Mun äiti

Mun äiti oli ennen maatalon emäntä.  Silloin me synnyttiin. Meitä syntyi kuusi ja kaikki olivat poikia. Koittivat kai tyttöä, mutta ei tullut. Olis kyllä ollut ihan kiva saada siskokin.

Meillä oli aina hirveästi väkeä kotona, koska me asuttiin maatalossa. Perhettä kahdeksan ja toistakymmentä muuten vain ruokittavaa. Mun äiti teki kaikille ruokaa. Me käytiin aina kaupassa yhdessä ja siihen meni monta tuntia, kun mun äiti jäi suustaan kiinni. Ja kärryjä kärrättiin aina kolme – kukkurallaan ruokaa. Se oli kengurumarket. Nykyään sitä kutsutaan Prismaksi, mutta ei se ole sama kauppa. Tuoreita sämpylöitä oli joka päivä. Öisin äiti meni töihin. Hoiti sairaalassa sairaita. Päivisin meitä pieniä. Äitit ei ikinä nuku, ajattelin.

Mun äiti järkkäs aina kaikkea. Parasta mun mielestä oli kun kesällä hypättiin yhtäkkiä autoon ja ajettiin pizzalle ja kesäteatteriin. Samppikseen tai Vartiovuorelle. Muistan aina sen, kun tunnen pizzan tuoksun. Tai käyn kesäteatterissa.

Sitten ne eros. Meitä oli kotona enää viisi ja yksinhuoltaja. Äiti kävi edelleen öisin töissä ja päivisin vei meitä autolla harrastuksiin ja kouluun. Se oli aina myöhässä ja joskus unohti hakea koulusta. Se ei haitannut. Silloin me käytiin kauppahallissa piispanmunkilla. Sitten me alettiin fillaroimaan. Matkaa oli 15 kilsaa. Äiti sai vähän nukkua. En tiedä, nukkuiko.

Lama vei asunnon yhdessä yössä. Meitä oli enää kolme ja äiti. Me asuttiin monta viikkoa hotellissa yhdessä huoneessa. Asuntoja ei ollut. Ulkoilutettiin koiria parkkipaikalla. Sitten me muutettiin kaksioon. Me kolme ja äiti. Me jaettiin lehtiä neljästään. Me oltiin viidentoista vanhoja, paitsi pikkuveli, joka oli 12. Sekin jakoi lehtiä. Meillä oli kova juoksukunto ja otimme kisoja kerrostaloja ylös alas. Sateella juostiin kovempaa. Ja pakkasella. Se oli kivaa.

Meidän äiti järkkäsi aina jotain jännää. Se on vienyt bussilla tuhansia nuoria laskettelemaan. Me hoidettiin ne matkat talkoilla, niin päästiin mekin vuorille. Soittelin lukion ekaluokkalaisen saksalla Itävaltaan ja varailin ryhmälle hotelleja. Ajoin muut pois huoneesta, kun en osannut kielioppia. Olisivat korjailleet. Äitin kanssa sitten hoidetiin muut järjestelyt. Kuulakärkikynällä ja äitin kierrevihkolla.

Nyt me asutaan omillaan. Ja meillä on omat perheet ja lapsia. Äiti asuu siinä kaksiossa eikä järkkää enää laskettelumatkoja. Nyt hän hoitaa lapsia, joilla ei ole ollut yhtä hyvä lapsuus kuin meillä. Sitä hoitokotia kutsutaan lastenkodiksi. Ne lapset ovat hyvässä hoidossa. Ne on mun äidin hoidossa. Nyt ne saavat hyvää ruokaa ja tuoreita sämpylöitä. Ja pääsevät aina välillä pizzalle ja kesäteatteriin mun äitin kanssa. Hoitaa mun äiti meidänkin lapsia.

Sunnuntaina mun äiti saa jonkun mitalin presidentiltä. Sitä kutsutaan Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitaliksi. Mun äiti saa sen, koska sen on maailman paras äiti. Niin on sunkin äiti.

Muista se.

Perjantaikokki


Rakkautta ei ole koskaan liikaa

Kirjoittamisen ammattilaisen, Kimmo Parikan, haastattelu äidistäni Kaarinan Uutisissa.

Naudan entrecote sekä papu-pekoni-suppilovahveropaistos

AINEKSET

–       4 naudan entrecote-pihviä
–       250 g neulapapuja
–       1 pkt pekonia
–       100 g suppilovahveroita (yksi iso kourallinen)
–       1 keltasipuli
–       voita ja öljyä paistamiseen
–       Maldon-suolaa ja mustapippuria
 
VALMISTUS

Poista pavuista kuivat päät. Keitä kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Pilko sipuli siivuiksi ja pekonit paloiksi. Laita pekonit kylmään pannuun ja levy päälle. Kun pekonit ovat kypsiä, lisää sienet, sipulit ja keitetyt pavut. Paista miedolla lämmöllä sen aikaa, kun paistat toisella pannulla pihvit.

Laita toiselle pannulle ruokalusikallinen voita ja öljyä. Kuumenna ”vaahtoavaksi”. Lisää pihvit ja paista kovalla lämmöllä hetki molemmilta puolilta. Laske sitten lämpö kakkoselle ja anna kypsyä rauhassa haluamaasi kypsyysasteeseen. Mausta suolalla ja mustapippurilla ennen tarjoamista papu-sieni –paistoksen kanssa.

Hyvää ruokahalua!

Kotijuustolla kuorrutettua kanaa ja valkosipulista papuherkkusienipaistosta

Saimme Herrankukkarossa kunnian järjestää maailman ensimmäisen suomalaisen delfiinisafarin! Julkkisdelfiinit, Delli ja Fiina, uiskentelivat tiistaina Airismaan, eli Herrankukkaron kotisaaren eteläpuolelta Hämmärönsalmesta kohti Airistoa. Polkaisimme pikavauhtia uuden matkailutuotteen käyntiin ja jo seuraavana päivänä starttasi maailmanhistorian ensimmäinen suomalainen delfiinisafari Airistolle. Kuinka kävi? Näkyikö delfiinejä? Lue Turun Sanomista. Linkki on alla 🙂

Turun Sanomien artikkeli Herrankukkaron delfiinisafareista

Mielenkiintoista tämä elämä saaristossa
Delli ja Fiina lienevät muiden delfiinien mielestä edelläkävijöitä – ovathan ne lomailemassa aivan uudella alueella. Perinteisten tapojen rikkominen tuo yleensä uusia innovaatioita. Ainakin se herättää huomiota. Tänä perjantaina yhdistämme perinteistä kotijuustoa kanaan ja papuja limeen. Uusi innovaatio? Tuskin. Mutta hyvää se oli 🙂

Kotijuustolla kuorrutettua kanaa ja valkosipulista papuherkkusienipaistosta

Ainekset neljälle hengelle

– neljä broilerin rintafilettä
– neljä paksua siivua kotijuustoa
– 1 rkl hunajaa
– suolaa
– valkopippuria
– tilkka öljyä

– vihreitä papuja 200 g
– rasia herkkusieniä
– lime
– valkosipulinkynsi
– ruokalusikallinen voita

Paista kanan rintafileet öljyssä molemmin puolin ja aseta uunivuokaan. Sivele viipaleet hunajalla ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia (paksuudesta riippuen!). Leikkaa tuorejuustosta 1 cm paksut viipaleet ja aseta rintafileiden päälle. Gratinoi lopuksi vielä grillivastuksen alla täydellä teholla muutama minuutti, että juusto ruskistuu hieman.

Keitä pavut suolalla maustetussa vedessä n. 7 minuuttia. Jäähdytä kylmässä vedessä. Pilko herkkusienet neljään osaan. Murskaa valkosipuli ja heitä pannulle voin kanssa. Laita mukaan sienet ja pavut ja paista hetki kovalla lämmöllä. Purista lopuksi vielä puolikkaan limen mehut pannulle, pyöräytä kertaallen ja homma on hoidettu.

Kokoa annos ja herkuttele!

Hauskaa viikonloppua! Me lähdemme etsimään Delliä ja Fiinaa taas 🙂

Terveisin

Perjantaikokki

Sitruunaista pikkusiikaa kaprispapujen kera

Kokilla oli ilo ja kunnia isännöidä viime viikonloppuna ryhmämatkamyyntipäiviä Turun saaristossa. Herrankukkarossa vieraili lähes kaksi sataa matkailualan ammattilaista. Ryhmää oli upea kestitä, koska puolet olivat kilpailijoita 🙂 Ja hienointa oli saada avoimesti kehuja ruuasta – tulivathan ne kilpailijoilta! Kiitän meillä vierailleita (joista monet ovat lukijoitani) ja toivotan tuloksekasta matkailusyksyä!

Sitruunaista pikkusiikaa kaprispapujen kera
Pikkusiiat osuivat kokin pyydykseen tällä kertaa Pyhäjärvestä, mutta ei anneta sen haitata saaristolaistunnelmaa. Sitä paitsi nyt, kun vedet ovat vihdoin jäähtymässä, ovat saaristossa verkkoihin tarttuvat siiat aivan liian suuria kutsuttaviksi pikkusiioiksi… Loukkaantuisivat vielä!

Kalajutut sikseen ja keittiöön!

Aineksia neljälle tarvitset:

– kaksi pikkusiikaa per hlö perattuina, päättöminä ja pannuvalmiina (yht. n. 1 kg)
– kaksi sitruunaa
– persiljanippu
– punasipuli
– vihreitä papuja n. 600 g
– kolme tomaattia
– pieni purkki pieniä kapriksia
– valkosipulin kynsi
– tilkka oliiviöljyä ja vähän voita
– suolaa ja pippuria myllystä

Valmistus:
Raasta molempien sitruunoiden kuori. Pilko persilja pieneksi. Hiero perattujen, päättömien siikojen vatsan sisään pilkottua persiljaa (n. 1 rkl / kala) sekä sitruunan kuorta. Mausta kalat sisältä ja ulkoa suolalla ja pippurilla. Anna maustua hetki.

Poista pavuista kovat päät ja keitä ne al dente. Pilko tomaatit ja sipuli pieneksi. Hienonna myös valkosipuli. Kuullota sipulit öljyssä, lisää joukkoon tomaatit ja keitetyt pavut. Paista muutama minuutti ja lisää kaprikset. Purista lopuksi joukkoon n. yhden sitruunan mehu. Suolaa ja pippuria maun mukaan. Pidä lämpimänä sen aikaa kun paistat kalat.

Paista kalat toisella pannulla voissa molemmilta puolilta. Laita kalat pannuun vasta, kun voi ”vaahtoaa”, eli pannu on kuuma. Näin nahastakin tulee upean makuinen.

Tarjoa, kumarra ja kerää suosionosoitukset!

Hauskaa viikonloppua,

terveisin

Perjantaikokki

Kokin vinkki…

Jos käytät perinteistä, pyramidin mallista raastinta, saat kaiken raastamasi kuoren talteen seuraavalla tavalla: leikkaa hieman raastimen sivua suurempi pala leivinpaperia. Painele se kiinni kevyesti hienojakoisimpaan raastimen osaan. Raasta sitruunaa leivinpaperia vasten. Raastimen terät painuvat paperista läpi ja raastavat kuorta, mutta kuori ei mene raastimen läpi, vaan jää leivinpaperiin. Irrota lopuksi paperi raastimesta, laita tasaiselle alustalle ja kaavi veitsellä kuori paperista. Mitään ei mene hukkaan ja raastin pysyy puhtaana!