Aihearkisto: keitto

Kalakukkokeitto – Kohtaamisia

Posted on by

Elämän suola on erilaiset persoonat. Tutustuin vajaa vuosi sitten varsinaiseen persoonaan, erääseen turkulaiseen kuvataiteilijaan. Silloin tällöin käy vain niin, että kaksi tuntematonta ja varsin erilaista ihmistä löytävät yhteisen huumorin muutamassa sekunnissa. Näin kävi minulle ja taiteilijalle.

Tämä taiteilija pursuaa ideoita ja intoa. Tall Ships’ Racen aikana bongasin hänet ihmisvilinästä päällystettynä omaa näyttelyä promoavilla postikorteilla. Varsin taiteellinen näky. Joskus luovuus on tosin lomalla ja into päiväunilla. Keskiviikkona oli taiteilijalla sellainen päivä. Päätin viedä hänet lounaalle piristääkseni palaveriamme. Kulkumme kävi vasta-avattuun ”Smör” –ravintolaan. Söin kalakeittoa. Keitto oli hyvää, näin ohimennen sanottuna. Tosin tilaan tuodut taulut meinasivat viedä taiteilijalta ruokahalun. Ehkä, koska eivät olleet omia.

Ruokaa saatuaan alkoi taiteilijankin luovuus taas kukkia ja kehitimme innolla ideaa taidesuunnistuksesta Turun kulttuuripääkaupunkivuotta varten. No, aika näyttää miten idea kehittyy. Potentiaalia siinä kyllä on. Kuulette siitä joskus myöhemmin perjantaireseptissä.

Lounaan aikana, toisen viinilasillisen jälkeen, alkoi taiteilija puhua ruuasta ja vannotti minua kokeilemaan erästä reseptiään. Lupasin näin tehdä. Juttu polveili, poikkesi Italiassa ja kääntyi kulttuurin kautta perjantaireseptiin. Kävi ilmi, että taiteilijakin on innokas lukijani. Hän vaati minua kutsumaan kaikki perjantaireseptiläiset tutustumaan uuteen näyttelyynsä Turun linnaan. Hän tarjoaa! Kun kerroin, että aivan kaikki eivät taida mahtua, sillä viikkolukijoita on jo yli 22 000, meinasi taiteilijalta tippua leuka lautaselle. Pienen nikottelun jälkeen päätti hän hieman rajata kutsuttavien määrää. (Kaikki ne, joille perjantairesepti tulee sähköpostiin, saavat itsellensä kutsun tänään perjantaina.)

Lounas venähti kaksituntiseksi. Töitä olisi ollut, mutta keskustelu oli hedelmällistä. Poistuessamme taiteilija kiitti ruoasta, kehui sitä ja vaati samassa lauseessa omistajia vaihtamaan taulut.

Persoonat. Ne tekevät elämästä mielenkiintoisen.

Kalakukkokeitto

Vaimon suvun juuret yltävät kauas Keski-Suomeen, josta johtuen silloin tällöin meidänkin ruokapöytään saadaan aitoa Hanna Partasen kalakukkoa. Myönnän, että minulla ei ole käsitystä siitä, tarjotaanko kukkoa koskaan näin, mutta ummikolle sallittakoon kaikenlaiset kokeilut. Perinteet ovat tärkeitä, mutta maku ratkaisee. Eikö?

Tilaa itsellesi resepti sähköpostiisi tuolta oikean puolen linkeistä, niin saat reseptin helposti tulostettavassa muodossa itsellesi.

AINEKSET
– 4 paksua siivua kalakukosta
– 400 g lohta
– ½ lanttu
– 4 porkkanaa
– 8 kpl uutta perunaa
– 1,5 l kalalientä (tai 1,5 l vettä ja 3 rkl kalafondia)
– 6 kokonaista mustapippuria
– merisuolaa

VALMISTUS Valmista ensiksi keitto. Pilko juurekset suupalan kokoisiksi paloiksi. Keitä kalaliemessä kypsiksi. Mausta liemi suolalla ja mustapippureilla. Lisää aivan lopuksi suupalan kokoisina paloina lohi. Kalan ei tarvitse kiehua keitossa, sillä se ylikypsyy helposti.

Laita lautasen pohjalle paksuhko siivu kalakukkoa. Nostele päälle muutama kauhallinen kalakeittoa. Anna maustua hetki ja tarjoa kuumana.

Persoonallista viikonloppua

Perjantaikokki

Gazpacho – Keskikesän aatoksia

Posted on by

Nyt pitäisi olla sesonkiravintoloitsijan joulu. Ihmisiä tupa pullollaan ja kaikilla iloinen mieli – eikös juu? Sen sijaan torstai-illalla oli orkesterissamme enemmän soittajia kuin terassilla asiakkaita. Tuuli huitelee tätä kirjoittaessa myrskylukemilla ja sade vihmoo ikkunaan. Kuka tämän tilasi? Onneksi sentään katos ja lämmitys pelastavat sen mitä pelastettavissa on.

Sesonkiyrittäjät ovat säiden armoilla – kuten maanviljelijät ikään. Erotuksena tosin on se, että satokorvauksia emme saa, vaikka myrsky lakoaa potentiaaliset asiakkaat kotisohville.

Olisi helppo kasata tummat pilvet myös omaan tunnelmaan. Taistelen kuitenkin vastaan viimeiseen saakka, vaikka pitkän, kylmän talven kannalta arvokkaita euroja poikineen valuu sadeveden myötä viemäriin.

Onneksi tunnelmaa paransi valoisaan tulevaisuuteen katsova Tall Ships’ Race -palaverimme tänään. Luvassa on Turun historian suurin tapahtuma – ja ravintolamme on paraatipaikalla. Meillä on vallan upea tilaisuus viihdyttää tuhansia turkulaisia ja heidän vieraitaan. Hiomme koneistomme kuntoon, jotta mahdollisimman moni vieras haluaa tulla toistekin Turkuun.

Kuulin kerran erään pitkäaikaisen ravintolayrittäjän haastattelusta, jossa häneltä kysyttiin mitä hän on vuosikymmenien yrittäjäuran aikana oppinut. Vastaus oli lyhyt: ”Olen oppinut yhden asian. Säästä on turha valittaa.”

Näillä eväillä eteenpäin!

Kesäinen gazpacho

Kylmä tomaattikeitto piristää helteellä kuin heinäkuinen myrsky.

AINEKSET
– 2 paprikaa
– n. 10 tomaattia
– 2 kurkkua
– 1 sipuli
– 1-2 valkosipulinkynttä
– 1 rkl öljyä
– 1 sitruunan mehu
– muutama tippa tabascoa
– 3-4 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

PINNALLE
– nippu lehtipersiljaa
– 4 siivua paahtoleipää pieninä kuutioina
– tilkka oliiviöljyä

VALMISTUS
Paahda paprikoita grillissä, kunnes kuori mustuu ja kupruilee. Pistä paprikat hetkeksi muovirasiaan jääkaappiin ja kuori ne. Kalttaa tomaatit kastamalla ne kiehuvaan veteen. Poista kuoret ja siemenet. Kuori myös kurkut ja poista siemenet lusikalla kaapien. Kuullota hienonnetut sipulit öljyssä ja jäähdytä. Pane kaikki ainekset tehosekoittimeen ja soseuta. Anna keiton jäähtyä.

Paahda leipäkuutioita oliiviöljyssä hetki. Pilko lehtipersilja. Tarjoa keitto kylmänä, lisää pinnalle leipäkuutiot, tilkka oliiviöljyä ja pilkottu lehtipersilja.

Vaihtelevaa viikonloppua – säistä välittämättä

Perjantaikokki

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini – Lapsityövoimaa lamatalkoissa

Posted on by

Nyt on lama, eikös juu. Ja nyt täytyy säästää, sehän on selvä. Mutta säästetäänkö aina oikeista kohteista?

Kirjoitin 3.4.2009 kouluruoasta. Silloin huolestuin lähinnä kotien katoavasta ruokailukulttuurista, mutta viime aikojen uutiset saavat kyllä perjantaikokin varsin huolestuneeksi myös koulujen ruokakulttuurista.

Turussa, tuossa sivistyksen kehdossamme, ruvetaan julkisen puolen kululeikkauksiin oikein urakalla. Luonnollisesti kohteena ovat he, jotka eivät yleisönosastoihin kirjoittele, eli lapset. Ennen ruoka tehtiin lapsille 61 sentillä per päivä. Varsin ruhtinaallista määrärahaa on nyt tarkoitus leikata, koska rahaa ei riitä enää tuotakaan vertaa.

Turun kaupungin sivuilla (http://www.tkukoulu.fi/ruokailu/ ) julistetaan juhlavasti, että: ”Kouluruokailu sisältyy Turussa olennaisesti koulun kasvatukseen ja opetukseen. Tavoitteena on tarjota terveellistä ja ravitsevaa ”kotiruokaa”, jossa otetaan huomioon suomalainen ruokakulttuuri ja kansainvälistyminen. Ruokailun kasvatuksellisena tavoitteena on luoda hyvistä ruokailutottumuksista ja käytöstavoista elinikäisiä.”

Kiitän tekstin kirjoittajaa ymmärtämyksestä laittaa kotiruoka-sana lainausmerkkeihin. Kotiruoka lienee kaukana jättikeittiöiden hehtopadoista. Se mikä tässä julistuksessa pelottaa, on, että kaupunki pyrkii luomaan tarjoamastaan tottumuksesta lapsille elinikäisen tavan. Väittämä ja lupaus on kova, mutta toivottavasti mahdoton saavuttaa.

Edeltäjämme ovat kasvattaneet tähän maahan mikrosukupolven. Nyt on kasvamassa pikaruokasukupolvi. Ellei nyt tehdä reilua korjausliikettä, niin kuka enää kymmenen vuoden päästä edes muistaa, mitä ruoka oli ja missä tai miten se valmistettiin? Suomalaisesta ruoasta tai perinteisistä ruokailutavoista puhumattakaan.

Lamalla on puhdistava vaikutus, sillä silloin turhat resurssit koordinoidaan uusiksi ja nousu lähtee entistä terveempänä käyntiin. Väitän, että kouluruoka on kohde, jossa turhia resursseja ei ole ollut, eikä siksi siitä leikkaaminen johda kuin entistä sairaampaan sukupolveen. Sukupolveen, joka ei tiedä, että ruoka ja nautinto voivat tarkoittaa samaa asiaa. Tulevalle sukupolvelle ruoka tarkoittanee energiaa. Ilo ruokanautinnosta hävisi, kun lapsityövoimaa käytettiin isojen ihmisten aiheuttaman laman kaatotalkoissa.

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini

Tähän ruokaan teimme itse parsakeiton ja terriinin ostimme valmiina. Jos haluat tehdä terriinin itse, niin ohjeen samankaltaiseen löydät täältä. Voit hyvin tarjota keiton myös kylmäsavulohen tai savulohen kera. Näin kun teet, niin ruokailu tarkoittaa samaa kuin nauttiminen. Sen takaan.

AINEKSET
– 10 kpl valkoisia parsoja
– 1 salottisipuli
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 varsisellerin varsi
– 1 purjon valkoinen osa
– 2 dl kermaa
– 2 dl täysmaitoa
– 2 dl parsan keitinvettä
– suolaa
– voita paistamiseen

VALMISTUS

Kuori parsat ja katkaise tyviosasta noin kolmasosa pois. Keitä noin viisi minuuttia. Säästä keitinvesi. Kuori sipulit, varsiselleri ja purjo. Pilko ainekset pieniksi. Kuullota voissa kaikki edellä mainitut ainekset. Lisää lientä 2 dl ja mausteet ja keitä noin 1/3 osa kasaan. Lisää lopuksi kerma sekä maito ja anna kiehahtaa. Soseuta keitto tehosekoittimessa sileäksi. Tarjoa kalaterriinin kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki