Innosta pinkeänä kuin ilmapallo vappuna, kerroin viime viikolla löytämästäni kutsumuksesta, nimittäin herkkusuisuudesta. Olin havainnut, että syntymääni juhlitaan gastronomian jumalattarelle omistettuna juhlapäivänä. Havainto sai minut ainakin puolitosissaan iloitsemaan kohtaloni löytymisestä näin erinomaisen mukavan asian, herkuttelun, parista.

Vaimo uhkasi viedä lääkäriin, ellen vuorokaudessa tokene. Melkein jo lannistuin ja annoin asian olla, kunnes sain kertakaikkisen vahvan sinetin epäilyjeni paikkansapitävyydestä.

Kuten moni hyvin tietää, kirjoittelen nämä tarinat usein torstain ja perjantain välisenä yönä. Joskus löydän aiheen ja innon jo aiemminkin ja koetan pitää paloa yllä, kunnes saan ideani kirjattua ylös. Viime viikolla olin niin varma tulevan perjantaireseptin teemasta, että sinnittelin minkä kykenin, enkä antanut vaimon ja lähisuvun lääkäriuhkailujen latistaa riemuani Gastreian kanssa yhtenevän juhlapäivän löytämisestä. Halusin pitää intoa yllä ainakin kunnes saan riemun paperille ja matkaan.

Mutta kuinkas kävikään! Torstai-illalla, kirjoittaessani perjantaireseptiä, piippasi vaimoni puhelin. Viesti tuli ystäviltämme. Se oli lyhyt, mutta meni suoraan asiaan. ”Hei. Pöydällämme on kuusikymmentä kyyhkyä, emmekä jaksa kaikkea kaksin syödä. Maistuuko?”

Siinä ei kuulkaas enää johdatukselle tarvinnut etsiä vahvistusta! Seuraavana iltana nautimme taivaallisen illallisen keskellä Liedon kaunista maalaismaisemaa, koivukujan päässä, herkutellen kesäkurpitsa-fenkolikeitolla, kyyhkyillä, paahdetuilla rosmariiniperunoilla ja kirsikkatomaateilla, tryffelikastikkeella, karpaloilla valkosuklaassa ja ties millä.

Ajaessamme illan päätteeksi herkuilla suorastaan ylenpalttisesti ravittuina kohti kotia, oli autossamme sellainen humisevan seesteinen ja onnellinen tunnelma, kuin vain kesäyönä voi olla. Ainoastaan vaimoni uhrautuvaisuus kuskiksi suostumisen muodossa esti minua avaamasta suutani ja kysymästä: ”Joko uskot? Sukua jumalille ollaan!”

Olisi saattanut matka keskeytyä ja muuttua peukalokyydiksi.

Yrttinen Aurajuusto-broileripasta

Todellinen gastronomi meidän perheessä on kuitenkin se vaimo. Ei siitä päästä yli eikä ympäri. Tähänkin ruokaan kannoin kaupasta vain Aurajuustoa, kermaa ja pastaa. Loput hän kaivoi jääkaapin uumenista tai suoraan takapihalta. Voin kertoa, että oli muuten herkullista!

AINEKSET
– 4 marinoimatonta broilerin rintafileetä
– 2 dl kermaa
– ½ pakettia Aurajuustoa
– 500g pinaatilla värjättyä tagliatellea (ainakin Barilla tekee tätä)
– 2 pientä kesäkurpitsaa
– 2 salottisipulia
– tuoreita yrttejä muutama kourallinen pieneksi pilkottuna (salviaa, lehtipersiljaa, rucolaa, tavallista persiljaa, oreganoa, suolaviiniheinää jne.)
– oliiviöljyä paistamiseen
– Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Laita pasta kiehumaan, keitä ja jätä hieman raa’aksi sillä se menee vielä pannulle. Pilko sipulit. Siivuta kesäkurpitsat kolikoiksi. Paista kuumalla pannulla oliiviöljyssä sipuleita, kanoja ja kesäkurpitsoja siten, että kanat saavat väriä. Laske lämpötilaa ja lisää kerma pannulle. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua, kunnes kanat ovat kypsiä.

Lopuksi lisää pannulle puolikas paketillinen Aurajuustoa murennettuna. Ripottele aivan viimeiseksi ruoan pinnalle tuoreita, pilkottuja yrttejä.

Olivat sukujuurenne mitä tahansa, niin pitäkäähän vaimojanne arvossa!

Terveisin

Perjantaikokki