Perunalettuburgeri – Elintarvikemuseossa

Kuluneen viikon vietin Ylläksellä tarkoituksena kiskoa ahkiota ristiin rastiin latuverkostoa. Kunnon työntekijän tavoin sairastan vain viikonloppuisin ja lomilla. Niinpä alkoi tämäkin viikko mukavalla flunssalla. Onneksi satoi räntää, joten hyvillä mielin saatoin keskittyä kaikkeen muuhun kuin urheiluun.

Mökkimme on neljän perheen yhteiskäytössä, joten sen keittiönkaappeihin kertyy muutakin kuin oman maun mukaisia elintarvikkeita. On itse asiassa aika kiinnostavaa tutkia, mitä muut ovat jälkeensä jättäneet. Kaapin sisällöstä saattaa taikoa ruokia, joita ei ikinä kotona tekisi. Ja kuten arvata saattaa, ei kukaan tohdi heittää toisten kuiva-aineita pois, vaikka päiväykset olisivat paukkuneet kuukausia sitten. Eihän sitä tiedä, kuinka vanhoja muroja Virtaset syövät… Saattavat vielä suuttua ensi pääsiäisenä, kun lähes tuore muropaketti on tuhottu.

Yläkaapin takimmaisena oli paketti, josta tulvahti mieleen yläasteen ruokala ja peltimukien kolina. Hyllyltä löytyi paketti Koulunäkkiä, jonka ”parasta ennen” –päiväys oli painunut jo lähihistoriaan. Paketin kyljessä komeili vuosiluku 1995. Näkkärillä on luonnostaankin pitkä myyntiaika, joten veikkaukseni mukaan paketti on vuodelta 1994. Olin silloin yhdeksännellä luokalla!

Pakkohan sitä oli maistaa, sillä harvoin tulee nautittua yli 14 vuotta vanhoja elintarvikkeita! Jos siis viiniä ei lasketa mukaan… Hämmästyttävää kyllä, maku oli pysynyt muuttumattomana ja maistui aivan kuin koulun puuropäivinä. Herkullista maksamakkaran ja juuston kanssa!

Kimppamökki on hankittu vuonna 1994 neljän ystäväpariskunnan kesken. Kenties joku toi yhteismökin lamanjälkeisiin avajaisjuhlallisuuksiin tupaantuliaisena vaatimattomasti paketin näkkäriä ja paketti on siitä saakka odottanut ottajaansa. Avajaisiin sitä ei kelpuutettu, mutta museoarvon saavutettuaan kelpasi sitä maistella!

Söin kaksi palaa ja laitoin paketin takaisin – ylähyllylle takimmaiseksi. Tavoitteena on, että kun tyttäreni on yhdeksännellä luokalla (13 vuoden päästä), aion tarjota hänelle pääsiäislomalla pari palaa näkkäriä isin kouluajoilta…

Ankanrintaa á la Anoppi (siis perunalettuburgeri)

Tiistaina oli ruokanamme ankanrintaa. Anoppi oli sitä jo tovin hehkuttanut. Loppujen lopuksi ankkaa ei löytynyt jääkaapista, autosta eikä Oulun Stockmannin kuitistakaan. Oli siis jäänyt haaveilutasolle. Ruokaa piti saada ja eilisen perunamuusista sekä jauhelihasta muodostui loistava burgeri.

AINEKSET

Perunaletut
– 4 dl eilistä perunamuusia
– 2 kananmunaa
– 1 dl vehnäjauhoja
– voita paistamiseen

Jauhelihapihvit

– 200 g lampaan- tai peuranjauhelihaa
– 200 g sika-nautajauhelihaa
– 1 dl korppujauhoja
– 1 kananmuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Väliin

– 4 paksua siivua mozzarellaa
– tomaattisiivuja
– salaattia

VALMISTUS

Valmista ensiksi pihvitaikina. Sekoita korppujauhot ja kananmuna ja anna turvota. Lisää jauhelihat ja mausta. Sekoita taikinaksi. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista uunissa 220 asteessa paksuudesta riippuen 10-15 minuuttia. Lisää pihvien pinnalle lopuksi mozzarellasiivut ja gratinoi ne uunissa.

Sekoita perunalettujen kaikki ainekset keskenään ja paista pannulla voissa kullanruskeiksi, paksuhkoiksi letuiksi. Kokoa purilainen: alle perunalettu, väliin juustolla gratinoitu pihvi, salaattia ja tomaattia ja päälle taas perunalettu.

Kyllä tällä pysyy ladulla!

Keväistä viikonloppua,

Perjantaikokki

Lohiburgerin ja Toast Skagenin maistuva yhdistelmä – Kielimuuri

Arvatkaa mitä! Nyt iski inspiraatio. Viime vuonna, alkutalvesta, kokosimme perjantairesepteistä keittokirjan ja sen tekeminen oli kivaa. Myönnettäköön, että se oli kirjanen, eikä kirja. Mutta kansien väliin koottuja reseptejä siinä kuitenkin oli. Ajattelin, että kyllä yksi keittokirja elämässä riittää. Varsinkaan kun en ole kokki laisinkaan. Perjantaikokki sentään – onneksi ei maanantaikokki.

Jotenkin homma jäi kuitenkin mietityttämään. Vieläkös sitä tekis kuitenkin yhden keittokirjan… Heitin idean ranskalaiselle keittiöpäälliköllemme, Julienille (pitihän yksi keittiöammattilainenkin saada projektiin mukaan) ja hän innostui toden teolla. Homma oli siis sovittu ja taas oltiin korviamme myöten uudessa projektissa. Ihan kuin sitä vapaa-aikaa olisi jotenkin liikaa. Sovimme, että kirjasta tulee meidän näköinen. Siinä saattaa olla juhlallisia illallisia ja heti seuraavalla sivulla tavallista arkiruokaa. Siis sellaista, mitä itsekin teemme.

Julien tuli kuitenkin luokseni parin päivän päästä hieman mietteliäänä ja pohti ääneen, kannattaako sellaista keittokirjaa sittenkään tehdä. Ihmettelin syytä epäilyyn. Julien oli ranskalaisella päättäväisyydellä marssinut palaverin jälkeen pääkirjastoon ja etsinyt teoksia hakusanalla ”keittokirja”. Tulos oli lamaannuttava. Keittokirjoja oli hyllymetreittäin! Julien kysyikin, että voisimmeko tehdä kirjan jostain muusta ruokalajista kuin keitosta, kun juuri siitä lajista suomalaiset tuntuvat tykkäävän…

Lohiburgerin ja Toast Skagenin maistuva yhdistelmä
Viime aikoina on ollut kiittäminen vaimoa ruuasta ja taas on sen aika. Sillä aikaa kun perjantaikokki suunnittelee uusia projekteja pää pilvissä, pitää vaimo perheen ruuassa ja jalat maassa. Tällaista sain tällä viikolla.

AINEKSET
– 500 g lohifilettä
– neljä sämpylää
– 1 dl katkarapuja
– 0,5 dl majoneesia
– pari kevätsipulin vartta pilkottuna
– 1 tlk dijon-sinappia
– salaatinlehtiä
– yksi tomaatti siivuina
– neljä siivua juustoa

VALMISTUS
Sekoita majoneesi, katkaravut, dijon-sinappi ja pilkotut kevätsipulin varret kastikkeeksi. Leikkaa lohifile neljään yhtä suureen palaan. Grillaa tai paista lohi pinnalta rapeaksi ja sisältä n. 50 asteiseksi. Paahda sämpylät ja kokoa hampurilainen.

Olemme muuten todenneet leivän ratkaisevaksi muuttujaksi hampurilaisissa. Useiden kokeilujen jälkeen löytyi voittaja, nimittäin perunasämpylä. Ainakin Turun seudulla on myynnissä Veraisen perunasämpylää, joka toimii aivan älyttömän hyvin hampurilaisissa. Kannattaa kokeilla!

Viinivinkki
Tämän burgerin seuraksi kaivattiin hieman ryhtiä viiniin ja siksi päädyin chardonnayhin. Viini sopi ruualle oivallisesti ja kehtaan suositella!

Lisätietoa viinistä ALKOn sivuilla

Hyvää ruokahalua ja ensi viikkoon!

Perjantaikokki

Lohiburger itämaisella poljennolla – Ranskalaisen kokin salaisuus – jatkotarinan 2. osa

Nyt alkaa saaristokokillekin valkenemaan erot ranskalaisessa ja suomalaisessa ruokakulttuurissa. Siinä missä ranskalainen chef huristelee skootterilla patongit tarakalla herkkutorilta toiselle kaulaliina hulmuten ja baskeri vinossa, sotkee tämä kokki Turun kauppatorilta polkupyörällä (lähes) aurattuja ja (melkein) hiekoitettuja pyöräteitä kohti kotia kypärä silmillä, sormet jäässä ja lohi selkärepussa hytisten. Siinä sitä on helppo gurmeeta kehittää, kun aurinko paistaa ja appelsiinit tippuu suoraan puusta aamiaispöytään… Kenties talven pakkaset ovat syynä siihen, että suomalainen keittiö luottaa yksinkertaisiin asioihin eikä kikkaile. Kikkailla saa luonnonvoimien kanssa jo tarpeeksi, joten keittiössä pidetään asiat simppelinä.

Ranskalaisen lohiburgerin salaisuus on nyt kuitenkin selvitetty! Tehtävää hidasti ainoastaan se, että kilometri ennen määränpäätä jäätyi fillarin takavanne kiinni eikä pyörä liikkunut, vaikka kuinka sotki. 22 asteen pakkanen ei siis tutkimusten mukaan kokkia pysäytä, mutta hänen fillarinsa pakkasraja kyllä ylittyi. Onneksi edes lohi repussa pysyi sulana (kiitos muuten Kauppatorin Kalapojille hyvistä vinkeistä salaisuuden ratkomiseksi ja erinomaisesta kalasta!).

Resepti eroaa linjastamme: se ei ole lyhyt ja yksinkertainen. Mutta jos haluat nopeuttaa, osta majoneesit ja guacamolet valmiina ja laita sipulit ja tomaatit raakoina purilaiseen, niin ruoka valmistuu vikkelään. Mutta tosiherkuttelijat tekevät kastikkeet itse ja kalttaavat tomaatit… Onhan sitä taas koko viikonloppu aikaa 🙂

Suomalaisen ruisleivän välissä ranskalainen lohiburger itämaisella poljennolla

Neljälle hengelle tarvitset:

AINEKSET
Lohipihvit
– ruodotonta lohifilettä 500 g
– 2 keltuaista
– 1 dl korppujauhoja
– 1 limen kuori
– 1/2 limen mehu
– suolaa ja pippuria

Sipuli-tomaattipaistos
– 1 iso sipuli
– kaksi isoa tomaattia
– 1 rkl sweet chili-kastiketta
– suolaa ja pippuria

Guacamoleen
– 1 avocado
– 1/2 prk kermaviiliä
– 1/2 limen mehu
– hyppysellinen pilkottua chiliä
– suolaa ja pippuria

Majoneesi
– 1 keltuainen
– n. 1 dl rypsiöljyä
– 2 tl dijon-sinappia
– 1 tl etikkaa
– suolaa ja pippuria myllystä

LISÄKSI
– ruisleipää tai sämpylää
– salaattia

VALMISTUS
Valmista ensin kastikkeet.

Guacamole: halkaise avocado kahtia. Poista kivi ja kaiva liha kuoresta lusikalla. Pilko liha kuutioiksi ja soseuta sauvasekoittimella. Laita joukkoon kermaviili ja mausteet. Limen mehu estää avocadoa tummumasta.

Majoneesi: sekoita sauvasekoittimella keltuaisen joukkoon öljyä ohuena nauhana. Lisää lopuksi mausteet ja lisää öljyä tarvittaessa.

Lohipihvit: pilko ruodoton ja nahaton lohi n. 5mm x 5mm kuutioiksi (älä yleiskoneessa, vaan ihan veitsellä. Näin pihvissä on vielä kalan rakenne!). Raasta limen kuori. Lisää kalan joukkoon kaksi keltuaista, korppujauhot, limen mehu ja kuori sekä mausteet. Sekoita ainekset keskenään.

Tomaatti-sipuli-paistos: kalttaa tomaatit (leikkaa ristiviilto tomaatin päälle, kasta hetkeksi kiehuvaan veteen ja upota sitten kylmään veteen. Kuori lähtee näin helposti irti). Leikkaa tomaatit viipaleiksi ja poista siemenet. Leikkaa sipuli siivuiksi, paista miedolla lämmöllä öljyssä pehmeiksi. Lisää tomaattiviipaleet hetkeksi ja mausta sweet-chili-kastikkeella. Pidä lämpimänä, mutta älä paista.

Muotoile kalamassasta pihvejä joko stanssilla (metallinen, matala lieriö) tai käsin. Paista öljyssä molemmilta puolilta muutama minuutti. Paahda leivät, huuhdo salaatinlehdet, kokoa hampurilainen ja herkuttele!

Hyvää ja kylmää viikonloppua toivottaen!

Polkupyörällä potkukelkkaileva kokki