Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista – Aika kultaa muistot

Moni on kesälomiltaan jo palannut, kuten myös minä viimeviikkoiselta purjehdukseltani. Yleinen kysymys palaajalle on, että ”no, oliko hyvä loma?” tai ”oliko kiva matka?” Tähän lomaltapalaajan pitäisi pystyä vastaamaan yhdellä lauseella, kertoen kaiken olennaisen, mutta kuitenkaan liikaa jaarittelematta. Tehtävä on mahdoton ja siksi vastaus typistyy helposti lyhyeksi. ”Oli, kiitos kysymästä!”

En muista koskaan saaneeni negatiivista vastausta kysymykseen. ”Kiitos kysymästä, mutta loma oli aivan onneton! Toivottavasti en enää ikinä joudu lomalle!”

Pomollani on tapana kirjoittaa matkakertomus ja samanlaista perinnettä olemme noudattaneet nyt neljättä vuotta venereissuillamme. Olemme siis kirjoittaneet lokikirjaan säätilan, lähtö- ja saapumisajan, kuljetun matkan ja muiden perinteisten merkintöjen lisäksi päivän hauskat sattumukset tai vastoinkäymiset, nautitut ruoat ja muut mielenkiintoiset asiat.

Kun vuoden kuluttua katselee kuvia ja muistelee matkaa, niin muistaa varmasti vain ne hienot hetket. Moni jälkikäteen hauska kommellus on painunut unholaan. Kuka nyt ylipäätään kuvaisi itkeviä lapsia tai pohjaan palanutta ruokaa ja haluaisi niitä muistella! Mutta kun pienet vastoinkäymisetkin on kirjattu muistiin, on sattumuksille kahta hauskempi nauraa jälkikäteen!

Paljastan teille nyt, että minulla oli erittäin mukava lomaviikko, vaikka omat kommelluksensa siihenkin osui. Poikamme yritti kaikessa yksivuotiaan ennenaikaisessa uhmaiässään tehdä vain kiellettyjä asioita (ja niitä ahtaassa purjeveneessä on paljon!) ja jos ei niitä saanut tehdä, niin osoitti tyytymättömyytensä tavalla, jonka koko venekunta sai tuta. Pojan uhma meni pidemmän päälle jopa huvittavaksi. Miten niin pienellä miehellä voikin olla niin kova tahto? Päätimme kirjoittaa tästä hänelle omistetun kappaleen lokikirjaan, ettemme vain sitä unohtaisi.

Jos hänestä joskus kasvaa purjehtija, niin lupaan lukea sen hänelle ääneen.

Oman pienen kappaleen kertomuksessa sai myös armas anoppi, joka spontaanisti tarttuu hetkeen ja saa aina aikaan – ja paljon. Purjehduksen tiimellyksessä menin tiputtamaan kamerani lattialle sillä seurauksella, että salamalaite meni käyttökelvottomaan kuntoon. Tämä tapahtui jo matkan toisena päivänä ja hetken sadattelin mielessäni, koska uutta en saisi ennen palaamista Turkuun. Olimme suunnitelleet erinomaisia ruokia, jotka olisin halunnut ehdottomasti kuvata.

Kun ilta koitti ja ruoka oli pöydässä, laitoin veneen kaikki valot päälle ja kaivoin avuksi vielä kaksi otsalamppua ja yhden taskulampun. Josko niillä saisi edes vähän valaistua annosta! Pyysin anoppia auttamaan ja pitämään lamppuja. Säädin kameraani ja otin muutamia testikuvia. Kun nostin katseeni ruoasta, meinasin tippua penkiltä. Oli taas anoppi tarttunut hetkeen ja saanut oikein älynväläyksen! Kirjaimellinen valopää.

Lopputuloksen näette viereisestä kuvasta! Ei tätäkään kiikkustuolissa muistaisi, ellei olisi kirjoittanut muistiin…

Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista

(pahoittelen kuvan kalpeaa valoa – syyn arvannette)

AINEKSET

Sitruunakana

– 1 kg marinoimattoman broilerin osia (koipi, reisi, rinta)
– 1 kpl valkosipuli
– 2 kpl sitruuna
– 2 rkl timjami, tuore
– 3 rkl oliiviöljyä
– 1,5 dl valkoviiniä
– mustapippuria myllystä

Paistettua savoijinkaalia

– 1 kpl iso savoijinkaali
– 5 dl kanalientä (tai 1 rkl fondia ja 5 dl vettä)
– 5 rkl oliiviöljyä
– 3 rkl timjami, tuore
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sitruuna paloiksi ja irrottele valkosipulin kynnet. Älä kuori kynsiä, vaan riko ne veitsen lappealla puolella. Laita öljyä uunivuokaan kanan, sipulin ja sitruunan kanssa. Pirskottele päälle valkoviiniä ja paista uunissa miedolla lämmöllä kaksi tuntia folion alla. Ota uunista ja poista folio. Laita uuni täysille ja grillaa kanoihin kaunis pinta. Ripottele pinnalle timjamit.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa kaali neljään osaan ja laita uunivuokaan. Kaada päälle kanaliemi. Pirskottele pinnalle öljy sekä mausteet. Paista uunissa noin 20 minuuttia.

Sattumanvaraista viikonloppua!

Perjantaikokki

Ps. Lipunmyynti verkossa tarpeena? Tutustu Lyytiin.

Saaristolaisleivän resepti – Leivonnan henkinen puoli

Saaristolaisleivällä, tai tuttavallisemmin ”limppuleivällä”, on yrityksessämme legendaarinen maine – niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin keskuudessa. Sen leipominen on taidetta, tai vähintäänkin jonkinlainen performanssi. Joka kesä uudet kokit leipovat ensimmäiset neljä – viisi uunillistaan (á 20 kiloa leipää) hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Kestää hetken, ennen kuin aloittelijat pääsevät leivän kanssa sinuiksi.

Olemme järjestäneet heikommin onnistuneen leivän hyötykäytöstä useita ideakilpailuja. Ajatuksia on tullut ulkoseinän lämpöeristeestä poijupainoon. Olemme kokeilleet taikinan kylmäsavustusta ja uppopaistamista (eihän ole ruokaa, jota ei voisi savustaa tai uppopaistaa…) ja pizzapohjaksi leipomista. Harva idea on toiminut, pizzapohja kylläkin aika hyvin. Saaristolaisleivän leipominen suurissa erissä vaatii siis harjoittelua ja tietyn henkisen tason saavuttamisen. Täytyy päästä yhteyteen limpun kanssa, kuten eräs kesäleipurimme asian ilmaisi.

Kesäleipurin toimenkuvaan kuului limpun leipominen. Sitä kun menee julmettu määrä. Kolme kuukautta sitä leivottuaan, aloimme huomata hänessä epätavallisen omistautunutta asennetta leivontaan. Kesäleipuri jutteli taikinalle niitä näitä, ihan tavallisia asioita. Ja väitti että taikina puhui hänelle. Noustessaan pulputti. Olivat kuulemma saavuttaneet henkisen yhteyden – tämä kesäleipuri ja limppuleipä. Kesäleipuri sai aikaiseksi taivaallista limppua, mutta päätimme siirtää hänet loppukesäksi vähemmän henkisiin tehtäviin. On kiitellyt päätöstä jälkikäteen, vaikka pyysikin työtodistukseensa kirjattavaksi leiponeensa kolmessa kuukaudessa melkein 6000 kiloa limppuleipää. Ylpeänä.

Keittiössämme käytännön pilat nostavat silloin tällöin päätään. Piakkoin tämän tapauksen jälkeen pizzauunimme viereen ilmestyi kolme paperia, joissa oli tupakka-askeista lainattu varoituslogo ja teksti: ”Liiallinen limppuleipä saattaa vahingoittaa vakavasti sinua ja lähimmäisiäsi”. Teksti oli varmuuden vuoksi vielä suomeksi, ruotsiksi ja ranskaksi.

Luovutan siis tämän ”limppuleivän” reseptin käyttöösi omalla vastuulla. Leipä on herkullista ja sitä saa syödä paljon. Mutta omalla vastuulla.

Kärsivällisyyttä sinulta hieman vaaditaan, sillä leipä on parhaimmillaan vasta muutaman vuorokauden kuluttua.

Saaristolaisleipä

AINEKSET
– 1 l piimää
– 75 g hiivaa
– 3 dl siirappia
– 3 dl kaljamaltaita
– 3 dl vehnäleseitä
– 3 dl ruisjauhoja
– 1 rkl suolaa
– 12 dl vehnäjauhoja
Voiteluun siirappivettä siten, että siirappia on määrästä 1/3.

VALMISTUS
Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva. Kun hiiva on täysin liuennut, sekoita nesteeseen muut ainekset. Ole tarkka, että kaikki jauhot sekottuvat hyvin. Nostata taikinaa pari tuntia.
Taikinaa tulee n. neljä litraa ja se kannattaa paistaa ainakin kahdessa voidellussa vuoassa – mielellään mahdollisimman saman kokoisessa. Taikinaa ei vaivata, vaan se vain kaavitaan astioihin. Paista leipiä uunin alaosassa 175 asteessa noin kaksi tuntia. Hieman paistamisen puolivälin jälkeen voit valella leipiä siirappivedellä.

Kumoa leivät vuoista esim. ritilälle jäähtymään ja laita pariksi päiväksi jääkaappiin. Aivan uunituoreena leipä ei ole parhaimmillaan.

Tarjoa voin kera sellaisenaan tai vaikka kala-alkupalojen alustana, kuten viereisessä kuvassa.

 

Punajuuripaistos

Tämän perjantain resepti sopii mitä parhaimmin jouluun. Se on erittäin helppo valmistaa ja itse valmistelu on erittäin nopeasti muiden joulukiireiden lomassa suoritettu. Uunissa paistoksen täytyy olla määrästä riippuen 2 – 3 tuntia, joten se täytyy huomioida valmisteluajassa. Sopii loistavasti esim. kalan lisukkeeksi tai sellaisenaan kasvisruokana!

Ainekset
Tässä resepti on mitoitettu neljälle, mutta mikäli joulupöytään istuu useampi herkuttelija, niin kasvata määriä vastaavasti.

– tuoreita punajuuria n. 500 grammaa
– puolikas purjo tai tavallinen sipuli
– rakuunaa
– suolaa
– ruokakermaa

Valmistus
Leikkaa punajuuri mandoliinilla tai veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Tee myös purjosta ohuita suikaleita. Sekoita suikaleet uunivuoassa, lisää joukkoon rakuunaa ja suolaa mausteeksi. Kaada päälle ruokakermaa siten, että suikaleet melkein peittyvät. Laita vuoka 150-asteiseen uuniin. Kypsennysaika riippuu tehtävästä määrästä, mutta ainakin kaksi tuntia siihen on syytä varata. Kun pinta on kauniin kellanruskea, peitä vuoka foliolla, ettei pinta pala.

Muista kokeilla punajuuren kypsyyttä, jotta se varmasti on valmista. Melkein voi sanoa, että mitä kauemmin jaksaa paistosta pitää uunissa, sitä parempaa siitä tulee!

Perjantaikokki