Paistettua lohta, perunamuusia ja gremolata – Lapsuuden talvet, keväät, kesät ja syksyt

Kaikkihan me tiedämme, kuinka ennen oli paremmin. Talvisin lunta riitti ikkunanpokiin saakka etelässäkin neljä kuukautta. Sukset olivat puuta eivätkä luistaneet, koska aina oli niin kova pakkanen, mutta silti hiihdettiin yöt päivät. Keväät olivat raikkaan vihreitä ja täynnä linnunlaulua. Kesät olivat puolestaan kuumia, pitkiä ja kaikki viettivät ne mummolan pullantuoksuisessa ympäristössä itse tehtyä marjamehua juoden. Syksyn ruskakin oli jotenkin värikkäämpi ja pidempi kuin nyt.

Toista on nykyään. Vai onko? Kulunut talvi ja alkanut kevät ovat olleet upeita täällä etelässäkin. Herrankukkaron rannassa napakelkka pyöri talvella monta viikkoa. Lapsemme oppivat hiihtämään ja pulkatkin kulkivat sutjakasti päivittäin. Nyt saapunut kevät taas näyttää parhaita puoliaan. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta leskenlehtien puskiessa roudasta vapautuneesta maasta tarmokkaasti kohti korkeuksia. Grilli- ja puutarharuokailukauden aloitimme jo pääsiäissunnuntaina tuulettomalla ja lämpimällä takapihallamme. Mitä sitä voi enää pyytää? No ehkä tietenkin sen, että tuleva kesäkin olisi kuin lapsuudessa…

Yksi varma kesän saapumisen merkki itselleni on elämän vilkastuminen Aurajokirannassa. Maisema muuttuu kuin taikaiskusta, kun aurinko alkaa lämmittää. Meillä on täysi tohina päällä Vaakahuoneellakin. Terassikalusteita puunataan, ruokalistoja viimeistellään ja henkilökuntaa koulutetaan. Avajaisiin on enää 13 päivää! Höyrylaivan kattilaan kaadetaan kohta 10 000 litraa vettä ja aletaan lämmitellä sitä tuon nostalgisen laivan kulkuvoimaksi. On siinä keittämistä.

Jälleen se talvi meni – ja nopeammin kuin syksyllä kuvitteli! Salakavalia ovat nämä vuodenajat – mutta onneksi kuitenkin vielä yhtä upeita kuin lapsuudessa. Muista ottaa aikaa niistä nauttimiseen! Omasta ajasta ne lapsuuden kesät niin upeiksi muodostuivat. Satoi sitä silloinkin, mutta silloin laitettiin saappaat jalkaan ja otettiin pihalla ilo irti lätäköistä.

Kohta tavataan, Aurajokirannassa tai s/s Ukkopekalla!

Paistettua lohta, perunamuusia ja gremolata

AINEKSET

– 600 g lohifileetä
– 4 isoa perunaa (esim. Rosamunda)
– 2 dl maitoa
– 50 g voita
Gremolata
– 1 raastettu sitruunan kuori
– 2 valkosipulinkynttä
– kourallinen pilkottua persiljaa
– 1 rkl pieniä kapriksia
– 2 pientä salottisipulia
– 50 g voita

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista muusi. Keitä kuoritut ja neljään osaan pilkotut perunat vähässä, suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Soseuta ja lisää joukkoon 25 g voita ja 1 dl maitoa.

Mausta kala suolalla ja pippurilla. Paista voissa nahkapuoli alaspäin lähes kypsäksi ja käännä hetkeksi. Näin saat rapean nahan. Hyvän lohen voi jättää sisältä aavistuksen roseeksi.

Gremolata
Pilko sipuli ohuiksi siivuiksi. Sulata voi ja kuullota sipuleita miedolla lämmöllä. Sipuleiden pehmennettyä, lisää joukkoon pilkottu valkosipuli, persilja ja kaprikset. Lisää lopuksi raastettu sitruunan kuori ja tarjoa kuumana kalan kera.

Valkoviiniä kalalle

Söimme tätä herkkua toisena pääsiäispäivänä upeassa kevätaurinkoisessa kelissä. Viiniksi oli pakko valita Pasquan chardonnay. Pasqua on italiaa ja tarkoittaa pääsiäistä. Kepeydessään se kilpaili vaimoni hurmaavan hymyn ja keväisen auringon paisteen kanssa. Tästä päivällisestä jäi kaunis muisto.

Viinille hintaa kertyy alle seitsemän euroa ja pidänkin sitä erinomaisena hinta – laatu –suhteeltaan.

Lisätiedot viinistä löydät Alkon sivuilta.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Mätiä, smetanaa ja perunalastuja – Yksinkertaista onnea

Olen etuoikeutettu, sillä saan viettää joka kevät viikon Ylläksen upeissa maisemissa. Tätä viikkoa on nyt torstaina vielä kaksi vuorokautta jäljellä. Myönnän, että olen lievästi jakomielinen. Sydämeni ja mieleni ovat merellä ja saaristossa, mutta osa minusta kaipaa aina vain uudelleen Lapin lumoon.

Olen pyöräilijä, sillä yksinkertainen urheilu sopii yksinkertaiselle mielelle. Liikkeen yksinkertaisuudesta johtuen nautin myös hiihdosta – tyylistä riippumatta. Kun sinänsä helppoa ja simppeliä liikettä toistaa monotonisesti käsillä ja jaloilla monta tuntia peräkkäin, pääsee vaikka mihin. Eteen vyöryvät maisemat, joiden tekemiseen olisi tarvittu tuhat taiteilijaa ja silti lopputulos olisi vain halju haamu nykyisestä.

Viime vuosina olen saanut seuraani perässänukkujia. Jonain päivänä heistä kasvaa edessähiihtäjiä, mutta toistaiseksi he tyytyvät nukahtamaan ahkion tasaiseen suhinaan ja liikkeeseen. Vielä muutama vuosi sitten luulin, että suurinta onnea on hiihtää tuntikaupalla yksin, määrätä oma tahti ja tutkia tutkimattomia reittejä. Olin väärässä. Suurinta onnea on tuudittaa perässänukkuja omien unelmiensa pariin ja pysähtyä makkaraa paistamaan, kun ääni takaa niin ilmoittaa. Odotan päivää, jolloin tahdin määrää edessähiihtäjä – vaikka pelkäänkin, että se päivä tulee aivan liian pian.

Nautin yksinkertaisista asioista, sekä keittiössä että sen ulkopuolella. Työssänikin pyrin yksinkertaistamaan kaiken. Joskus jopa liikaakin – mutta useimmin homma taitaa toimia. Tyttäreni rakastaa mätiä ja smetanaa. Se on upea, yksinkertainen ja toimiva yhdistelmä. Tyttäreni oppi pitämään tästä kombinaatiosta jo yksivuotiaana. Palattuaan joululomiltaan päiväkotiin ja saatuaan eteensä päiväkotikeittiön tuotoksen, kävi vaativa ääni kysymään: ”Missä on mäti ja smetana!”

Tädit päiväkodin muistanevat tämän pitkään – vastaus on tässä. Ruoassa on kolme tärkeää peruselementtiä kohdallaan. Siinä on mätiä, siinä on smetanaa ja se on varsin yksinkertainen.

Tee alkuruoaksi pääsiäisenä tai omaksi iloksi koska vain.

Mätiä, smetanaa ja perunalastuja

On olemassa hyviä kokkeja ja sitten hyviä lääkäreitä. Harvat ovat molempia. Sain syödäkseni tätä herkkua Ylläksen juurella hyvän lääkärikokin valmistamana. Yksinkertaista, mutta hyvää!

AINEKSET
– 3 rosamunda-perunaa
– 200 g lohenmätiä
– 1 prk smetanaa
– 1 punasipuli
– kourallinen tilliä
– 10 basilikanlehteä
– Maldonsuolaa, öljyä ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pese perunat huolellisesti. Pilko sipuli pieneksi. Leikkaa veitsellä perunasta niin ohuita siivuja kuin voit. Laita uunipellille voipaperin päälle perunasiivuja. Ripottele pinnalle suolaa, pippuria ja öljyä. Asettele jokaiselle lehdelle tilliä ja basilikaa kauniisti. Nosta perunasiivujen päälle toinen siivu kanneksi ja peitä pelti toisella voipaperilla. Aseta toinen uunipelti päällimmäisen voipaperin päälle painoksi (muuten lastut kipristyvät). Paista 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia, poista paino ja päällimmäinen voipaperi ja anna olla uunin luukku auki jälkilämmöllä vielä 30 minuuttia.

Nauti pilkotun punasipulin, smetanan ja pippurilla maustetun mädin kera.

Yksinkertaisen maistuvaa pääsiäistä!

Perjantaikokki

Lihamakaronilaatikko – Kuoleva kulttuuri

Sain kutsun itseäni kokeneempien ja viisaampien joukkoon valmistelemaan Turun tulevan kulttuuripääkaupunkivuoden ruokakulttuurinäkökulmaa. Istuimme tiistai-iltapäivän pitkän pöydän ääressä eri alojen edustajien kanssa miettien miten tämä kulttuurin osa-alueista maistuvin siivittäisi vuoden 2011 kulkua.

Oman ammattini puolesta olen tekemisissä lähinnä ravintoloiden edustajien kanssa. Siksi oli erittäin innostavaa kuulla myös mm. keittokirjailijoiden, ruokatieteen- ja laitosruokailun edustajien näkökulmia. Koin kulttuuritilaisuudessa kulttuurishokin, kun kuuntelin kaupungin kouluruokailuista vastaan henkilön hurjia kertomuksia tosielämästä.

Kouluruokailu nousee keskusteluihin vähän väliä ja useimmiten tyydytään kauhistelemaan ateriointiin käytettävän rahan pienuutta. Turussa herkkuaterioita varten on varattu 61 senttiä päivässä oppilasta kohden. Kyseessä on varsinaisesta niukkuuden jakamisesta, mutta tällä rahalla taiotaan kuitenkin kohtalaisen maistuvaa pöperöä lasten lautasille. Ei minua tuo summa pöyristyttänyt, vaan tarinat, joita kuulin kouluunkin heijastuvasta kotien ruokakulttuurin muuttumisesta.

Kuulin, että kouluruoan menekki on suurinta maanantaisin ja laskee tasaisesti loppuviikkoa kohden. Ihmettelin, miksi lihapatojen äärellä vietetyn viikonlopun jälkeen oikein ahmitaan laitoskeittiön antimia. Totuus on kuvitelmaani karumpi – on suuri määrä lapsia, jotka eivät saa kunnolla kotona syödäkseen ja maanantaina aloitetaan energiavarastojen täydennys. Olin kuin puulla päähän lyöty.

Ei tässä vielä kaikki. Keittiöiden koko laitoksissa vain kasvaa, kun tuotantoa keskitetään. Kohta suurtalouskokin pienin mittayksikkö reseptissä on yksi trukkilava. Kannatan, että ruokaa valmistettaisiin pienemmissä erissä lähellä ruokailijoita, lähikeittiöissä. Mutta en arvannut, että lähikeittiöitä vaaditaan päiväkoteihin takaisin, koska muuten monet lapset eivät näe ikinä, että ruokaa oikeasti valmistetaan. Päiväkodin keittäjä voi siis olla lapsen ainoa havainto ruoan laittamisesta – monet kun kuvittelevat, että se vain tulee aina erilaisissa mikropaketeissa ilman sen kummempaa työtä. No nyt sain oikein tukista kaaliin!

Hei haloo, me kaikki pienten lasten vanhemmat! Minkälaista kulttuurintuhoamista oikein harrastamme ostamalla ruoan kotiin erilaisiin mikromuoveihin pakattuna? Kuinka suuren muutoksen tämä elintärkeä kulttuurinala onkaan kokenut muutamassa sukupolvessa. Perinnetietoa ja –taitoa katoaa kansaltamme vauhdikkaammin kuin sademetsää päiväntasaajalta.

Vielä parikymmentä vuotta sitten taito siirtyi äidiltä tyttärelle, ja välillä pojillekin, luontaisessa kanssakäymisessä illallisen valmistelun ja nauttimisen yhteydessä. Reseptit periytyivät sukupolvelta toiselle – syntyi perinneruokia. Olemmeko me kiireisessä itsekkyydessämme katkaisemassa tämän ja siirrämme ruokakulttuurin vetovastuun valmisruokateollisuudelle? Jos me emme tee ruokaa, opettele tuota jaloa taitoa ja vie sitä omalla esimerkillämme lapsillemme, niin kuka sen tekee? Ohjatut emännänkatseluhetket päiväkodissako? Minä en ainakaan halua kuulua sukupolveen, joka eväsi lapsiltaan mahdollisuuden syödä itse perinteisten reseptien mukaan valmistettua ruokaa.

Lapset keittiöön – ja aikuiset edellä! Tehkää vaikka makaronilaatikkoa. Pääasia, että teette alusta saakka itse.

Lihamakaronilaatikko

Tiistain ideariihestä sydämistyneenä marssin kauppaan ja kaivoin Kotitalouden kirjasta makaronilaatikon reseptin esiin. Tuunasin sitä hieman italomieltymykseni mukaiseksi. Lapset istuivat hellan molemmin puolin kapustat kourassa ja keittivät minkä ehtivät. Lasten avulla isikin onnistui.

AINEKSET
– 5 dl makaroneja
– 400 g jauhelihaa
– ½ pakettia pekonia
– 1 iso sipuli
– 1 valkosipulin kynsi
– 2 tomaattia
– 10 basilikan lehteä
– 2 kananmunaa
– 4 – 5 dl maitoa
– 200 g mozzarellaraastetta
– 100 g parmesaania raastettuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– rypsiöljyä paistamiseen

VALMISTUS
Keitä makaronit suolalla maustetussa vedessä pussin ohjeen mukaan. Pilko sipulit ja pekonit. Paista rypsiöljyssä, kunnes pekonit ovat kypsiä. Lisää jauheliha ja ruskista. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada makaronit, liha, pilkotut basilikanlehdet ja raastettu parmesaani uunivuokaan. Sekoita varovasti. Sekoita kananmunat ja maito ja kaada muna-maitoseos joukkoon. Ripottele pinnalle mozzarellaraaste. Paista 200 asteisessa uunissa puoli tuntia, lisää pinnalle pilkotut tomaatit, laske lämpöä 175 asteeseen ja paista vielä toinen puoli tuntia.

Koristele basilikalla.

Arkiruoan seuraksi rentoa arkiviiniä kantokassista

Perjantaireseptikyselyssä 57% vastaajista toivoi Perjantaireseptiin myös viinisuosituksen. Minut tuntevat tietävät, että en ole perso tuolle jumalten juomalle, joten pitkin hampain ryhdyin tähänkin urakkaan… Jatkossa kirjeessä on siis aina silloin tällöin viini- tai juomavinkki reseptille. Tällä viikolla vuorossa on miellyttävä tuttavuus Etelä-Afrikasta.

Viini on pehmeä, kuin Afrikan yö ja varsin näppärä tarjoiluastia houkuttaa toiseenkin lasilliseen. Pakkaus on 1,5 -litrainen ja näin ollen pullohinnaksi Alkossa tulee hieman alle 6,5€ / plo. Tämä on aivan ykkönen kesän ulkoilmaruokailussa, kun näitä voi fillarin tarakalle pinota narulla vaikka viisi, eikä lasin rikkoutumisesta ole vaaraa. Suosittelen!

Lisätiedot viinistä

Perinteistä viikonloppua!

Perjantaikokki