Kuralan kylämäki, Aurajokilaakso ja kampiföri – Ahvenkeitto

Aurajoki on Turun sydän. Mutta se on paljon muutakin kuin syvä, kivillä pengerretty väylä, joka lipuu hiljakseen ravintolalaivojen ohi. Riittää, kun kääntää katseensa hieman yläjuoksun suuntaan, niin avautuu täysin erilainen maailma.

Cruiserilla on rento ajella…

Kolmannen lapsemme laskettuun päivään ei ollut kuin kaksi yötä, joten jätimme viime viikonlopun reissun saaristoon väliin ja pysyimme kotikulmilla. Synnyttämismatka pomppivassa Busterissa ei ollut sitä extremeä, jota seikkailijasielumme nyt janosivat.

Helluntaina pakkasimme lapset polkupyöräkärryyn ja suuntasimme lähimatkalle. Vaimolle ostimme pari vuotta sitten Felt-merkkisen Cruiserin, jolla etenee isommallakin vatsalla. Vaikka hän vielä fillaroikin sutjakkaasti, niin suostuin kuitenkin toimimaan vetojuhtana kärrylle.

Kuralan kylämäki

Kuralan kylämäen hevosia

Kuralan kylämäki sijaitsee aivan Aurajokeen laskevan pienen Jaaninojan varressa. Aurajoesta sen erottaa vain Hämeentie.  Tilalla ylläpidetään vanhaa maatalouskulttuuria. Siellä on tavallisesti lapsille tekemistä ja ihmettelemistä hyvinkin pariksi tunniksi. Yleensä myös tilan kahvila on auki, mutta kuinka ollakaan näin helluntain kunniaksi koko tila oli kiinni. Hevosia ja lampaita lasten iloksi laitumilla kuitenkin oli.

Kylässä hääräili onneksemme tarmokas lypsäjätäti, joka päästi meidät katsomaan lehmien lypsämistä.

Kuralan kylämäen lehmiä

On lapsille varsin avartavaa nähdä, mistä ruoka oikeasti tulee. Maitokaan ei synny purkkeina kaupan hyllylle, vaan sen eteen tehdään paljon työtä. Kuralan kylämäestä saa myös ostaa taatusti tuoretta lähimaitoa! Oma astia vain mukaan ja kaupoille. Myynnissä on myös varmasti onnellisten kanojen munia, hintaan 2€ / rasia.

Kampiförille urheilemaan

Kylämäestä suuntasimme muutaman sadan metrin päähän Aurajoen rantaan, kampiförin lähtösatamaan.

Kampiföri lähestyy tyhjänä itärantaa

Kampiföri on kammetonta isoveljeään sporttisempi versio. Hitaampi se on, mutta kampea pyörittäessä tulee hiki. Matka kuitenkin kannattaa.

Risteily länsirannalta itärannalle vie kolmisen minuuttia, mutta avaa uuden näkymän Aurajoen elämään. Siellä joki polveilee kevään vihreässä uomassaan,hevoset juoksentelevat niityllä, kalat tuikkivat joen tyyneen pintaan ja pyöräilijät sekä kävelijät nauttivat rannan reiteistä. On hankala kuvitella, että muutaman kilometrin päässä täältä joki on urbaanin keskuksen sydän.

Aurajokilaakson vehreyttä

Kampiföri aloitti liikennöinnin melkein tasan viisi vuotta sitten ja se tuli aikoinaan tunnetuksi toimimattomuudestaan – ja hinnastaan. Nyt se toimi, veivaaminen ei ollut erityisen raskasta ja matka taittui muutamassa minuutissa. ”Miksi tähän ei tehty siltaa?” kysyi vaimo keskellä jokea. Pohdin hetken, mutta vastaus on varsin selvä. Kampiföri on paljon hauskempi ja veivatessa tulee pakostakin juteltua kanssamatkustajien kanssa. Se siis yhdistää turkulaiset kuin Nokia suomalaiset.

Poniratsastusta päivän päätteeksi

Päivän kruunannut poniratsastus

Risteilyn jälkeen kasvoi Julian ratsastushinku ylitsepääsemättömäksi. Soitto Kotimäen ponitallille kannatti, sillä saimme varattua puolituntisen Shetlanninponin seurassa. Kahden kiltin tallitytön taluttamana suoritettu maastoratsastusseikkailu kruunasi lähimatkailupäivämme.

Alkuillasta oli kotonamme väsynyttä väkeä. Päivä oli täynnä uusia kokemuksia, vaikka kymmentä kilometriä kauemmaksi emme kotiovelta poistuneet. Rahaakin kului vain  15 euroa ponin palkkaan.

Voi olla, että tämä oli viimeinen lähimatkailupäivämme nelistään, vaikka tätä kirjoittaessa lapsia yöpuulle kiipesikin vielä kaksi. Pian täytyy kuitenkin hankkia isompi polkupyöräkärry…

Sitä odottaen,

 

Perjantaikokki

Ahvenkeitto

Tämän keiton taika on uuden sadon kasviksissa ja juureksissa – niiden herkässä maussa. Älä siis käytä ylivuotisia porkkanoita tai perunoita tähän keittoon.

AINEKSET

– 500 g vaalealihaista kalaa (ahven, hauki jne.)
– 15 uutta perunaa
– 5 uuden sadon porkkanaa
– 3 kevätsipulia
– kourallinen tilliä
– 1,5 l vettä
– 2 rkl kalafondia
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– merisuolaa myllystä
– muutama kokonainen mustapippuri

VALMISTUS

Valmistele kala ruodottomaksi (hauelle video-ohjeen löydät täältä) ja leikkele se suupalan kokoisiksi paloiksi. Huuhtele kasvikset tarvittaessa ja pilko ne. Keitä kasvikset kypsiksi kalaliemessä (vesi, fondi, pippurit ja viini sekä suola tarvittaessa). Kun perunat ja porkkanat ovat kypsiä, lisää kalat. Kalat kypsyvät muutamassa minuutissa. Ripottele pinnalle tilliä ja tarjoa saaristolaisleivän tai ruisleivän ja maidon kera.

Sesonkivinkki: Nokkoskeitto

Muistan elävästi ensimmäisen kohtaamiseni tämän superterveellisen kasvin kanssa. Sinänsä nokkonen on muuten harvinainen kasvi, että se on terveellisempi sisäisesti nautittuna, mutta annas olla ja tipahda nokkospuskaan ilkosillaan, niin ei kovin terveelliseltä tunnu.

Lapsuudenkotini ulkorakennuksen vieressä oli mahtavat nokkospuskat ja silloin tällöin laitoimme paksut nahkahanskat käteen, nappasimme siitä kunnon tukon kouraan ja juoksimme Kuusiston kyläkoulutien varteen pelottelemaan tyttöjä nokkospuskilla.

Kerran juoksentelin pikkupojan kesämuodissa, siis ilkosen alasti, ympäri pihaa ja päätin kokeilla tasapainoaistini kaikkivoipaisuutta taiteillen ajorampin laitaa pitkin ylämäkeen. Jalka lipesi ja komealla voltilla tipahdin nakupellenä keskelle valtavaa nokkospuskaa.

Se sattui, eikä tullut mieleenkään silloin, että joskus vielä söisin noita kammotuksia. Mutta aika kultaa muistot ja muuttaa makutottumuksia.

Nokkonen on hyvää ja parhaimmillaan nyt nuorena, keväisenä, hennon vihreänä.

Nokkoskeitto

AINEKSET

  • iso kattilallinen nuoria nokkosen lehtiä
  • 1 l kanalientä
  • 2 dl kermaa
  • suolaa, pippuria
  • 1 tl sitruunamehua
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1 rkl Maizenaa

VALMISTUS

Poimi nokkoset nuorina (lehdet voi myös pakastaa). Huuhtele lehdet ja kiehauta ne kanaliemessä. Lisää muut aineet ja mausteet. Anna kiehua viitisen minuuttia ja soseuta sauvasekoittimella. Suurusta halutessasi maizenalla. Ripottele kevyesti kiehuvaan keittoon maizena, sekoita ja annan kiehahtaa kerran kunnolla.

Tarjoa alkukeittona tai keittiön pienenä tervehdyksenä ennen kesäistä illallista (kuten kuvassa).

Suosittelen nokkoset nautittavaksi sisäisesti.

Perjantaikokki

Uravalinta selvillä? – Sinisimpukat merimiehen tapaan

Kammoan kauppakeskuksia, paitsi yhtä. Lähellemme on muutama vuosi sitten avattu Skanssi-niminen keskus, jossa minua kiehtoo se, että siellä ei koskaan ole ketään – ei ainakaan ruuhkaksi asti. Ja lisäksi siellä on aivan loistava ruokaosasto Citymarketissa. Kauppiaalle huono on tässä tapauksessa asiakkaalle hyvä.

Tyttäremme jää aina notkumaan ruokaosaston tuoretiskille ja lienee jo hurmannut kaupansedät ja –tädit ennakkoluulottomuudellaan ja innollaan. Viimeksi hän ilmoitti tiskillä kovaan ääneen, että ”nyt ostetaan iskä simpukoita ja musta tulee isona sit kokki!

Voisin totta kai alkaa latelemaan hänelle omia käsityksiäni ravintola-alan epämukavista työajoista, keittiön kuumuudesta, jatkuvasta kiireestä ja palkkatasosta. Mutta miksi? En tietenkään usko, että uravalinta on hänellä jo selvä, sillä seuraavana päivänä hän voi ilmoittaa heppaohjelmaa katsoessaan, että hänestä tuleekin prinsessa-hevoslääkäri. Ja sitä seuraavana päivänä hänestä onkin tulossa keijukaistohtori, joka tutkii äidin laboratoriossa bakteereja. No, on hyvä, kun on vaihtoehtoja, joita pyöritellä. Pojallamme on vain yksi ura suunnitteilla. Hänestä tulee ”jäkismiäs” (lausuttuna vahvalla turunmurteella. Suom. huom: jäkismiäs = jääkiekonpelaaja).  Ehtona uraputkelle on vain ”samanlainen numeropaita, ku Ville Peltosel”. Jos joku tietää, mistä saa melkein kolmivuotiaan kokoa olevia jääkiekkopaitoja, niin vinkkiä tännepäin, kiitos…  Uskon tosin, että nurmi kun vihertää, niin uravalinta vaihtuu ”jalkkismiäheksi”.

Kevätmielellä pääsiäisen viettoon,


Perjantaikokki

Sinisimpukat merimiehen tapaan
Julia kun raahasi (ihan totta, ylpeänä kantoi jääpatjalle pakattuja simpukoita kaupassa) kotiimme puolikiloa sinisimpukoita, niin pitihän niistä kokatakin. Tyttö itse istui lieden vieressä koko ajan, sekoitti, hämmensi, maustoi ja imi tietoa itseensä. Simpukoista tuli niin hyviä, että niitä teemme toistekin!

AINEKSET– 1 kg sinisimpukoita
– 1 iso sipuli
– 2 rkl voita
– 2 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 murskattu valkosipulinkynsi
– timjaminoksa (tai kuivattua purkista)
– laakerinlehti
– ripaus suolaa
– 1 dl persiljasilppua

Puhdista simpukat ja raaputa veitsellä niiden kuoria. Kopauta jo avautuneet simpukat pöytään. Ota talteen vain sulkeutuvat simpukat ja heitä avoimeksi jäävät pois.

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi. Sulata voi kattilassa, lisää sipulit ja paista pehmeäksi. Lisää viini, suola ja yrtit (paitsi persilja!). Pane simpukat kattilaan. Keitä kannella suljettuna voimakkaasti viitisen minuuttia ja sekoita simpukoita välillä. Kun simpukat ovat avautuneet, ruoka on valmista.

Annostele simpukat reikäkauhalla kuumille syville lautasille. Kaada liemi simpukoille ja ripottele persiljasilppua päälle.

Nauti rapeakuorisen vaalean leivän ja kylmän, kuivan valkoviinin kera. Maistuu muuten nelivuotiaallekin!

Nyt loppui markettisalaattien puputtaminen…

…sillä kesän varmin merkki, eli Sorrin Puutarhan sympaattinen koju ilmestyi eilen kauppatorille. Olkoot hanget valkoiset, minulla kesä alkoi nyt!

Sorrin nettisivuilta saat myös hyviä reseptejä!