Lohi-perunalättyjä ja kylmäsavulohta – Eläkkeelle ysikymppisenä?

Eläkeikä ja sen varsin vauhdikas vaihtelu on puhuttanut kuluneen viikon aikana. Ensiksi se nousi, sitten se laski ja nyt harva tietää mikä eläkeikä oikein on.

Olen pitänyt jo pitkään varmana, että en ikinä saavuta eläkeikää. Tarkoituksenani ei ole lopettaa maallista vaellustani erityisen nuorena – varsinkaan, jos geeneihin on luottamista. Niiden avulla todennäköisesti pelailen tennistä ja korjailen autoani vielä pitkälti yli yhdeksänkymppisenä. Huonokuuloisena ajan aina kaasupohjassa töihin tai harrastuksiin, mutta periksi en anna. Sen verran realisti olen, että eiköhän tuo eläkeikä huitele neljän – viidenkymmenen vuoden päästä jo siellä yhdeksänkympin tienoilla. On siis parempi elellä eläkepäiviä odottelematta.

Työssä jaksaminen lienee avainkysymys myöhäisen eläköitymisen ongelmien ratkaisemisessa. Jos työ on kivaa, niin tuskin sitä haluaa ihan heti lopettaa. Mutta tilanne näyttää päinvastaiselta. Pomoni törmäsi viikolla verkkopalveluun, jossa kielitoimiston asiantuntijat kääntävät ilmaiseksi asiakkaita askarruttavia termejä suomesta englanniksi. Suurimmassa osassa he onnistuivatkin varsin kepeästi, mutta listallisen verran sanoja oli jäänyt vaille käännöstä.

Lista näytti tältä:

  • voimavaralähtöisyys
  • yhteisöllinen
  • kilpailuttaminen
  • työyhteisö
  • vanhemmuuden tukeminen
  • viriketoiminnanjohtaja
  • turvallistaminen
  • työssäjaksaminen

Listaa lukiessaan keksi pomoni sanoista viikon puheenaiheeseen liittyvän kannanoton. Se kuuluu näin:

”75% suomalaisista haluaa ennen 65-vuoden ikää eläkkeelle. Työ ei enää innosta vaan uuvuttaa. Tästä johtuen on työyhteisössä voimavaralähtöisyys minimissään ja yhteisöllisyys hukassa. Vanhemmuutta kun ei tueta, niin sekin stressaa. Motivaatioon tarvitaan viriketoiminnanjohtajaa, töitä pitää pikaisesti turvallistaa ja työssäjaksamiseen panostaa.”

Meillähän on aivan oma uupumuskielemme täällä Suomessa! Voimme sujuvasti puhua pitkät pätkät siitä, kuinka huonosti asiat töissä ovat käyttäen vain termejä, jotka eivät ikinä kerro kuulijalle yhtään mitään.

Jos nykyisten kolmikymppisten on turha odotella auvoisia eläkepäiviä, niin mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Itse olen päättänyt hoitaa asian siten, että teen vain asioita, joista nautin. Olen onnistunut tässä varsin hyvin, enkä ole kokenut tarvetta vielä aloittaa eläkepäivien odottelua. Ja sekin auttaa, kun sanoo asiat suoraan. Suu auki, jos väsyttää ja sitten hetkeksi lepäämään! Suosittelen muillekin.

Ittestä se vaan on kiinni.

Lohi-perunalättyjä ja kylmäsavulohta

Pojalle ei maistunut paistettu lohi ja perunamuusi. Kun ne
paistoi lätyiksi, niin johan upposi!

AINEKSET
– 4 isoa perunaa (esim. Rosamunda)
– 2 dl maitoa
– 50 g voita
– 150 g lohta
– 1 dl vehnäjauhoja
– 2 kananmunaa
– 100 g kylmäsavulohta
– ½ prk smetanaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Lisäksi tarjolle
– salaattia
– pieniä maustekurkkuja

VALMISTUS
Ruokaan sopii parhaiten tähteeksi jäänyt muusi ja kala, mutta voi tämän tehdä tuoreestakin. Valmista ensiksi muusi. Keitä neljään osaan pilkotut perunat vähässä, suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Soseuta ja lisää joukkoon 25 g voita ja 1 dl maitoa. Paista sitten kala kypsäksi ja anna kalan sekä muusin jäähtyä.

Soseuta jäähtynyt kala haarukalla ja sekoita muusin joukkoon. Sekoita joukkoon myös kaksi kananmunaa, loput maidosta ja vehnäjauhot. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Taikina saa jäädä paksuhkoksi. Lisää tarvittaessa jauhoja tai maitoa.

Lusikoi taikinasta pikkulettupannulle taikinaa ja paista voissa molemmin puolin rapeaksi. Leikkaa kylmäsavulohesta ohuita siivuja. Kokoa annos: pohjalle lätty, päälle smetanaa ja kylmäsavulohisiivuja ja taas päälle lätty. Tee vielä toinen kerros ja tarjoa salaatin sekä pikkukurkkujen kera.

Onnekasta perjantaita ja kolmattatoista päivää!

Perjantaikokki

Lohipullat ja nuudeliwok – Mitä sinä OIKEASTI haluaisit tehdä

Jouduin tasan viikko sitten epämiellyttävään johtamistilanteeseen. Meillä oli Herrankukkarossa 22-vuotias matkailualan harjoittelija, joka selvästi oli väärällä alalla. Pojasta näki, että hän oli ahkera, sisukas ja erittäin lahjakas – mutta ei asiakaspalvelijaksi. Aivot raksuttivat kolme kertaa enemmän kuin mitä suu tuotti. Ulkopuolinen sai hänestä hitaan ja epävarman kuvan, vaikka näin ei ollut. En tarkoita, että asiakaspalvelijan suun pitäisi tuottaa kolme kertaa nopeammin mitä aivot raksuttavat – en missään nimessä – mutta tiettyä supliikkia kuitenkin vaaditaan.

En nauti tilanteesta, jossa joudun kyseenalaistamaan toisen koko uravalinnan. Olin kuitenkin päättänyt keskustella hänen kanssaan, sillä en uskonut, että hän tulisi nauttimaan sosiaalisesti vaativasta asiakaspalvelutyöstä tulevaisuudessa. Jonkunhan sen on hänelle kerrottava, järkeilin.

Puhuimme niitä näitä. Sain kuulla, kuinka hän oli hampaat irvessä pinnistellyt hänelle haastavat kurssit koulussa läpi. Puolitoista vuotta oli jo takana ja vain puolivuotinen harjoittelu meillä edessä. Sitten hän vihdoin valmistuisi matkailualalle. Vatsaani kivisti, koska olin kysymässä erittäin epämiellyttävää kysymystä.

”Mitä sinä oikeasti haluaisit tehdä?”

Poika oli ymmällään eikä vastannut hetkeen mitään. ”Mitä tarkoitat?” – hän kysyi.

”Et selvästikään ole syntynyt asiakaspalvelijaksi, kerroit kuinka hampaat irvessä painat koulua läpi ja et nauti alasta. En usko, että unelmasi toteutuu valmistuttuasi. Jos taivas olisi avoinna ja kaikki mahdollista, niin mitä sinä ihan oikeasti haluaisit tehdä?”

Seurasi pitkä hiljaisuus. Poika painui kyyryyn ja rapsutti hermostuneesti peukalolla toista kämmentään. Oli erittäin epämiellyttävä olla, sillä en voinut arvata reaktiota. Mietin, miltä tuntuisi, jos joku tulisi minulle sanomaan rivien välissä, että olen väärällä alalla. Valmistauduin pahimpaan.

Sitten poika avasi suunsa. Hän katsoi minua suoraan silmiin, vaikka yleensä vältteli katsekontaktia ja sanoi: ”Olet ensimmäinen, joka kysyy tuota minulta. Jos oikeasti saisin päättää, niin minusta tulisi englanninkielenkääntäjä. Rakastan kieliä ja olen niissä lahjakas. Pyrin aikoinaan yliopistoonkin.”

Kysymykseni, jonka hieman peloissani esitin, avasi pojan lukon ja hän alkoi miettiä elämäänsä omanaan. Seurasi muutama ääneen mietitty ajatus ja sitten hän sanoi. ”Pakkaan tavarani. Vie minut juna-asemalle. Menen kotiin ja ilmoitan, että ensi kesänä pyrin yliopistoon ja minusta tulee kielenkääntäjä!”

Vein pojan juna-asemalle, maksoin kotimatkan ja toivotin onnea. Sain tervehdykseksi kädenpuristuksen ja hymyn. Ensimmäisen, jonka näin pojan kasvoilla kahteen viikkoon.

Kotiin ajellessani aloin miettimään, että kuinkahan moni meistä painaa hampaat irvessä läpi työpäivien, joista ei oikeasti nauti. Kuinka monelta meistä on kysytty, että ”mitä sinä oikeasti haluaisit tehdä?” Tunnen lääkärin, joka olisi mieluummin kokki. Ja kokin, joka olisi mieluummin fysioterapeutti. Sitten tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat eläkkeellä kouluttautuneet uudelleen – siihen haaveiden ammattiinsa. Ehkä taantuma avaa uuden mahdollisuuden monelle saavuttaa se unelmien ammatti. Kun se eteen tulee, niin älä pelkää tarttua siihen!

Nostan harjoittelijalle hattua. Hän uskalsi muuttaa elämänsä suuntaa ajoissa ja varsin radikaalilla tavalla. Kova jätkä.

Lohipullat ja nuudeliwok

AINEKSET


Lohipullat

– 500 g lohta
– 1/3 kesäkurpitsa
– 2 kevätsipulin vartta
– 1 kananmuna
– 2 rkl korppujauhoja
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– voita paistamiseen

Nuudeli-wok
– 4 pikkupakettia maustamattomia nuudeleita
– 1 punainen paprika
– 1 porkkana
– 2/3 kesäkurpitsaa
– ½ purjo
– 1 valkosipulin kynsi
– oliiviöljyä paistamiseen

Kastike
– 4 rkl oliiviöljyä
– 1 rkl riisiviinietikkaa
– 1 tlk seesamiöljyä

VALMISTUS

Valmista lohipullat. Pilko kaikki ainekset peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja jauha monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Muotoile massasta pullia ja paista pannulla voissa kypsiksi.

Keitä nuudelit kypsiksi suolalla maustetussa vedessä ja valuta. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Pilko paprika ja kesäkurpitsa suupalan kokoisiksi paloiksi ja porkkana sekä purjo ohuiksi siivuiksi. Murskaa valkosipulinkynsi. Wokkaa kasviksia hetki öljyssä ja lisää nuudelit. Pyöräytä vielä muutama kerta. Kaada kastike wokkiin ja tarjoa lohipullien kera.

Hiihtolomalla tai pääsiäisenä Herrankukkaroon!

Ennen en ole voinut paljoa Herrankukkaron mahdollisuuksista perjantaireseptiläisille kertoa, sillä toimimme pääsääntöisesti ryhmävarausperiaatteella.

Nyt kuitenkin vastaamme siihen kysymykseen, johon olemme vastanneet hieman kierrellen ja kaarrellen tuhansia kertoja vuosien saatossa: ”Miten voisimme tulla teille vaikka perheen kera?”

Yleensä vastaamme, että valitettavasti se ei oikein onnistu. Mutta nyt onnistuu! Järjestämme kevään 2009 aikana yhdeksän Herrankukkaron perhepäivää, jonne kaikki halukkaat ovat tervetulleita. Yksin, kaksi tai vaikka koko perheen kera.

Lue lisää alla olevan linkin takaa. Ehkä tapaamme Herrankukkarossa.

Herrankukkaron perhepäivät

Inkivääri-soijalohta – Naisten maailma

Minulla on viisi veljeä, eikä ensimmäistäkään siskoa. Olen siis koko pienen ikäni kasvanut hyvin poikamaisessa ympäristössä. Naisten monimuotoista maailmaa olen oppinut hahmottamaan vasta vaimoni kautta. Onneksi hän on pätevä ja kärsivällinen opettaja. Nyttemmin saan oppia myös tyttäreltäni. Vaikka hän pieni onkin, niin osaa sujuvasti jo naisten tavat.

Tapahtui eräänä aamuna Perjantaikokin kotona. Olin alakerrassa noutamassa lasten vaatteita. Vaimo ja lapset suorittivat aamutoimia ylhäällä. Olen jo oppinut, että oma värisilmäni ei riitä tekemään aivan kaikkia valintoja tytölle, joten varmistan vaatevalinnat vaimoltani.

– Jos tuon Julialle pinkit housut, niin käykö keltaiset sukat?
– Ei tietenkään. Mieti nyt vähän.

– Mietin mietin! Miksi ei käy?
– Eihän ne sovi yhteen.
– Jaa. Selvä. No valkoiset sukat sitten?
– Ne käy.

– Entä jos on ne pinkit housut, niin käykö vihreä paita?
– Ai valkoiset sukat, pinkit housut ja vihreä paita?

– Niin.
– No, mietihän nyt taas…
– Eli ilmeisesti ei?
– Ei.
– Ookoo… Entä keltainen paita?
– Käy, jos tuot keltaiset sukat.

– Bingo! Eli keltaiset sukat, pinkit housut ja keltainen paita. Tuon!

Keräsin tyttären vaatteet, kun olin vihdoin selvittänyt päivän värikoodin. Pojalleni on helppo ottaa vaatteet. Kunhan hänen housut ovat polvista suunnilleen ehjät ja paidassa on auton tai helikopterin kuva, niin hän päristelee tyytyväisenä loppupäivän.

Tulin yläkertaan ja ajattelin selvinneeni päivän ensimmäisestä testistä. Olin saanut valittua vaatteista naiselle kelpaavan väripaletin. Pyysin Juliaa vaihtamaan vaatteita. Hän katsoi vaatepinoa ja ilmoitti päättäväisellä äänellä:

– Eeeeeeiiiii…. mä haluan kisumisu-paidan ja prinsessahousut! Hae iskä uusiksi!

Mitä tästä opimme?

Jokaisella naisella on oma maailmansa. Oli se sitten pieni tai iso, niin ainakin se on erilainen kuin toisella.

Tämän viikon resepti on jälleen purjehduslomamme peruja. Tätä syödessä tulee kesäinen olo.

Inkivääri-soijalohta

AINEKSET
– 500 g lohta fileenä
– 0,5 dl soijaa
– 0,5 dl riisietikkaa (valkoinen balsamicokin käy)
– 1 pieni pala tuoretta inkivääriä
– 1 rkl seesamiöljyä (ei välttämätön)
– 1 nippu kevätsipulin varsia tai purjoa

VALMISTUS
Raasta inkivääri ja sekoita soijan sekä etikan ja seesamiöljyn kanssa. Siivuta lohi ohueksi. Pirskottele kastike ja pilkotut kevätsipulin varret lohen päälle. Ripottele pinnalle halutessasi hieman suolaa. Anna maustua hetki ja nauti.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Jos olet viellä pikkujouluja vailla, niin kurkkaa täältä ideaa…

Haluatko vaikuttaa?

Adressi kalastajien ja Itämeren puolesta. Katso lisää täältä.

Ja muistakaa, että keskustelu jatkuu alla. Kommentteja, kiitos!

***

Onko ilmoittautuminen tapahtumaan ollut joskus hankalaa? Suosittele järjestäjälle Lyytiä!