Yleensä istun hiljaa yksinäisyydessä, kun kirjoitan. Tulkoon nyt poikkeus. Koitan välittää teille tunnelmaa, kuin urheiluselostaja konsanaan. Selostuspaikka, tai pikemminkin tarkkailupaikka, sillä enhän minä ääneen selosta – hulluna pitäisivät – on Vaakahuoneen terassilla. Olen iltavuorossa. Ystävät tietävät mitä se merkitsee. Oikeat hullut ovat lavalla. Itseasiassa ihan Seinähullut.

Tupa on täynnä ja kaupungissa DBTL-kaupunkifestivaali. Ihmiset kesäisiä – kuin ulkomailla olisi. Suurin osa jopa hymyilee. Ei tämä Turusta voi olla, eihän?

Henkilökuntamme (hiiskatin hyvä sellainen, jos saan kehaista) on laittanut vitosta silmään jo pari tuntia sitten. Keittiöstä nousee, kuten ammattislangissa sanotaan kun tarkoitetaan valmistamista, noin 500 carte-annosta ja pizzaa illan aikana. Se on paljon. Luonnollisesti tiukka kesäflunssa on kaatanut kaksi kokkia pedin pohjalle juuri kesän kiireimpänä iltana ja vain kaksi kokkia ahkeroi urakan. Kovia jätkiä! Apuna keittiössä, ehkä enemmänkin tiellä, alkuillasta häärää perjantaikokki. Kerran kesässä joutuu tämäkin harrastelija näemmä oikein ammattikeittiöön. Otin vastuulleni 60 hengen Seinähullujen Nakit ja Muusi -pöydän valmistamisen. Aloitetaan helpolla, niin onnistuu varmemmin. Vettä kiehumaan ja silleen.

Kaikki toimii, yleisö viihtyy, Seinähullujen Shown aikana jopa ulvoo ja hihkuu. Illan aikana saan vain yhden reklamaation, jota pidän näissä olosuhteissa hyvänä suorituksena. Reklamaatio koski savulohipastaamme. Aviopari oli tilannut kaksi annosta ja herran annoksessa oli aivan liian vähän kalaa. Tilanne oli niin tulehtunut, että vaikka puhuin kuin ruuneperi, en saanut tilannetta käännettyä paremmaksi. Lopuksi päätin antaa herralle keittokirjamme lahjaksi. Se laukaisi tilanteen ja kättelimme ystävinä. Tehdessäni lähtöä pariskunnan pöydästä, sanoi rouva, että hänen annoksessaan oli kyllä vähän liikaa sitä kalaa. En tuonut toista kirjaa, mutta meinasin kysyä, että eikö niitä olisi voinut vaihtaa päittäin. Naimisissa kun kerran olivat…

Karavaani kulkee

Erään legendaarisen Seinähullun, Seppo Korjuksen, on aika jäädä eläkkeelle kahden keikan päästä. Ikää miehellä on 66, mutta pomppii lavalla kuin lottovoiton saanut jänis. Viimeinen mahdollinen kerta nähdä hänet lavalla Turussa on 21.8. Vaakahuoneen lavalla. Siis viimeinen.

Seppo on viereisessä kuvassa se laihempi. Pidempi on orkesterin perustaja. Alla olevan videon myötä pääset hetkeksi Seinähullujen maailmaan. Se on pieni videopätkä Seinähullujen 42-vuotis juhlashowsta, joka nähtiin eilen illalla Vaakahuoneella. Eläkkeelle jäävä seinähullu pomppii lähimpänä kameraa. Näyttääkö seesteiseltä vanhukselta? Toivokaamme hänelle yhtä rauhallista eläkeaikaa!

Kiitos Seppo!

Hellehampurilainen

Jos on töissä hyvä porukka, niin kotona sitä vasta osataankin! Viime aikoina on kunnia ruoanlaitosta mennyt vaimolle. Ja jälleen kerran. Kiitos.

AINEKSET
– 400 g marinoimattomia kanasuikaleita
– 2 kpl tomaatteja
– 4 kpl paksuja rieskoja
– 1 jättisipuli
– 1 avomaan kurkku
– 1 pkt kotijuustoa
– kimppu rucolaa
– kimppu lehtipersiljaa
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 tl pestokastiketta
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Paista kanasuikaleet ja suikaloitu sipuli pannulla (osan sipulista voi jättää raa’aksi ja laittaa rieskojen väliin). Mausta suolalla ja pippurilla. Kuori kurkku ja suikaloi, pilko tomaatit ja kotijuusto viipaleiksi. Sekoita oliiviöljy ja pesto keskenään. Leikkaa rieska kahtia ja laita grillaantumaan hetkeksi kotijuustoviipaleiden kanssa. Kokoa hampurilainen, kun rieskat ja kotijuusto ovat saaneet väriä pintaan. Eli pohjalle tomaatit, kurkku ja sipulit, sitten kanasuikaleet ja kotijuusto. Päälle vielä revitty rucola ja lehtipersilja sekä lopuksi pestokastike päälle ja kansi kiinni.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki