Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini – Lapsityövoimaa lamatalkoissa

Nyt on lama, eikös juu. Ja nyt täytyy säästää, sehän on selvä. Mutta säästetäänkö aina oikeista kohteista?

Kirjoitin 3.4.2009 kouluruoasta. Silloin huolestuin lähinnä kotien katoavasta ruokailukulttuurista, mutta viime aikojen uutiset saavat kyllä perjantaikokin varsin huolestuneeksi myös koulujen ruokakulttuurista.

Turussa, tuossa sivistyksen kehdossamme, ruvetaan julkisen puolen kululeikkauksiin oikein urakalla. Luonnollisesti kohteena ovat he, jotka eivät yleisönosastoihin kirjoittele, eli lapset. Ennen ruoka tehtiin lapsille 61 sentillä per päivä. Varsin ruhtinaallista määrärahaa on nyt tarkoitus leikata, koska rahaa ei riitä enää tuotakaan vertaa.

Turun kaupungin sivuilla (http://www.tkukoulu.fi/ruokailu/ ) julistetaan juhlavasti, että: ”Kouluruokailu sisältyy Turussa olennaisesti koulun kasvatukseen ja opetukseen. Tavoitteena on tarjota terveellistä ja ravitsevaa ”kotiruokaa”, jossa otetaan huomioon suomalainen ruokakulttuuri ja kansainvälistyminen. Ruokailun kasvatuksellisena tavoitteena on luoda hyvistä ruokailutottumuksista ja käytöstavoista elinikäisiä.”

Kiitän tekstin kirjoittajaa ymmärtämyksestä laittaa kotiruoka-sana lainausmerkkeihin. Kotiruoka lienee kaukana jättikeittiöiden hehtopadoista. Se mikä tässä julistuksessa pelottaa, on, että kaupunki pyrkii luomaan tarjoamastaan tottumuksesta lapsille elinikäisen tavan. Väittämä ja lupaus on kova, mutta toivottavasti mahdoton saavuttaa.

Edeltäjämme ovat kasvattaneet tähän maahan mikrosukupolven. Nyt on kasvamassa pikaruokasukupolvi. Ellei nyt tehdä reilua korjausliikettä, niin kuka enää kymmenen vuoden päästä edes muistaa, mitä ruoka oli ja missä tai miten se valmistettiin? Suomalaisesta ruoasta tai perinteisistä ruokailutavoista puhumattakaan.

Lamalla on puhdistava vaikutus, sillä silloin turhat resurssit koordinoidaan uusiksi ja nousu lähtee entistä terveempänä käyntiin. Väitän, että kouluruoka on kohde, jossa turhia resursseja ei ole ollut, eikä siksi siitä leikkaaminen johda kuin entistä sairaampaan sukupolveen. Sukupolveen, joka ei tiedä, että ruoka ja nautinto voivat tarkoittaa samaa asiaa. Tulevalle sukupolvelle ruoka tarkoittanee energiaa. Ilo ruokanautinnosta hävisi, kun lapsityövoimaa käytettiin isojen ihmisten aiheuttaman laman kaatotalkoissa.

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini

Tähän ruokaan teimme itse parsakeiton ja terriinin ostimme valmiina. Jos haluat tehdä terriinin itse, niin ohjeen samankaltaiseen löydät täältä. Voit hyvin tarjota keiton myös kylmäsavulohen tai savulohen kera. Näin kun teet, niin ruokailu tarkoittaa samaa kuin nauttiminen. Sen takaan.

AINEKSET
– 10 kpl valkoisia parsoja
– 1 salottisipuli
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 varsisellerin varsi
– 1 purjon valkoinen osa
– 2 dl kermaa
– 2 dl täysmaitoa
– 2 dl parsan keitinvettä
– suolaa
– voita paistamiseen

VALMISTUS

Kuori parsat ja katkaise tyviosasta noin kolmasosa pois. Keitä noin viisi minuuttia. Säästä keitinvesi. Kuori sipulit, varsiselleri ja purjo. Pilko ainekset pieniksi. Kuullota voissa kaikki edellä mainitut ainekset. Lisää lientä 2 dl ja mausteet ja keitä noin 1/3 osa kasaan. Lisää lopuksi kerma sekä maito ja anna kiehahtaa. Soseuta keitto tehosekoittimessa sileäksi. Tarjoa kalaterriinin kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s