Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista – Aika kultaa muistot

Moni on kesälomiltaan jo palannut, kuten myös minä viimeviikkoiselta purjehdukseltani. Yleinen kysymys palaajalle on, että ”no, oliko hyvä loma?” tai ”oliko kiva matka?” Tähän lomaltapalaajan pitäisi pystyä vastaamaan yhdellä lauseella, kertoen kaiken olennaisen, mutta kuitenkaan liikaa jaarittelematta. Tehtävä on mahdoton ja siksi vastaus typistyy helposti lyhyeksi. ”Oli, kiitos kysymästä!”

En muista koskaan saaneeni negatiivista vastausta kysymykseen. ”Kiitos kysymästä, mutta loma oli aivan onneton! Toivottavasti en enää ikinä joudu lomalle!”

Pomollani on tapana kirjoittaa matkakertomus ja samanlaista perinnettä olemme noudattaneet nyt neljättä vuotta venereissuillamme. Olemme siis kirjoittaneet lokikirjaan säätilan, lähtö- ja saapumisajan, kuljetun matkan ja muiden perinteisten merkintöjen lisäksi päivän hauskat sattumukset tai vastoinkäymiset, nautitut ruoat ja muut mielenkiintoiset asiat.

Kun vuoden kuluttua katselee kuvia ja muistelee matkaa, niin muistaa varmasti vain ne hienot hetket. Moni jälkikäteen hauska kommellus on painunut unholaan. Kuka nyt ylipäätään kuvaisi itkeviä lapsia tai pohjaan palanutta ruokaa ja haluaisi niitä muistella! Mutta kun pienet vastoinkäymisetkin on kirjattu muistiin, on sattumuksille kahta hauskempi nauraa jälkikäteen!

Paljastan teille nyt, että minulla oli erittäin mukava lomaviikko, vaikka omat kommelluksensa siihenkin osui. Poikamme yritti kaikessa yksivuotiaan ennenaikaisessa uhmaiässään tehdä vain kiellettyjä asioita (ja niitä ahtaassa purjeveneessä on paljon!) ja jos ei niitä saanut tehdä, niin osoitti tyytymättömyytensä tavalla, jonka koko venekunta sai tuta. Pojan uhma meni pidemmän päälle jopa huvittavaksi. Miten niin pienellä miehellä voikin olla niin kova tahto? Päätimme kirjoittaa tästä hänelle omistetun kappaleen lokikirjaan, ettemme vain sitä unohtaisi.

Jos hänestä joskus kasvaa purjehtija, niin lupaan lukea sen hänelle ääneen.

Oman pienen kappaleen kertomuksessa sai myös armas anoppi, joka spontaanisti tarttuu hetkeen ja saa aina aikaan – ja paljon. Purjehduksen tiimellyksessä menin tiputtamaan kamerani lattialle sillä seurauksella, että salamalaite meni käyttökelvottomaan kuntoon. Tämä tapahtui jo matkan toisena päivänä ja hetken sadattelin mielessäni, koska uutta en saisi ennen palaamista Turkuun. Olimme suunnitelleet erinomaisia ruokia, jotka olisin halunnut ehdottomasti kuvata.

Kun ilta koitti ja ruoka oli pöydässä, laitoin veneen kaikki valot päälle ja kaivoin avuksi vielä kaksi otsalamppua ja yhden taskulampun. Josko niillä saisi edes vähän valaistua annosta! Pyysin anoppia auttamaan ja pitämään lamppuja. Säädin kameraani ja otin muutamia testikuvia. Kun nostin katseeni ruoasta, meinasin tippua penkiltä. Oli taas anoppi tarttunut hetkeen ja saanut oikein älynväläyksen! Kirjaimellinen valopää.

Lopputuloksen näette viereisestä kuvasta! Ei tätäkään kiikkustuolissa muistaisi, ellei olisi kirjoittanut muistiin…

Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista

(pahoittelen kuvan kalpeaa valoa – syyn arvannette)

AINEKSET

Sitruunakana

– 1 kg marinoimattoman broilerin osia (koipi, reisi, rinta)
– 1 kpl valkosipuli
– 2 kpl sitruuna
– 2 rkl timjami, tuore
– 3 rkl oliiviöljyä
– 1,5 dl valkoviiniä
– mustapippuria myllystä

Paistettua savoijinkaalia

– 1 kpl iso savoijinkaali
– 5 dl kanalientä (tai 1 rkl fondia ja 5 dl vettä)
– 5 rkl oliiviöljyä
– 3 rkl timjami, tuore
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sitruuna paloiksi ja irrottele valkosipulin kynnet. Älä kuori kynsiä, vaan riko ne veitsen lappealla puolella. Laita öljyä uunivuokaan kanan, sipulin ja sitruunan kanssa. Pirskottele päälle valkoviiniä ja paista uunissa miedolla lämmöllä kaksi tuntia folion alla. Ota uunista ja poista folio. Laita uuni täysille ja grillaa kanoihin kaunis pinta. Ripottele pinnalle timjamit.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa kaali neljään osaan ja laita uunivuokaan. Kaada päälle kanaliemi. Pirskottele pinnalle öljy sekä mausteet. Paista uunissa noin 20 minuuttia.

Sattumanvaraista viikonloppua!

Perjantaikokki

Ps. Lipunmyynti verkossa tarpeena? Tutustu Lyytiin.

Caprislohta ja suolakurkkuja – Elämän yksinkertaisuudesta

Sesonkiluonteisesta työstä huolimatta yritän nipistää viikon pätkän kesässä, jolloin mielessä pyörivät muutkin kuin työasiat. Ehdottomasti paras keino tähän on purjehtiminen. Kun seilaat ja navigoit, ei töitä edes pysty ajattelemaan, vaikka yrittäisikin.

Meidän purjehdusreissut alkavat aina yhden illan kestävällä istunnolla, jonka aikana selataan kodin keittokirjat läpi ja tehdään viikon menu. Arvata saattaa, että pussikeittolinjalle emme mene. Tälläkin kertaa kauppareissu ennen veneeseen astumista kesti melkein kaksi tuntia kolmen aikuisen voimin.

”Saaristomme on maailman kaunein”, hoetaan siellä sun täällä. Ja hitsi vieköön, se muuten on! Vaikka työnkin puolesta liikun jonkin verran saaristossa, niin kyllä viikko aivan omissa oloissa tuulen viemänä tuo taas mieleen, missä on maailman upein erämaa. Turun saaristossa.

Viikkoon mahtuu paljon. Kamerassa filmiä kuluu, jääkaappi tyhjenee ja matkaa taittuu. Upeita muistoja tallentuu joka päivä – toivon, että pienimmätkin purjehtijat muistavat niistä edes jotain vuosien päästä. Ehdottomiin suosikkeihin on kuulunut tänä kesänä Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvat etäiset luonnonsatamat, joissa on rannassa hiekkaa, kristallinkirkas vesi ja rantaniityillä laiduntaa lauma kesyjä lampaita. Voiko tällaista luksusta olla? Olemme merellä käytännössä katsoen yksinämme. Vastaan tulleita veneitä on viikossa ollut vähemmän kuin perävanaamme ihmetelleitä hylkeitä.

Jonain päivänä teen reissuista kirjan – keittokirjan, jonka nimeä en vielä tiedä. Kuvamateriaalia, tarinoita ja ohjeita on jo neljältä vuodelta. Tältäkin viikolta on taas kertynyt toistakymmentä reseptiä, joita teille syksyn mittaan tarjoilen. Kaikki on veneessä testattu ja isolle porukallekin sopivat. Lapsia on hankalin miellyttää. Vaikka minkälaisia herkkuja pienessä venekeittiössä taioimme, niin yliveto oli torstai-illan päättänyt lättyjenpaistohetki rantakalliolla, aivan Marskin entisen kalamajan naapurissa. Edes kermavaahtoa ei tarvittu – sokeri riitti.

Elämä on parhaimmillaan aika yksinkertaista. Ollapa taas lapsi.

Caprislohta ja suolakurkkuja

Tässä teille yksi oiva alkupala, jonka tekee vaikka veneessä. Reissulla tämä täytyy tehdä ensimmäisenä tai toisena päivänä, sillä lohi ei kauaa hyvänä säily. Varsinkin kun ruoka nautitaan käytännössä raakana.

AINEKSET
– 1 kpl lime
– 1 rkl oliiviöljyä
– Maldon-suolaa
– valkopippuria

– 400 g lohta fileenä
– 4 rkl kapriksia, pieniä
– 6 kpl cocktailkurkkuja
– 3 rkl tilliä, tuoretta
– 800 g uusia perunoita

VALMISTUS

Purista limen mehu kulhoon. Sekoita siihen öljy, suola ja pippuri. Leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi ja levitä pinnalle limeseos. Anna maustua noin vartin verran kylmässä. Leikkaa kurkut puoliksi pituussuunnassa ja levitä lohelle. Ripottele kaprikset pinnalle ja nauti. Yksinkertaista, mutta erinomaista!

Tavallisen yksinkertaista viikonloppua toivoen

Perjantaikokki

Yksinkertaisuus on tavoitteena Lyytillä myös! Lipunmyynti onnistuu myös verkossa. Tutustu!

Yrttinen Aurajuusto-broileripasta – Mytologian taruolennosta tavalliseksi liftariksi

Innosta pinkeänä kuin ilmapallo vappuna, kerroin viime viikolla löytämästäni kutsumuksesta, nimittäin herkkusuisuudesta. Olin havainnut, että syntymääni juhlitaan gastronomian jumalattarelle omistettuna juhlapäivänä. Havainto sai minut ainakin puolitosissaan iloitsemaan kohtaloni löytymisestä näin erinomaisen mukavan asian, herkuttelun, parista.

Vaimo uhkasi viedä lääkäriin, ellen vuorokaudessa tokene. Melkein jo lannistuin ja annoin asian olla, kunnes sain kertakaikkisen vahvan sinetin epäilyjeni paikkansapitävyydestä.

Kuten moni hyvin tietää, kirjoittelen nämä tarinat usein torstain ja perjantain välisenä yönä. Joskus löydän aiheen ja innon jo aiemminkin ja koetan pitää paloa yllä, kunnes saan ideani kirjattua ylös. Viime viikolla olin niin varma tulevan perjantaireseptin teemasta, että sinnittelin minkä kykenin, enkä antanut vaimon ja lähisuvun lääkäriuhkailujen latistaa riemuani Gastreian kanssa yhtenevän juhlapäivän löytämisestä. Halusin pitää intoa yllä ainakin kunnes saan riemun paperille ja matkaan.

Mutta kuinkas kävikään! Torstai-illalla, kirjoittaessani perjantaireseptiä, piippasi vaimoni puhelin. Viesti tuli ystäviltämme. Se oli lyhyt, mutta meni suoraan asiaan. ”Hei. Pöydällämme on kuusikymmentä kyyhkyä, emmekä jaksa kaikkea kaksin syödä. Maistuuko?”

Siinä ei kuulkaas enää johdatukselle tarvinnut etsiä vahvistusta! Seuraavana iltana nautimme taivaallisen illallisen keskellä Liedon kaunista maalaismaisemaa, koivukujan päässä, herkutellen kesäkurpitsa-fenkolikeitolla, kyyhkyillä, paahdetuilla rosmariiniperunoilla ja kirsikkatomaateilla, tryffelikastikkeella, karpaloilla valkosuklaassa ja ties millä.

Ajaessamme illan päätteeksi herkuilla suorastaan ylenpalttisesti ravittuina kohti kotia, oli autossamme sellainen humisevan seesteinen ja onnellinen tunnelma, kuin vain kesäyönä voi olla. Ainoastaan vaimoni uhrautuvaisuus kuskiksi suostumisen muodossa esti minua avaamasta suutani ja kysymästä: ”Joko uskot? Sukua jumalille ollaan!”

Olisi saattanut matka keskeytyä ja muuttua peukalokyydiksi.

Yrttinen Aurajuusto-broileripasta

Todellinen gastronomi meidän perheessä on kuitenkin se vaimo. Ei siitä päästä yli eikä ympäri. Tähänkin ruokaan kannoin kaupasta vain Aurajuustoa, kermaa ja pastaa. Loput hän kaivoi jääkaapin uumenista tai suoraan takapihalta. Voin kertoa, että oli muuten herkullista!

AINEKSET
– 4 marinoimatonta broilerin rintafileetä
– 2 dl kermaa
– ½ pakettia Aurajuustoa
– 500g pinaatilla värjättyä tagliatellea (ainakin Barilla tekee tätä)
– 2 pientä kesäkurpitsaa
– 2 salottisipulia
– tuoreita yrttejä muutama kourallinen pieneksi pilkottuna (salviaa, lehtipersiljaa, rucolaa, tavallista persiljaa, oreganoa, suolaviiniheinää jne.)
– oliiviöljyä paistamiseen
– Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Laita pasta kiehumaan, keitä ja jätä hieman raa’aksi sillä se menee vielä pannulle. Pilko sipulit. Siivuta kesäkurpitsat kolikoiksi. Paista kuumalla pannulla oliiviöljyssä sipuleita, kanoja ja kesäkurpitsoja siten, että kanat saavat väriä. Laske lämpötilaa ja lisää kerma pannulle. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua, kunnes kanat ovat kypsiä.

Lopuksi lisää pannulle puolikas paketillinen Aurajuustoa murennettuna. Ripottele aivan viimeiseksi ruoan pinnalle tuoreita, pilkottuja yrttejä.

Olivat sukujuurenne mitä tahansa, niin pitäkäähän vaimojanne arvossa!

Terveisin

Perjantaikokki