Onni ja onnellisuus ovat kiinni enemmän ihmisen asenteesta ja luonteesta kuin ympäröivästä todellisuudesta. Ihminen, jolla asiat ovat hyvin (kuten vaikka minulla), voi silti kokea kaiken negatiivisesti, eikä näe ympärillään olevia onnen aiheita. Hyväosaisia valivali-persoonia on maailma (ja varsinkin keskustelupalstat sekä uutisten kommentointiketjut) täynnä.
Toisaalta joku, jolta on kaikki onnen perusrakennusaineet riistetty, voi iloita suunnattomasti pienistä asioista.
Väitän, että mitä yltäkylläisemmässä maailmassa elämme, sitä hankalammaksi onnen löytäminen ja onnellisuuden kokeminen pienien asioiden kautta tulee. Kaiken tulee olla isoa, järisyttävää, eeppistä ja ainutkertaista.
Itse koitan löytää onnellisuuden joka päivä pienistä asioista. Jos faktat ladotaan pöydälle, niin myönnän täysin avoimesti: olen enemmän kuin onnekas. Olen terve, minulla on mukava, kaunis ja viisas vaimo sekä kolme tervettä, iloista ja kaunista lasta. Olen yrittäjä ja tätä kirjoittaessa on yrityksenkin tulevaisuudennäkymät erittäin lupaavat. Asun maapallomme lintukodossa, Sveitsissä, Zürichin kupeessa ja saan toteuttaa itseäni suunnilleen juuri siten kuin haluan. En tiedä, kuulunko maailman mittakaavassa hyväosaisimpaan prosenttiin vai promilleen, mutta tiedän, että kaikilla eivät asiat ole läheskään näin hyvin. Osaan on osuutensa kovalla työllä, osaan oikealla asenteella mutta käsi sydämellä myönnän, että myös satumaisella tuurilla on osuutensa. Tuskin kirjoittaisin tästä aiheesta, jos elämäni koostuisi jatkuvasta taistelusta elämän perusasioiden puolesta.
Olen siis mitä suurimmassa vaarassa ajautua sivuraiteelle. Sille, jossa pienet asiat eivät enää tuo onnea. Sille, jossa ruoan on oltava tajunnan räjäyttävää maistuakseen joltain ja jokainen lomakuva on photoshopattava, jotta sen voi näyttää naapurille (tai jakaa someen). Sille, jossa onnen voi löytää vain huutamalla pahaa oloaan toisia haukkumalla netin keskustelupalstoilla.
Onnellisuuden perusrakennusaineet ovat minulla kasassa (terveys, työ ja perhe), mutta niin ne ovat sadoilla tuhansilla (ellei miljoonilla) muillakin suomalaisilla. Silti liian moni käyttää aikaansa lähinnä valittamiseen. Jos kaikki on hyvin, on ihmisellä oltava myös kyky kokea onnellisuutta ja kyky löytää aihe onneen pienistä asioista. Aina välillä tekisi mieleni huutaa turhastavalittajille, että ”MITÄ VALITAT, KUN SINULLA ON KAIKKI HYVIN!” Joskus koen tätä myös lasteni kanssa.
Lupaukseni vuodelle 2014 on löytää ja julkistaa sata syytä olla onnellinen. Yksi aihe joka päivä, eikä koskaan samaa. Onnellisuuden aiheet ovat omasta elämästäni, arjen pieniä tai isoja asioita. Sata päivää peräkkäin, ei arvojärjestystä. Asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Muille ne voivat olla täysin toisarvoisia, mutta onnihan koetaan hyvin henkilökohtaisesti.
Miksi?
Muistuttaakseni itseäni ja kannustaakseni muita. Oma asenteesi ratkaisee paljon ja silmäsi avaamalla löydät valtavasti syitä olla onnellinen!
Osallistu
Tee oma listasi. Listaa viisi tai viisisataa syytä. Tai vieläkin enemmän. Julkaise listasi tai pidä omana tietonasi. Itse julkaisen listan täällä blogissa päivittäin ja twitterissä hashtagilla #satasyytäollaonnellinen. Seuraa listan kehittymistä osoitteessa: http://twitter.com/petrihollmen
Enpä tiedä, olenko koskaan sitoutunut haastavampaan ja samalla mielenkiintoisempaan haasteeseen. Mutta olen jo aloittanut!
#satasyytäollaonnellinen
#1 Nuorimmaiseni oppi tänään laskettelemaan: katso video
Perjantaikokin blogi 