Aihearkisto: Pääruoka

Lähimatkalla – Kylmäsavulohipizza

Posted on by

Vihdoin aurinkoa ja lämpöä. Hyppään satulaan ja suuntaan eturenkaan kohti etelää. Edessä on kevään ensimmäinen polkupyöräloma.

Kaupungin liikenne harvenee pikkuhiljaa tasaiseksi saaristoon suuntaavaksi virraksi. Tarkkailen sitä sileältä, asfaltoidulta pyörätieltä käsin. Valvoin illalla jännittäen Suomen ja USA:n jääkiekkopeliä ja harmittelen mielessäni lyhyttä yöunta sekä kiireaikataulua, jonka olen etapilleni rakentanut.

Väsymys kaikkoaa pian, kun aistit herkistyvät nauttimaan kesän tuoksuista.  Korvissa soi Meiju Suvaksen ”Ei oo, ei tuu”. Sen tahdissa runttaan kampia kovempaa. Soittimessa on päällä soittolistan sekoitus ja tyylilajina ”Kaikki mahdollinen”. Biisi sopii kesäsäähän kuin kukkamekko ja perunajauhot tanssilavalle. Hetken päästä kappale vaihtuu Jamie Cullumin johonkin letkeään jazziin ja sitten taas Leijonakuninkaan ”Hakuna Matataan”.

Hakuna Matata!
What a wonderful phrase

Hakuna Matata!
Ain’t no passing craze

It means no worries
For the rest of your days

It’s our problem-free philosophy
Hakuna Matata!

Hyräilen mukana. Miten osuvasti sanottu. Minulla ei ole huolia, niin kauan kuin suhtaudun menooni oikealla filosofialla. Jos pitää päästä eteenpäin, pyöritän vain kampia. Ongelmaton ajatusleikki.

Ja minähän pyöritän.

Parainen jää pian taakse. Lämpötila laskee meren ympäröidessä kulkuani. Tuoksut vaihtelevat märästä heinästä heräävän savipellon keväisenmietoon tuoksuun ja aina tyrmäävään vastalevitettyyn lantaan. Viinifriikki voisi tulla tänne hakemaan vertailukohtia! Fillarilla, sillä autolla ei tuoksuja tunne.

Tuuli on tänään puolueeton. Välillä jarruttaa menoa ja toisinaan taas tuuppaa kunnolla vauhtia. Ihailen mielessäni pellon reunassa kulkevaa Suomen pyörämatkailun valtareittiä. Se on kuulemma pyörätie, vaikka on paikoin vain kapea kinttupolku. Toisinaan vesi on vienyt polunkin mukana. Koska alla ei ole täysjoustomaastopyörää, niin pysyttelen autotiellä.

Saavun lauttarantaan ajoissa. Lämpötila laskee taas pari astetta, sillä meri on vielä kylmä. Seuraavat pari kilometriä liikun konevoimalla. Vielä yksi 10 kilometrin pikataival ja olen melkein perillä. Aikaraja on tiukka. Muuten saan kahden tunnin stop and go –rangaistuksen kalasatamassa. Lossiin on ehdittävä.

Viimeisellä pätkällä menoani siivittää jälleennäkemisen odotus. Lapset ilostuvat aina, vaikka olisimme erossa vain muutaman tunnin.  Vielä yksi vaijerilossi ja sitten tiukka ylämäki. Jalat ovat aivan hapoilla. Kaksi metsäkaurista tarkkaillee läähättävää fillaristia ihmeissään. Aistivat, että olen vaaraton. En saisi kiinni, vaikka yrittäisin.

Muutama mutka, puusilta ja alamäki. Saavun perille. Kesän ensimmäinen lomamatka on takana! Saan palkintoni. Lasten ilon, vaimon grillaamat hampurilaiset, kuuman saunan, lämpimän paljun ja tyynen meren.

Elo ja ilo on aika yksinkertaisia asioita. Minulle riittää kampien pyörittäminen.

Perjantaikokki

Kylmäsavulohipizza

AINEKSET

–       25g hiivaa
–       1,5 dl vettä
–       3 dl vehnäjauhoja
–       1 rkl sokeria
–       suolaa ja tilkka öljyä

Täytteet

–       mozzarellajuustoa reilusti
–       200g kylmäsavulohta siivuina
–       1 punasipuli siivuina
–       8-10 artisokan sydäntä
–       puolikas pieni purkki pieniä kapriksia
–       1 prk smetanaa

VALMISTUS

Valmista pohja. Sekoita hiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen ja sekoita joukkoon jauhot vähitellen lisäten.  Vaivaa, kunnes taikina ei enää juurikaan tartu käteen. Anna nousta lämpimässä paikassa puolisen tuntia. Lisää öljy ja kaulitse taikina suoraan leivinpaperille. Taikinasta tulee yksi uunipellillinen.

Tämä pizza on ns. ”pizza bianca”, eli ilman tomaattikastiketta. Lisää taikinan päälle reilusti mozzarellaraastetta. Asettele muut täytteet (smetanaa lukuun ottamatta) juuston päälle ja paista niin kuumassa uunissa kuin vain pystyt 8-10 minuuttia. Ota uunista ja nostele lusikalla smetanakekoja sinne tänne. Herkuttele!

Lomamatka lukuina:

–       55 km
–       1h 51 min (+ lossimatkat)
–       keskinopeus 29,7
–       1717 kilokaloria
–       keskisyke 145 (sisältäen lossien lepotauot)
–       hinta 0€
–       mielettömän hyvä olo

Suosittelen!

Mun äiti

Posted on by

Mun äiti oli ennen maatalon emäntä.  Silloin me synnyttiin. Meitä syntyi kuusi ja kaikki olivat poikia. Koittivat kai tyttöä, mutta ei tullut. Olis kyllä ollut ihan kiva saada siskokin.

Meillä oli aina hirveästi väkeä kotona, koska me asuttiin maatalossa. Perhettä kahdeksan ja toistakymmentä muuten vain ruokittavaa. Mun äiti teki kaikille ruokaa. Me käytiin aina kaupassa yhdessä ja siihen meni monta tuntia, kun mun äiti jäi suustaan kiinni. Ja kärryjä kärrättiin aina kolme – kukkurallaan ruokaa. Se oli kengurumarket. Nykyään sitä kutsutaan Prismaksi, mutta ei se ole sama kauppa. Tuoreita sämpylöitä oli joka päivä. Öisin äiti meni töihin. Hoiti sairaalassa sairaita. Päivisin meitä pieniä. Äitit ei ikinä nuku, ajattelin.

Mun äiti järkkäs aina kaikkea. Parasta mun mielestä oli kun kesällä hypättiin yhtäkkiä autoon ja ajettiin pizzalle ja kesäteatteriin. Samppikseen tai Vartiovuorelle. Muistan aina sen, kun tunnen pizzan tuoksun. Tai käyn kesäteatterissa.

Sitten ne eros. Meitä oli kotona enää viisi ja yksinhuoltaja. Äiti kävi edelleen öisin töissä ja päivisin vei meitä autolla harrastuksiin ja kouluun. Se oli aina myöhässä ja joskus unohti hakea koulusta. Se ei haitannut. Silloin me käytiin kauppahallissa piispanmunkilla. Sitten me alettiin fillaroimaan. Matkaa oli 15 kilsaa. Äiti sai vähän nukkua. En tiedä, nukkuiko.

Lama vei asunnon yhdessä yössä. Meitä oli enää kolme ja äiti. Me asuttiin monta viikkoa hotellissa yhdessä huoneessa. Asuntoja ei ollut. Ulkoilutettiin koiria parkkipaikalla. Sitten me muutettiin kaksioon. Me kolme ja äiti. Me jaettiin lehtiä neljästään. Me oltiin viidentoista vanhoja, paitsi pikkuveli, joka oli 12. Sekin jakoi lehtiä. Meillä oli kova juoksukunto ja otimme kisoja kerrostaloja ylös alas. Sateella juostiin kovempaa. Ja pakkasella. Se oli kivaa.

Meidän äiti järkkäsi aina jotain jännää. Se on vienyt bussilla tuhansia nuoria laskettelemaan. Me hoidettiin ne matkat talkoilla, niin päästiin mekin vuorille. Soittelin lukion ekaluokkalaisen saksalla Itävaltaan ja varailin ryhmälle hotelleja. Ajoin muut pois huoneesta, kun en osannut kielioppia. Olisivat korjailleet. Äitin kanssa sitten hoidetiin muut järjestelyt. Kuulakärkikynällä ja äitin kierrevihkolla.

Nyt me asutaan omillaan. Ja meillä on omat perheet ja lapsia. Äiti asuu siinä kaksiossa eikä järkkää enää laskettelumatkoja. Nyt hän hoitaa lapsia, joilla ei ole ollut yhtä hyvä lapsuus kuin meillä. Sitä hoitokotia kutsutaan lastenkodiksi. Ne lapset ovat hyvässä hoidossa. Ne on mun äidin hoidossa. Nyt ne saavat hyvää ruokaa ja tuoreita sämpylöitä. Ja pääsevät aina välillä pizzalle ja kesäteatteriin mun äitin kanssa. Hoitaa mun äiti meidänkin lapsia.

Sunnuntaina mun äiti saa jonkun mitalin presidentiltä. Sitä kutsutaan Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitaliksi. Mun äiti saa sen, koska sen on maailman paras äiti. Niin on sunkin äiti.

Muista se.

Perjantaikokki


Rakkautta ei ole koskaan liikaa

Kirjoittamisen ammattilaisen, Kimmo Parikan, haastattelu äidistäni Kaarinan Uutisissa.

Naudan entrecote sekä papu-pekoni-suppilovahveropaistos

AINEKSET

–       4 naudan entrecote-pihviä
–       250 g neulapapuja
–       1 pkt pekonia
–       100 g suppilovahveroita (yksi iso kourallinen)
–       1 keltasipuli
–       voita ja öljyä paistamiseen
–       Maldon-suolaa ja mustapippuria
 
VALMISTUS

Poista pavuista kuivat päät. Keitä kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Pilko sipuli siivuiksi ja pekonit paloiksi. Laita pekonit kylmään pannuun ja levy päälle. Kun pekonit ovat kypsiä, lisää sienet, sipulit ja keitetyt pavut. Paista miedolla lämmöllä sen aikaa, kun paistat toisella pannulla pihvit.

Laita toiselle pannulle ruokalusikallinen voita ja öljyä. Kuumenna ”vaahtoavaksi”. Lisää pihvit ja paista kovalla lämmöllä hetki molemmilta puolilta. Laske sitten lämpö kakkoselle ja anna kypsyä rauhassa haluamaasi kypsyysasteeseen. Mausta suolalla ja mustapippurilla ennen tarjoamista papu-sieni –paistoksen kanssa.

Hyvää ruokahalua!

Rahalla vai rakkaudella – Lihapulla-makkarapasta

Posted on by

”Rakkaudesta ruokaan” on varmasti ruokamaailman kulunein slogan. Mutta kun sitä tarkemmin miettii, niin siinä on vinha perä. Rakkaudesta ruokaan – rakkaudesta syömiseen – rakkaudesta omaan hyvinvointiin. Asian voi ymmärtää monella eri tavalla.

Ruoka- ja ennen kaikkea ravintolamaailma on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka ruoalla on yritetty tehdä rahaa, ilman rakkautta ruokaan. Jos olet rikas tai kuuluisa, kuten vaikka NHL-tähti, euroviisuvoittaja, elävistä kuvista tuttu tai suvun perintöä sijoittava, niin kyllähän sinulla oma ravintola kuuluu olla. Ääriesimerkiksi voisi nostaa Kiinan maitoskandaalin. Hyvin harva, ensisijaisesti raha mielessä tehty ruokamaailman tempaus päättyy menestyksekkäästi.

Rahalla ei saa kaikkea. Sillä ei saa todellista intohimoa. Sillä ei saa sitoutumista. Suomalaisten työtyytyväisyydessäkin rahalla on hyvin pieni merkitys – vaikka puolikkaan prosentin edestä ollaankin valmiita lakkoilemaan. Periaatteesta, katsos…

Vajaan kolmivuotiaan poikani fanaattisen jääkiekkoinnostuksen kautta olen seurannut yhtä rahan kaihtamaa projektia muutaman kuukauden. En aihetta sen syvällisemmin aikaisemmin ajatellut, mutta eilen kannatellessani melkein kolmivuotiasta TPS-paitaan sonnustautunutta fania Turun torilla tihkusateessa, oli aikaa miettiä. Seurasimme voitonjuhlia. Lavalla riemuitsivat urheilijat, jotka lähtivät liikkeelle kauteen altavastaajina ja liigan toiseksi pienimmällä budjetilla. Ja voittivat.

Rahalla, ei ainakaan ihan pienellä, ei minua olisi saanut vapun aatonaattona torin väenpaljouteen tihkusateeseen seisoskelemaan, mutta rakkaudesta kyllä. En tiedä miksi tai miten on pojastani tullut fanaattinen jääkiekkoilija, mutta aamulla herätessään pukee hän suojat päälle ja ottaa mailan käteen ja ”lämii” pyöreää pesusientä olohuoneen lattialla olevaan maaliin. Joka aamu. Ja sama meno jatkuu päiväkodin jälkeen.

Vettä satoi, mutta me seisoimme torilla.

Joukkue oli lavalla – taatusti ei rahasta, vaan rakkaudesta lajiin. Poikani teki parhaansa pysyäkseen Tee – Pee – Äs -huutojen ja taputusten rytmissä (se ei ole helppoa kolmivuotiaalle). Olin onnellinen joukkueen puolesta, sillä pelaajat olivat vilpittömästi onnellisia. Mutta ennen kaikkea olin onnellinen, koska poikani oli onnellinen. Näin sen silmien innosta ja poskien hehkusta.

Rahalla ei tehdä ruokaa, jossa maistuu rakkaus. Rahalla ei myöskään saavuteta lapsen intoa tai arvostusta – rakkaudella kylläkin.

Hyvää wappua – ja onnea TPS!

Perjantaikokki

Lihapulla-makkarapasta

Sallinette pienen runon, jos lupaan, että se on toistaiseksi viimeinen…

Wappupiknikille tätä kun väsäät,
niin suosii sua aurinko ja säät.Makkara - lihapullapastaresepti
Lihapullat ja pasta,
onpa siinä ruoka vasta!
Toivotan sulle wappua hyvää,
ei oo merkitystä tässä syvää.
Nyt vaan kokkaat ja nautit,
Saat siipalta kaikki pointsit!

AINEKSET

– 600 g nauta-sikajauhelihaa
– 4 yrttibratwurstia
– 500g Penne-pastaa
– 2 kynttä valkosipulia
– 1 dl kuivattua sipulia
– 1 dl raastettua parmesaania
– 2 kananmunaa
-3 rkl korppujauhoa
– 4 rkl maitoa
– 2 tlk tomaattimurskaa
– suolaa ja pippuria myllystä
– 1 dl maitoa
– 1 rkl sokeria
– 3 rkl vettä
– ruokaöljyä paistamiseen

VALMISTUS

Valmista lihapullat. Raasta valkosipulinkynnet. Sekoita kulhossa neljä ruokalusikallista maitoa korppujauhoihin. Lisää joukkoon raastetut valkosipulinkynnet, kuivattu sipuli, parmesaani, kananmunat ja jauheliha. Mausta vielä suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita aineksista lihapullataikina ja muotoile taikinasta haluamasi kokoisia lihapullia.

Pilko yrttibratwurstit pieneksi. Laita pannulle tilkka öljyä ja paista pulliin ruskea pinta. Lisää bratwurstit ja paista hetki. Siirrä lihat kattilaan ja kaada pannulle tilkka vettä, jotta saat liemen talteen ja kaada lihojen päälle. Lisää tomaattimurska, suola ja noin desi maitoa. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes lihapullat ovat kypsiä.

Keitä pasta al dente suolatussa vedessä ja tarjoa kastikkeen kera.

Raasta pinnalle halutessasi vielä parmesaania. Herkullista!