Kurpitsakeitto leipäkuoressa

Tämä ruoka sopii erinomaisesti talviseen päivään, pulkkailun, hiihdon tai luistelun jälkeen nautittavaksi. Keiton voi tehdä etukäteen ja leivät kovertaa aamulla. Sitten vain keitto kuumaksi ja tarjolle leivästä. Lisukkeita ei tarvita. Juomaksi Weissbier.

Keiton voit tehdä samalla reseptillä kuin ”Halloweenin kurpitsakeiton” ja leiväksi kannattaa hankkia rapeakuorista alppileipää.

1 iso kurpitsa

– leikkaa kurpitsa isoiksi lohkoiksi ja poista kurpitsan lohkoista siemenet (halutessasi voit paahtaa siemenet lisäkkeeksi)

– pyöräytä kurpitsapalat kasviöljyssä ja laita ne sitten uunivuokaan

– paahda kurpitsanlohkoja 200 asteisessa uunissa kunnes kurpitsan ‘liha’ on kullanruskeaa ja kauniisti karamelisoitunutta, noin 30-60 minuuttia.

Sillä aikaa kun kurpitsa paahtuu, etsi seuraavat ainekset:

  • voita
  • sipulia
  • valkosipulinkynsiä
  • iso pala tuoretta inkivääriä
  • tuoreita chilejä (ihan maun mukaan)
  • porkkanaa
  • purjoa
  • selleriä
  • palsternakkaa
  • kermaa
  • kanelia
  • suolaa
  • pippuria

Kuori vihannekset ja leikkaa ne reiluiksi paloiksi. Laita öljy tai voi isoon pataan ja lämmitä. Kuullota kaikki vihannekset kevyesti.

Leikkaa paahtamistasi kurpitsoista kuori pois ja lisää ne pataan muiden vihannesten joukkoon. Lisää vettä ja hieman kermaa niin, että kaikki kasvikset peittyvät.

Mausta keitto kanelilla, suolalla ja pippurilla ja anna kiehua kunnes kaikki vihannekset ovat pehmeitä.

Soseuta keitto sauvasekottimella tai blenderissä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai muita mausteita.

Leikkaa leivistä hattu pois ja koverra sisus pois. Täytä keitolla. Halutessasi voit koristella keiton paahdetuilla kurpitsansiemenillä.

 

Neukkari täynnä yksivuotiaita aikuisia – Kurpitsakeitto

Oma lapsi on loistavassa iässä oikeastaan aina. En voi sanoa, että jonkun haluaisi jättää pois. Mutta silti mielestäni varsin erinomainen vaihe alkaa, kun lapsi oppii kävelemään. Hän alkaa jo näyttää ihan pieneltä ihmiseltä, vaikka aluksi vaappuukin epävarmasti kuin pingviini.

Nuorimmaisemme, Albert, on juuri tuossa iässä. Hakee sanoja, kävelee jo vauhdikkaasti ja osaa – luoja paratkoon – ilmaista mielipiteensä. Yksivuotias innostuu ”nollasta sataan” nanosekunnissa – ja myös pettyy. Elämä on yhtä tunteiden, ilon ja pettymyksen vuoristorataa. Mikään tunnetila ei kestä kauaa – vaikkakin onneksi ilo ja nauru usein kauemmin kuin itku ja suru.

Mietin Albertia seuraillessa ja hänen kanssaan leikkiessä, että mitä me aikuiset voimme yksivuotiailta oppia. Vai pitääkö meidän vain opettaa heitä? Minkälaista elämä aikuisena olisi, jos minkäänlaista tasoittumista innokkuuden huipuissa ja pettymyksen alhoissa ei tapahtuisi? Vaikea kuvitella, mutta ainakin elämä olisi mielenkiintoista. Yritetään!

Kuvittele aivan tavallinen neuvotteluhuone, jossa pidetään yhtä työelämän loputtomista palavereista. Kun siellä on aikuisia, on tunnelma usein aika seesteinen – joskus jopa uninen. Osaa kiinnostaa, osaa ei. Puolet on paikalla pakosta, loput vanhan tavan mukaan. Joku näpyttelee kännykällä meilejä, muutama kuuntelee ja innokkaimmat jopa osallistuvat keskusteluun. Jos ohjelmaa vetää konsultti, pomo tai oikeastaan kuka tahansa, niin suurin osa haukottelee.

Laitetaan sama huone täyteen yksivuotiaita aikuisia. Ensinnäkään kukaan ei istu paikoillaan, vaan keksivät mitä mielenkiintoisempia paikkoja olla, roikkua, hyppiä ja pyöriä ympyrää. Kukaan ei nukahda vahingossa. Toisten ehdotuksille nauretaan, itketään, ulistaan ja mölistään. Oma mielipide kerrotaan – vaikka sitä ei kysyttäisi. Kun joku mainitsee puolihuolimattomasti sanan ”kahvitauko”, on huone tyhjä ennen kuin kukaan ehtii kissaa sanoa, tuolien vain pyöriessä merkkinä hetki sitten (ilmeisesti) päättyneestä kokouksesta.

Jos kahvia joutuu odottamaan yli kaksi sekuntia, murenee maailma alta. Etevimmät esittävät cafeterian lattialla asian kunniaksi kuuluisan itku-potku-raivari -kombinaation. Muut itkevät sydäntä särkevästi ja katsovat anovasti. Mutta yksivuotiaat aikuiset leppyvät saman tien, suorastaan räjähtävät iloiseen kirkunaan, kun kahvia taas saa. He rakastuvat kahvilan tätiin – siihen samaan, joka minuutti sitten aiheutti heille elämänsä suurimman pettymyksen – ainakin ennen seuraavaa. He eivät kirjoittele perään katkeria asiakaspalautteita ja kaivele menneitä.

He innostuvat muutoksesta, poisoppivat vanhat tavat alta aikayksikön ja sopeutuvat kameleontin tavoin uuteen ympäristöön silmänräpäyksessä. Yksivuotiaat aikuiset eivät tunne sanontaa ”meillä on aina tehty näin”. Mikään haaste ei ole mahdoton, kukaan ei voi olla parempi kuin minä – ja jos onkin, niin mitä sillä väliä. Hetken kuluttua kaikki on taas toisin.

Yksivuotiaiden aikuisten työpaikalla ketään ei tarkoituksella kiusata. Välillä käydään ottamassa kollegan näppis tai näyttö, mutta ei pahaa tarkoittaen. Niille nyt vain oli tarve omissa jutuissa. Kukaan ei kanna kaunaa ja tule päivä toisensa jälkeen töihin naama rutussa. Jos joku ärsyttää, niin mitä siitä. Uuden ystävän saa hetkessä ja kohta äskeiset riitapukarit tekevät iloisesti töitä yhdessä jakaen näytön ja näppiksen.

Kaikki heräävät aamuisin iloisina, aivan täynnä intoa uuden päivän tuomista mahdollisuuksista, eivätkä malta odottaa, että saavat aamupuuron lusikoitua kupuunsa ja pääsevät uusien haasteiden pariin.

Kukaan ei pelkää epäonnistumista. Sana ei edes kuulu yksivuotiaiden aikuisten sanastoon. Kaikki kannustavat onnistujaa ja kaikki oppivat toisiltaan. Tiedot sekä taidot jaetaan ilomielin muidenkin tietoisuuteen.

Niin, tällaisia minä pohdiskelin eilen. Mitä me muka voisimme yksivuotiailta oppia?

Perjantaikokki

Kurpitsakeitto

Täällä Sveitsissä kurpitsavalikoimat ovat pienessäkin kaupassa loistavat. Eri laatuja löytyy kaupoista paljon ja pihoilla kasvavat yksilöt ovat suorastaan valtavia. Ehkä siksi päätti rouva Perjantaikokki tarttua kauhaan ja tarjota sateisena ja tuulisena päivänä perheelleen kurpitsakeittoa. Todellinen täsmäase sadetta ja myrskyä vastaan!

AINEKSET

–       700 g kurpitsaa (sitä tavallista oranssia)
–       1 keltasipuli
–       2 valkosipulinkynttä
–       1 omena
–       1 porkkana
–       1 rkl voita
–       6 dl kasvislientä
–       1 tlk currya
–       2 dl kermaa
–       1 dl luonnon jugurttia
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sipulit, omenat ja porkkanat. Laita lusikallinen voita kattilan pohjalle, kuumenna ja paista hetki. Pilko kurpitsa isoiksi paloiksi (ilman kuorta) ja lisää kattilaan. Lisää myös mausteet ja paista hetki. Lisää kasvisliemi ja kiehauta. Anna kiehua hiljalleen n. 30 minuuttia. Lisää lopuksi kerma ja soseuta keitto sauvasekoittimella.

Koristele pienellä lusikallisella luonnon jugurttia.

Haukikeitto

Hauen puolesta puhun, kunnes kieleni viedään! Hauki taipuu erittäin moneen – ja tässä se antaa kalakeitolle täysin uuden olemuksen. Suosittelen kokeilemaan!

Haukikeitto

AINEKSETHaukikeitto

– 400g paseerattua tomaattia
– ½ rkl tomaattipyreetä
– 1,5 rkl inkiväärimurskaa purkista
– pieni pala juuriselleriä
– pieni pala fenkolia
– 1 kg uusia perunoita
– pieni kukkakaali
– 4 pientä porkkanaa
– 2 rkl kalafondia
– 1,5 l vettä
– 2 dl valkoviiniä

Haukimassa

– 400 g jauhettua haukea
– 1 kananmuna
– ½ dl kermaa
– ½ dl korppujauhoja

Lopuksi

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– ½ sitruunan mehu
– kourallinen tilliä

VALMISTUS

Pilko kasvikset. Laita kattilaan viinin ja kalafondin kera. Anna kiehua hetki. Lisää vesi, tomaattimurska ja mausteet ja keitä kypsäksi.

Valmista haukimassa. Jauha hauki tehosekoittimessa huolellisesti. Sekoita jauhettuun haukeen kananmuna, kerma, korppujauhot ja mausteet. Muotoile massasta kahdella lusikalla pieniä pullia, jotka tiputtelet yksitellen kiehuvaan keittoon. Anna kiehua viimeisen pullan lisäämisen jälkeen muutama minuutti.

Purista juuri ennen tarjoamista vielä joukkoon sitruunan mehu ja koristele pilkotulla tillillä.

Kuralan kylämäki, Aurajokilaakso ja kampiföri – Ahvenkeitto

Aurajoki on Turun sydän. Mutta se on paljon muutakin kuin syvä, kivillä pengerretty väylä, joka lipuu hiljakseen ravintolalaivojen ohi. Riittää, kun kääntää katseensa hieman yläjuoksun suuntaan, niin avautuu täysin erilainen maailma.

Cruiserilla on rento ajella…

Kolmannen lapsemme laskettuun päivään ei ollut kuin kaksi yötä, joten jätimme viime viikonlopun reissun saaristoon väliin ja pysyimme kotikulmilla. Synnyttämismatka pomppivassa Busterissa ei ollut sitä extremeä, jota seikkailijasielumme nyt janosivat.

Helluntaina pakkasimme lapset polkupyöräkärryyn ja suuntasimme lähimatkalle. Vaimolle ostimme pari vuotta sitten Felt-merkkisen Cruiserin, jolla etenee isommallakin vatsalla. Vaikka hän vielä fillaroikin sutjakkaasti, niin suostuin kuitenkin toimimaan vetojuhtana kärrylle.

Kuralan kylämäki

Kuralan kylämäen hevosia

Kuralan kylämäki sijaitsee aivan Aurajokeen laskevan pienen Jaaninojan varressa. Aurajoesta sen erottaa vain Hämeentie.  Tilalla ylläpidetään vanhaa maatalouskulttuuria. Siellä on tavallisesti lapsille tekemistä ja ihmettelemistä hyvinkin pariksi tunniksi. Yleensä myös tilan kahvila on auki, mutta kuinka ollakaan näin helluntain kunniaksi koko tila oli kiinni. Hevosia ja lampaita lasten iloksi laitumilla kuitenkin oli.

Kylässä hääräili onneksemme tarmokas lypsäjätäti, joka päästi meidät katsomaan lehmien lypsämistä.

Kuralan kylämäen lehmiä

On lapsille varsin avartavaa nähdä, mistä ruoka oikeasti tulee. Maitokaan ei synny purkkeina kaupan hyllylle, vaan sen eteen tehdään paljon työtä. Kuralan kylämäestä saa myös ostaa taatusti tuoretta lähimaitoa! Oma astia vain mukaan ja kaupoille. Myynnissä on myös varmasti onnellisten kanojen munia, hintaan 2€ / rasia.

Kampiförille urheilemaan

Kylämäestä suuntasimme muutaman sadan metrin päähän Aurajoen rantaan, kampiförin lähtösatamaan.

Kampiföri lähestyy tyhjänä itärantaa

Kampiföri on kammetonta isoveljeään sporttisempi versio. Hitaampi se on, mutta kampea pyörittäessä tulee hiki. Matka kuitenkin kannattaa.

Risteily länsirannalta itärannalle vie kolmisen minuuttia, mutta avaa uuden näkymän Aurajoen elämään. Siellä joki polveilee kevään vihreässä uomassaan,hevoset juoksentelevat niityllä, kalat tuikkivat joen tyyneen pintaan ja pyöräilijät sekä kävelijät nauttivat rannan reiteistä. On hankala kuvitella, että muutaman kilometrin päässä täältä joki on urbaanin keskuksen sydän.

Aurajokilaakson vehreyttä

Kampiföri aloitti liikennöinnin melkein tasan viisi vuotta sitten ja se tuli aikoinaan tunnetuksi toimimattomuudestaan – ja hinnastaan. Nyt se toimi, veivaaminen ei ollut erityisen raskasta ja matka taittui muutamassa minuutissa. ”Miksi tähän ei tehty siltaa?” kysyi vaimo keskellä jokea. Pohdin hetken, mutta vastaus on varsin selvä. Kampiföri on paljon hauskempi ja veivatessa tulee pakostakin juteltua kanssamatkustajien kanssa. Se siis yhdistää turkulaiset kuin Nokia suomalaiset.

Poniratsastusta päivän päätteeksi

Päivän kruunannut poniratsastus

Risteilyn jälkeen kasvoi Julian ratsastushinku ylitsepääsemättömäksi. Soitto Kotimäen ponitallille kannatti, sillä saimme varattua puolituntisen Shetlanninponin seurassa. Kahden kiltin tallitytön taluttamana suoritettu maastoratsastusseikkailu kruunasi lähimatkailupäivämme.

Alkuillasta oli kotonamme väsynyttä väkeä. Päivä oli täynnä uusia kokemuksia, vaikka kymmentä kilometriä kauemmaksi emme kotiovelta poistuneet. Rahaakin kului vain  15 euroa ponin palkkaan.

Voi olla, että tämä oli viimeinen lähimatkailupäivämme nelistään, vaikka tätä kirjoittaessa lapsia yöpuulle kiipesikin vielä kaksi. Pian täytyy kuitenkin hankkia isompi polkupyöräkärry…

Sitä odottaen,

 

Perjantaikokki

Ahvenkeitto

Tämän keiton taika on uuden sadon kasviksissa ja juureksissa – niiden herkässä maussa. Älä siis käytä ylivuotisia porkkanoita tai perunoita tähän keittoon.

AINEKSET

– 500 g vaalealihaista kalaa (ahven, hauki jne.)
– 15 uutta perunaa
– 5 uuden sadon porkkanaa
– 3 kevätsipulia
– kourallinen tilliä
– 1,5 l vettä
– 2 rkl kalafondia
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– merisuolaa myllystä
– muutama kokonainen mustapippuri

VALMISTUS

Valmistele kala ruodottomaksi (hauelle video-ohjeen löydät täältä) ja leikkele se suupalan kokoisiksi paloiksi. Huuhtele kasvikset tarvittaessa ja pilko ne. Keitä kasvikset kypsiksi kalaliemessä (vesi, fondi, pippurit ja viini sekä suola tarvittaessa). Kun perunat ja porkkanat ovat kypsiä, lisää kalat. Kalat kypsyvät muutamassa minuutissa. Ripottele pinnalle tilliä ja tarjoa saaristolaisleivän tai ruisleivän ja maidon kera.

Sesonkivinkki: Nokkoskeitto

Muistan elävästi ensimmäisen kohtaamiseni tämän superterveellisen kasvin kanssa. Sinänsä nokkonen on muuten harvinainen kasvi, että se on terveellisempi sisäisesti nautittuna, mutta annas olla ja tipahda nokkospuskaan ilkosillaan, niin ei kovin terveelliseltä tunnu.

Lapsuudenkotini ulkorakennuksen vieressä oli mahtavat nokkospuskat ja silloin tällöin laitoimme paksut nahkahanskat käteen, nappasimme siitä kunnon tukon kouraan ja juoksimme Kuusiston kyläkoulutien varteen pelottelemaan tyttöjä nokkospuskilla.

Kerran juoksentelin pikkupojan kesämuodissa, siis ilkosen alasti, ympäri pihaa ja päätin kokeilla tasapainoaistini kaikkivoipaisuutta taiteillen ajorampin laitaa pitkin ylämäkeen. Jalka lipesi ja komealla voltilla tipahdin nakupellenä keskelle valtavaa nokkospuskaa.

Se sattui, eikä tullut mieleenkään silloin, että joskus vielä söisin noita kammotuksia. Mutta aika kultaa muistot ja muuttaa makutottumuksia.

Nokkonen on hyvää ja parhaimmillaan nyt nuorena, keväisenä, hennon vihreänä.

Nokkoskeitto

AINEKSET

  • iso kattilallinen nuoria nokkosen lehtiä
  • 1 l kanalientä
  • 2 dl kermaa
  • suolaa, pippuria
  • 1 tl sitruunamehua
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1 rkl Maizenaa

VALMISTUS

Poimi nokkoset nuorina (lehdet voi myös pakastaa). Huuhtele lehdet ja kiehauta ne kanaliemessä. Lisää muut aineet ja mausteet. Anna kiehua viitisen minuuttia ja soseuta sauvasekoittimella. Suurusta halutessasi maizenalla. Ripottele kevyesti kiehuvaan keittoon maizena, sekoita ja annan kiehahtaa kerran kunnolla.

Tarjoa alkukeittona tai keittiön pienenä tervehdyksenä ennen kesäistä illallista (kuten kuvassa).

Suosittelen nokkoset nautittavaksi sisäisesti.

Perjantaikokki

Uravalinta selvillä? – Sinisimpukat merimiehen tapaan

Kammoan kauppakeskuksia, paitsi yhtä. Lähellemme on muutama vuosi sitten avattu Skanssi-niminen keskus, jossa minua kiehtoo se, että siellä ei koskaan ole ketään – ei ainakaan ruuhkaksi asti. Ja lisäksi siellä on aivan loistava ruokaosasto Citymarketissa. Kauppiaalle huono on tässä tapauksessa asiakkaalle hyvä.

Tyttäremme jää aina notkumaan ruokaosaston tuoretiskille ja lienee jo hurmannut kaupansedät ja –tädit ennakkoluulottomuudellaan ja innollaan. Viimeksi hän ilmoitti tiskillä kovaan ääneen, että ”nyt ostetaan iskä simpukoita ja musta tulee isona sit kokki!

Voisin totta kai alkaa latelemaan hänelle omia käsityksiäni ravintola-alan epämukavista työajoista, keittiön kuumuudesta, jatkuvasta kiireestä ja palkkatasosta. Mutta miksi? En tietenkään usko, että uravalinta on hänellä jo selvä, sillä seuraavana päivänä hän voi ilmoittaa heppaohjelmaa katsoessaan, että hänestä tuleekin prinsessa-hevoslääkäri. Ja sitä seuraavana päivänä hänestä onkin tulossa keijukaistohtori, joka tutkii äidin laboratoriossa bakteereja. No, on hyvä, kun on vaihtoehtoja, joita pyöritellä. Pojallamme on vain yksi ura suunnitteilla. Hänestä tulee ”jäkismiäs” (lausuttuna vahvalla turunmurteella. Suom. huom: jäkismiäs = jääkiekonpelaaja).  Ehtona uraputkelle on vain ”samanlainen numeropaita, ku Ville Peltosel”. Jos joku tietää, mistä saa melkein kolmivuotiaan kokoa olevia jääkiekkopaitoja, niin vinkkiä tännepäin, kiitos…  Uskon tosin, että nurmi kun vihertää, niin uravalinta vaihtuu ”jalkkismiäheksi”.

Kevätmielellä pääsiäisen viettoon,


Perjantaikokki

Sinisimpukat merimiehen tapaan
Julia kun raahasi (ihan totta, ylpeänä kantoi jääpatjalle pakattuja simpukoita kaupassa) kotiimme puolikiloa sinisimpukoita, niin pitihän niistä kokatakin. Tyttö itse istui lieden vieressä koko ajan, sekoitti, hämmensi, maustoi ja imi tietoa itseensä. Simpukoista tuli niin hyviä, että niitä teemme toistekin!

AINEKSET– 1 kg sinisimpukoita
– 1 iso sipuli
– 2 rkl voita
– 2 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 murskattu valkosipulinkynsi
– timjaminoksa (tai kuivattua purkista)
– laakerinlehti
– ripaus suolaa
– 1 dl persiljasilppua

Puhdista simpukat ja raaputa veitsellä niiden kuoria. Kopauta jo avautuneet simpukat pöytään. Ota talteen vain sulkeutuvat simpukat ja heitä avoimeksi jäävät pois.

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi. Sulata voi kattilassa, lisää sipulit ja paista pehmeäksi. Lisää viini, suola ja yrtit (paitsi persilja!). Pane simpukat kattilaan. Keitä kannella suljettuna voimakkaasti viitisen minuuttia ja sekoita simpukoita välillä. Kun simpukat ovat avautuneet, ruoka on valmista.

Annostele simpukat reikäkauhalla kuumille syville lautasille. Kaada liemi simpukoille ja ripottele persiljasilppua päälle.

Nauti rapeakuorisen vaalean leivän ja kylmän, kuivan valkoviinin kera. Maistuu muuten nelivuotiaallekin!

Nyt loppui markettisalaattien puputtaminen…

…sillä kesän varmin merkki, eli Sorrin Puutarhan sympaattinen koju ilmestyi eilen kauppatorille. Olkoot hanget valkoiset, minulla kesä alkoi nyt!

Sorrin nettisivuilta saat myös hyviä reseptejä!

Kalakukkokeitto – Kohtaamisia

Elämän suola on erilaiset persoonat. Tutustuin vajaa vuosi sitten varsinaiseen persoonaan, erääseen turkulaiseen kuvataiteilijaan. Silloin tällöin käy vain niin, että kaksi tuntematonta ja varsin erilaista ihmistä löytävät yhteisen huumorin muutamassa sekunnissa. Näin kävi minulle ja taiteilijalle.

Tämä taiteilija pursuaa ideoita ja intoa. Tall Ships’ Racen aikana bongasin hänet ihmisvilinästä päällystettynä omaa näyttelyä promoavilla postikorteilla. Varsin taiteellinen näky. Joskus luovuus on tosin lomalla ja into päiväunilla. Keskiviikkona oli taiteilijalla sellainen päivä. Päätin viedä hänet lounaalle piristääkseni palaveriamme. Kulkumme kävi vasta-avattuun ”Smör” –ravintolaan. Söin kalakeittoa. Keitto oli hyvää, näin ohimennen sanottuna. Tosin tilaan tuodut taulut meinasivat viedä taiteilijalta ruokahalun. Ehkä, koska eivät olleet omia.

Ruokaa saatuaan alkoi taiteilijankin luovuus taas kukkia ja kehitimme innolla ideaa taidesuunnistuksesta Turun kulttuuripääkaupunkivuotta varten. No, aika näyttää miten idea kehittyy. Potentiaalia siinä kyllä on. Kuulette siitä joskus myöhemmin perjantaireseptissä.

Lounaan aikana, toisen viinilasillisen jälkeen, alkoi taiteilija puhua ruuasta ja vannotti minua kokeilemaan erästä reseptiään. Lupasin näin tehdä. Juttu polveili, poikkesi Italiassa ja kääntyi kulttuurin kautta perjantaireseptiin. Kävi ilmi, että taiteilijakin on innokas lukijani. Hän vaati minua kutsumaan kaikki perjantaireseptiläiset tutustumaan uuteen näyttelyynsä Turun linnaan. Hän tarjoaa! Kun kerroin, että aivan kaikki eivät taida mahtua, sillä viikkolukijoita on jo yli 22 000, meinasi taiteilijalta tippua leuka lautaselle. Pienen nikottelun jälkeen päätti hän hieman rajata kutsuttavien määrää. (Kaikki ne, joille perjantairesepti tulee sähköpostiin, saavat itsellensä kutsun tänään perjantaina.)

Lounas venähti kaksituntiseksi. Töitä olisi ollut, mutta keskustelu oli hedelmällistä. Poistuessamme taiteilija kiitti ruoasta, kehui sitä ja vaati samassa lauseessa omistajia vaihtamaan taulut.

Persoonat. Ne tekevät elämästä mielenkiintoisen.

Kalakukkokeitto

Vaimon suvun juuret yltävät kauas Keski-Suomeen, josta johtuen silloin tällöin meidänkin ruokapöytään saadaan aitoa Hanna Partasen kalakukkoa. Myönnän, että minulla ei ole käsitystä siitä, tarjotaanko kukkoa koskaan näin, mutta ummikolle sallittakoon kaikenlaiset kokeilut. Perinteet ovat tärkeitä, mutta maku ratkaisee. Eikö?

Tilaa itsellesi resepti sähköpostiisi tuolta oikean puolen linkeistä, niin saat reseptin helposti tulostettavassa muodossa itsellesi.

AINEKSET
– 4 paksua siivua kalakukosta
– 400 g lohta
– ½ lanttu
– 4 porkkanaa
– 8 kpl uutta perunaa
– 1,5 l kalalientä (tai 1,5 l vettä ja 3 rkl kalafondia)
– 6 kokonaista mustapippuria
– merisuolaa

VALMISTUS Valmista ensiksi keitto. Pilko juurekset suupalan kokoisiksi paloiksi. Keitä kalaliemessä kypsiksi. Mausta liemi suolalla ja mustapippureilla. Lisää aivan lopuksi suupalan kokoisina paloina lohi. Kalan ei tarvitse kiehua keitossa, sillä se ylikypsyy helposti.

Laita lautasen pohjalle paksuhko siivu kalakukkoa. Nostele päälle muutama kauhallinen kalakeittoa. Anna maustua hetki ja tarjoa kuumana.

Persoonallista viikonloppua

Perjantaikokki