polkupyörä | Perjantaikokin blogi

Vihdoin aurinkoa ja lämpöä. Hyppään satulaan ja suuntaan eturenkaan kohti etelää. Edessä on kevään ensimmäinen polkupyöräloma.

Kaupungin liikenne harvenee pikkuhiljaa tasaiseksi saaristoon suuntaavaksi virraksi. Tarkkailen sitä sileältä, asfaltoidulta pyörätieltä käsin. Valvoin illalla jännittäen Suomen ja USA:n jääkiekkopeliä ja harmittelen mielessäni lyhyttä yöunta sekä kiireaikataulua, jonka olen etapilleni rakentanut.

Väsymys kaikkoaa pian, kun aistit herkistyvät nauttimaan kesän tuoksuista. Korvissa soi Meiju Suvaksen ”Ei oo, ei tuu”. Sen tahdissa runttaan kampia kovempaa. Soittimessa on päällä soittolistan sekoitus ja tyylilajina ”Kaikki mahdollinen”. Biisi sopii kesäsäähän kuin kukkamekko ja perunajauhot tanssilavalle. Hetken päästä kappale vaihtuu Jamie Cullumin johonkin letkeään jazziin ja sitten taas Leijonakuninkaan ”Hakuna Matataan”.

Hakuna Matata!
What a wonderful phrase

Hakuna Matata!
Ain’t no passing craze

It means no worries
For the rest of your days

It’s our problem-free philosophy
Hakuna Matata!

Hyräilen mukana. Miten osuvasti sanottu. Minulla ei ole huolia, niin kauan kuin suhtaudun menooni oikealla filosofialla. Jos pitää päästä eteenpäin, pyöritän vain kampia. Ongelmaton ajatusleikki.

Ja minähän pyöritän.

Parainen jää pian taakse. Lämpötila laskee meren ympäröidessä kulkuani. Tuoksut vaihtelevat märästä heinästä heräävän savipellon keväisenmietoon tuoksuun ja aina tyrmäävään vastalevitettyyn lantaan. Viinifriikki voisi tulla tänne hakemaan vertailukohtia! Fillarilla, sillä autolla ei tuoksuja tunne.

Tuuli on tänään puolueeton. Välillä jarruttaa menoa ja toisinaan taas tuuppaa kunnolla vauhtia. Ihailen mielessäni pellon reunassa kulkevaa Suomen pyörämatkailun valtareittiä. Se on kuulemma pyörätie, vaikka on paikoin vain kapea kinttupolku. Toisinaan vesi on vienyt polunkin mukana. Koska alla ei ole täysjoustomaastopyörää, niin pysyttelen autotiellä.

Saavun lauttarantaan ajoissa. Lämpötila laskee taas pari astetta, sillä meri on vielä kylmä. Seuraavat pari kilometriä liikun konevoimalla. Vielä yksi 10 kilometrin pikataival ja olen melkein perillä. Aikaraja on tiukka. Muuten saan kahden tunnin stop and go –rangaistuksen kalasatamassa. Lossiin on ehdittävä.

Viimeisellä pätkällä menoani siivittää jälleennäkemisen odotus. Lapset ilostuvat aina, vaikka olisimme erossa vain muutaman tunnin. Vielä yksi vaijerilossi ja sitten tiukka ylämäki. Jalat ovat aivan hapoilla. Kaksi metsäkaurista tarkkaillee läähättävää fillaristia ihmeissään. Aistivat, että olen vaaraton. En saisi kiinni, vaikka yrittäisin.

Muutama mutka, puusilta ja alamäki. Saavun perille. Kesän ensimmäinen lomamatka on takana! Saan palkintoni. Lasten ilon, vaimon grillaamat hampurilaiset, kuuman saunan, lämpimän paljun ja tyynen meren.

Elo ja ilo on aika yksinkertaisia asioita. Minulle riittää kampien pyörittäminen.

Perjantaikokki

Kylmäsavulohipizza

AINEKSET

– 25g hiivaa

– 1,5 dl vettä

– 3 dl vehnäjauhoja

– 1 rkl sokeria

– suolaa ja tilkka öljyä

Täytteet

– mozzarellajuustoa reilusti

– 200g kylmäsavulohta siivuina

– 1 punasipuli siivuina

– 8-10 artisokan sydäntä

– puolikas pieni purkki pieniä kapriksia

– 1 prk smetanaa

VALMISTUS

Valmista pohja. Sekoita hiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen ja sekoita joukkoon jauhot vähitellen lisäten. Vaivaa, kunnes taikina ei enää juurikaan tartu käteen. Anna nousta lämpimässä paikassa puolisen tuntia. Lisää öljy ja kaulitse taikina suoraan leivinpaperille. Taikinasta tulee yksi uunipellillinen.

Tämä pizza on ns. ”pizza bianca”, eli ilman tomaattikastiketta. Lisää taikinan päälle reilusti mozzarellaraastetta. Asettele muut täytteet (smetanaa lukuun ottamatta) juuston päälle ja paista niin kuumassa uunissa kuin vain pystyt 8-10 minuuttia. Ota uunista ja nostele lusikalla smetanakekoja sinne tänne. Herkuttele!

Lomamatka lukuina:

– 55 km

– 1h 51 min (+ lossimatkat)

– keskinopeus 29,7

– 1717 kilokaloria

– keskisyke 145 (sisältäen lossien lepotauot)

– hinta 0€

– mielettömän hyvä olo

Suosittelen!

Nyt alkaa saaristokokillekin valkenemaan erot ranskalaisessa ja suomalaisessa ruokakulttuurissa. Siinä missä ranskalainen chef huristelee skootterilla patongit tarakalla herkkutorilta toiselle kaulaliina hulmuten ja baskeri vinossa, sotkee tämä kokki Turun kauppatorilta polkupyörällä (lähes) aurattuja ja (melkein) hiekoitettuja pyöräteitä kohti kotia kypärä silmillä, sormet jäässä ja lohi selkärepussa hytisten. Siinä sitä on helppo gurmeeta kehittää, kun aurinko paistaa ja appelsiinit tippuu suoraan puusta aamiaispöytään… Kenties talven pakkaset ovat syynä siihen, että suomalainen keittiö luottaa yksinkertaisiin asioihin eikä kikkaile. Kikkailla saa luonnonvoimien kanssa jo tarpeeksi, joten keittiössä pidetään asiat simppelinä.

Ranskalaisen lohiburgerin salaisuus on nyt kuitenkin selvitetty! Tehtävää hidasti ainoastaan se, että kilometri ennen määränpäätä jäätyi fillarin takavanne kiinni eikä pyörä liikkunut, vaikka kuinka sotki. 22 asteen pakkanen ei siis tutkimusten mukaan kokkia pysäytä, mutta hänen fillarinsa pakkasraja kyllä ylittyi. Onneksi edes lohi repussa pysyi sulana (kiitos muuten Kauppatorin Kalapojille hyvistä vinkeistä salaisuuden ratkomiseksi ja erinomaisesta kalasta!).

Resepti eroaa linjastamme: se ei ole lyhyt ja yksinkertainen. Mutta jos haluat nopeuttaa, osta majoneesit ja guacamolet valmiina ja laita sipulit ja tomaatit raakoina purilaiseen, niin ruoka valmistuu vikkelään. Mutta tosiherkuttelijat tekevät kastikkeet itse ja kalttaavat tomaatit… Onhan sitä taas koko viikonloppu aikaa 🙂

Suomalaisen ruisleivän välissä ranskalainen lohiburger itämaisella poljennolla
Neljälle hengelle tarvitset:

AINEKSET
Lohipihvit
– ruodotonta lohifilettä 500 g
– 2 keltuaista
– 1 dl korppujauhoja
– 1 limen kuori
– 1/2 limen mehu
– suolaa ja pippuria

Sipuli-tomaattipaistos
– 1 iso sipuli
– kaksi isoa tomaattia
– 1 rkl sweet chili-kastiketta
– suolaa ja pippuria

Guacamoleen
– 1 avocado
– 1/2 prk kermaviiliä
– 1/2 limen mehu
– hyppysellinen pilkottua chiliä
– suolaa ja pippuria

Majoneesi
– 1 keltuainen
– n. 1 dl rypsiöljyä
– 2 tl dijon-sinappia
– 1 tl etikkaa
– suolaa ja pippuria myllystä

LISÄKSI
– ruisleipää tai sämpylää
– salaattia

VALMISTUS
Valmista ensin kastikkeet.

Guacamole: halkaise avocado kahtia. Poista kivi ja kaiva liha kuoresta lusikalla. Pilko liha kuutioiksi ja soseuta sauvasekoittimella. Laita joukkoon kermaviili ja mausteet. Limen mehu estää avocadoa tummumasta.

Majoneesi: sekoita sauvasekoittimella keltuaisen joukkoon öljyä ohuena nauhana. Lisää lopuksi mausteet ja lisää öljyä tarvittaessa.

Lohipihvit: pilko ruodoton ja nahaton lohi n. 5mm x 5mm kuutioiksi (älä yleiskoneessa, vaan ihan veitsellä. Näin pihvissä on vielä kalan rakenne!). Raasta limen kuori. Lisää kalan joukkoon kaksi keltuaista, korppujauhot, limen mehu ja kuori sekä mausteet. Sekoita ainekset keskenään.

Tomaatti-sipuli-paistos: kalttaa tomaatit (leikkaa ristiviilto tomaatin päälle, kasta hetkeksi kiehuvaan veteen ja upota sitten kylmään veteen. Kuori lähtee näin helposti irti). Leikkaa tomaatit viipaleiksi ja poista siemenet. Leikkaa sipuli siivuiksi, paista miedolla lämmöllä öljyssä pehmeiksi. Lisää tomaattiviipaleet hetkeksi ja mausta sweet-chili-kastikkeella. Pidä lämpimänä, mutta älä paista.

Muotoile kalamassasta pihvejä joko stanssilla (metallinen, matala lieriö) tai käsin. Paista öljyssä molemmilta puolilta muutama minuutti. Paahda leivät, huuhdo salaatinlehdet, kokoa hampurilainen ja herkuttele!

Hyvää ja kylmää viikonloppua toivottaen!

Polkupyörällä potkukelkkaileva kokki