”Rakkaudesta ruokaan” on varmasti ruokamaailman kulunein slogan. Mutta kun sitä tarkemmin miettii, niin siinä on vinha perä. Rakkaudesta ruokaan – rakkaudesta syömiseen – rakkaudesta omaan hyvinvointiin. Asian voi ymmärtää monella eri tavalla.
Ruoka- ja ennen kaikkea ravintolamaailma on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka ruoalla on yritetty tehdä rahaa, ilman rakkautta ruokaan. Jos olet rikas tai kuuluisa, kuten vaikka NHL-tähti, euroviisuvoittaja, elävistä kuvista tuttu tai suvun perintöä sijoittava, niin kyllähän sinulla oma ravintola kuuluu olla. Ääriesimerkiksi voisi nostaa Kiinan maitoskandaalin. Hyvin harva, ensisijaisesti raha mielessä tehty ruokamaailman tempaus päättyy menestyksekkäästi.
Rahalla ei saa kaikkea. Sillä ei saa todellista intohimoa. Sillä ei saa sitoutumista. Suomalaisten työtyytyväisyydessäkin rahalla on hyvin pieni merkitys – vaikka puolikkaan prosentin edestä ollaankin valmiita lakkoilemaan. Periaatteesta, katsos…
Vajaan kolmivuotiaan poikani fanaattisen jääkiekkoinnostuksen kautta olen seurannut yhtä rahan kaihtamaa projektia muutaman kuukauden. En aihetta sen syvällisemmin aikaisemmin ajatellut, mutta eilen kannatellessani melkein kolmivuotiasta TPS-paitaan sonnustautunutta fania Turun torilla tihkusateessa, oli aikaa miettiä. Seurasimme voitonjuhlia. Lavalla riemuitsivat urheilijat, jotka lähtivät liikkeelle kauteen altavastaajina ja liigan toiseksi pienimmällä budjetilla. Ja voittivat.
Rahalla, ei ainakaan ihan pienellä, ei minua olisi saanut vapun aatonaattona torin väenpaljouteen tihkusateeseen seisoskelemaan, mutta rakkaudesta kyllä. En tiedä miksi tai miten on pojastani tullut fanaattinen jääkiekkoilija, mutta aamulla herätessään pukee hän suojat päälle ja ottaa mailan käteen ja ”lämii” pyöreää pesusientä olohuoneen lattialla olevaan maaliin. Joka aamu. Ja sama meno jatkuu päiväkodin jälkeen.
Vettä satoi, mutta me seisoimme torilla.
Joukkue oli lavalla – taatusti ei rahasta, vaan rakkaudesta lajiin. Poikani teki parhaansa pysyäkseen Tee – Pee – Äs -huutojen ja taputusten rytmissä (se ei ole helppoa kolmivuotiaalle). Olin onnellinen joukkueen puolesta, sillä pelaajat olivat vilpittömästi onnellisia. Mutta ennen kaikkea olin onnellinen, koska poikani oli onnellinen. Näin sen silmien innosta ja poskien hehkusta.
Rahalla ei tehdä ruokaa, jossa maistuu rakkaus. Rahalla ei myöskään saavuteta lapsen intoa tai arvostusta – rakkaudella kylläkin.
Hyvää wappua – ja onnea TPS!
Perjantaikokki
Lihapulla-makkarapasta
Sallinette pienen runon, jos lupaan, että se on toistaiseksi viimeinen…
Wappupiknikille tätä kun väsäät,
niin suosii sua aurinko ja säät.
Lihapullat ja pasta,
onpa siinä ruoka vasta!
Toivotan sulle wappua hyvää,
ei oo merkitystä tässä syvää.
Nyt vaan kokkaat ja nautit,
Saat siipalta kaikki pointsit!
AINEKSET
– 600 g nauta-sikajauhelihaa
– 4 yrttibratwurstia
– 500g Penne-pastaa
– 2 kynttä valkosipulia
– 1 dl kuivattua sipulia
– 1 dl raastettua parmesaania
– 2 kananmunaa
-3 rkl korppujauhoa
– 4 rkl maitoa
– 2 tlk tomaattimurskaa
– suolaa ja pippuria myllystä
– 1 dl maitoa
– 1 rkl sokeria
– 3 rkl vettä
– ruokaöljyä paistamiseen
VALMISTUS
Valmista lihapullat. Raasta valkosipulinkynnet. Sekoita kulhossa neljä ruokalusikallista maitoa korppujauhoihin. Lisää joukkoon raastetut valkosipulinkynnet, kuivattu sipuli, parmesaani, kananmunat ja jauheliha. Mausta vielä suolalla ja mustapippurilla.
Sekoita aineksista lihapullataikina ja muotoile taikinasta haluamasi kokoisia lihapullia.
Pilko yrttibratwurstit pieneksi. Laita pannulle tilkka öljyä ja paista pulliin ruskea pinta. Lisää bratwurstit ja paista hetki. Siirrä lihat kattilaan ja kaada pannulle tilkka vettä, jotta saat liemen talteen ja kaada lihojen päälle. Lisää tomaattimurska, suola ja noin desi maitoa. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes lihapullat ovat kypsiä.
Keitä pasta al dente suolatussa vedessä ja tarjoa kastikkeen kera.
Raasta pinnalle halutessasi vielä parmesaania. Herkullista!
Perjantaikokin blogi 