Hauki on kala – Grillatut haukivartaat

Hauki on kala. Se on vain vähän arvostusta ja kunnioitusta pohjoisissa vesissä osakseen saava saalistaja. Mutta eipä se arvostusta varten elä ja en usko, että kaloilla on kummempia ongelmia itsetunnon ja omanarvontunnon kanssa.

Hauki iskee silloin kuin vatsa käskee tai vaisto sanoo. Se syö vatsansa täyteen ja saattaa kylläisenä möllöttää herkkukalan vieressä rauhassa siihen mitenkään reagoimatta.

Tässä pohjoisessa maassa moni kärsii haukisyndroomasta. Arvostusta ei kotikansalta tule. Vasta kun ui riittävän kauas kotivesistä, saa ansionsa mukaan. Esimerkkejä löytyy tieteestä, taiteesta ja työelämästä vaikka kuinka paljon. Kenenkään ei kai kuulu olla profeetta omalla maallaan

Toisaalta hauen perussynti iskee meihin suomalaisinkin silloin tällöin. Jos vatsa on täynnä, niin on turha rehkiä, vaikka saalista olisi nokan edessä vaikka kuinka. Monessa mielessä korjaamme mekin pitkittyneen kylläisyydentunteen satoa. Vatsa kun oli täynnä niin kauan ja niin makoisista appeista, että oli turha kuvitellakaan aikojen joskus muuttuvan. Ja mitä sillä väliä, jos ne muuttuvat – meillähän on kaikilla vatsat täynnä.

Monissa muissa maissa on vesistöissä uiskennellut ahkerampia saalistajia – rehkien, vaikka saalista on vatsassa ollutkin. Tai sitten koko ajan onkin ollut sopivasti nälkä. Tiedä häntä.

En pysty muuttamaan isoja asioita maailmassa, mutta hauen puolesta voin puhua. Kalan ammattilaiset, Kalapojat kauppatorilta, totesivat meidän hyljeksityn, puisevana pidetyn ja rantarosvoksi parjatun vaalealihaisen saalistajan maksavan ruokakulttuurin kehdossa ranskanmaalla lähemmäs viisi kymppiä kilolta fileinä. Sitä arvostetaan, koska se ei elä jokaisessa joen mutkassa. Ja koska ranskassa se osataan valmistaa raaka-aineen loistavia ominaisuuksia kunnioittaen.

Parjaisimmehan me perunaakin syömäkelvottomaksi, ellei joku olisi meille opettanut, että se kannattaa pestä, kuoria ja keittää…

Laitoin oman korteni kekoon tekemällä vihdoin videon siitä, miten hauki fileoidaan täysin ruodottomaksi. Kertaotolla (melkein) purkkiin, vaikka lapset osallistuivatkin innolla kuvauksiin…

Videon voit katsella tästä. Kokeile, sillä se on helpompaa ja herkullisempaa kuin uskotkaan!

Ja muista: hauki on hyvä kala!

Perjantaikokki

Grillatut haukivartaat

Olen julkaissut tämän kaltaisen reseptin kerran aiemminkin, mutta koska verkkoihin herkkua tarttui ja aineksia oli mökillä, niin pakko oli tehdä taas 🙂

AINEKSET

– 2 keskikokoista haukifileetä (n. 1,5 kg kalasta)
– 4 grillivarrasta
– 1 paprika
– ¼ kesäkurpitsa
– 1 punasipuli
– 8 siivua pekonia
– 1 rkl pestoa
– 2 rkl ruokaöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Perkaa ja fileoi hauki ruodottomaksi. Katso ohjevideo tästä. Leikkaa paprika, sipuli ja kesäkurpitsa vartaaseen sopiviksi paloiksi.

Käytä puolikas filee per varras.  Laita pitkittäin leikattu fileen puolikas leikkuulaudalle ja laita fileen päälle kaksi pekonisiivua. Aloita pujottamalla fileen pää vartaaseen. Pujota sitten vuorotellen kasviksia ja fileetä ”aalloille” vartaaseen.

Mausta vartaat suolalla ja pippurilla. Sekoita öljy ja pesto ja sivele vartaille.

Grillaa kypsäksi ja tarjoa salaatin tai uusien perunoiden kera.

Hyvää ruokahalua!

Sesonkivinkki: Nokkoskeitto

Muistan elävästi ensimmäisen kohtaamiseni tämän superterveellisen kasvin kanssa. Sinänsä nokkonen on muuten harvinainen kasvi, että se on terveellisempi sisäisesti nautittuna, mutta annas olla ja tipahda nokkospuskaan ilkosillaan, niin ei kovin terveelliseltä tunnu.

Lapsuudenkotini ulkorakennuksen vieressä oli mahtavat nokkospuskat ja silloin tällöin laitoimme paksut nahkahanskat käteen, nappasimme siitä kunnon tukon kouraan ja juoksimme Kuusiston kyläkoulutien varteen pelottelemaan tyttöjä nokkospuskilla.

Kerran juoksentelin pikkupojan kesämuodissa, siis ilkosen alasti, ympäri pihaa ja päätin kokeilla tasapainoaistini kaikkivoipaisuutta taiteillen ajorampin laitaa pitkin ylämäkeen. Jalka lipesi ja komealla voltilla tipahdin nakupellenä keskelle valtavaa nokkospuskaa.

Se sattui, eikä tullut mieleenkään silloin, että joskus vielä söisin noita kammotuksia. Mutta aika kultaa muistot ja muuttaa makutottumuksia.

Nokkonen on hyvää ja parhaimmillaan nyt nuorena, keväisenä, hennon vihreänä.

Nokkoskeitto

AINEKSET

  • iso kattilallinen nuoria nokkosen lehtiä
  • 1 l kanalientä
  • 2 dl kermaa
  • suolaa, pippuria
  • 1 tl sitruunamehua
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1 rkl Maizenaa

VALMISTUS

Poimi nokkoset nuorina (lehdet voi myös pakastaa). Huuhtele lehdet ja kiehauta ne kanaliemessä. Lisää muut aineet ja mausteet. Anna kiehua viitisen minuuttia ja soseuta sauvasekoittimella. Suurusta halutessasi maizenalla. Ripottele kevyesti kiehuvaan keittoon maizena, sekoita ja annan kiehahtaa kerran kunnolla.

Tarjoa alkukeittona tai keittiön pienenä tervehdyksenä ennen kesäistä illallista (kuten kuvassa).

Suosittelen nokkoset nautittavaksi sisäisesti.

Perjantaikokki

Rosvopaisti

Rosvopaistikuoppa – mittatikkuna ja kaivajana Oliver

Mökkimme maasto on ideaali rosvopaistin valmistamiseen. Hiekkapohjaiseen maastoon saa helposti tehtyä kuopan, hiekka varaa hyvin lämpöä ja kuopan ympäriltä on helposti putsattavissa pieni alue aluskasvillisuudesta maastopalon välttämiseksi.

Silti paistin tekeminen on vuosikausia ollut haaveilun ja puheiden tasolla. Kunnes viimeviikolla päätimme ryhtyä toimeen! Anoppi kantoi kauppahallista reilun kolmen kilon palan Entrecote-lihaa. Lihaksi olisi kyllä käynyt halvempikin pala – oikeastaan melkein mikä liha vain. Ideanahan on pitkä haudutus – sekä tietenkin ulkoilman ja odotuksen nostattama ruokahalu.

Toukokuinen helatorstain helleviikonloppu suosi projektiamme ja kangasmetsässä oli niin kuuma, että tuli mieleen, mihin me sitä uunia tarvitsemme. Mutta uunin teimme. Alla mallia meidän versiostamme.

Uuni on valmis ja tulet tehty

Rosvopaistiuuni

Yksinkertaisimmillaanhan rosvopaistiuuni on vain kuoppa, jonka pohjalla on kiviä. Meillä sattui olemaan pihakivetyksestä ylijääneitä liuskekiviä, niin käytimme niitä. Saimmekin aikaiseksi todellisen maanalaisen uunin!

  • Ensiksi kaivetaan kuoppa. Noin puoli metriä syvä ja saman verran leveä
  • Sitten kuoppa vuorataan pohjalta ja laidoilta kivillä
  • Tämän jälkeen kuopassa pidetään tulta muutaman tunnin ajan

Mausta ja pakkaa liha

Liha maustetaan tunkemalla siihen valkosipulinkynsiä, hieromalla pintaan suolaa,

Rosvopaisti uunin pohjalla

pippuria ja haluamiasi yrttejä. Sitten liha kääritään tiukasti leivinpaperin. Tämän jälkeen lihan päälle vedetään useampi kierros foliota. Ulommaksi tulee litimäriksi kasteltu paksu sanomalehti. Me teimme ruokaa tärkeille ihmisille, eli itsellemme, joten käytimme Financial Timesia, mutta muutkin sanomalehdet käyvät. Väittävät, että saaristossa tulisi käyttää Åbo Underrättelsiä aidon paistin tekemiseksi, mutta sitä emme tähän hätään saaneet mistään.

Lisäksi paistin voi kääräistä kanaverkkoon nostamisen helpottamiseksi. Me vedimme muutaman kierroksen rautalankaa ja se toimi.

Paisti uuniin

Kun uuni on kuuma, poistetaan hiilet pohjalta. Paisti lasketaan uunin pohjalle ja

Rosvopaisti alla ja tulet päällä

päälle kasataan hiekkaa, tai kuten me teimme, suljimme uunin kannen yhdellä liuskekivellä ja tiivistimme vain raot hiekkamaalla.

Pääasia lienee, että uuni ei saa happea, jotta sinne mahdollisesti jääneet hiilipalat eivät syty ja sytytä sanomalehteä myös.

Tämän jälkeen pidimme uunin päällä tulta vielä kolmisen tuntia.

Juureksia perään

Rosvopaisti uunista nostettuna

Noin tuntia ennen paistin poistoa laitoimme uuniin myös juureshauteen, jossa oli paksussa foliokääreessä:

  • salottisipuleita kokonaisina
  • lanttua paloina
  • oliiviöljyä
  • balsamico-etikkaa
  • suolaa ja pippuria

Viimeistely

Poistimme lihan varovasti uunista ja avasimme paketin. Lientä saimme talteen kääröstä useamman desilitran ja käytimme sen kastikkeena sellaisenaan.

Lopputulos oli taivaallinen. Mureaa, ylikypsää, jopa sormin syötävää lihaa ja hiljaa hautuneita juureksia sekä lihan omaa nestettä kastikkeena.

Vaikka tätä oli varattu n. 300 g per syöjä, ei mitään jäänyt jäljelle!

Aikaa tähän meni:

Herkullista, mureaa rosvopaistilihaa

  • 15 minuuttia uunin tekemiseen
  • 10 minuuttia lihan valmisteluun
  • 2 tuntia uunin lämmitämiseen
  • 4 tuntia lihan kypsymiseen
  • vartti sen syömiseen

Ja oli vaivan arvoista!

Perjantaikokki