palju | Perjantaikokin blogi

Vihdoin aurinkoa ja lämpöä. Hyppään satulaan ja suuntaan eturenkaan kohti etelää. Edessä on kevään ensimmäinen polkupyöräloma.

Kaupungin liikenne harvenee pikkuhiljaa tasaiseksi saaristoon suuntaavaksi virraksi. Tarkkailen sitä sileältä, asfaltoidulta pyörätieltä käsin. Valvoin illalla jännittäen Suomen ja USA:n jääkiekkopeliä ja harmittelen mielessäni lyhyttä yöunta sekä kiireaikataulua, jonka olen etapilleni rakentanut.

Väsymys kaikkoaa pian, kun aistit herkistyvät nauttimaan kesän tuoksuista. Korvissa soi Meiju Suvaksen ”Ei oo, ei tuu”. Sen tahdissa runttaan kampia kovempaa. Soittimessa on päällä soittolistan sekoitus ja tyylilajina ”Kaikki mahdollinen”. Biisi sopii kesäsäähän kuin kukkamekko ja perunajauhot tanssilavalle. Hetken päästä kappale vaihtuu Jamie Cullumin johonkin letkeään jazziin ja sitten taas Leijonakuninkaan ”Hakuna Matataan”.

Hakuna Matata!
What a wonderful phrase

Hakuna Matata!
Ain’t no passing craze

It means no worries
For the rest of your days

It’s our problem-free philosophy
Hakuna Matata!

Hyräilen mukana. Miten osuvasti sanottu. Minulla ei ole huolia, niin kauan kuin suhtaudun menooni oikealla filosofialla. Jos pitää päästä eteenpäin, pyöritän vain kampia. Ongelmaton ajatusleikki.

Ja minähän pyöritän.

Parainen jää pian taakse. Lämpötila laskee meren ympäröidessä kulkuani. Tuoksut vaihtelevat märästä heinästä heräävän savipellon keväisenmietoon tuoksuun ja aina tyrmäävään vastalevitettyyn lantaan. Viinifriikki voisi tulla tänne hakemaan vertailukohtia! Fillarilla, sillä autolla ei tuoksuja tunne.

Tuuli on tänään puolueeton. Välillä jarruttaa menoa ja toisinaan taas tuuppaa kunnolla vauhtia. Ihailen mielessäni pellon reunassa kulkevaa Suomen pyörämatkailun valtareittiä. Se on kuulemma pyörätie, vaikka on paikoin vain kapea kinttupolku. Toisinaan vesi on vienyt polunkin mukana. Koska alla ei ole täysjoustomaastopyörää, niin pysyttelen autotiellä.

Saavun lauttarantaan ajoissa. Lämpötila laskee taas pari astetta, sillä meri on vielä kylmä. Seuraavat pari kilometriä liikun konevoimalla. Vielä yksi 10 kilometrin pikataival ja olen melkein perillä. Aikaraja on tiukka. Muuten saan kahden tunnin stop and go –rangaistuksen kalasatamassa. Lossiin on ehdittävä.

Viimeisellä pätkällä menoani siivittää jälleennäkemisen odotus. Lapset ilostuvat aina, vaikka olisimme erossa vain muutaman tunnin. Vielä yksi vaijerilossi ja sitten tiukka ylämäki. Jalat ovat aivan hapoilla. Kaksi metsäkaurista tarkkaillee läähättävää fillaristia ihmeissään. Aistivat, että olen vaaraton. En saisi kiinni, vaikka yrittäisin.

Muutama mutka, puusilta ja alamäki. Saavun perille. Kesän ensimmäinen lomamatka on takana! Saan palkintoni. Lasten ilon, vaimon grillaamat hampurilaiset, kuuman saunan, lämpimän paljun ja tyynen meren.

Elo ja ilo on aika yksinkertaisia asioita. Minulle riittää kampien pyörittäminen.

Perjantaikokki

Kylmäsavulohipizza

AINEKSET

– 25g hiivaa

– 1,5 dl vettä

– 3 dl vehnäjauhoja

– 1 rkl sokeria

– suolaa ja tilkka öljyä

Täytteet

– mozzarellajuustoa reilusti

– 200g kylmäsavulohta siivuina

– 1 punasipuli siivuina

– 8-10 artisokan sydäntä

– puolikas pieni purkki pieniä kapriksia

– 1 prk smetanaa

VALMISTUS

Valmista pohja. Sekoita hiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen ja sekoita joukkoon jauhot vähitellen lisäten. Vaivaa, kunnes taikina ei enää juurikaan tartu käteen. Anna nousta lämpimässä paikassa puolisen tuntia. Lisää öljy ja kaulitse taikina suoraan leivinpaperille. Taikinasta tulee yksi uunipellillinen.

Tämä pizza on ns. ”pizza bianca”, eli ilman tomaattikastiketta. Lisää taikinan päälle reilusti mozzarellaraastetta. Asettele muut täytteet (smetanaa lukuun ottamatta) juuston päälle ja paista niin kuumassa uunissa kuin vain pystyt 8-10 minuuttia. Ota uunista ja nostele lusikalla smetanakekoja sinne tänne. Herkuttele!

Lomamatka lukuina:

– 55 km

– 1h 51 min (+ lossimatkat)

– keskinopeus 29,7

– 1717 kilokaloria

– keskisyke 145 (sisältäen lossien lepotauot)

– hinta 0€

– mielettömän hyvä olo

Suosittelen!

Lumi tuli, lumi meni. Niin se aina täällä etelässä käy. Ensilumi ei koskaan kestä koko talvea. Tällä kertaa lumi pysyi kuitenkin melkein viikon. Ehdimme lasten kanssa pulkkamäkeen useammankin kerran ennen kuin eilisen vesikeli vei valkoisen ilomme.

lumi oli vajaalle puolitoistavuotiaalle pojallemme käytännössä elämän ensilumi. Aamulla ikkunasta katsoessa lumi oli kiehtovaa ja kiinnostavaa – olihan se mullistanut yhdessä yössä koko maailman, tai ainakin lastenhuoneen ikkunasta näkyvän maiseman. Kun pikkumies pääsi sitten kokeilemaan lunta, olikin ensikosketus järkytys. Lumi natisi kengän alla, ennen niin tasainen asfaltti olikin nyt melkein mahdoton kävellä ja kaiken lisäksi valkoinen aine oli kylmää kuin mikä. Kaksi päivää meni itkiessä ja lunta pelätessä, mutta pian hän nautti ja nauroi lumessa kuin konkari konsanaan.

Mietin, että miten niinkin tuttu ja iloinen elementti kuin lumi voi olla toiselle järkytys. Tuntuukohan lämpimältä pallonpuoliskolta talvella Suomeen saapuvalta turistilta samalta? Ehkä. Vaikka voisi kuvitella, että aikuinen osaa suhtautua uusiin kokemuksiin rationaalisesti.

Viime viikolla minulla oli kylässä vieras, Franco, Italian Umbriasta. Löysin keväisellä viinimatkallani oivan yhteistyökumppanin, viinintuottajan, joka jakoi kanssamme samat historiaa, perinteitä ja aitoutta kunnioittavat arvot. Tuomme nyt hänen tilansa viinejä ravintoloidemme käyttöön. Kun vihdoin sain hänet Suomeen, olihan hänet pakko viedä savusaunaan. Herra oli elänyt lähes viisikymppiseksi käymättä kertaakaan saunassa.

Ensisauna oli jännittävä paikka aikuiselle miehelle. Franco tarkisti proseduurit etukäteen monta kertaa ja ohjeistin hänet niin perusteellisesti kuin vain kykenin. Saunassa hän pyöriskeli hieman levottomana keskilauteella ja ihmetteli maasavusaunan kirkkomaista hartautta ja hiljaisuutta. Kun pääsimme lämminvesialtaisiin, kysyin kokemuksesta Francolta. Hän vakuutti kohteliaana, että oli mielenkiintoista ja oikein mukavaa, mutta ei haluaisi enää palata saunaan. Hän osoitti nenäänsä ja totesi, että ”hengitystieni eivät ole tottuneet tulikuumaan ilmaan”.

Hetken ihmettelin toteamusta, ja kysäisin, että hengittikö hän vain nenänsä kautta.

”Kyllä, totta kai. Saako saunassa hengittää suun kauttakin?”

Olin unohtanut kertoa…

Kahden kalan kaalikääryleet ja perunalunta

AINEKSET (12 käärylettä)
– 1 Savoijinkaali
– 400 g lohta
– 100 g kylmäsavulohta
– 2 isoa porkkanaa
– 75 g kuoretonta chevreä
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 dl kermaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Perunalumi
– 8 jauhoista perunaa
– 3 rkl voita
– 3 oksaa timjamia
– suolaa tarvittaessa

VALMISTUS
Keitä kaalia runsaassa vedessä 20 minuuttia. Anna jäähtyä. Irrottele kaalista isoimmat lehdet käärinlehdiksi. Pilko lohi tulitikkuaskin kokoisiksi paloiksi ja siivuta kylmäsavulohi ohuiksi siivuiksi. Veistele porkkanoista ohuita siivuja esimerkiksi kuorimaveitsellä. Laita lohipalan päälle runsas teelusikallinen chevreä, porkkanasiivu ja siivu kylmäsavulohta. Rullaa paketti kaalinlehden sisään. Asettele kääryleet uunivuokaan. Kaada päälle vielä kerma ja valkoviini. Paista 250 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Kun kääryleet ovat uunissa, valmista perunalumi. Keitä kuoritut perunat suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pois ja puserra perunat tai painele ne haarukalla hienoksi. Sekoita joukkoon voi ja timjaminlehdet.

Liukasta viikonloppua!