Pasta Carbonara

Olen aina luullut tekeväni Pasta Carbonaran oikein, kun käytän siinä sekä kermaa että munanvalkuaisia. Onneksi kaverini pitää Kulinaari-blogia ja on ottanut asioista selvää. Aitoon versioon ei kuulu kerma eikä varsinkaan munanvalkuaiset.

Tein tätä Kulinaarin ohjeen mukaan eilen perheelle lounaaksi ja kermaton versio maistuu jotenkin maukkaammalle ja keveämmälle. Vaikka eihän tämä mikään erityisen kevyt ruoka ole. Mutta hei, jos aamulla on lähivuoren huipulla jo ennen seitsemää fillarilla, niin nälkä on kova puolen päivän aikaan!

Tässä siis Pasta Carbonara oikein tehtynä (kunnes joku toinen kertoo vielä oikeamman tavan). Resepti on lainattu suoraan Kulinaarilta. Samasta  blogista löytyy myös mielenkiintoista lisätietoa ruuasta.

PASTA CARBONARA (4:lle)

200 g pekonia siivuina tai kuutioina
4-6 keltuaista (koosta riippuen)
2 dl parmesaaniraastetta
1,5-2 dl pastan keitinlientä
mustapippuria myllystä

500 g tuorepastaa
vettä
suolaa keitinveteen

Ruskista pekoni rapeaksi. Sekoita keskenään keltuaiset ja parmesaaniraaste. Voit vaihtoehtoisesti käyttää myös pecorinoa. Kypsennä pasta runsaalla suolalla maustetussa vedessä al dente. Ota hieman pastan keitinvettä talteen. Sekoita välittömästi kuuman pastan joukkoon pekoni ja keitinvettä sekä keltuais-juustoseos parissa erässä kokoajan hyvin sekoittaen. Toimi ripeästi, ettei muna kokkeloidu vaan koostumuksesta tulee täyteläinen ja kermainen.  Annostele lämmitetyille lautasille ja mausta vastajauhetulla mustapippurilla, hienonnetulla basilikalla ja parmesaanilla.

Älä heitä valkuaisia pois!suklaamarenki28small29

Jos teet ohjeen mukaan, niin sinulle jää 4-6 oivallista valkuaista. Kaiva niiden lisäksi kaapista…

– 1,5 dl sokeria
– 40 g tummaa suklaata

…ja tee suklaatäytteisiä marenkeja. Paljon helpompaa, kuin miltä kuullostaa! Katso koko marenkiohje täältä.

Hyvää viikonloppua!

Perjantaikokki

 

Köyhät ritarit ja suden suuhun

In bocca al lupo – sanovat italialaiset kannustaessaan

Tätä lukiessasi olen minä joko kauhusta jäykkä tai itseluottamusta uhkuva. Nämä olotilat ovat vaihdelleet viimeisen viikon aikana edestakaisin. Jäljellä on enää kaksi yötä vaativimpaan fyysiseen suoritukseeni – puolitriathloniin.

Olen kertaillut mielessäni suoritusta edestakaisin ja sinänsä kaikista osa-alueista, 2 km uinnista, 90 km pyöräilystä ja 21, 0975 km juoksusta, tiedän selviäväni. Mutta koskaan en ole kokeillut suorittaa niitä yhteen putkeen. Tavoitteeni on alusta saakka ollut päästä maaliin, mutta harjoittelun edetessä jonkinlaista tavoiteaikaakin olen alkanut itselleni asettamaan. Palataan siihen myöhemmin.

Aloitin harjoittelun noin kahdeksan kuukautta sitten. Sen jälkeen olen Endomondon (www.endomondo.com) mukaan tehnyt harjoitteita seuraavasti:

Maantiepyöräily

Näissä maisemissa kisataan sunnuntaina!

Harjoitteita kpl: 20
Kilometrejä: 808 km
Km / harjoite keskimäärin: 40

Maastopyöräily

Harjoitteita kpl: 7
Kilometrejä: 135
Km / harjoite keskimäärin: 19

Juoksu

Harjoitteita kpl: 44
Kilometrejä: 326
Km / harjoite keskimäärin: 7

Uinti

Harjoitteita kpl: 17
Kilometrejä: 34
Km / harjoite keskimäärin: 2

Hiihto

Harjoitteita kpl: 4
Kilometrejä: 56
Km / harjoite keskimäärin: 14

Tämän lisäksi on noin parikymmentä kuntopiiriä, kahvakuulaa tms. joita en ole merkannut ylös. Virallisesti olen vaivautunut sohvanpohjalta ylös, ulos ja lenkille siis 69 kertaa.

Projektiin lähtiessäni pidin haastavimpana osuutena ehdottomasti juoksua. Sitä onkin tullut treenattua eniten. Yllättävää kyllä, pystyin aloittamaan rauhallisesti ja opin (tavallaan) pitämään juoksusta. Loppua kohden olen pidentänyt harjoitteita ja tehnyt niitä myös ”kombona”, eli esim. ensiksi pyöräily, sitten juoksu.

Muistan ennen vuoden vaihdetta pyöräilleeni kerran 40 km ja juosseeni siihen päälle 10 km. Jalat kramppasivat juoksussa ja olin aivan rikki seuraavana päivänä. Kaksi viikkoa sitten vedin viimeiset pitkät harjoitukset. Helatorstaina poljin 102 km ja juoksin päälle 8 km. Seuraavana sunnuntaina poljin 60 km ja juoksin 15 km. Molempien treenien jälkeen pystyin liikkumaan ja sunnuntaina vain puolen tunnin levon jälkeen tuli käsky laittaa Albert fillarikärryyn, kärry maastopyörän perään ja lähteä lasten kanssa maauimalaan.  Jotain kehitystä on siis tapahtunut.

Mikä tässä sitten vielä jännittää?

Fiksuna kaverina hoidin ”viimeistelyleirinä” viime viikonloppuna kolmen päivän juhlat Turun Kauppakorkeakoulun maisteripromootiossa (ja ihan aidolla kylterihengellä, eli Liljan patsaalla käytiin toivottamassa nouseva aurinko tervetulleeksi ja sitten käytiin Mantulta tilaamassa makkaraperunat). Huippu-urheilijat eivät tee niin – tai ehkä vasta kisojen jälkeen. Juhlista toipuminen, univelan takaisinmaksu sekä tuliaisina tuodusta flunssasta selviytyminen ovat vielä käynnissä tätä kirjoittaessani. Siksi tuo sunnuntai hieman jännittää.

Ja se tavoiteaika?

Mikäli kaikki menee hyvin, flunssa on poissa ja torstaina yskänlääkkeistä, allergialääkkeistä ja C-vitamiineista sekaisin mennyt vatsakin toimii, niin tällaiseen suoritukseen uskon olevan realistiset mahdollisuudet:

Uinti 2 km: 36 minuuttia
Pyöräily 90 km: 3 tuntia
Juoksu 21 km: 2 tuntia

Yhteensä: 5 tuntia, 36 minuuttia. Mikä tahansa aika alle 5h 30min ja minä kiljun riemusta. Altaassa ja tasaisella tuo aika pitäisi olla helposti tehtävissä, mutta täytyy muistaa, että uinti suoritetaan 18 asteisessa järvivedessä muutaman sadan muun seurassa (tarinoiden mukaan useammassa kerroksessa), eikä 25 metrin välein saa ponkaistua seinästä ilmaisia metrejä. Pyöräilyssä alla on tasainen asfaltti, mutta  nousua 90km lenkillä kertyy yhteensä yli 600 metriä (vertailuksi vaikkapa Ylläksen korkeusero, joka on 463 metriä) ja sitten juoksu pitää juosta vielä näiden suoritteiden jälkeen…

Loppusanat ennen lopullista koetusta

Olen todella tyytyväinen, että tällaisen hullun haasteen otin vastaan. Olen ylittänyt itseni jo kymmeniä kertoja lähtiessäni kukonlaulun aikaan uimaan, pyöräilemään tai juoksemaan. Olen oppinut tuntemaan Zürichin upeaa luontoa ja kaunista seutua aivan eri tavalla. Olen pyöräillyt vuorimaisemissa, hitaasti virtaavan Reinin rannoilla ja juossut kaupunkimme kuuluisimmalle nyppylälle Üetlibergille. Lapsetkin ovat innostuneet ”jumppaamaan” iskän kanssa. Heille piti ostaa jopa oma kahden kilon käsipaino. Ja näkisittepä tänään kaksi vuotta täyttävän Albertin, kun hän voimistelee. Se näky on minkä tahansa vaivan arvoinen!

Yksin ei onneksi tarvitse mennä

Rapperswilin Ironman-kilpailuiden yhteydessä järjestetään myös lapsille oma ”Ironkids”. Sarjat alkavat viisivuotiaasta ja Oliverimme ilmoittautui innoissaan mukaan. Hän kisaa jo lauantaina. Matkana on 50 metrin uinti (aika pitkä kolme viikkoa sitten uimaan oppineelle) sekä 300 metrin juoksu.

Oliver alkoi treenaamaan koitokseen maanantaina juosten sen 300 metriä. ”Aika helppoa!” hän totesi. Ja jatkoi: ”Mutta tällä viikolla mun pitää juoda paljon maitoa ja syödä energiapatukoita, jotta lihakset vahvistuu. Onneksi mä tykkään maidosta!”

Näihin sanoihin ja tunnelmiin, sunnuntaina lupaan laittaa Perjantaikokin Facebook-sivulle tiedon, että pääsinkö maaliin. Startti on klo 9.40, joten neljän jälkeen (Suomen aikaa) lienee tilanne tiedossa…

Tsemppiä viikonloppuun itse kullekin!

Perjantaikokki

Ps. Crepi! Vastaavat ne italialaiset.

Köyhät ritarit

Ruokabloggarit ovat viettäneet toukokuussa ”Hävikistä Herkuksi” –kampanjaa. Minä myöhästyn päivällä, mutta koska asia on tärkeä, niin saarnataan!

Leipä lienee helpoiten roskikseen lentävä tuote. Mikä sääli ja häpeä! Leivästä – vaikka aivan kuivastakin – saa vaikka mitä! Köyhät ritarit ovat muuten aivan parasta palautteluruokaa! Näitä rakas vaimoni valmisti palattuani siltä satasen fillarointia seuranneelta juoksulenkiltä. ENERGIAA!

Muita juttuja vanhasta leivästä:

–       jauha korppukuivat käntyt korppujauhoiksi. Sekoita persiljan, parmesaanin, suolan ja pippurin ja oliiviöljyn kanssa. Gratinoi ihan mitä tahansa uunissa. Kuten kampasimpukoita, kesäkurpitsasiivuja jne. Taivaallista!

–       Leikkaa melkein korppukuivat leivät ohuiksi siivuiksi. Hiero pintaan valkosipulia, ripottele pinnalle oliiviöljyä, paahda uunissa ja tarjoa valkosipulisipseinä tai salaatissa krutonkeina. Aahhh!

AINEKSET

–       n+1 määrä kuivahtaneen vaalean leivän siivuja*
–       4 dl maitoa
–       2 kananmunaa
–       voita paistamiseen
–       kermaa vaahdoksi
–       sokeria kermavaahtoon
–       hilloja päälle tai alle

*n+1 kaavalla lasket oikean leipäsiivutarpeen näin: n = niin monta siivua, kuin meinaatte jaksaa syödä. 1 = yksi ylimääräinen, koska kuitenkin uppoaa!

VALMISTUS

Leikkaa leipä siivuiksi. Sekoita munat ja maito. Jotkut lisäävät seokseen myös suolaa, vähän vehnäjauhoja ja kardemummaa, mutta me ei. Pyörittele leivät munamaidossa ja paista runsaassa voissa kullanruskeiksi molemmilta puolilta. Tarjoa – tiedät minkä kanssa.

NAM!

Loppuvuoden maailmanparannus – Julian omenainen jälkiruoka

Viikko vierähti itsenäisyyttä juhlistaessa, vatsatautista perhettä hoivatessa ja kurkkua potiessa. Koitti jälleen torstai-ilta. Perhe painui untenmaille ja minä tuijottelin tyhjää paperia. Ei se aina ole helppoa. Surffailin netissä aihetta hakien ja keskustelin verkossa ystäväni kanssa apua pyytäen. Keskustelu kulki jotenkin näin.

Petri:            Heitäs mulle hyvä aihe huomiselle blogille. Sellainen, johon tää vuosi olis hyvä päättää.

Ystävä:         Miten ois: ”Ylämäen jälkeen kivasti rullaava alamäki?” Sä oot tottunu mäkiin pyöräilyssä ja firmakin alkaa olla siinä mallissa, että kauheen polkemisen sijaan alkaa riittää leppoisampi ohjailu. Mut jos jätttää ohjailun sikseen, niin naamalleen siinä päätyy.

Petri:            Eli firma menee lujaa alamäkeen. Sitäkö tarkoitat 😉

Ystävä:         No mietin, et sanooko ne naimisiin mennessä, et ylä- ja alamäessä? Ja ne kummatkin on tavallaan negatiivisia. Mut se taiskin olla myötä- ja vastoinkäymisissä.

Petri:            Mut ei voi firmasta ja työstä kirjoittaa. Joku pitää sitä brassailuna.

Ystävä:         Ai niin, yrittäminen on pahasta…

Petri:            Mun mielestä aiemmin puhuttiin ylä- ja alamäistä siinä litaniassa. Sit se mäkisyys loukkas jotain ja se muutettiin kiltimmäks. (Varmaan jotain Mäkinen –nimistä?)

Ystävä:         Hei! Kirjoita tuosta. Että mitään ei saa sanoa tai tehdä, koska siinä voi joku loukkaantua, mut jos mitään ei sano tai tee, niin mitään ei myöskään tapahdu.

Petri:            Jaa… joku voi loukkaantua tuosta teemasta 🙂

Ystävä:         Mä pidin mun Hyde-puheen kauppiksessa siitä, miten mielipide muuntuu tilanteen mukaan ja ilmoitin heti kärkeen, että minkkejä luontoon vapauttavat hipit pitäisi pistää minkkien etsinnän ajaksi niihin häkkeihin. Vastustan tarhausta, mutta tarhausta tyhmempää on päästää ne minkit luontoon. Ja sitten se jatkui niin, että kun on yleisöä, joka voi sanoa takaisin, pitää pehmentää sanomaa. Ja kaikki tekee niin tietämättään ja sitten (hyviäkin) asioita jää paljon tekemättä…

Ystävä:         Tai kirjoita dieettitrendeistä. Että mitä jos ihmiset lopettaisitte hätäilemästä siitä, mikä on kerman rasvaprosentti ja keskittyisitte syömisen ja liikunnan tasapainoon. Tosin siinä äkkiä sanoma lipsahtaa siihen, että kaikki dietoivat on piilohölmöjä ja sit joku suuttuu sulle. Vaikka et sitä tarkoita.

Petri:            Niin, tai joku luulee että puhun karppauksen puolesta tai sitä vastaan ja sit ne kaikki suuttuu.

Ystävä:         Ei ole helppoo pitää tollaista poliittisesti korrektia blogia.  En taitais kyetä.

Petri:            Ei oo aina ei. Siks mä kirjoitankin paljon lapsista…  Niistä kaikki tykkää. Paitsi osa. Mut se osa laittaakin sit meiliä, että ennen sun blogi oli hyvä, mut sit sä aloit kirjoittaa sun lapsista.

Ystävä:         Tiätty… Tuliko triathlonjutusta palautetta?

Petri:            Joo, kannustusta. Siitä ei kukaan loukkaantunut. Mut nyt on ollut kurkku viikon kipee, eikä oo voinut liikkuu sitten lauantain. Ei siitäkään voi kirjoittaa.

Ystävä:         Kirjoita siitä, kuinka myös muiden tarinoita lukemalla ja kuuntelemalla pääsee näppärästi eroon omista tunkkaisista ajatuksistaan puolivahingossa. Viime viikolla kirjoitit, että kerrot tarinoita lapsilles paljon ja siitä sitten syntyy ajatuksia. Jatka sitä teemaa, että miten paljon voiskaan oppia, jos olis kuukauden hiljaa?

Petri:            Totta. Jos ois kuukauden hiljaa… aika hyvä ajatus. Ramin veljen vaimohan joutuu olemaan jotain 3 kk nyt hiljaa. Lääkäri määräs. Ja se on TODELLA puhelias sekä äänekäs. Sä ja mä yhteensä.

Ystävä:         Oho, rajua! Kelaa mua 3kk hiljaa. Tai kelaa sitä päivää, ku saan taas puhua.

Petri:            En uskalla.

Ystävä:         Pakko ottaa lasi punkkua, mä en itsekään kestä tota ajatusta…

Petri:            Kippis.

Ystävä:         Jos tuosta kuuntelujutusta päädyt kirjoittamaan, niin pistä se isompaan kontekstiin. Eli mitä kaikkea olis jääny oppimatta, jos et olis ikinä kuunnellu mitään.

Petri:            Äh. Mä oon Kim Jong Hollmen. Mitä kaikkea maailmalla olis jäänyt oppimatta, jos en koko ajan puhuis, julkaisis, postais tai bloggais… 🙂 Vai miten se sanonta muuten menee? Puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa…

Ystävä:         No, veikkasin, että jos olisit ollut koko elämäsi hiljaa, niin köyhyys olis poistettu, kaikilla olis ruokaa ja kukaan ei yrittäis ajaa fiksipyörällä, vaan laitteella, jossa on oikeat jarrut ja vaihteet. (toim. Huom. Fiksi = pyörä, jossa ei ole vaihteita eikä jarruja ja polkimet pyörivät koko ajan ja sillä ajaessa tulee olla pappalippis päässä)

Petri:            Hei! Ikinä en oo fiksin puolesta saarnannut. Sitä en tajuu (koska elämä voi olla helmpompaakin).

Ystävä:         Eiku nimenomaan sun saarnaaminen ajaa järkevät ihmiset ajamaan fikseillä. Eli ole kuukausi hiljaa, ni homma on korjattu.

Petri:            En mä tosta kirjoita. Mut nyt mä keksin. Mä julkaisen tän keskustelun huomisena blogina! Tässä on monta aihetta jo hoidettu paremmalle mallille.

Ystävä:         Mitä?

Petri:            Mä muuten copypastettelin tämän just wordiin ja alan työstämään.

Ystävä:         Tää oli ansa!

Petri:            Kyllä. Kiitos avustasi, öitä ja hyvää loppuvuotta

Julian omenainen jälkiruoka

Tämän blogivuoden päättää Julian alusta loppuun ideoima ja valmistama jälkiruoka. Hän pyysi saada tehdä illallisen jälkiruoan ja ideoi kaiken itse. Minä autoin vähän pilkkomisessa ja paistamisessa. Mutta muuten koko ruoka on sunnuntaina kuusi vuotta täyttävän tytön työtä.

AINEKSET

–       2 omenaa
–       1 rkl voita
–       kanelia
–       sokeria
–       vaniljajäätelöä

VALMISTUS

Leikkaa omenat puoliksi ja poista siemenkodat. Siivuta. Ripottele siivuille sokeria ja kanelia riittävästi.

Laita pannulle voita ja kuumenna. Paista omenasiivuja voissa, kunnes omenat hieman pehmenevät. Tarjoa heti vaniljajäätelön kera.

Herkullista loppuvuotta!

Pääsiäisen suklaamunat hyötykäyttöön Vappuna! – Suklaafondue

Vappu on huomenna ja kaappi on vielä täynnä yli-innokkaan pääsiäiskukon tuliaisia. Tässä ratkaisu, josta aikuisetkin pitävät.Perjantaikokin suklaafondue resepti

Suklaafondue

AINEKSET

  • ylijääneet suklaamunat
  • 2 banaania
  • 2 appelsiinia
  • 2 omenaa

VALMISTUS

Pilko hedelmät haarukkaan sopiviksi paloiksi. Pilko suklaamunat mikron kestävään kulhoon ja sulata täydellä teholla määrästä riippuen 30 sekuntia – 1 minuutti. Sekoita välillä. Kun suklaa on juoksevaa, tarjoa hedelmien kanssa. Tämä maistuu myös aikuisille!
Ensi viikolla pitääkin sitten keksiä, miten hyötykäyttää ylijääneet simat…

Perjantaikokki

Tervetuloa uudelle Perjantaikokki-sivustolle! – Porkkanakakku

Hyvä lukija,

tervetuloa Perjantaikokin uudelle blogisivulle. Jatkan kirjoitteluani ja kokkailuani tällä sivustolla. Vielä tänään perjantaina 23.4.2010 reseptini ja tarinani ilmestyivät Herrankukkaron Perjantaireseptinä, mutta jatkossa voit siis seurata Perjantaikokkia täällä.

Mikä muuttuu, vai muuttuuko mikään?

Muutos on aina mahdollisuus – ja aion hyödyntää sen hyväksenne. Perjantaireseptistä tutuksi tullut konsepti, eli tilaajille tarina ja resepti aina perjantaiaamuisin sähköpostiin, jatkuu. Jos sinulle tuli aiemmin kirjoittamani perjantairesepti, mutta ei tule enää tai olet uusi tilaaja, niin rekisteröidy tuosta oikealta ylhäältä, kohdasta ”Tilaa blogi sähköpostiisi.” Kaikki tilaajathan saavat aina perjantaisin myös reseptistä helposti tulostettavan version itselleen. Tilaaminen on luonnollisesti ilmaista.

Lisäksi toiminta aktivoituu Facebookissa, kuinkas muutenkaan. Sielläkin uudelle Perjantaikokki-sivulle on tullut mukavasti seuraajia ja saan lukijoille kasvot. Se on upeaa! Löydät sivun osoitteesta www.facebook.com/perjantaikokki. Tervetuloa mukaan!

Jos käytät Twitteriä, niin sieltä minut löytää myös.

Perjantaiaamuisen kirjeen lisäksi tälle sivulle ilmestyy viikon aikana reseptejä, tarinoita ja huomioita ruoasta, ruokakulttuurista, työstä ja elämästä ylipäänsä. Kannattaa siis käydä joko aktiivisesti täällä, tai tuolta oikealta alhaalta klikata ”Seuraa blogia RSS-syötteenä” -kohdasta ”RSS – Posts”. Näin saat aina RSS-syötteen kautta tietoa, kun tällä sivulla jotain tapahtuu (lisätietoa RSS-syötteistä saat esim. Wikipediasta).

Jos pidät sivusta, niin muista vinkata kavereillekin! Tervetuloa mukaan, tästä tulee hyvä juttu!

Perjantaikokki

ps. muistathan aina mahdollisuuden jakaa ajatuksiasi ja mielipiteitäsi muillekin kommentoimalla tekstejä suoraan tuolta alhaalta…

Porkkanakakku
Perjantaikokin porkkanakakku
Uudistusten kunniaksi tarjoilen teille harvinaisen herkkureseptin – nimittäin jälkiruokareseptin. En ole jauhopeukalo tai leipurimestari, mutta joskus tulee tartuttua toimeen, kun tilaisuus tulee. Nappasin kaupasta porkkanapussin ja sen selkämyksessä oli hyvältä kuulostava ohje. Kakusta tuli varsin amerikkalaisen makuinen – eli erinomainen!

AINEKSET
– 4 kananmunaa
– 4 dl sokeria
– 2,5 dl voisulaa
– 9 dl porkkanaraastetta
– 5 dl vehnäjauhoja
– 1 tl ruokasoodaa
– 1 tl leivinjauhetta
– 1 rkl kanelia

Kuorrutus
– 50 g voisulaa
– 250 g tomusokeria
– 1 tl vanilliinisokeria
– 2 prk Hovin appelsiinituorejuustoa

VALMISTUS
Vispaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon voisula, porkkanaraaste ja vehnäjauho, johon on sekoitettu ruokasooda, leivinjauhe ja kaneli. Levitä taikina uunivuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Valmista kuorrutus. Sekoita kaikki ainekset huolellisesti keskenään ja levitä kuorrutus jäähtyneen kakun päälle. Herkkuhetkiä!

Onnistumisten resepti – Limoncello-hedelmäsalaattia

Tämä on ollut hyvä vuosi. Lama on painanut päälle kuin höyryjuna, mutta sillä(kin) on ollut meillä moneen asiaan positiivisen tervehdyttävä ja yhteen hitsaava vaikutus. Nyt on yrittäjähenki arvossa arvaamattomassa! Toki jos oikein pikkutarkasti peruutuspeiliin tiirailee, niin monta kiperääkin tilannetta mahtuu vuoteen. Mutta mitä niitä enää murehtimaan! Ne ovat menneitä ne ja etääntyvät koko ajan pienemmiksi pisteiksi kun samalla etulasista häämöttävät mahdollisuudet vain kasvattavat kokoaan.

Vastoinkäymisissä on yksi loistava ominaisuus. Etukäteen murehtiminen on aivan turhaa ja jälkikäteen voivottelu se vasta hapen hukkaamista onkin!

Oma vuoteni on huipentunut viikon sisällä jo kahteen unohtumattomaan kokemukseen – mahaa ja mieltä on ravittu varsin ensiluokkaisilla eineillä. Hyvä ystäväni, huippukokki Nurkka daameineen vei minut ja vaimoni erikoisillalliselle Helsingin kattojen ylle, Savoyhin. Savoy on paikka, johon harva pääsee ikinä elämässään. Savoy on todellinen suomalaisen ruokakulttuurin legenda ja tyyssija. Tunsin itseni ansaitsemattoman etuoikeutetuksi.

Itsenäisyyspäivän aattona istuimme Marskin pöydän välittömässä läheisyydessä ja nautimme 13 ruokalajin gourmetilotulituksen. Oli siinä kuulkaa Perjantaikokilla alahuuli herkistyksestä lerpallaan, kun eteen tuotiin toinen toistaan upeampia herkkuja. Söimme piikkikampelaa, peltopyytä, marjakohokkaita ja vaikka mitä. Illan kruunasi vierailu juuri uusittuun Savoyn keittiöön. On se vaan upeaa seurata huippuammattilaisia huippukeittiössä. Kyseessä on kokemus, jota en helpolla unohda. Kiitos, ystäväni.

Toisen huipun saavutin tiistaina, kun otin toisen kokin, Positiivarien Jussin, haasteen vastaan ja yritin selvitä illan hänen ja Wilson Kirwan kanssa samalla lavalla juontajana. Sigyn-saliin oli kokoontunut pitkälti toistasataa kuulijaa ihmettelemään onnistumisen kierrettä ja asenteen merkitystä.

En tuntenut Wilsonia lainkaan ennen tilaisuutta. Olin kyllä nähnyt hänet TV:ssä juoksuradalla ja tanssiparketilla. Maine oli toki kiirinyt Turkuunkin ennen miestä – vaikka nopea on mieskin.

Savannien savimajojen satusetä kaappasi meidät kaikki tarinoidensa vangiksi tunniksi, nauroi, pomppi, elehti, esitti leijonaa ja harvahampaista isoisäänsä ja huusi aina välillä ”VOI EEEEIII!” kertoessaan tarinaansa uskomattomasta matkastaan Kenian savanneilta kylmään Suomeen, ”maailman viimeiseen maahan pohjoisessa”, kuten hän oli ennen saapumistaan kuvitellut.

Tehtäväni juontajana oli luonnollisesti kiteyttää Wilsonin sanoma yleisölle, mutta en kyennyt. Se oli mahdotonta. Olin nauranut flunssan veltostamat vatsalihakseni kipeäksi, enkä muistanut enää
puoliakaan tarinoista. Mutta asenne ja ilo jäivät lähtemättömästi mieleeni.

Nyt on aika kiittää teitä kaikkia vuodesta 2009. Tyttäreni täyttää tänään neljä vuotta ja blogini samoin. Perjantaikokki painuu valmistelemaan juhlia ja sitten joululomalle.

Toivon rauhaisaa joulua ja onnistunutta uutta vuotta kaikille lukijoille!

Wilsonin sanoin: ”helpointa on voittaa, kun juoksee kuin hölmöläinen. Silmät kiinni, rautahampaat ulos ja antaa käsien ja jalkojen heilua villisti.”

Perjantaikokki

Palataan asiaan viimeistään perjantaina 15.1.2010

Limoncello-hedelmäsalaattia

Jouluna herkutellaan – mutta jälkiruoka voi olla kevytkin.

AINEKSET

  • 1 iso hunajapomelo*
  • 1 iso omena
  • 1 banaani
  • 2 mandariinia
  • 1 granaattiomena
  • 8 cl Limoncello-likööriä
  • 2 dl Ben&Jerry’s Cookie Dough –jäätelöä**

*Hunajapomelo on appelsiinia muistuttava, iso keltainen hedelmä, jossa on paksut kuoret. Sitä tavataan villinä Malesiassa. Maku muistuttaa greippiä, mutta ei ole läheskään niin kirpeä. Hunajapomelo ei ole vielä tunnettu kovin hyvin Suomessa, mutta sitä myydään hyvinvarustetuissa ruokakaupoissa (lähde: wikipedia). Vaihtoehtoisesti voit käyttää appelsiineja ja greippejä.
**jäätelönä voit käyttää myös tavallista vaniljaa, mutta todellisen luksushedelmäsalaatin saat tällä. Jäätelö on kyllä sikamaisen kallista (n. 10€ / litra), mutta todella hyvää.

VALMISTUS
Kuori hunajapomelo huolellisesti. Lohko hedelmäliha irti siivuina siten, että viipaleiden paksut reunat leikataan irti ja salaattiin käytetään vain hedelmäliha. Kuori omena, puolita, poista siemenkota ja siivuta. Kuori myös banaani ja mandariini ja pilko pieneksi. Halkaise granaattiomena ja kaavi sisältä lusikalla siemenet, jotka tulevat salaattiin. Sekoita hedelmät keskenään isossa kulhossa ja kaada päälle limoncello. Annostele lasimaljoihin ja tee kahdella lusikalla pinnalle jäätelöstä pieni pallo. Tarjoa heti.

Mutakakkua ja valkosuklaamansikoita – Maailman parasta palvelua

Mistä löydät aina idean perjantaireseptin tarinaan?

Sain pohdittavakseni tämän kysymyksen viime viikon perjantaina Pori Jazzeilla törmätessäni erääseen perjantaireseptiläiseen. Totesin, että ei se aina olekaan erityisen helppoa – joskus vaaditaan jopa yön pimeyttä, että tekstiä syntyy. Toisinaan inspiraatio iskee keskellä päivää toimistossa. Pomoni huomautti, että jos olisin poikamies, ei hommasta tulisi mitään. Sen verran usein vaimo toimii muusana ja lapset aiheena. Myönsin väitteen todeksi. Häpeilemättä.

Ja siinä samalla sain taas aiheen. Vaimo innoitti tämänkin. Tavallaan.

Vuosi sitten, 18.7.2007, olin asiakkaidemme kanssa Pori Jazzien Superjameissa. Kyseessä on fiinimmän tason tilaisuus, jossa ruokaillaan hyvin ja nautitaan jazzista. Poikamme laskettu aika oli jo mennyt, mutta vaimoni vakuutti aamulla, että mitään ei tule tapahtumaan, että mene vaan. Kerroin tilanteesta vieraillemme ja pidin puhelimessa värinähälytyksen täysillä. Alkupalan syötyäni alkoi taskussa väristä. Katsoin luuria – vaimo soitti. Selvä peli, kiitos kaikille seurasta, oli oikein kivaa, mutta nyt poistun!

Superjameja vietettiin Yyterissä, josta on ihan kunnon matka Porin keskustaan, eikä siihen aikaan julkisia autoja enää kulkenut kuin harvakseltaan. Kysyin henkilökunnalta järkevintä tapaa pyrkiä Turkuun ja ehdottivat taksia Poriin ja sieltä parin tunnin päästä lähtevää bussia. Siinä tilanteessa ei aikataulutus oikein lämmittänyt.

Astuin Yyterin hotellista ulos ja huomasin, että Pori Jazzin paidassa oleva kuljettaja purki juuri pikkubussistaan Jazzien toimitusjohtajaa ja hallitusta hotellin sisäänkäynnin edustalle. Kysyin, olisiko hän menossa Poriin, että pääsisikö mitenkään kyydissä. Kuljettaja kai hieman ihmetteli kesken juhlien poistuvaa hermostunutta henkilöä, jolla taisi vielä serviettikin roikkua napinlävessä, mutta olemuksestani huolimatta hän suostui ottamaan minut kyytiin.

Hyvin pian lähdön jälkeen kuljettajalle selvisi lähtöni syy. Hän oli matkalla Poriin kuljettamaan jotain maailmantähteä lentokentälle, mutta soitti yhden puhelun kuljetusosaston vastaavalle ja antoi luurin minulle. Ihmettelin elettä, mutta otin puhelimen. Ääni luurissa totesi sujuvalla Porin murteella, että ”sää et mitään bussiaikatauluja nyt mieti, sulla on tärkeämpääkin tekemistä! Me hoidetaan sut Turkuun ja synnyttämään!”

Sen enempää miettimättä käänsi kuljettajani konepellin kohti Turkua, kyyditsi minut kotiovelle saakka, nakkasi kouraani Pori Jazz-sateenvarjon, sillä ulkona satoi kaatamalla ja innostuneena jäi vielä odottamaan, että pääsisi viemään meitä sairaalaan.

Poika syntyi – ja samalla syntyi upea muisto, jonka muistan taatusti aina Pori Jazzeilla käydessäni. Tämän parempaa palvelua en ole koskaan saanut. Kuljettajani Raimo teki työtä vielä vapaaehtoisena avustajana. Pidän muistoa tuoreena ja käytän tätä esimerkkiä, kun pitää kuvata, mitä tarkoittaa hyvä palvelu. Se tarkoittaa juuri tätä.

Mutakakkua ja valkosuklaamansikoita

Perjantaireseptien yleisestä linjasta poiketen on tänään tarjolla jälkiruokaa, sillä niin hyvää tämä oli. Vaimoni teki sitä poikamme 1-vuotissynttäreille viime viikonloppuna. Varoituksen sana mainittakoon: myöhään illalla nautittuna tämä kakku menee suoraan silmäluomiin. Seurana suositellaan nautittavaksi iso muki vahvaa espressoa.

AINEKSET

– 200g tummaa Fazer Block-suklaata
– 1 tl leivinjauhetta
– 4 munaa
– 2dl sokeria
– 2,5dl vehnäjauhoja
– 200g voita
Mansikoita
Valkosuklaata

VALMISTUS

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri valkeaksi vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi ja kaada munasokerivaahtoon. Lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe varovasti sekoittaen. Kaada seos voideltuun ja jauhotettuun pyöreään vuokaan (n.25cm) Paista uunin keskiosassa noin 12 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön ja valkosuklaamansikoiden kera (sulata valkosuklaata ja kasta mansikoita siihen – anna jäähtyä ja koristele kakku niillä).

Erinomaista ja lämmintä viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki