Sain kaksi kuukautta sitten lahjaksi ystävältäni ”Maun fysiologia”-nimisen järkäleen. Kirja on ilmestynyt 1800-luvun alkupuolella Ranskassa ja käsittelee kaikkea ruokaan ja ruokahaluun liittyvää. Olen lukenut sitä pätkissä, aina kun olen ehtinyt. Kirjoittaja, Anthelme Brillant-Savarin, on ollut aikansa sivistyneistöä ja on rustannut kasaan melkein neljäsataa sivua asiaa ruoasta, sen valmistuksesta ja merkityksestä ihmiselle sekä yhteiskunnalle. Aikanaan kirjoitustyö on ollut suuri saavutus. Nykyään pelkistä allergioista tai laihdutusdieeteistä voi netistä imuroida tuhansia sivuja tekstiä, mutta ne ovatkin eri tasoa. Tässäpä käsitellään ruokaa vain herkkusuisuuden kannalta ja todistetaan huvittavan toteavasti tieteeseen vedoten mitä uskomattomimpia asioita johtuvaksi huonosta ruoansulatuksesta, mauttomista pöytätavoista tai väärästä ruokavaliosta.

Palvon kirjoittajaa postuumisti, sillä en tunne ketään toista, joka suhtautuu ruokaan ja syömiseen niin kunnianhimoisesti, arvostavasti ja rakastavasti. Hän ei ole ahmatti eikä hotkija, vaan aito herkkusuu, joka arvostaa joka ikistä suuhunsa laittamaa taiten valmistettua haarukallista. Lukijaa hellitään suomentajan loistavalla työllä, jonka lopputuloksena on kielellisesti puhdas, mutta korvaa hellivä vanhahtavalta kuulostava kirjoitustyyli.

Kirjoittaja todistaa useat gastronomiaa koskevat väitteensä todeksi vetoamalla omiin kokemuksiinsa. Merkityksellinenkin syy-seuraus–suhde voidaan kuitata yhdellä empiirisellä havainnolla. Kirjailijan mielestä on esimerkiksi selvää, että koska intialaiset syövät pääasiassa kasviksia ja Intiassa on ollut useita valloittajia, on se selvä todiste siitä, että kasvisruokavalio aiheuttaa vakavaa luonteen- ja ruumiinheikkoutta. En tietenkään allekirjoita kaikkia herra Brillant-Savarinin mielipiteitä, mutta toden totta pysähdyin hänen kirjoittamaan lukuun gastronomiaan liittyvästä mytologiasta.

Gastronomeilla, siis herkkusuilla, on oma jumalansa, Gastreia. Hän on ainoa jumala mytologiassa, jota juhlitaan vuoden jokaisena päivänä. Nautitaanhan jossain päin maailmaa, joka päivä, jokin erinomainen ateria. Erityisesti Gastreialle on pyhitetty gastronomian jumalan juhlapäivä, jota vietetään syyskuun 21. päivä. Tällöin Gastreialle pyhitettyyn temppeliin, Pariisiin, saapuu valittu joukko pappeja, jotka aloittavat koko päivän kestävät herkuttelupidot ja saavat koko kansan juhlaan mukaan.

Ja nyt seuraa paljastus. Perjantaikokki löysi vihdoin syyn näiden kirjeiden kirjoittamiseen, ylenmääräisen vaivan ruoan eteen näkemiseen ja varsinkin selityksen taipumukselleen ottaa hyvää ruokaa aina vähän lisää – vaikka fysiologinen tarve ei siihen pakottaisikaan. Uskokaa tai älkää, mutta allekirjoittaneen syntymäpäivää juhlitaan tasan samana päivänä kuin Gastreiaa! Onhan sen pakko olla johdatusta!

Pomppasin sohvalta kirja kädessä selittämään tätä vaimolle. Innosta hihkuen kerroin löytäneeni kutsumukseni, nimittäin herkuttelun. Olinhan melko varmasti gastronomian jumalan Gastreian sukua suoraan alenevassa polvessa. Sama juhlapäivä ja kaikki! Jalkani kolahtivat ikävästi takaisin maanpinnalle, kun kuulin, että olen viettänyt liikaa aikaa kirjan parissa ja jos en vuorokaudessa tokene, niin minut viedään lääkäriin…

Maalaissalaatti vailla vertaa

Sukua jumalille tai ei, niin tästä minä tykkään. Teimme kotona herkullista salaattia ja toimin kuten aina, kun saan eteeni jotain maukasta. Otin siitä kuvan. Kysyin vaimolta, että olisiko tästä perjantaireseptiksi, kun näyttää niin herkulliselta. Vaimo totesi, että muuten ehkä, mutta juurihan reseptinä oli maalaissalaatti. Tarkistin ja totta tosiaan – löysin perjantairesepti.fi –sivulta maalaissalaatin. Se ilmestyi 5.5.2006. Niin se aika rientää! Jos maalaissalaattien runsaus tarjonnassani häiritsee, niin voit lohduttautua. Tämä on täysin erilainen kuin se runsas kaksi vuotta sitten julkaistu. Tässä ei ole kanaa…

Maalaissalaatin valmistus on helppoa. Ota salaattia ja sitten sen kanssa mitä tahansa maukasta ja tuhtia, mitä kotoa löytyy. Ruoka vie nälän, mutta jättää kevyen olon.

AINEKSET
– 1 kerä rapeaa salaattia
– 6 kananmunaa
– paketti pekonia
– 6 kypsää tomaattia
– 4 avomaankurkkua
– 6 siivua maalaisleipää (tai paahtoleipää)
– 20 kpl isoja, varrellisia kapriksia
– sattumia, eli porkkanaa, kyssäkaalia, retiisejä tms.
– hyvää oliiviöljyä
– Maldon-suolaa ja mustapippuria
(- pestoa)

VALMISTUS
Keitä kananmunia seitsemän minuuttia. Jäähdytä kylmässä vedessä, kuori ja pilko neljään osaan. Pese ja kuivaa salaatti. Revi se suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko pekoni haarukkapaloiksi ja paista rapeaksi pannulla. Pilko sattumat, kurkut ja tomaatit pieniksi. Pilko leivät ronskiksi paloiksi ja paahda pannulla. Lisää halutessasi pestoa pannulle. Sekoita salaatti, tomaatti, kurkku ja sattumat. Asettele pinnalle jäähtyneet pekonit, munat ja leivät sekä kaprikset. Jokainen maustakoon salaattinsa itse, mutta ilman öljyä, suolaa ja pippuria ei pääse gastreian suojelukseen…

Nauttikaa!

Jumalaista viikonloppua!

Perjantaikokki

ps. vaimon uhkauksesta huolimatta, lupaan kertoa toistekin johdatuksestani ja tästä hienon kirjan sisällöstä…