Rosvopaisti

Rosvopaistikuoppa – mittatikkuna ja kaivajana Oliver

Mökkimme maasto on ideaali rosvopaistin valmistamiseen. Hiekkapohjaiseen maastoon saa helposti tehtyä kuopan, hiekka varaa hyvin lämpöä ja kuopan ympäriltä on helposti putsattavissa pieni alue aluskasvillisuudesta maastopalon välttämiseksi.

Silti paistin tekeminen on vuosikausia ollut haaveilun ja puheiden tasolla. Kunnes viimeviikolla päätimme ryhtyä toimeen! Anoppi kantoi kauppahallista reilun kolmen kilon palan Entrecote-lihaa. Lihaksi olisi kyllä käynyt halvempikin pala – oikeastaan melkein mikä liha vain. Ideanahan on pitkä haudutus – sekä tietenkin ulkoilman ja odotuksen nostattama ruokahalu.

Toukokuinen helatorstain helleviikonloppu suosi projektiamme ja kangasmetsässä oli niin kuuma, että tuli mieleen, mihin me sitä uunia tarvitsemme. Mutta uunin teimme. Alla mallia meidän versiostamme.

Uuni on valmis ja tulet tehty

Rosvopaistiuuni

Yksinkertaisimmillaanhan rosvopaistiuuni on vain kuoppa, jonka pohjalla on kiviä. Meillä sattui olemaan pihakivetyksestä ylijääneitä liuskekiviä, niin käytimme niitä. Saimmekin aikaiseksi todellisen maanalaisen uunin!

  • Ensiksi kaivetaan kuoppa. Noin puoli metriä syvä ja saman verran leveä
  • Sitten kuoppa vuorataan pohjalta ja laidoilta kivillä
  • Tämän jälkeen kuopassa pidetään tulta muutaman tunnin ajan

Mausta ja pakkaa liha

Liha maustetaan tunkemalla siihen valkosipulinkynsiä, hieromalla pintaan suolaa,

Rosvopaisti uunin pohjalla

pippuria ja haluamiasi yrttejä. Sitten liha kääritään tiukasti leivinpaperin. Tämän jälkeen lihan päälle vedetään useampi kierros foliota. Ulommaksi tulee litimäriksi kasteltu paksu sanomalehti. Me teimme ruokaa tärkeille ihmisille, eli itsellemme, joten käytimme Financial Timesia, mutta muutkin sanomalehdet käyvät. Väittävät, että saaristossa tulisi käyttää Åbo Underrättelsiä aidon paistin tekemiseksi, mutta sitä emme tähän hätään saaneet mistään.

Lisäksi paistin voi kääräistä kanaverkkoon nostamisen helpottamiseksi. Me vedimme muutaman kierroksen rautalankaa ja se toimi.

Paisti uuniin

Kun uuni on kuuma, poistetaan hiilet pohjalta. Paisti lasketaan uunin pohjalle ja

Rosvopaisti alla ja tulet päällä

päälle kasataan hiekkaa, tai kuten me teimme, suljimme uunin kannen yhdellä liuskekivellä ja tiivistimme vain raot hiekkamaalla.

Pääasia lienee, että uuni ei saa happea, jotta sinne mahdollisesti jääneet hiilipalat eivät syty ja sytytä sanomalehteä myös.

Tämän jälkeen pidimme uunin päällä tulta vielä kolmisen tuntia.

Juureksia perään

Rosvopaisti uunista nostettuna

Noin tuntia ennen paistin poistoa laitoimme uuniin myös juureshauteen, jossa oli paksussa foliokääreessä:

  • salottisipuleita kokonaisina
  • lanttua paloina
  • oliiviöljyä
  • balsamico-etikkaa
  • suolaa ja pippuria

Viimeistely

Poistimme lihan varovasti uunista ja avasimme paketin. Lientä saimme talteen kääröstä useamman desilitran ja käytimme sen kastikkeena sellaisenaan.

Lopputulos oli taivaallinen. Mureaa, ylikypsää, jopa sormin syötävää lihaa ja hiljaa hautuneita juureksia sekä lihan omaa nestettä kastikkeena.

Vaikka tätä oli varattu n. 300 g per syöjä, ei mitään jäänyt jäljelle!

Aikaa tähän meni:

Herkullista, mureaa rosvopaistilihaa

  • 15 minuuttia uunin tekemiseen
  • 10 minuuttia lihan valmisteluun
  • 2 tuntia uunin lämmitämiseen
  • 4 tuntia lihan kypsymiseen
  • vartti sen syömiseen

Ja oli vaivan arvoista!

Perjantaikokki

 

Mun äiti

Mun äiti oli ennen maatalon emäntä.  Silloin me synnyttiin. Meitä syntyi kuusi ja kaikki olivat poikia. Koittivat kai tyttöä, mutta ei tullut. Olis kyllä ollut ihan kiva saada siskokin.

Meillä oli aina hirveästi väkeä kotona, koska me asuttiin maatalossa. Perhettä kahdeksan ja toistakymmentä muuten vain ruokittavaa. Mun äiti teki kaikille ruokaa. Me käytiin aina kaupassa yhdessä ja siihen meni monta tuntia, kun mun äiti jäi suustaan kiinni. Ja kärryjä kärrättiin aina kolme – kukkurallaan ruokaa. Se oli kengurumarket. Nykyään sitä kutsutaan Prismaksi, mutta ei se ole sama kauppa. Tuoreita sämpylöitä oli joka päivä. Öisin äiti meni töihin. Hoiti sairaalassa sairaita. Päivisin meitä pieniä. Äitit ei ikinä nuku, ajattelin.

Mun äiti järkkäs aina kaikkea. Parasta mun mielestä oli kun kesällä hypättiin yhtäkkiä autoon ja ajettiin pizzalle ja kesäteatteriin. Samppikseen tai Vartiovuorelle. Muistan aina sen, kun tunnen pizzan tuoksun. Tai käyn kesäteatterissa.

Sitten ne eros. Meitä oli kotona enää viisi ja yksinhuoltaja. Äiti kävi edelleen öisin töissä ja päivisin vei meitä autolla harrastuksiin ja kouluun. Se oli aina myöhässä ja joskus unohti hakea koulusta. Se ei haitannut. Silloin me käytiin kauppahallissa piispanmunkilla. Sitten me alettiin fillaroimaan. Matkaa oli 15 kilsaa. Äiti sai vähän nukkua. En tiedä, nukkuiko.

Lama vei asunnon yhdessä yössä. Meitä oli enää kolme ja äiti. Me asuttiin monta viikkoa hotellissa yhdessä huoneessa. Asuntoja ei ollut. Ulkoilutettiin koiria parkkipaikalla. Sitten me muutettiin kaksioon. Me kolme ja äiti. Me jaettiin lehtiä neljästään. Me oltiin viidentoista vanhoja, paitsi pikkuveli, joka oli 12. Sekin jakoi lehtiä. Meillä oli kova juoksukunto ja otimme kisoja kerrostaloja ylös alas. Sateella juostiin kovempaa. Ja pakkasella. Se oli kivaa.

Meidän äiti järkkäsi aina jotain jännää. Se on vienyt bussilla tuhansia nuoria laskettelemaan. Me hoidettiin ne matkat talkoilla, niin päästiin mekin vuorille. Soittelin lukion ekaluokkalaisen saksalla Itävaltaan ja varailin ryhmälle hotelleja. Ajoin muut pois huoneesta, kun en osannut kielioppia. Olisivat korjailleet. Äitin kanssa sitten hoidetiin muut järjestelyt. Kuulakärkikynällä ja äitin kierrevihkolla.

Nyt me asutaan omillaan. Ja meillä on omat perheet ja lapsia. Äiti asuu siinä kaksiossa eikä järkkää enää laskettelumatkoja. Nyt hän hoitaa lapsia, joilla ei ole ollut yhtä hyvä lapsuus kuin meillä. Sitä hoitokotia kutsutaan lastenkodiksi. Ne lapset ovat hyvässä hoidossa. Ne on mun äidin hoidossa. Nyt ne saavat hyvää ruokaa ja tuoreita sämpylöitä. Ja pääsevät aina välillä pizzalle ja kesäteatteriin mun äitin kanssa. Hoitaa mun äiti meidänkin lapsia.

Sunnuntaina mun äiti saa jonkun mitalin presidentiltä. Sitä kutsutaan Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitaliksi. Mun äiti saa sen, koska sen on maailman paras äiti. Niin on sunkin äiti.

Muista se.

Perjantaikokki


Rakkautta ei ole koskaan liikaa

Kirjoittamisen ammattilaisen, Kimmo Parikan, haastattelu äidistäni Kaarinan Uutisissa.

Naudan entrecote sekä papu-pekoni-suppilovahveropaistos

AINEKSET

–       4 naudan entrecote-pihviä
–       250 g neulapapuja
–       1 pkt pekonia
–       100 g suppilovahveroita (yksi iso kourallinen)
–       1 keltasipuli
–       voita ja öljyä paistamiseen
–       Maldon-suolaa ja mustapippuria
 
VALMISTUS

Poista pavuista kuivat päät. Keitä kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Pilko sipuli siivuiksi ja pekonit paloiksi. Laita pekonit kylmään pannuun ja levy päälle. Kun pekonit ovat kypsiä, lisää sienet, sipulit ja keitetyt pavut. Paista miedolla lämmöllä sen aikaa, kun paistat toisella pannulla pihvit.

Laita toiselle pannulle ruokalusikallinen voita ja öljyä. Kuumenna ”vaahtoavaksi”. Lisää pihvit ja paista kovalla lämmöllä hetki molemmilta puolilta. Laske sitten lämpö kakkoselle ja anna kypsyä rauhassa haluamaasi kypsyysasteeseen. Mausta suolalla ja mustapippurilla ennen tarjoamista papu-sieni –paistoksen kanssa.

Hyvää ruokahalua!

Vaihtokauppa se on, joka kannattaa – Hirven entrecote mango-avocadopedillä

Vaihtokaupat ovat hyviä, sillä usein molemmat voittavat. Vaihdannan kohde on toiselle vähempimerkityksinen kuin toiselle ja siihen koko homma perustuu. Vaihtamalla jonkun itselleen jo hyödyttömän asian johonkin toiseen, itselleen tärkeämpään, päätyvät molemmat osapuolet lähtöasetelmaa parempaan tilanteeseen.

Tätä käytetään aika usein hyväksi myös perhe-elämässä. ”Jos minä menen nyt poikien kanssa oluselle, niin sinä saat sitten huomenna mennä tyttöjen kanssa jumppaan.” Reilua, eikö? Meillä näin käy varsin harvoin, sillä en juo olutta ja vaimo polkee jumpan sijaan fillaria. Mutta periaatteen tiedämme mekin.

Luin eräästä vaihdantatalouden ekspertistä, joka oli aloittanut punaisella paperiliittimellä ja vaihtanut sen aina johonkin toiseen tuotteeseen. Yhden vuoden jälkeen oli miekkosella takanaan 14 onnistunutta vaihtokauppaa, joiden tuloksena punainen paperiliitin oli vaihtunut taloon Kanadassa. Voit itsekin lukea tarinan englanniksi osoitteesta http://oneredpaperclip.blogspot.com/http.

Oluen juonnin sijaan perheemme miehet joutuvat neuvottelemaan vaihtokaupan vuosittaisesta kalastusreissusta, ”äijien kalamatkasta”. Kerroin siitä ”Jokapäiväistä leipää” – kirjoituksessani pari viikkoa sitten. Toistaiseksi olemme aina päässeet neuvotteluissa  molempia osapuolia tyydyttävään vaihtokauppaan: miehet menevät viikonlopuksi kalaan ja tämän jälkeen vaimot lähtevät viikonlopuksi kalaan. Yksinkertaista ja tasapuolista.

En ole aivan varma tosin, onko meitä miehiä nyt hieman viety. Saatoimme lasten kanssa vaimon rouvien kalareissulle eilen illalla. Saariston sijaan hyppäsi rouva Helsingin junaan, lentolipussa luki Lontoo ja virvelit olivat kaikilta jääneet kyllä saareen.

No, kukin kalastaa tyylillään. Ja sitä paitsi epäselväksi ei jäänyt kuka tässä voitti. Ensiksi minä sain viikonlopun saaressa miesporukassa ja toinen on näemmä luvassa tänä viikonloppuna lasten kanssa.

En vaihtaisi edes taloon Kanadassa.

Hirven entrecote mango-avocadopedillä

Tämä ruoka oli tarjolla pari viikkoa sitten äijien kalareissulla. Sopivan miesmäistä, vaikka onkin salaattipedillä.

AINEKSET

  • 4 isoa hirven (tai naudan) entrecote-pihviä
  • 1 kypsä mango
  • 1 kypsä avokado
  • 20 kirsikkatomaattia
  • tammenlehväsalaattia
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä
  • yrttejä maun mukaan
  • oliiviöljyä

VALMISTUS

Leikkaa tomaatit puoliksi ja poista siemenet. Kuori mango ja leikkaa siivuiksi (varo kiveä). Pilko siivut kuutioiksi. Leikkaa avokado puoliksi, poista kivi ja poista avokadon liha lusikalla kuorestaan. Kuutioi. Revi salaatti pieneksi. Sekoita salaattiainekset keskenään ja mausta suolalla ja pippurilla.
Grillaa entrecotet lähes kypsiksi (entrecote on rasvaisempi ja saa siksi mielestäni olla aavistuksen kypsempi kuin esim. ulko- tai sisäfilee. Eli ei aivan kypsä, mutta ei mediumkaan). Mausta liha suolalla ja pippurilla sekä haluamillasi yrteillä. Tarjoa salaattipedillä.

Tuloksekasta viikonloppua!

Perjantaikokki

Kotijuusto-naurissalaatti basilikaöljyn kera ja grillattua karitsan entrecotea – Kesän merkit

Kuu kiurusta kesään, pääskysestä ei päivääkään. Vanhan kansan lorussa kesän lähestymistä aikataulutettiin havaittujen lintulajien perusteella. Tänä vuonna loru menetti viimeistään ennustearvonsa, kun lämmin talvi sotki lintujen kalenterit.

Sen sijaan on yksi kesän varma merkki, joka toistuu vuodesta toiseen tismalleen samaan aikaan. Nimittäin vaaleat poplaritakit! Linnut tulevat ja menevät lämpötilan ja säiden mukaan, mutta vaaleat poplarit ilmestyvät katukuvaan parveilemaan aina, kelissä kuin kelissä, huhtikuun viimeisenä päivänä. Näin myös tänä keväänä.

Kesä katsotaan kalenterista

Eräs entinen työkaverini käytti pitkiä kalsareita aina lokakuusta maaliskuun loppuun. Oli ulkona kylmä tai ei. Joka kevät ensimmäisten lämpimien päivien saapuessa huomaan vastaavan ilmiön – vaatteet valitaan kalenterin, ei lämpötilan mukaisesti. Katselin hiljattain kuvia vuoden 2002 vapun päivästä. Sää Turussa oli silloin kylmä ja sateinen. Kuvat olivat täynnä vaaleita poplareita – kesän merkkejä. Tänä vuonna lämpömittarin elohopea huiteli lähellä kahtakymmentä. Ja taas vappukuvat täyttyivät vaaleista poplareista. Olihan vasta toukokuun alku…

Hei, se on kesä jo! Shortsit jalkaan ja terassille. Kesän kestoa ei kukaan ennusta, joten nauti nyt.

Kotijuusto-naurissalaatti basilikaöljyn kera ja grillattua karitsan entrecotea

Vappua valmistellessa löysin Kauppahallista Reino Jokisen lihaliikkeestä karitsan entrecotea. Se on hieman rasvaisempaa kuin sisäfilee ja maistuu grillissä käytyään taivaalliselta! Jos sitä saat, niin tartu kiinni. Voit käyttää myös karitsan sisäfileetä tai syödä salaatin sellaisenaan.

Ehdottoman tärkeää on, että nauriit ja kyssäkaalit ovat kevään ensisatoa, jolloin ne ovat supermehukkaita, raikkaita ja rapeita.

AINEKSET
– 600 g karitsan entrecotea
– 1 sitruuna
– 3 valkosipulinkynttä
– 2 oksaa rosmariinia
– 2 oksaa timjamia
– 2 dl oliiviöljyä
– 1 rkl balsamicoviinietikkaa

– 200 g kotijuustoa
– 1 pieni kerä lehtisalaattia
– 1-2 naurista
– 1 kyssäkaali
– 6 retiisiä
– 3 kevätsipulia varsineen
– 20 basilikan lehteä
– 1 dl oliiviöljyä

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sitruuna ja valkosipulit pieneksi. Pilko yrttejä hieman. Sekoita oliiviöljyn, suolan ja mustapippurin kanssa marinadiksi. Laita lammas marinoitumaan mielellään vuorokaudeksi.

Pese, kuivaa ja revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuori ja pilko nauriit ja kyssäkaalit. Pilko retiisit ja kevätsipulit. Sekoita salaattiainekset. Sekoita sauvasekoittimella basilikasta ja öljystä tasaista yrttiöljyä. Mausta öljy suolalla ja pippurilla. Grillaa kotijuustopalaa kuumassa grillissä muutama minuutti per puoli, pilko ja sekoita salaatin joukkoon juuri ennen tarjoamista. Ripottele päälle basilikaöljy.

Pyyhi lampaista ylimääräinen marinadi. Grillaa niitä, kunnes ovat sisältä roseita (sisälämpötila n. 58 astetta) ja kääri folioon vetäytymään noin kymmeneksi minuutiksi. Pirskottele lopuksi päälle vielä balsamicoa. Tarjoa salaatin kera.