Rosvopaistikuoppa – mittatikkuna ja kaivajana Oliver
Mökkimme maasto on ideaali rosvopaistin valmistamiseen. Hiekkapohjaiseen maastoon saa helposti tehtyä kuopan, hiekka varaa hyvin lämpöä ja kuopan ympäriltä on helposti putsattavissa pieni alue aluskasvillisuudesta maastopalon välttämiseksi.
Silti paistin tekeminen on vuosikausia ollut haaveilun ja puheiden tasolla. Kunnes viimeviikolla päätimme ryhtyä toimeen! Anoppi kantoi kauppahallista reilun kolmen kilon palan Entrecote-lihaa. Lihaksi olisi kyllä käynyt halvempikin pala – oikeastaan melkein mikä liha vain. Ideanahan on pitkä haudutus – sekä tietenkin ulkoilman ja odotuksen nostattama ruokahalu.
Toukokuinen helatorstain helleviikonloppu suosi projektiamme ja kangasmetsässä oli niin kuuma, että tuli mieleen, mihin me sitä uunia tarvitsemme. Mutta uunin teimme. Alla mallia meidän versiostamme.
Uuni on valmis ja tulet tehty
Rosvopaistiuuni
Yksinkertaisimmillaanhan rosvopaistiuuni on vain kuoppa, jonka pohjalla on kiviä. Meillä sattui olemaan pihakivetyksestä ylijääneitä liuskekiviä, niin käytimme niitä. Saimmekin aikaiseksi todellisen maanalaisen uunin!
- Ensiksi kaivetaan kuoppa. Noin puoli metriä syvä ja saman verran leveä
- Sitten kuoppa vuorataan pohjalta ja laidoilta kivillä
- Tämän jälkeen kuopassa pidetään tulta muutaman tunnin ajan
Mausta ja pakkaa liha
Liha maustetaan tunkemalla siihen valkosipulinkynsiä, hieromalla pintaan suolaa,
Rosvopaisti uunin pohjalla
pippuria ja haluamiasi yrttejä. Sitten liha kääritään tiukasti leivinpaperin. Tämän jälkeen lihan päälle vedetään useampi kierros foliota. Ulommaksi tulee litimäriksi kasteltu paksu sanomalehti. Me teimme ruokaa tärkeille ihmisille, eli itsellemme, joten käytimme Financial Timesia, mutta muutkin sanomalehdet käyvät. Väittävät, että saaristossa tulisi käyttää Åbo Underrättelsiä aidon paistin tekemiseksi, mutta sitä emme tähän hätään saaneet mistään.
Lisäksi paistin voi kääräistä kanaverkkoon nostamisen helpottamiseksi. Me vedimme muutaman kierroksen rautalankaa ja se toimi.
Paisti uuniin
Kun uuni on kuuma, poistetaan hiilet pohjalta. Paisti lasketaan uunin pohjalle ja
Rosvopaisti alla ja tulet päällä
päälle kasataan hiekkaa, tai kuten me teimme, suljimme uunin kannen yhdellä liuskekivellä ja tiivistimme vain raot hiekkamaalla.
Pääasia lienee, että uuni ei saa happea, jotta sinne mahdollisesti jääneet hiilipalat eivät syty ja sytytä sanomalehteä myös.
Tämän jälkeen pidimme uunin päällä tulta vielä kolmisen tuntia.
Juureksia perään
Rosvopaisti uunista nostettuna
Noin tuntia ennen paistin poistoa laitoimme uuniin myös juureshauteen, jossa oli paksussa foliokääreessä:
- salottisipuleita kokonaisina
- lanttua paloina
- oliiviöljyä
- balsamico-etikkaa
- suolaa ja pippuria
Viimeistely
Poistimme lihan varovasti uunista ja avasimme paketin. Lientä saimme talteen kääröstä useamman desilitran ja käytimme sen kastikkeena sellaisenaan.
Lopputulos oli taivaallinen. Mureaa, ylikypsää, jopa sormin syötävää lihaa ja hiljaa hautuneita juureksia sekä lihan omaa nestettä kastikkeena.
Vaikka tätä oli varattu n. 300 g per syöjä, ei mitään jäänyt jäljelle!
Aikaa tähän meni:
Herkullista, mureaa rosvopaistilihaa
- 15 minuuttia uunin tekemiseen
- 10 minuuttia lihan valmisteluun
- 2 tuntia uunin lämmitämiseen
- 4 tuntia lihan kypsymiseen
- vartti sen syömiseen
Ja oli vaivan arvoista!
Perjantaikokki
Perjantaikokin blogi 
Meillä on ollut useampana vuonna sukulaisten kesken rosvopaisti syksyllä illan hämärtyessä. Jokainen osallistuja tuo perheelleen lihaköntin. Kuka mitäkin. On ollut lammasta ja hirveäkin. Perjantaina on joku aloittanut tulien pitämisen jo päivällä ja illalla kun porukka ehtii ollaan paketit tehty ja nuotio poltettu. Sitten on aamuyöksi voinut lihat jättää kypsymään. Ensimmäistä pakettia on yleensä kaiveltu aamupalaksi ja sitten pikkuhiljaa pitkin päivää syöty juotu ja nautittu toistemme seurasta. Lihat on syöty porukalla vaikka omat on tuotukin. Siinä on jaettu kustannukset jokaiselle.
Itse tykkään kovasti lantun, porkkanan ja sipulin kanssa pakatusta possun lihasta. Siinä pitää olla rasvaakin joka maustaa juurekset.
Viime syksynä ei rosvopaistia jaksettu tehdä ja päätettiin pitää suomalais-kreikkalainen ilta. Kinkkua, kreikkalaista salaattia, kreikkalaista leipää ja Ouzoa. Löytyi jotain muutakin kreikkalaista viiniä. Ja oli mukavaa.
Loistoidea nuo rosvopaistinyyttärit! Ja se, että lihat laitetaan yöksi.
Jee oikein vesi herahti kielelle 😉
Perinteeksi on myös meillä jokavuotinen rosvopaisti muodostunut ja kyllä lammas sekä hirvi on tähän mennessä ollut ihan parhaat, jopa sellaisten syöjien mielestä, jotka ensin ilmoitti etteivät pidä lampaanlihasta. Olimme varanneet heitä varten myös possua, mutta sitä jäi ja lampaan paisti loppui 😉
Lapin eräreissuillekin olemme roudanneet rosvolihat mukanamme jo useana vuonna. Jäinen liha kotoa lähtiessä marinadiin ja se sulaa hitaasti ja maustuu samalla. Perillä sitten yksi päivä askarreltu tämän kimpussa ja nuotiotulilla ei mikään ole parempaa, kun montusta kaivettu paisti. Suosittelen lämpimästi, on vaivan arvoista puuhaa.
Nyt mekin alamme tekemään tätä useammin. Ensi kerralla taidan laittaa kuoppaan useaa eri lihaa!