapaikkavinkkejä kertyi perjantairesepti.fi –blogiinkin kolmisenkymmentä. Sieltä vain reissulle lähtiessä poimimaan ruokasuomen karttaan pysähtymispaikkoja!

Oman positiivisen ruokapilkahduksen koin kesän alussa. Rymättylän eteläkärjestä liikennöi sesonkina Linta –niminen yhteysalus Seilin kautta Nauvon kirkonkylälle. Reitti on mitä parhain itselleni matkalla Herrankukkarosta mökille. Tätä kautta matkaa kertyy 25 kilometriä, mantereen kautta kiertävä vaihtoehto on noin 75 kilometriä pidempi.

Aluksessa on kahvio A-oikeuksin. Kyseessä on siis sellainen mukavampi lossi. Aiempina kesinä olen tuskaillut ruokavalikoiman kanssa, sillä fillaristi ei kesäisessä saaristossa mielellään kebab- tai makkaraperunoiden välillä arvuuttelisi.

Pääsin mukaan aluksen kesän ensimmäiselle reissulle, vaikka meinasinkin jäädä alkuun rannalle. Bussiryhmä oli buukannut kaikki paikat, mutta laivaväki heltyi kuullessaan vaihtoehtoni. 75 kilometrin lisälenkki oli pääsylippuni alukseen. Lupasin myös vaikka maalata kantta, kunhan vain mukaan mahtuisin.

Olin evästänyt reppuni banaanilla, mutta yllätyin iloisesti kahvilaan marssiessani. Vetäjä oli vaihtunut, tiskin takana seisoi kaksi tomeraa, hymyilevää naisihmistä, jotka toivottivat minut tervetulleeksi. Kebab-mainokset olivat vaihtuneet vitriinin graavilohi-saaristolaisleipiin ja itse leivottuihin marjapiirakoihin. Sydämeni hypähti ja olin onnellinen. Näin sen kuuluu olla, ajattelin itsekseni ja marssin tiskille.

Tässä siis oma vinkkini. Mikäli suuntana on saaristo ja sen pikkurengastie, niin suositella voin.

Rommimarinoidut kalavartaat

Resepti on mukaelma Glorian Ruoka&Viini –lehdestä napatusta reseptistä. Tätä on mökillä kokeiltu ja hyväksi todettu! Kala- ja äyriäisvalikoimaa voit varioida. Lohen lisäksi vartaaseen voi mainiosti pujottaa vaikka haukea.

AINEKSET
– 600 g lohta
– 4 kampasimpukan lihaa
– 8 jättikatkarapua kuorineen
– 4 kpl varrastikkuja

Marinadi
– 1 dl fariinisokeria
– 1 dl vaaleaa rommia
– 1 rkl murskattuja korianterin siemeniä
– 2 limeä (yhden kuori ja kahden mehu)
– 3 rkl tuoretta korianteria
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– 1 dl öljyä

VALMISTUS
Leikkaa ruodoton lohi lapsen nyrkin kokoisiksi paloiksi. Leikkaa ravuista kuori yläpuolelta halki ja poista suoli. Laita varrastikut likoamaan veteen. Valmista marinadi.

Sulata sokeri pannulla ja paahda aivan hetki. Lisää rommi ja kiehuttele miedolla lämmöllä, kunnes alkoholi on haihtunut. Anna kiehua hiljalleen ja lisää korianterin siemenet. Raasta yhden limen kuori. Purista molemmista limeistä mehut marinadiin, mutta lisää kuori vasta myöhemmin. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä viitisen minuuttia ja ota pois liedeltä. Lisää öljy ja limen kuori sekä tuore korianteri. Anna jäähtyä.

Laita kalat ja äyriäiset kulhoon. Kaada jäähtynyt marinadi päälle ja anna maustua muutama tunti.

Paista rapuja muutama minuutti pannulla, koska niillä kestää kypsyä hieman kauemmin kuin muilla. Pujottele sitten kaikki vartaisiin ja grillaa neljä – viisi minuuttia per puoli. Valele grillaamisen aikana marinadilla. Kiehuta loppumarinadista kastike, jolla vielä sivelet grillatut vartaat.

Tarjoa kesän rapean salaatin kera.

Kesäistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Kesälomavinkkejä Turkuun, Naantaliin ja saaristoon

Alueellamme toimii kaksi varsin vireää matkailuorganisaatiota, joiden palveluista haluan teille vinkata. On suuntana Turku, saaristo tai Naantali, niin hyvät tuotteet löytyvät täältä:

Turku: Turku Touring

Naantali: Naantalin Matkailu

Savulammaspasta – Kesä ruokaillen

Sain eilen kouraani Hesarin jutun ilmiöstä nimeltä ”kolmioleivittäminen”. Sana tarkoittaa käytännössä tienvarsiruokailun alennustilaa Suomessa. Nyt on kesä ja ihmiset liikkuvat. Sadat tuhannet matkailijat ruokitaan Suomessa päivittäin suojakaasuun pakatuilla, kaksikin viikkoa säilyvillä kolmioleivillä ja niin sanotuilla ”panineilla”.

Nälkäisinä kauppareissulla erehdyin viemään pesueeni kauppakeskukseen hampurilaiselle. Kokemus ei ylentänyt mieltä. Pikaruoka-termi ei pitänyt paikkaansa, sillä jonossa meni puolisen tuntia. Sitten nautimme herkkumme kymmenessä minuutissa likaisessa pöydässä, mopopoikien kiroillessa viereisessä pöydässä ja lasten imiessä nykysuomen urbaanisanastoa itseensä. Lopputuloksena etova ähky ja pari opittua kirosanaa. Roskaruokailua, totesin perheelleni ääneen. Tätäkö tämä kesäruokailu Suomessa on?

Vaihtoehtoa ei oikein taida löytyä. Vai löytyykö?

Italiassa, Venetsian Canal Granden varrella söin kerran karnevaalien jälkeisenä aamuna elämäni parhaan kolmioleivän. Ravintola oli erikoistunut niihin. Leipä leivottiin itse ja täytteet olivat tuoreita kuin kala sushissa.

Samassa maassa kun autostradalla pysähtyy paninille, saa käteensä aamulla tehdyn, Parmankinkulla tai muilla herkuilla täytetyn, vasta paahdetun leivän. Ei lötköä majoneesimassapatonkia.

Pari päivää kauppareissun jälkeen grillasimme kotigrillillämme hampurilaiset. Mynämäkeläisen Veraisen leipomon herkullisten perunasämpylöiden väliin päätyi paistista jauhettua lihaa, Sorrin raikkaita salaatteja ja tomaatteja sekä Sauvon valkosipulisuolakurkkuja ja itse tehtyä majoneesia. Taivallista. Tytär söi hyvällä ruokahalulla ja kysyi, että ”onko tämäkin iskä roskaruokaa?” Yritin selittää, että tässä ja kauppakeskuksen hampurilaisessa on eroa joitakin tuhansia logistiikkakilometrejä ja litroittain suojakaasua. Taisi mennä hieman korkealentoiseksi pikkutytöllemme.

Ranskassa ajetaan rengasfirman opas kourassa moottoritieltä pois ja etsitään hyväksi tunnettu lounaspaikka vähän kauempaakin. Siellä hyvä ruoka on olennainen osa matkailua. Täällä meillä kelpaavat vain liikennevaloissa kiinni olevat syöttyölät, joissa ”tankataan energiaa” suojakaasupusseista ja litkukahvista. Ja eikun tienpäälle! Taas jaksaa ajaa, vaikka takapenkki kiukuttelisikin.

Hyvä ruoka, parempi matka.

Ps. jos tiedät hyviä, paikallisia pysähdyspaikkoja kesälomareittien varrella, joissa ei tarvitse nauttia suojakaasuleipiä, niin kerro niistä muillekin! Helpoiten se onnistuu klikkaamalla alta ”kommentoi”-linkkiä.

Savulammaspasta

Turun Kauppahallista, Reino Jokisen lihaliikkeestä, saa maukasta savulammasta, joka taipuu vaikka pastan seuraan. Toimii helteelläkin!

AINEKSET
– 400 g savulammasta ohuina siivuina
– 500 g värikästä tagliatelle-pastaa
– 4 salottisipulia
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 dl lihalientä (tai 1/2 rkl lihafondia ja 1 dl vettä)
– 2 dl kermaa
– kourallinen pilkottua persiljaa (tai lehtipersiljaa)
– oliiviöljyä
– parmesaania pinnalle
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko sipulit pieneksi ja kuullota oliiviöljyssä. Lisää lammas ja paista hetki. Lisää kerma ja lihaliemi. Anna hautua rauhassa puolisenkin tuntia, kunnes nesteestä on haihtunut ainakin puolet. Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Keitä pasta suolatussa vedessä ”al dente” (käytännössä minuutti – pari vähemmän mitä ohje pakkauksessa sanoo.) Kaada vesi pois ja sekoita kastike pastan joukkoon. Ripottele pinnalle persilja ja raasta lopuksi päälle runsaasti parmesaania.

VIINISUOSITUS
Kuvassa näkyvä Caliterra Tributo Shiraz svengasi tämän pastan kanssa kesäpöydässä kuin hirvikärpänen koivikossa. Hintaa hieman alle 11 euroa, löytyy Alkosta numerolla 442687 ja lisätiedot alla olevasta linkistä.

Caliterra Alkon sivuilla

Lämmintä viikonloppua toivoen!

Perjantaikokki