Joskus sitä sortuu voivottelemaan mielessään, kuinka tuota tai tätä ei voida tehdä, kun kahden lapsen kanssa liikkuminen, touhuaminen tai ylipäätään lähteminen on niin vaikeaa. Onneksi aina silloin tällöin joku laittaa asiat oikeaan perspektiiviin.

Vaakahuoneella esiintyi keskiviikkona Carling Family Jazz Band. Perheorkesteri, jonka shown tiesimme aiemmilta vuosilta huikeaksi. Viime vuonna perhe (isä, äiti ja neljä aikuista lasta) vetivät tuvan täyteen jokaisena iltana kun soittivat. Suosio perustuu hyvään fiilikseen ja ainutlaatuiseen sirkustaiteen ja jazzin yhdistävään lavailotteluun.

Tiesin odottaa samanlaista myös tänä vuonna, mutta mitä vielä. Nyt mentiin jo toisiin sfääreihin! Perhe oli kasvanut ja tällä kertaa mukana oli kolmattakin polvea neljä kappaletta. Lastenlapsista vanhin oli kymmenvuotias ja nuorin poika oli kiertänyt konserttisaleja vasta puoli vuotta – siis syntymästään lähtien.

Näky oli kertakaikkisen pysähdyttävä jo ruotsinlaivaterminaalissa, josta orkesterin noudin. Yhdeksän hengen seurue saapui laivalla kantaen mukanaan viiden päivän kaikki esiintymisrekvisiitat, instrumentit ja normaalit lapsiperheen elämiseen tarvittavat tykötarpeet. Siinä ei tyhjiä käsiä ollut, ei edes lapsilla.

Kun Carlingit pääsivät Vaakahuoneelle, alkoi kiireinen valmistautuminen konserttiin. Yksi laittoi paikalleen mikrofoneja, toinen kantoi lavalle trumpetteja, isoisä availi trumpettinsa ääntä ja välillä luki lapsenlapsille satukirjaa. Isoäiti viritti banjonsa ja sitten teki petin kolmevuotiaalle – ihan siihen lavan reunalle sellaisesta paksusta piknikpeitosta. Tyttö nukahti lähes heti, syötyään ensin hänelle tarjoamani jätskin, ja nukkui tyytyväisenä koko illan. Nuorimmaisin laitettiin istumaan lavalle vauvatuoliin ja katselemaan, kun äiti ja setä laittoivat rumpuihin peltejä paikoilleen.

Perhe otti yleisönsä – aina siitä nuorimmasta lähtien. Shown kruunasivat kymmenenvuotiaan Nannan saksofonisoolo sekä pari vuotta nuoremman Petronellan ensimmäinen steppitanssiesitys. Porukka oli myyty, vaikka kesken kappaleen banjoa soittanut isoäiti lähti vaihtamaan nuorimmaisen vaippaa ja yksi setin aloitus myöhästyi – tosin hyvin luonnollisesta syystä. Orkesterin tähti, Gunhild, syötti vielä rintaruokinnassa olevaa pienokaistaan baaritiskin edessä.

Silloin kun on nälkä, niin syötävä on!

Carlingin perheellä on noin 250 matkapäivää vuodessa. Eilen he olivat Pori Jazzeilla, tänään ja huomenna taas meillä. Heidät nähtyäsi, et taatusti tuskaile kauppaan menoa kahden lapsen kanssa.

Caesar-salaattia ja grillattua kanaa

Tämän versiomme salaisuus on tietenkin itse tehdyssä majoneesissa sekä pestolla maustetuissa krutongeissa.

AINEKSET
– 4 kanan marinoimatonta rintafileetä
– 3 kerää Romaine-salaattia
– 8 siivua paahtoleipää
– 1 tl pestoa
– 2 rkl oliiviöljyä

Majoneesi
– 2 keltuaista
– 2 dl rypsiöljyä
– 5 anjovisfileetä
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 tl etikkaa
– ½ dl parmesaanilastuja

Pinnalle
– mustapippuria myllystä
– kourallinen parmesaanilastuja

VALMISTUS
Valmista majoneesi. Vatkaa sauvasekoittimella öljy keltuaisten joukkoon erittäin ohuena nauhana (aluksi tippa kerrallaan). Lisää etikka, sinappi, valkosipuli, anjovikset ja parmesaanilastut. Sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella.

Mausta kanat suolalla ja pippurilla. Grillaa kypsiksi.

Pilko paahtoleivät kuutioiksi, ja paahda pannulla oliiviöljyn ja peston kanssa. Älä polta.

Huuhtele salaatit ja kuivaa. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita joukkoon kastike. Asettele pinnalle krutongit, siivutetut rintafileet ja parmesaanilastut.

Tämä onnistuu myös lasten kanssa…

Erinomaista viikonloppua! Perjantaikokki