Huomenta ja sitten saman tien asiaan. Ei ole aikaa rupatteluun, sillä paljastan jotain täysin mullistavaa. Kerron laihduttamisen salaisuuden yhdessä lauseessa. Istu ja kuuntele. Se kuuluu näin:

Siinä se. Eikö olekin upea lause? Nyt saa hurrata hurmoshenkisenä ja häkeltyä. Tuossa se on, vain rivi ylempänä: maailmaa mullistava tieto. Koitapa todistaa vääräksi.

Ai mitenkä tällainen tavallinen ihminen voi päätyä johonkin noinkin merkitykselliseen päätelmään? No, seuraamalla pari kuukautta sveitsiläisiä.

Nämä täkäläiset ovat sutjakkaa väkeä fyysisesti. Lihavuutta ei juuri esiinny. Tarkemmin ajatellen, lihavaa ihmistä saa täältä oikein etsiä. Jos satut amerikkalaisen turistibussin bongaamaan, niin sieltä löytyy, mutta muuten ei.

Päätin kerran ottaa selvää, että miten nämä juuston ja suklaan suurkuluttajat painonsa hallitsevat. Valitsin aurinkoisen sunnuntaipäivän ja lähdin kiertämään paikallisia puistoja, urheilukenttiä ja lenkkipolkuja. Ei ketään missään. Sveitsissä asuu yli seitsemän miljoonaa ihmistä. Maassa, jonka pinta-ala on noin puolet Länsi-Suomen läänistä ja siitäkin suurin osa on niin vinossa, että rinteessä ei pysy kuin lehmät. Mihin ne kaikki ihmiset sunnuntaisin piilotetaan?

Sain vastauksen, kun seuraavana sunnuntaina lähdin kapuamaan takapihalta kohti Üetlibergin huippua (Zürichin n. 850 m korkea oma ”vuori”). Mitä jyrkemmäksi rinne kävi, sitä enemmän läähätin fillarini selässä ja sitä enemmän jouduin hokemaan ”Grüeziä” (eli sveitsinsaksan tervehdystä joka huikataan kaikille, riippumatta siitä, kuinka hengästynyt olet. Lausutaan muuten ”kryytsi”.). Siellä ne kaikki sveitsiläiset olivat. Vaeltamassa, kävelemässä, pyöräilemässä ja lenkkeilemässä. Noilla tuskallisen jyrkillä rinteillä. Ja kaloria paloi. Huhu kertoo, että mitä ylemmäs vuorilla menet, sitä enemmän lokaaleja siellä on. Ja sitä enemmän kryytsiä toistat.

Kun pääsin ylös, niin hotellin pihalla oli grilli kuumana. Kiloittain herkullista bratwurstia ja litroittain olutta vaihtoi omistajaa joka minuutti. Okei – ainakaan kasvissyönnillä ei ole tekemistä paikallisen painonhallinnan kanssa. Eikä ole ilmeisesti ”karppaamisellakaan”, sillä täällä syödään runsaasti perunaa ja leipomoita on useampi joka kylässä. Kyse on siis pakko olla siitä, että se mikä laitetaan kurkusta alas, hikoillaan vuorilla pois. Syöt mitä syöt. Olin todistanut teoreemani oikeaksi laajalla empiirisellä aineistolla: seitsemällä miljoonalla alppimaan asukilla ja kolmen kuukauden seurantatutkimuksella.

MOT.

Jatkan sveitsiläisestä liikunta-aiheesta ensi viikolla (aiheeseen liittyy myös tuo yllä oleva kuva viime viikolta), mutta nyt jään odottelemaan yhteydenottoja terveystieteen Nobeleita myöntävältä taholta.

Täytyy mennä!

Moikka!
Perjantaikokki

Fritatut Salvianlehdet

Salviamme on kasvanut puutarhassa pienen marjapensaan kokoiseksi! Lehdet ovat kämmenen kokoisia ja niitä riittää. Käytän sitä ahkerasti yrttisekoituksen osana, mutta millään kaikkea ei saa syötyä ennen talven tuloa. Myös Sillä Sipuli –blogissa oli salvian ylituotantoa ja sieltä se idea lähti.

Tempura-taikinaa käytämme usein vakioherkkumme mustekalarenkaiden tekemisessä, mutta salviaa en siinä ollut aiemmin kokeillut. Lehdistä tuli upean rapeita ja loistavan makuisia. Tämä nyt ei ole linjaani kuuluva pääruokaresepti, mutta mitäs siitä. Tee näitä aperitiivin kanssa tarjottavaksi. Eli kylkeen kylmää kuohuviiniä, viikonloppuilta ja hyvää seuraa. Suosiosi on taattu!

AINEKSET

Taikina
– 1 kpl keltuaisia
– 1-1½ dl vehnäjauhoja
– 1-1½ dl kivennäisvettä tai vettä
– 1 kpl valkuaisia
– 2 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa

Paistamiseen lisäksi 5 dl rypsiöljyä.

– Isoja salvian lehtiä 3-5 kpl / syöjä
– Maldonsuolan kiteitä pinnalle

VALMISTUS

Sekoita keltuainen, vehnäjauhot ja puolet vedestä. Anna taikinan turvota hetki. Lämmitä öljy kuumaksi esim. wokkipannussa. Vaahdota valkuainen ja lisää se taikinan joukkoon lopun veden kera juuri ennen paistamista.

Kasta lehti kerrallaan taikinaan (esim. kokkipinseteillä), valuta sekunti – kaksi ja nosta kuumaan öljyyn. Anna paistua, kunnes pinta on rapea ja hieman rusehtaa. Nosta öljystä reikäkauhalla. Valuta hetki talouspaperin päällä. Ripottele pinnalle suolaa ja tarjoa heti!

Myös näitä voi fritata:
– sipulirenkaat
– mustekalarenkaat
– kesäkurpitsan kukat
– katkaravut
– ja oikeastaan ihan mitä tahansa.

Eräs ystäväni osti minulle ja itselleen opiskeluaikana frittikeittimen. Parin ensimmäisen viikon aikana ystäväni kokeili oikeastaan kaikkea fritattuna. Porkkanatkin saivat kuulemma oivaa makua upporasvasta. Samoin eilinen kaurapuuro. Sittemmin hän löysi tyttöystävän, tyttöystävä roudasi frittikeittimen ullakolle ja nyt he ovat jo naimisissa. Frittikeitin kuulemma pysyy ullakolla.