Perunalettuburgeri – Elintarvikemuseossa

Kuluneen viikon vietin Ylläksellä tarkoituksena kiskoa ahkiota ristiin rastiin latuverkostoa. Kunnon työntekijän tavoin sairastan vain viikonloppuisin ja lomilla. Niinpä alkoi tämäkin viikko mukavalla flunssalla. Onneksi satoi räntää, joten hyvillä mielin saatoin keskittyä kaikkeen muuhun kuin urheiluun.

Mökkimme on neljän perheen yhteiskäytössä, joten sen keittiönkaappeihin kertyy muutakin kuin oman maun mukaisia elintarvikkeita. On itse asiassa aika kiinnostavaa tutkia, mitä muut ovat jälkeensä jättäneet. Kaapin sisällöstä saattaa taikoa ruokia, joita ei ikinä kotona tekisi. Ja kuten arvata saattaa, ei kukaan tohdi heittää toisten kuiva-aineita pois, vaikka päiväykset olisivat paukkuneet kuukausia sitten. Eihän sitä tiedä, kuinka vanhoja muroja Virtaset syövät… Saattavat vielä suuttua ensi pääsiäisenä, kun lähes tuore muropaketti on tuhottu.

Yläkaapin takimmaisena oli paketti, josta tulvahti mieleen yläasteen ruokala ja peltimukien kolina. Hyllyltä löytyi paketti Koulunäkkiä, jonka ”parasta ennen” –päiväys oli painunut jo lähihistoriaan. Paketin kyljessä komeili vuosiluku 1995. Näkkärillä on luonnostaankin pitkä myyntiaika, joten veikkaukseni mukaan paketti on vuodelta 1994. Olin silloin yhdeksännellä luokalla!

Pakkohan sitä oli maistaa, sillä harvoin tulee nautittua yli 14 vuotta vanhoja elintarvikkeita! Jos siis viiniä ei lasketa mukaan… Hämmästyttävää kyllä, maku oli pysynyt muuttumattomana ja maistui aivan kuin koulun puuropäivinä. Herkullista maksamakkaran ja juuston kanssa!

Kimppamökki on hankittu vuonna 1994 neljän ystäväpariskunnan kesken. Kenties joku toi yhteismökin lamanjälkeisiin avajaisjuhlallisuuksiin tupaantuliaisena vaatimattomasti paketin näkkäriä ja paketti on siitä saakka odottanut ottajaansa. Avajaisiin sitä ei kelpuutettu, mutta museoarvon saavutettuaan kelpasi sitä maistella!

Söin kaksi palaa ja laitoin paketin takaisin – ylähyllylle takimmaiseksi. Tavoitteena on, että kun tyttäreni on yhdeksännellä luokalla (13 vuoden päästä), aion tarjota hänelle pääsiäislomalla pari palaa näkkäriä isin kouluajoilta…

Ankanrintaa á la Anoppi (siis perunalettuburgeri)

Tiistaina oli ruokanamme ankanrintaa. Anoppi oli sitä jo tovin hehkuttanut. Loppujen lopuksi ankkaa ei löytynyt jääkaapista, autosta eikä Oulun Stockmannin kuitistakaan. Oli siis jäänyt haaveilutasolle. Ruokaa piti saada ja eilisen perunamuusista sekä jauhelihasta muodostui loistava burgeri.

AINEKSET

Perunaletut
– 4 dl eilistä perunamuusia
– 2 kananmunaa
– 1 dl vehnäjauhoja
– voita paistamiseen

Jauhelihapihvit

– 200 g lampaan- tai peuranjauhelihaa
– 200 g sika-nautajauhelihaa
– 1 dl korppujauhoja
– 1 kananmuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Väliin

– 4 paksua siivua mozzarellaa
– tomaattisiivuja
– salaattia

VALMISTUS

Valmista ensiksi pihvitaikina. Sekoita korppujauhot ja kananmuna ja anna turvota. Lisää jauhelihat ja mausta. Sekoita taikinaksi. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista uunissa 220 asteessa paksuudesta riippuen 10-15 minuuttia. Lisää pihvien pinnalle lopuksi mozzarellasiivut ja gratinoi ne uunissa.

Sekoita perunalettujen kaikki ainekset keskenään ja paista pannulla voissa kullanruskeiksi, paksuhkoiksi letuiksi. Kokoa purilainen: alle perunalettu, väliin juustolla gratinoitu pihvi, salaattia ja tomaattia ja päälle taas perunalettu.

Kyllä tällä pysyy ladulla!

Keväistä viikonloppua,

Perjantaikokki

Mozzarellakuorrutettua kalkkunaa ja tomaatti-pennepastaa – Palvelua parhaimmillaan

Kolmen viikon päästä on perjantaikokin lähes vuosittaisen Italian opintomatkan aika. Reissu suuntautuu erääseen Lombardian parhaaseen keittiöön, ystäväni Andrean isoäidin valtakuntaan. Tämän kodikkaan ravintolan herkut ovat vain harvojen ja valittujen saatavilla ja edustavat erittäin klassista italialaista keittämistä. Turha kai mainita, että pientä matkakuumetta on jo ilmassa. Lupaan onkia chef-isoäidin muutaman salaisen reseptin perjantaireseptiläisillekin julkaistavaksi!

Tarkoitus on myös ajella ympäriinsä hyvää ruokaa metsästäen. Tämän vuoksi vietin keskiviikkoillan vuokra-autoa etsien. Sopiva auto löytyi eräältä suurelta kansainväliseltä ketjulta ja varaaminen sekä maksaminen hoituivat kohtalaisen lupsakkaasti netissä. Varausvahvistuksessa ollut pienellä painettu teksti sai minut kuitenkin mietteliääksi. Käytännössä tekstin sisältö oli, että on-line varausta ei missään tilanteessa voida tulkita sitovaksi vuokrasopimukseksi, varattua automallia ei taata ja hinnatkin saattavat vaihtua. Lopuksi toivotettiin oikein isolla, paksulla tekstillä ”Hyvää matkaa!”

Tuli suorastaan turvallinen olo. Nyt on kuules vaimo homma reilassa! Tosin varattu ja maksettu perhefarmari saattaa muuttua pikku-Fiatiksi ja hinnastakaan ei oikein ole varmuutta. Toisaalta pikku-Fiat toisi perhelomalle varmasti ihan uutta takapenkkitunnelmaa! Auto on nyt kuitenkin varattuna – ehkä.

Mietin, miten voisimmekaan hyödyntää pienellä printattuja ostoehtoja ravintolamaailmassa – esimerkiksi kuitin alalaidassa. Missään nimessähän ehtoja ei kannata etukäteen ilmoittaa, paitsi jos asiakas osaa niitä ehdottomasti vaatia. Kopioidaan vain yllä oleva kaava ja vaihdetaan auto-sanan tilalle jokin ruoka-annos tai raaka-aine.

”Arvon asiakkaamme! Emme takaa, että tilaamanne pihvi on pihvi, sillä se saattaa olla myös kala tai kana. Edellä mainittujen raaka-aineiden ollessa loppu, toimitamme teille mahdollisesti pizzan. Valitsemienne kermaperunoiden sijaan saamme toimittaa teille ilman erillistä ilmoitusta keitetyt perunat tai ranskalaiset. Saatamme veloittaa luottokortiltasi tai tililtäsi lisämaksun, mikäli hinnat muuttuvat tilauksen ja ruoan pöytään toimittamisen välisenä aikana. Emme tosin takaa ruoan toimittamista ensinkään, sillä tätä kuittia ei voida missään tilanteessa tulkita tositteeksi tilatusta ja maksetusta ruoka-annoksesta. TOIVOTAMME OIKEIN HYVÄÄ RUOKAHALUA!”

Miten on, tilaisitko toistekin?

Mozzarellakuorrutettua kalkkunaa ja tomaatti-pennepastaa

Italiaa fiilistellessäni taipui vaimon veitsi kalkkunanpaistin kimppuun. Suosittelen kokeilemaan kalkkunaa vasikan puuttuessa käytännössä täysin kauppojemme hyllyiltä – on oikein oivallista!

AINEKSET

– 4 ohutta kalkkunaleikettä (leikattuna esim. kalkkunanpaistista)
– 4 paksua siivua mozzarellaa
– 4 siivua parmakinkkua
– 15 kirsikkatomaattia
– 1 sipuli
– ½ kesäkurpitsaa
– 1 valkosipulin kynsi
– 300g pennepastaa
– oliiviöljyä paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Leikkaa kesäkurpitsa pituussuuntaan puoliksi ja pilko puolikkaat ohuehkoiksi siivuiksi. Leikkaa sipuli puoliksi ja pilko siivuiksi. Puolita kirsikkatomaatit. Pilko valkosipuli pieneksi. Paista sipuleita, kesäkurpitsoja ja tomaatteja pannulla. Ne saavat mennä hieman ylikypsiksi, jotta niistä irtoaa nestettä, sillä ne ovat pastan kastike. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä, valuta ja sekoita kasvisten kanssa. Pidä lämpimänä.

Laita kalkkunaleikkeille parmakinkun siivu ja päälle mozzarellan siivu. Paista uunissa grillivastuksen alla 225 asteessa n. 7-8 minuuttia, kalkkunaleikkeen paksuudesta riippuen.

Tarjoa kalkkunat pastapediltä.

Pääsisäislammas – Kesä tulee grillistä

Pääsiäisen kunniaksi perjantairesepti taipui torstaireseptiksi. Kotimme hengetär helli Perjantaikokkia eilen niin erinomaisella pääsiäislampaalla, että sen resepti on ihan pakko saada eetteriin ennen juhlapyhiä.

Pääsiäisenä talvi taittuu kohti kevättä. Varma kevään merkki on tänään Turun kauppatorille ilmestyvä Sorrin puutarhan sympaattinen myyntikoju. Se, jos mikä, piristää yllättäen kylmentyneen kevään keskellä. On nimittäin viljelijöitä, jotka tuottavat salaatteja. Ja sitten on Sorri, joka kasvattaa salaatteja – kuin omia lapsiaan. ” Jokainen Sorrin salaatti on sydämellä tehty!” – kuten he itse asian ilmaisevat. On aika julistaa automarkettisalaattien varassa vietetty pimeä talvi päättyneeksi – ainakin meidän kesämme on alkanut!

Tutustu Sorrin puutarhaan

Ja kun kesän vauhtiin kerran päästiin, niin ilmoitettakoon kaikelle kansalle samalla grillikausi alkaneeksi. Ei ole olemassa huonoa ilmaa tai väärää ajankohtaa – on vain vääriä varusteita! Vai mitä sanotte pikkuapurini grillausvarustuksesta?

Lähestyvän kesän tunnelmaa haittaa vain vähän se, että lämpömittarin ennustetaan pysyvän pakkasella toistaiseksi ja iltasella on vielä pimeää. Ei tämä sinänsä grillauksen tahtia haittaisi, mutta harmittavasti rivitalomme parveketta ei ole varustettu ulkovalolla eikä infrapunalämmittimellä. Olen talven aikana kerännyt kyseenalaista mainetta naapurustossa heilumalla iltapakkasella savuisella parvekkeella otsalamppu päässä.

En yleensä välitä sen kummempia selityksiä ohi käveleville ihmettelijöille kertoilla, joten huutelen vain, että olen ulkoruokinnassa toistaiseksi. Häipyvät kyselijät vähin äänin…

Keväisen kepeä pääsisäislammas grillistä

Huom! Pääsisäistiput ovat pikkugrillaajaan lautaselle asettelemaa kuvausrekvisiittaa. Ei siis tarkoitettu syötäväksi…

AINEKSET – 8 karitsan sisäfileetä
– 1 granaattiomena
– 200 g valkohomejuustoa
– 1 iso kerä jääsalaattia
– 15 kirsikkatomaattia
– oliiviöljyä
– balsamicoviinietikkaa
– kuivattua timjamia
– ripaus sokeria
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pese ja puolita tomaatit. Ripottele pinnalle sokeria, suolaa, oliiviöljyä ja timjamia. Lämmitä uuni 225 asteiseksi ja laita tomaatit sinne kuivumaan. Tiputa lämpötila heti 100 asteeseen. Kuivaa tomaatteja muutama tunti uunissa.

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Leikkaa granaattiomena puoliksi ja koverra toisesta puolikkaasta siemenet ja ripottele salaatin päälle. Purista toisen puolikkaan siemenistä mehut salaatin joukkoon. Leikkaa valkohomejuusto paloiksi ja sekoita salaatin joukkoon. Ripottele pinnalle vielä varoen balsamicoviinietikkaa. Mausta suolalla, pippurilla ja hyvällä oliiviöljyllä. Koristele kuivatuilla kirsikkatomaateilla.

Pyörittele karitsan sisäfileet öljyssä (etteivät ne pala kiinni grillissä) ja mausta suolalla sekä pippurilla. Grillaa sisäfileitä kuumassa grillissä muutama minuutti per puoli ja tarjoa välittömästi salaatin kera.

Kohti kesää!

Toivoo

Perjantaikokki ja pikkuapuri