Gazpacho – Keskikesän aatoksia

Nyt pitäisi olla sesonkiravintoloitsijan joulu. Ihmisiä tupa pullollaan ja kaikilla iloinen mieli – eikös juu? Sen sijaan torstai-illalla oli orkesterissamme enemmän soittajia kuin terassilla asiakkaita. Tuuli huitelee tätä kirjoittaessa myrskylukemilla ja sade vihmoo ikkunaan. Kuka tämän tilasi? Onneksi sentään katos ja lämmitys pelastavat sen mitä pelastettavissa on.

Sesonkiyrittäjät ovat säiden armoilla – kuten maanviljelijät ikään. Erotuksena tosin on se, että satokorvauksia emme saa, vaikka myrsky lakoaa potentiaaliset asiakkaat kotisohville.

Olisi helppo kasata tummat pilvet myös omaan tunnelmaan. Taistelen kuitenkin vastaan viimeiseen saakka, vaikka pitkän, kylmän talven kannalta arvokkaita euroja poikineen valuu sadeveden myötä viemäriin.

Onneksi tunnelmaa paransi valoisaan tulevaisuuteen katsova Tall Ships’ Race -palaverimme tänään. Luvassa on Turun historian suurin tapahtuma – ja ravintolamme on paraatipaikalla. Meillä on vallan upea tilaisuus viihdyttää tuhansia turkulaisia ja heidän vieraitaan. Hiomme koneistomme kuntoon, jotta mahdollisimman moni vieras haluaa tulla toistekin Turkuun.

Kuulin kerran erään pitkäaikaisen ravintolayrittäjän haastattelusta, jossa häneltä kysyttiin mitä hän on vuosikymmenien yrittäjäuran aikana oppinut. Vastaus oli lyhyt: ”Olen oppinut yhden asian. Säästä on turha valittaa.”

Näillä eväillä eteenpäin!

Kesäinen gazpacho

Kylmä tomaattikeitto piristää helteellä kuin heinäkuinen myrsky.

AINEKSET

– 2 paprikaa
– n. 10 tomaattia
– 2 kurkkua
– 1 sipuli
– 1-2 valkosipulinkynttä
– 1 rkl öljyä
– 1 sitruunan mehu
– muutama tippa tabascoa
– 3-4 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

PINNALLE
– nippu lehtipersiljaa
– 4 siivua paahtoleipää pieninä kuutioina
– tilkka oliiviöljyä

VALMISTUS

Paahda paprikoita grillissä, kunnes kuori mustuu ja kupruilee. Pistä paprikat hetkeksi muovirasiaan jääkaappiin ja kuori ne. Kalttaa tomaatit kastamalla ne kiehuvaan veteen. Poista kuoret ja siemenet. Kuori myös kurkut ja poista siemenet lusikalla kaapien. Kuullota hienonnetut sipulit öljyssä ja jäähdytä. Pane kaikki ainekset tehosekoittimeen ja soseuta. Anna keiton jäähtyä.

Paahda leipäkuutioita oliiviöljyssä hetki. Pilko lehtipersilja. Tarjoa keitto kylmänä, lisää pinnalle leipäkuutiot, tilkka oliiviöljyä ja pilkottu lehtipersilja.

Vaihtelevaa viikonloppua – säistä välittämättä

Perjantaikokki

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini – Lapsityövoimaa lamatalkoissa

Nyt on lama, eikös juu. Ja nyt täytyy säästää, sehän on selvä. Mutta säästetäänkö aina oikeista kohteista?

Kirjoitin 3.4.2009 kouluruoasta. Silloin huolestuin lähinnä kotien katoavasta ruokailukulttuurista, mutta viime aikojen uutiset saavat kyllä perjantaikokin varsin huolestuneeksi myös koulujen ruokakulttuurista.

Turussa, tuossa sivistyksen kehdossamme, ruvetaan julkisen puolen kululeikkauksiin oikein urakalla. Luonnollisesti kohteena ovat he, jotka eivät yleisönosastoihin kirjoittele, eli lapset. Ennen ruoka tehtiin lapsille 61 sentillä per päivä. Varsin ruhtinaallista määrärahaa on nyt tarkoitus leikata, koska rahaa ei riitä enää tuotakaan vertaa.

Turun kaupungin sivuilla (http://www.tkukoulu.fi/ruokailu/ ) julistetaan juhlavasti, että: ”Kouluruokailu sisältyy Turussa olennaisesti koulun kasvatukseen ja opetukseen. Tavoitteena on tarjota terveellistä ja ravitsevaa ”kotiruokaa”, jossa otetaan huomioon suomalainen ruokakulttuuri ja kansainvälistyminen. Ruokailun kasvatuksellisena tavoitteena on luoda hyvistä ruokailutottumuksista ja käytöstavoista elinikäisiä.”

Kiitän tekstin kirjoittajaa ymmärtämyksestä laittaa kotiruoka-sana lainausmerkkeihin. Kotiruoka lienee kaukana jättikeittiöiden hehtopadoista. Se mikä tässä julistuksessa pelottaa, on, että kaupunki pyrkii luomaan tarjoamastaan tottumuksesta lapsille elinikäisen tavan. Väittämä ja lupaus on kova, mutta toivottavasti mahdoton saavuttaa.

Edeltäjämme ovat kasvattaneet tähän maahan mikrosukupolven. Nyt on kasvamassa pikaruokasukupolvi. Ellei nyt tehdä reilua korjausliikettä, niin kuka enää kymmenen vuoden päästä edes muistaa, mitä ruoka oli ja missä tai miten se valmistettiin? Suomalaisesta ruoasta tai perinteisistä ruokailutavoista puhumattakaan.

Lamalla on puhdistava vaikutus, sillä silloin turhat resurssit koordinoidaan uusiksi ja nousu lähtee entistä terveempänä käyntiin. Väitän, että kouluruoka on kohde, jossa turhia resursseja ei ole ollut, eikä siksi siitä leikkaaminen johda kuin entistä sairaampaan sukupolveen. Sukupolveen, joka ei tiedä, että ruoka ja nautinto voivat tarkoittaa samaa asiaa. Tulevalle sukupolvelle ruoka tarkoittanee energiaa. Ilo ruokanautinnosta hävisi, kun lapsityövoimaa käytettiin isojen ihmisten aiheuttaman laman kaatotalkoissa.

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini

Tähän ruokaan teimme itse parsakeiton ja terriinin ostimme valmiina. Jos haluat tehdä terriinin itse, niin ohjeen samankaltaiseen löydät täältä. Voit hyvin tarjota keiton myös kylmäsavulohen tai savulohen kera. Näin kun teet, niin ruokailu tarkoittaa samaa kuin nauttiminen. Sen takaan.

AINEKSET
– 10 kpl valkoisia parsoja
– 1 salottisipuli
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 varsisellerin varsi
– 1 purjon valkoinen osa
– 2 dl kermaa
– 2 dl täysmaitoa
– 2 dl parsan keitinvettä
– suolaa
– voita paistamiseen

VALMISTUS

Kuori parsat ja katkaise tyviosasta noin kolmasosa pois. Keitä noin viisi minuuttia. Säästä keitinvesi. Kuori sipulit, varsiselleri ja purjo. Pilko ainekset pieniksi. Kuullota voissa kaikki edellä mainitut ainekset. Lisää lientä 2 dl ja mausteet ja keitä noin 1/3 osa kasaan. Lisää lopuksi kerma sekä maito ja anna kiehahtaa. Soseuta keitto tehosekoittimessa sileäksi. Tarjoa kalaterriinin kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Kirkas madekeitto – Uutta kesää tekemässä

On käsillä yrityksemme vuoden tärkein ja haastavin aika. Rekrytointi.

Yksi suurimmista haasteista on oikean henkilökunnan löytäminen, kouluttaminen ja innostaminen joka kevät. Ympärivuotisia meitä on Aurajokirannassa neljä. Kesällä kuutisenkymmentä. Tavallaan kadehdin ympärivuotisia kohteita, jotka voivat rakentaa toimintaansa jatkuvuudelle. Mutta toisaalta näen aina upean mahdollisuuden, kun kerran vuodessa työpaikan henki ja meininki luodaan uudelleen tyhjästä. Homman parantaminen on simppeliä – kirjataan aiemman kesän virheet ylös ja jätetään ne tänä kesänä tekemättä. Eikös se jotenkin näin mene?

Olen vuosien saatossa lukenut tuhansia työhakemuksia ja haastatellut satoja ihmisiä, mutta silti se on aina yhtä innostavaa ja haastavaa. Marssiikohan seuraavaksi ovesta sisään juuri se, jota olemme etsimässä vai kenties kesän pakollinen floppi?

Työhaastattelu jännittää useimpia kandidaatteja, mutta joskus myös haastattelijoita. Meillä haastattelijoina on myös muita ravintoloidemme esimiehiä, vaikka rekrytointi ei suoraan heidän toimenkuvaan kuuluisikaan. Tällä mallilla esimiehet kokevat itse valitsevansa työkaverinsa ja alaisensa, niin kuin he käytännössä tekevätkin. Näin en myöskään ole valinnoissa täysin oman subjektiivisen mielipiteeni varassa. Suurin osa ensikertalaisista haastattelijoista toteaa, että ensimmäinen haastattelu jännitti – kuin olisi itse ollut hakemassa töitä. Maagisessa puolituntisessa on kaikilla paljon pelissä.

Tuhansista hakemuksista vain muutamat ovat jääneet mieleen. Unohtumattomat hakemukset ovat useimmiten johtaneet johonkin hyvään.

Muistan hakemuksen vuosien takaa. Kuvassa oli kokkitakissaan hymyilevä nuorimies – vispilät ristissä rintakehän edessä – kuin miekat konsanaan. Otin haastatteluun ja kuvittelin haastattelevani kokkia. Palkkasin hakijan, vaikka sainkin selville vasta haastattelun lopuksi, että ei hän kokki ole. Hän oli huvikseen napannut kuvan itsestään kokkitakissa ja laittanut sen hakemukseen. Nyttemmin sama herra johtaa Herrankukkaron operatiivista toimintaa. Ja tekee myös hyvää ruokaa.

Toinen mieleen jäänyt hakemus tuli parikymppiseltä pojalta, joka hakemukseen liitetyssä kuvassa seisoi lyhythihaisessa paidassa jossain palmun alla. Epätyypillinen kuva hakemukseen, sillä usein nuoret näppäävät itse itsestään ”käsi ojossa – huulet töröllä” –tekniikalla kuvan, jonka yhdistää pikemminkin senssi-ilmoitukseen kuin työhakemukseen. Suoritimme hakijan haastattelun puhelimitse, koska hän piti majaansa Kajaanissa. Palkkasimme hänet tapaamatta, sillä into ja tekemisen meininki tuli selville puhelinlinjojakin pitkin. Nyt sama nuorimies haastattelee meillä tälläkin hetkellä itselleen alaisia s/s Ukkopekan ja Vaakahuoneen ravintolapäällikkönä – onneksemme edelleen samalla innolla ja tekemisen meiningillä.

Mieleen on jäänyt myös eräs, varsin sympaattinen hakemus, joka ei kuitenkaan johtanut työsuhteeseen.

Vuosia sitten sain kirjeen kaukaa pohjoisesta, 16-kesäiseltä tytöltä, joka halusi etelään kesätöihin. Kuvaa hakija ei ollut liittänyt, sillä ”koulussa ei ollut skarrenia.” Sen sijaan hän kuvaili ulkonäkönsä näin: ”olen lyhyenläntä, tummatukkainen, enkä ruukaa meikata.”

Hakemuksensa lopuksi tyttö halusi tiivistää sanomansa.

Jos ihan vain kolmella sanalla kertoisin itsestäni, niin sanoisin, että: ”olen ihan vain tällainen tavallinen tyttö pohjoisesta.”

Aika hellyttävät kolme sanaa.

Kirkas madekeitto

On madeaika – ja se kannattaa käyttää hyväksi!

AINEKSET
– 800 g made
– 4 porkkanaa
– 5 perunaa
– ¼ juuriselleriä
– ½ purjo
– 2,5 litraa vettä
– 3 rkl kalafondia
– 10 mustapippuria
– 4 laakerinlehteä
– merisuolaa
– tilliä

VALMISTUS
Fileoi made tai osta valmiiksi fileoituna. Käytä ruoto liemen maustamiseen ja laita fileoidut lihat vasta juuri ennen tarjoilua keittoon. Olen vahvasti ruodottomien ruokien puolesta. Katso ohje tarvittaessa täältä.

Kuori ja pilko porkkanat, perunat ja selleri. Pilko purjo ja muut kasvikset ohuiksi paloiksi. Lämmitä vesi kiehuvaksi ja lisää fondi, mausteet ja kasvikset sekä kalan ruoto. Keitä kasvikset kypsiksi ja kuori pinnalle mahdollisesti nouseva vaahto pois muutaman kerran. Poista kalan ruoto.

Keitä mateen maksa erikseen suolalla, laakerinlehdillä ja pippurilla maustetussa vedessä. Jäähdytä ja pilko pieniksi paloiksi.

Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kalat ja maksa sekä kourallinen pilkottua tilliä. Tarjoa ruisleivän ja voin kera.

Kevättä kohti

Perjantaikokki

Periamerikkalainen Chili Soup – Kuormalavoja kaapissa

Naapurimme aloitti talonlaajennusprojektin vajaa kaksi vuotta sitten. Entiselle takapihalle ilmestyi ammottava monttu, josta tulisi uuden osan kellari. Näin päättelimme. Sitten seuraavaksi, eräänä kauniina kesäpäivänä, keskelle etupihaa ilmestyi kuormalava, jossa oli uudisrakennuksen ulko-ovet. Kun näin ulko-ovet, ajattelin, että naapurilla on vauhti päällä. Talohan saadaan valmiiksi pikapikaa, kun ovetkin tulivat jo.

Ovitoimittaja jätti painavan kuormalavan keskelle pihaa. Siten harmillisesti, että perheen toinen auto jouduttiin ajamaan parkkiin hullunkurisesti ojan päälle. Vasemman puolen renkaat olivat pihanurmikolla, auton ali kulki oja ja oikean puolen renkaat olivat kadulla. Seurasimme parkkeerausmanöveerejä aina mielenkiinnolla, sillä pienikin virheliike johtaisi auton kellahtamiseen ojaan.

Kesä meni, lehdetkin tippuivat. Satoi lunta ja monttu takapihalla oli edelleen auki. Etupihan ulko-ovet odottivat kuormalavalla muoviin käärittyinä.

Tuli uusi kesä. Monttu sai seurakseen seinät ja katon. Totesimme, että projekti etenee. Mutta edelleen etupihan kuormalava ulko-ovineen keräsi huomiomme. Mahtoi naapuri saada ovet hyvällä tarjouksella, koska tilasi ne yli vuoden etukäteen.

Vihdoin syksyllä alkoi laajennus näyttää talolta. Katto sai tiilet ja ovetkin pääsivät paikalleen. Tyhjä kuormalava jäi kuitenkin paikalleen. Yli vuoden olimme seuranneet, kuinka naapuri parkkeerasi autonsa ojan päälle. Ajattelimme jo, että naapuri hankkiutuu pikapikaa eroon pihan tukkivasta kuormalavasta, jotta autot mahtuisivat taas pihaan.

Toisin kävi. Auto ajettiin edelleen ojan päälle. Kuormalava keräsi kaverikseen muitakin hylkytavaroita. Kasasta tuli osa pihaa. Kukaan ei enää kyseenalaistanut sen olemassaoloa. Paitsi ihmettelevät naapurit – mutta eihän asia meille kuulunut. Eikä meidän varsinkaan tulisi puuttua asiaan.

Kuormalava haittasi arkielämää. Kun lumi satoi, loi naapuri lumet pihalta, mutta kiersi kuormalavan. Aivan kuin hän ei enää näkisikään sitä. Toinen auto parkkeerattiin edelleen liukkaille ojanpenkereille. Ulkopuolisen tarkkailijan silmiin lumipeitteinen kuormalava keskellä pihaa suorastaan hyppää, mutta naapurille se oli pikemminkin pihan luontainen ominaisuus.

Päädyin pohtimaan naapurin kuormalavaa kohdattuani omassa elämässäni ongelman, jonka annoin olla omillaan liian pitkään. Ongelmat, ne kuormalavat, keräävät seurakseen toisia. Pian niistä tulee niin isoja pinoja, että pelkkä ajatuskin ryhtyä kantamaan niitä muualle tuntuu raskaalta. On helpompaa luoda vain lumet ympäriltä ja pysäköidä auto jonnekin muualle – sulkea silmänsä todellisuudelta ja totutella elämään ongelman kanssa.

Kun vihdoin roudasin oman kuormalavani kaatopaikalle, tunsin itseni typeräksi kierreltyäni ja kaarreltuani asian ympärillä melkein kaksi vuotta. Olisinpa tarttunut toimeen heti – ajattelin jälkikäteen. Pienistä ongelmista kasvaa valtavia kasoja, jos niille antaa mahdollisuuden.

Naapurin kuormalava odottelee tulevaa kevättä ja kesää tutulla paikallaan. Omani on kadonnut taivaan tuuliin ja pihan tulevaisuus näyttää paremmalta kuin koskaan. Enää ei ole kuormalavat kaapissa.

Periamerikkalainen chili-keitto

Tämä keitto on helppo ja lämmittävä talvipäivän ruoka. Esivalmistele ja laita liedelle ennen hiihtolenkkiä tai pihan lumitöitä. Anna hautua lenkin ja saunan ajan, niin maku vain paranee.

AINEKSET
– 500 g jauhelihaa
– 1 sipuli
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 rkl rypsiljyä
– 2 purkkia tomaattimurskaa
– 1 purkki ruskeita papuja
– ½ palko punaista chiliä
– 1 tl sokeria
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Lisäksi tarjolle
– 150 g cheddar-juustoa
– 1 pussi maissilastuja

VALMISTUS
Pilko sipulit ja paista niitä hetki öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Kun jauheliha on kypsää, lisää tomaattimurska, pavut, mausteet ja chili. Ole varovainen chilin kanssa, sillä tarkkaa määrää on mahdoton antaa. Lisää aina vähän chiliä ja maistele.

Anna hautua hellalla miedolla lämmöllä parisen tuntia. Tarjoa raastetun cheddarin ja maissilastujen kera.

Maistuvan talvista viikonloppua.

Perjantaikokki

Hauki-kylmäsavulohikeitto – Elämäni paras työpäivä

Olin kerran laskettelureissulla, jossa eräs ystäväni julisti kovaan ääneen lähes kaiken olevan elämänsä parasta. Oli elämän paras lasku, elämän paras ravintolaillallinen ja illan päättyessä oli juuri koettu päivä aina se elämän paras. Vaikka kyseessä olikin helposti innostuva ja pitkälti tunnepohjalta toimiva diplomi-insinöörismies, tiesimme hänen vetävän tahallaan hieman yli. Eihän kaikki aina voi olla elämän parasta.

Mutta toisaalta, jos tämä päivä oli eilistä parempi ja edellispäiväkin jäi eiliselle, niin silloinhan elämän paras –ennätys menee rikki joka päivä. Eikö?

Nautin työstäni – melkein voisi sanoa, että joka päivä vain entistä enemmän. Eikä se tarkoita sitä, että lähtötilanne olisi ollut jotenkin erityisen epämiellyttävä. Mutta eilen oli kyllä yksi elämän parhaista työpäivistä. Olo oli kuin eduskunnan vahtimestarilla, kun Arkadianmäen täyttää jäykistelevien maratonpuhujien sijaan suoraan asiaan menevät pikkukansalaiset.

Herrankukkarossa vietettiin nimittäin historian ensimmäistä perhepäivää. Kylä täyttyi bisnesväen sijaan ansaittua talvilomaansa viettävistä perheistä. Vieraita oli parivuotiaasta eläkeikäisiin, eli ikähaitari oli laaja. Taisi olla elämäni paras työpäivä.

Lasten vaikutus meihin kaavoihin kangistuneisiin aikuisiin on uskomaton. Toki vieraidemme joukossa oli niitäkin, jotka ovat käyneet meillä työn merkeissä, mutta nyt työminät jäivät viimeiselle sillalle tai viimeistään parkkipaikalle. Koko kylä muuttui lasten myötä – myös meidän työntekijöiden silmissä. Kokoustilat olivat yhtäkkiä kiinnostavia piilopaikkoja tai leikkinurkkia. Fläppitaulu sai uuden käyttötarkoituksen, kun sitä käytettiin askarteluun, kerrankin yleisö istui kuin nauliintuneena seuraten videotykkiemme ohjelmistoa ja toiste ei ole sellaista onnistumisen riemua koettu seikkailuradallamme, kun kolmatta elinvuottaan viettävä pikkuseikkailija osui jousipyssyllä napakymppiin.

Usein, kun ryhmän tilauksessa lukee oikein isoin kirjaimin VIP, tietää, että nyt on keskivertoa rennompaa porukkaa tulossa. Tällä kertaa ei tarvittu edes noita kolmea sinänsä turhaa kirjainta. Lapset, jotka tietävät olevansa tärkeitä, eivät tee siitä numeroa. Ja siksi heitä on niin taivaallisen upeaa palvella. Aurinko kruunasi ulkoriemut ja päivä jäi ainakin meidän työntekijöiden mieliin yhtenä parhaimmista.

Ja arvatkaas mikä tässä on parasta? Tänään on taas monella meistä elämän paras työpäivä, kun on vuorossa toinen Perhepäivämme!
Hauki-kylmäsavulohikeitto

Tämä taivaallisen herkullinen keitto syntyi, kun käytin konsulttina 1,5 -vuotiasta poikaani. Hän ei paljoa puhu, mutta nyökkäilee hyväksyvästi lähes kaikelle. Poika istui keittiön työtasolla ja nyökkäili myötäillen ehdotuksilleni. Keitto vaatii hieman aikaa ja vaivaa, mutta on sen arvoista!

Saat uutta ilmettä keittoihisi jo pelkästään sillä, että pilkot ainekset hieman eri tavalla kuin yleensä. Tee pitkiä suikaleita ja pilko porkkana vinosti, niin saat lautaselle japanihenkeä.

AINEKSET

Keitto
– 250 g kylmäsavulohta (voit myös käyttää lämminsavulohta)
– 1 valkosipulinkynsi
– 2 rkl voita
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 l kalalientä (tai 2 rkl kalafondia ja 1 l vettä)
– 1 dl kermaa
– ¼ juuriselleri
– 4 porkkanaa
– 4 perunaa
– ½ purjosipuli
– 3 vartta kevätsipulia tai ruohosipulia
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Haukiquenellit
– 250 g haukea jauhettuna
– 1,5 dl kermaa
– 1 kananmuna
– 50 g kylmäsavulohta
– 5 roseepippuria murskattuna
– merisuolaa ja valkopippuria myllystä

Valmista ensiksi quenellimassa. Jauha hauki yleiskoneessa (ellei jo jauhettu). Sekoita joukkoon murskatut roseepippurit, suola ja valkopippuri ja kananmuna. Anna koneen käydä ja kaada joukkoon kerma ohuena nauhana.

Tee kelmusta A4-kokoinen tasainen levy työtasolle. Lusikoi massaa siihen ohueksi ”makkaraksi”. Leikkaa kylmäsavulohesta ohuita suikaleita ja upota ne pituussuuntaan haukimassaan. Rullaa kelmupötkö varovasti kiinni ja kierrä päät tiukaksi (ikään kuin karkkipaperia rullaisit kiinni). Näin sinun pitäisi saada tasaisen pyöreä kelmussa oleva haukimassamakkara. Laita kelmu kiehuvaan veteen viideksi minuutiksi. Nosta pois reikäkauhalla, anna jäähtyä, avaa paketti ja leikkaa sormen paksuisiksi siivuiksi. HUOM! Voit myös oikaista ja nostella lusikalla haukimassasta pieniä quenellejä suoraan keittoon valmistuksen loppuvaiheessa. Laita tällöin kaikki kylmäsavulohi suoraan keittoon.

Valmista keitto. Pilko perunat, purjo, porkkanat, selleri ja valkosipuli. Laita kattilaan voi ja kuumenna. Paista valkosipulia voissa hetki. Lisää kattilaan purjosipuli, selleri, perunat ja porkkanat. Kuullota kasviksia muutama minuutti ja lisää valkoviini. Anna kiehahtaa. Lisää kalaliemi ja mausta. Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kerma ja haukiquenellit sekä kylmäsavulohi. Lisää nestettä tarvittaessa (kalalientä). Anna tekeytyä muutama minuutti ja tarjoa pinnalle ripotellun kevätsipulin kera.

Aurinkoista, elämän parasta viikonloppua toivoen

Perjantaikokki

Rapukeitto ja grissinit – Ikäistään parempia?

Toteutimme kuukausi sitten asiakastyytyväisyyskyselyn viime kesänä Höyrylaiva s/s Ukkopekalla vierailleiden keskuudessa. Saimme yli 300 vastausta. Minua on opetettu ja olen saanut oppia, että asiakaspalvelijan täytyy olla terveellä tavalla itserakas. Täytyy rakastaa sitä, että saa työllään miellyttää toisia. Sama pätee palautteisiin. Palautteista täytyy olla itserakkaan innostunut.

– Onkohan meitä kehuttu?
– Pärjäsimmeköhän hyvin?
– Onnistuimmeko miellyttämään asiakkaitamme?

Toisaalta palautetta janoavan tulee olla myös taipuvainen itsetutkiskeluun.

– Mitä olisin voinut tehdä paremmin?

Reklamaatiot tulee ottaa kehitysideoina. Usein se negatiivisin palaute sisältää avaimen parhaimpaan uudistukseen! Näin on käynyt jo monesti ja siksi luemmekin heikoimpien arvosanojen laput erittäin suurella mielenkiinnolla.

Kesällä jo tiesin, että meitä oli onnistanut henkilökunnan valinnassa. Syksyn tyytyväisyyskysely vahvisti mututuntumani. Eräs palaute jäi kuitenkin mieleeni. Se oli kohdassa ”kehitysehdotuksia”.

Siinä luki: ”Henkilökuntanne oli kovin nuorta.”

Pysähdyin tämän kehitysehdotuksen kohdalla hämilläni. ”Henkilökuntanne oli kovin nuorta.” Totta, tämä on todistettavissa numeerisesti – suurin osa oli 20 ja 25 ikävuoden väliltä. Mutta oliko kyseessä nyt kehitysehdotus, vastaajan mielestä syy palvelun epäonnistumiseen hänen kohdallaan vai jokin muu mielipide? Jäin kahden vaiheille lauseen arvolatauksen kanssa ja pohdimmekin asiaa yhdessä – nuoren henkilökuntamme kera. Mietimme, miten suhtautuisimme, jos kehitysehdotuksessa olisi lukenut:

”Henkilökuntanne oli kovin keski-ikäistä” tai ”henkilökuntanne iät vaihtelivat nuoresta vanhaan” tai vaikka ”henkilökuntanne ikä pyöri siinä kolmenkympin huitteilla.”

Onko ikä tai ikäryhmä todellakin adjektiivi, johon sisältyy tietyt luonteenpiirteet ja arvolataukset. Voiko ikäryhmän edustajat niputtaa samaan kasaan ja lätkäistä leiman päälle: ”nuoret eivät osaa palvella” tai ”nuoret palvelevat aina hyvin”. Vastaajan mielestä näin voi varmaankin tehdä, mutta edelleen meille jäi epäselväksi arvolatauksen etumerkki. Plus vai miinus?

Itserakkaina ja asiakkaista tykkäävinä tulkitsimme etumerkin plussaksi ja jatkoimme eteenpäin. Mikäli teimme väärin, niin minulla on hyviä uutisia. Ensi vuonna olemme kaikki jo vuoden verran vähemmän nuoria!

Otin muuten pari viikkoa sitten 83-vuotiaan isosetäni tennishaasteen vastaan. Ja hävisin taas. Johtopäätös: ”yli kahdeksankymppiset ovat lyömättömiä tenniksessä!”

Rapukeitto ja grissinit

Virallinen rapujuhlakausi on jo ohi, mutta kuka kieltää niiden järjestämisen? Paras keitto tulee rapujuhlan jämistä, mutta myös katkarapujen kuoret käyvät hyvin.

AINEKSET

– 1,5 l ravunkuoria (käy myös katkarapujen kuoret)
– 1 keltasipuli
– 1 porkkana
– 1 hyppysellinen cayennepippuria
– 2 tl paprikajauhetta
– 1 rkl tomaattipyreetä
– 2,5 l vettä
– 1 rkl kalafondia
– 1 prk ranskankermaa
– 1 paketti grissineitä (italialaisia leipätikkuja)
– 150 g kylmäsavulohta
– 1 pkt Cantadou-tuorejuustoa
voita paistamiseen
suokaa ja valkopippuria

VALMISTUS

Kuori ja viipaloi sipulit ja porkkanat. Ruskista hieman voita suuressa kattilassa. Lisää mausteet ja tomaattipyre. Sekoita ja paista vielä pari minuuttia. Lisää ravunkuoret ja paista noin kymmenen minuuttia. Sekoita aineksia koko ajan, ettei ruoka pala pohjaan. Kaada päälle vettä ja lisää kalafondi. Anna kiehua 20-30 minuuttia ilman kantta. Siivilöi ja kiehuta kokoon. Vispilöi sekaan ranskankerma ja nokare voita. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Sivele lohisiivulle Cantadou-tuorejuustoa ja kääri lohisiivut grissinien ympärille. Tarjoa keiton kera.

Herkullista viikonloppua kaikille ikäryhmille!

Perjantaikokki

Resepti hukassa?

”Hae blogista” –toiminnolla voit hakea haluamasi reseptit vaikka raaka-aineiden mukaan.

***

Verkkoilmoittautuminen on kätevä tapa tehostaa tapahtumanhallintaa. Tutustu Lyytiin!

Maa-artisokkakeittoa ja silakkasandwich – Pelastakaa kalastajat

Aurajoen rannassa alkoi eilen mielestäni eräs vuoden parhaista karkeloista – silakkamarkkinat. Kuljeskelemalla nyt viikonloppuna Auran rannoilla, tarjoutuu kuluttajalle harvinainen mahdollisuus saada tuottajalle kasvot. Siellä ne kasvot veneissään kauppaavat aivan itse pyytämiään, perkaamiaan ja jalostamiaan kaloja. Satunnainen kuljeskelija voi mennä kysymään vaikka luodon tarkkuudella pyyntipaikkaa tai vinkkejä kalan käsittelyyn – veikkaan, että ilman vastausta ei jää. Kaupantekijäisiksi saatat saada rupattelutuokion maailman toiseksi upeimmalla kielellä – saaristo-suomella. Omaan ostoskassiini tarttui taivaallista marinoitua ahventa. Eikä vähiten siksi, että kalastaja oli nimennyt tuotteensa veneensä mukaan ”Julian kalaksi”. Tyttäreni Julia söi puolet purkista, heti kun sen kotona sain auki.

Kehitys kalataloudessa on markkinoista huolimatta huolestuttava. Veneillä paikalle saapui tänä vuonna enää viisi kalastajaa. Rannat täyttyvät pääasiassa markkinahumua tarjoavista helppoheikeistä, jotka nekin toki ovat monelle tärkeitä ja tekevät kunniallista työtä. Vähissä ovat aidot kalastajat. Vielä1980 luvulla ammattikalastajia merialueilla oli noin 2000, nyt enää reilut 200 kalastajaa.

Saaliit ovat pienentyneet ja kalaa on entistä hankalampi löytää. Olen itse havainnut dramaattisen muutoksen omassa vapaa-ajan kalastuksessani. Vielä kolme vuotta sitten oli helppo kehua saaristomeren kalavarmuutta. Nyt myönnän reilusti, että satunnaisena virvelinheiluttajana olen puolitoista vuotta kiertänyt kaislikoita käytännössä ilman tärppiä.

Kotimaisen kalan osuus suomalaisten kulutuksessa on enää kolmannes kaikesta kalasta. Eikä suunta ole nouseva. Kalastus on tarjonnut tärkeän, usein ainoan, elinkeinon juuri ulkosaaristossa. Kalastuksen kuollessa, päättyy myös muu elämä, kun elantoa ei merestä saa.

Kalaa on, mutta kalastaja ei siihen ehdi

Ei kala merestä ole kadonnut – vielä. Sen viholliset ovat vain ajaneet kalan uusiin kohteisiin. Ja kalastuksesta on tullut kilvanjuoksua. Kumpi ehtii verkoille ensiksi – hylkeet vai kalastaja. Hylkeet viihtyvät saariston ulkolaidoilla ja kannan kasvu on ajanut kalat sisäsaaristoon. Hylkeet ovat seuranneet perässä. Totesin asian omin silmin, kun elokuussa purjehdimme viikon ristiin rastiin sisä- ja välisaaristossa. Näimme neljä hyljettä viiden päivän aikana. Ja vasta kolme vuotta sitten näin elämäni ensimmäisen hylkeen ”livenä”.

Usein mainitaan myös merimetson vaikutus kalakantaan. Merimetso kieltämättä sijaitsee ravintoketjun huipulla – kuten hyljekin. Suomessa pesii noin 25 000 lintua, jotka syövät kalaa päivässä 10 000 kilon edestä. Tämä vastaa 2,5 %:a ammattikalastajien päiväsaaliista. Noin puolet merimetson ravinnosta on särkikalaa, joten aivan selvää syy-yhteyttä kalasaaliiden heikkenemiseen on uskaliasta vetää. Tosin lintupopulaatiot ovat hyvin paikallisia ja vaikutus saattaa yhden kalastajan elämään olla dramaattinenkin. On merimetson todettu käyvän ”kokemassa verkkojakin”.

Ihminen sittenkin pahin kalastajan vihollinen?

Kalan luontaisten vihollisten vaikutus paikallisesti voi olla suuri, mutta tarkasteltaessa koko Itämerta, nousevat muut ympäristötekijät päärooliin. Meren saastuminen ja rehevöityminen on saatava kuriin, jotta kala ja kalastajat voivat saaristossamme elää. Lisäksi me ihmiset vaikutamme enemmän kuin ajattelemmekaan omilla kulutusvalinnoillamme. Ostamalla marketista muovirasiaan pakattua tilapiafileetä, tuet käytännössä monikansallisia logistiikka- ja elintarvikeyrityksiä. Ostamalla kotimaista kalaa, kilisevät eurot ainakin osittain jonkun saaren niemennokkaan – ihan aidon kalastajan kouraan.

Tee siis hyvä työ, käy silakkamarkkinoilla, suosi kotimaista kalaa (kysyntä luo tarjontaa!) ja älä likaa Itämerta.

Ps. pieni kansalaisaktivisti nosti minussa taas päätään. Perustin ”Pelastakaa kalastajat” –adressin. Jos kannat huolta samasta asiasta, ilmaise se antamalla nimesi. Lue lisää klikkaamalla tätä!


Lähteet


Turun Sanomien raportti silakkamarkkinoilta (video)

Merimetso BirdLifen sivuilla

Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen tilastot

Maa-artisokkakeittoa ja silakkasandwich

Hylkeitä muistellessa kaivoin esiin kesän reissumme reseptit ja kuvat. Vielä sieltä löytyi muutama, jota en ole teille esitellyt. Tässä niistä yksi, jonka alkuperäisresepti taisi olla Antti Vahteran kirjasta.

Maa-artisokkakeitto

AINEKSET
– 500 g maa-artisokkia
– 2 dl kermaa
– 25 g voita
– 6 dl kasvislientä (tai 1 rkl kasvisfondia ja 6 dl vettä)
– 2 kpl salottisipuli
– merisuolaa ja valkopippuria

VALMISTUS

Kuori maa-artisokat ja pilko pieneksi, kuten sipulitkin. Freesaa maa-artisokat ja sipulit voissa. Lisää liemi. Keitä kunnes maa-artisokat ovat kypsiä. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kerma ja sekoita vielä uudelleen. Mausta suolalla ja pippurilla.

Silakkasandwich


AINEKSET
– 150 g savusilakoita
– 40 g voita
– puolikkaan sitruunan mehu
– 40 g tuorejuustoa
– kourallinen ruohosipulia
– merisuolaa ja valkopippuria
– 1 dl siirappia
– pala saaristolaisleipää

VALMISTUS
Irrota silakan lihat ruodoista. Soseuta silakat esim. sauvasekoittimella. Lisää pehmeä voi, tuorejuusto sitruunanmehu ja mausteet. Sekoita. Tarkista maku ja lisää lopuksi hienonnettu ruohosipuli.

Leikkaa leivästä viipaleita ja kostuta ne siirappivedellä. Levitä massa kahden viipaleen päälle tasaisesti ja laita massan päälle kaksi leipäviipaletta ja niiden päälle taas silakkamassaa tasaisesti. Laita päälle vielä kaksi viipaletta leipää ja nosta koko komeus kylmään odottamaan leikkausta.

Tarjoa leipä keiton kera.

Vaikutusvaltaista viikonloppua!
Muistakaahan äänestää.

Terveisin

Perjantaikokki