Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista – Aika kultaa muistot

Moni on kesälomiltaan jo palannut, kuten myös minä viimeviikkoiselta purjehdukseltani. Yleinen kysymys palaajalle on, että ”no, oliko hyvä loma?” tai ”oliko kiva matka?” Tähän lomaltapalaajan pitäisi pystyä vastaamaan yhdellä lauseella, kertoen kaiken olennaisen, mutta kuitenkaan liikaa jaarittelematta. Tehtävä on mahdoton ja siksi vastaus typistyy helposti lyhyeksi. ”Oli, kiitos kysymästä!”

En muista koskaan saaneeni negatiivista vastausta kysymykseen. ”Kiitos kysymästä, mutta loma oli aivan onneton! Toivottavasti en enää ikinä joudu lomalle!”

Pomollani on tapana kirjoittaa matkakertomus ja samanlaista perinnettä olemme noudattaneet nyt neljättä vuotta venereissuillamme. Olemme siis kirjoittaneet lokikirjaan säätilan, lähtö- ja saapumisajan, kuljetun matkan ja muiden perinteisten merkintöjen lisäksi päivän hauskat sattumukset tai vastoinkäymiset, nautitut ruoat ja muut mielenkiintoiset asiat.

Kun vuoden kuluttua katselee kuvia ja muistelee matkaa, niin muistaa varmasti vain ne hienot hetket. Moni jälkikäteen hauska kommellus on painunut unholaan. Kuka nyt ylipäätään kuvaisi itkeviä lapsia tai pohjaan palanutta ruokaa ja haluaisi niitä muistella! Mutta kun pienet vastoinkäymisetkin on kirjattu muistiin, on sattumuksille kahta hauskempi nauraa jälkikäteen!

Paljastan teille nyt, että minulla oli erittäin mukava lomaviikko, vaikka omat kommelluksensa siihenkin osui. Poikamme yritti kaikessa yksivuotiaan ennenaikaisessa uhmaiässään tehdä vain kiellettyjä asioita (ja niitä ahtaassa purjeveneessä on paljon!) ja jos ei niitä saanut tehdä, niin osoitti tyytymättömyytensä tavalla, jonka koko venekunta sai tuta. Pojan uhma meni pidemmän päälle jopa huvittavaksi. Miten niin pienellä miehellä voikin olla niin kova tahto? Päätimme kirjoittaa tästä hänelle omistetun kappaleen lokikirjaan, ettemme vain sitä unohtaisi.

Jos hänestä joskus kasvaa purjehtija, niin lupaan lukea sen hänelle ääneen.

Oman pienen kappaleen kertomuksessa sai myös armas anoppi, joka spontaanisti tarttuu hetkeen ja saa aina aikaan – ja paljon. Purjehduksen tiimellyksessä menin tiputtamaan kamerani lattialle sillä seurauksella, että salamalaite meni käyttökelvottomaan kuntoon. Tämä tapahtui jo matkan toisena päivänä ja hetken sadattelin mielessäni, koska uutta en saisi ennen palaamista Turkuun. Olimme suunnitelleet erinomaisia ruokia, jotka olisin halunnut ehdottomasti kuvata.

Kun ilta koitti ja ruoka oli pöydässä, laitoin veneen kaikki valot päälle ja kaivoin avuksi vielä kaksi otsalamppua ja yhden taskulampun. Josko niillä saisi edes vähän valaistua annosta! Pyysin anoppia auttamaan ja pitämään lamppuja. Säädin kameraani ja otin muutamia testikuvia. Kun nostin katseeni ruoasta, meinasin tippua penkiltä. Oli taas anoppi tarttunut hetkeen ja saanut oikein älynväläyksen! Kirjaimellinen valopää.

Lopputuloksen näette viereisestä kuvasta! Ei tätäkään kiikkustuolissa muistaisi, ellei olisi kirjoittanut muistiin…

Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista

(pahoittelen kuvan kalpeaa valoa – syyn arvannette)

AINEKSET

Sitruunakana

– 1 kg marinoimattoman broilerin osia (koipi, reisi, rinta)
– 1 kpl valkosipuli
– 2 kpl sitruuna
– 2 rkl timjami, tuore
– 3 rkl oliiviöljyä
– 1,5 dl valkoviiniä
– mustapippuria myllystä

Paistettua savoijinkaalia

– 1 kpl iso savoijinkaali
– 5 dl kanalientä (tai 1 rkl fondia ja 5 dl vettä)
– 5 rkl oliiviöljyä
– 3 rkl timjami, tuore
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sitruuna paloiksi ja irrottele valkosipulin kynnet. Älä kuori kynsiä, vaan riko ne veitsen lappealla puolella. Laita öljyä uunivuokaan kanan, sipulin ja sitruunan kanssa. Pirskottele päälle valkoviiniä ja paista uunissa miedolla lämmöllä kaksi tuntia folion alla. Ota uunista ja poista folio. Laita uuni täysille ja grillaa kanoihin kaunis pinta. Ripottele pinnalle timjamit.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa kaali neljään osaan ja laita uunivuokaan. Kaada päälle kanaliemi. Pirskottele pinnalle öljy sekä mausteet. Paista uunissa noin 20 minuuttia.

Sattumanvaraista viikonloppua!

Perjantaikokki

Ps. Lipunmyynti verkossa tarpeena? Tutustu Lyytiin.

Yrttinen Aurajuusto-broileripasta – Mytologian taruolennosta tavalliseksi liftariksi

Innosta pinkeänä kuin ilmapallo vappuna, kerroin viime viikolla löytämästäni kutsumuksesta, nimittäin herkkusuisuudesta. Olin havainnut, että syntymääni juhlitaan gastronomian jumalattarelle omistettuna juhlapäivänä. Havainto sai minut ainakin puolitosissaan iloitsemaan kohtaloni löytymisestä näin erinomaisen mukavan asian, herkuttelun, parista.

Vaimo uhkasi viedä lääkäriin, ellen vuorokaudessa tokene. Melkein jo lannistuin ja annoin asian olla, kunnes sain kertakaikkisen vahvan sinetin epäilyjeni paikkansapitävyydestä.

Kuten moni hyvin tietää, kirjoittelen nämä tarinat usein torstain ja perjantain välisenä yönä. Joskus löydän aiheen ja innon jo aiemminkin ja koetan pitää paloa yllä, kunnes saan ideani kirjattua ylös. Viime viikolla olin niin varma tulevan perjantaireseptin teemasta, että sinnittelin minkä kykenin, enkä antanut vaimon ja lähisuvun lääkäriuhkailujen latistaa riemuani Gastreian kanssa yhtenevän juhlapäivän löytämisestä. Halusin pitää intoa yllä ainakin kunnes saan riemun paperille ja matkaan.

Mutta kuinkas kävikään! Torstai-illalla, kirjoittaessani perjantaireseptiä, piippasi vaimoni puhelin. Viesti tuli ystäviltämme. Se oli lyhyt, mutta meni suoraan asiaan. ”Hei. Pöydällämme on kuusikymmentä kyyhkyä, emmekä jaksa kaikkea kaksin syödä. Maistuuko?”

Siinä ei kuulkaas enää johdatukselle tarvinnut etsiä vahvistusta! Seuraavana iltana nautimme taivaallisen illallisen keskellä Liedon kaunista maalaismaisemaa, koivukujan päässä, herkutellen kesäkurpitsa-fenkolikeitolla, kyyhkyillä, paahdetuilla rosmariiniperunoilla ja kirsikkatomaateilla, tryffelikastikkeella, karpaloilla valkosuklaassa ja ties millä.

Ajaessamme illan päätteeksi herkuilla suorastaan ylenpalttisesti ravittuina kohti kotia, oli autossamme sellainen humisevan seesteinen ja onnellinen tunnelma, kuin vain kesäyönä voi olla. Ainoastaan vaimoni uhrautuvaisuus kuskiksi suostumisen muodossa esti minua avaamasta suutani ja kysymästä: ”Joko uskot? Sukua jumalille ollaan!”

Olisi saattanut matka keskeytyä ja muuttua peukalokyydiksi.

Yrttinen Aurajuusto-broileripasta

Todellinen gastronomi meidän perheessä on kuitenkin se vaimo. Ei siitä päästä yli eikä ympäri. Tähänkin ruokaan kannoin kaupasta vain Aurajuustoa, kermaa ja pastaa. Loput hän kaivoi jääkaapin uumenista tai suoraan takapihalta. Voin kertoa, että oli muuten herkullista!

AINEKSET
– 4 marinoimatonta broilerin rintafileetä
– 2 dl kermaa
– ½ pakettia Aurajuustoa
– 500g pinaatilla värjättyä tagliatellea (ainakin Barilla tekee tätä)
– 2 pientä kesäkurpitsaa
– 2 salottisipulia
– tuoreita yrttejä muutama kourallinen pieneksi pilkottuna (salviaa, lehtipersiljaa, rucolaa, tavallista persiljaa, oreganoa, suolaviiniheinää jne.)
– oliiviöljyä paistamiseen
– Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Laita pasta kiehumaan, keitä ja jätä hieman raa’aksi sillä se menee vielä pannulle. Pilko sipulit. Siivuta kesäkurpitsat kolikoiksi. Paista kuumalla pannulla oliiviöljyssä sipuleita, kanoja ja kesäkurpitsoja siten, että kanat saavat väriä. Laske lämpötilaa ja lisää kerma pannulle. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua, kunnes kanat ovat kypsiä.

Lopuksi lisää pannulle puolikas paketillinen Aurajuustoa murennettuna. Ripottele aivan viimeiseksi ruoan pinnalle tuoreita, pilkottuja yrttejä.

Olivat sukujuurenne mitä tahansa, niin pitäkäähän vaimojanne arvossa!

Terveisin

Perjantaikokki

Maalaissalaatti – Jumalaiset herkkusuut

Sain kaksi kuukautta sitten lahjaksi ystävältäni ”Maun fysiologia”-nimisen järkäleen. Kirja on ilmestynyt 1800-luvun alkupuolella Ranskassa ja käsittelee kaikkea ruokaan ja ruokahaluun liittyvää. Olen lukenut sitä pätkissä, aina kun olen ehtinyt. Kirjoittaja, Anthelme Brillant-Savarin, on ollut aikansa sivistyneistöä ja on rustannut kasaan melkein neljäsataa sivua asiaa ruoasta, sen valmistuksesta ja merkityksestä ihmiselle sekä yhteiskunnalle. Aikanaan kirjoitustyö on ollut suuri saavutus. Nykyään pelkistä allergioista tai laihdutusdieeteistä voi netistä imuroida tuhansia sivuja tekstiä, mutta ne ovatkin eri tasoa. Tässäpä käsitellään ruokaa vain herkkusuisuuden kannalta ja todistetaan huvittavan toteavasti tieteeseen vedoten mitä uskomattomimpia asioita johtuvaksi huonosta ruoansulatuksesta, mauttomista pöytätavoista tai väärästä ruokavaliosta.

Palvon kirjoittajaa postuumisti, sillä en tunne ketään toista, joka suhtautuu ruokaan ja syömiseen niin kunnianhimoisesti, arvostavasti ja rakastavasti. Hän ei ole ahmatti eikä hotkija, vaan aito herkkusuu, joka arvostaa joka ikistä suuhunsa laittamaa taiten valmistettua haarukallista. Lukijaa hellitään suomentajan loistavalla työllä, jonka lopputuloksena on kielellisesti puhdas, mutta korvaa hellivä vanhahtavalta kuulostava kirjoitustyyli.

Kirjoittaja todistaa useat gastronomiaa koskevat väitteensä todeksi vetoamalla omiin kokemuksiinsa. Merkityksellinenkin syy-seuraus–suhde voidaan kuitata yhdellä empiirisellä havainnolla. Kirjailijan mielestä on esimerkiksi selvää, että koska intialaiset syövät pääasiassa kasviksia ja Intiassa on ollut useita valloittajia, on se selvä todiste siitä, että kasvisruokavalio aiheuttaa vakavaa luonteen- ja ruumiinheikkoutta. En tietenkään allekirjoita kaikkia herra Brillant-Savarinin mielipiteitä, mutta toden totta pysähdyin hänen kirjoittamaan lukuun gastronomiaan liittyvästä mytologiasta.

Gastronomeilla, siis herkkusuilla, on oma jumalansa, Gastreia. Hän on ainoa jumala mytologiassa, jota juhlitaan vuoden jokaisena päivänä. Nautitaanhan jossain päin maailmaa, joka päivä, jokin erinomainen ateria. Erityisesti Gastreialle on pyhitetty gastronomian jumalan juhlapäivä, jota vietetään syyskuun 21. päivä. Tällöin Gastreialle pyhitettyyn temppeliin, Pariisiin, saapuu valittu joukko pappeja, jotka aloittavat koko päivän kestävät herkuttelupidot ja saavat koko kansan juhlaan mukaan.

Ja nyt seuraa paljastus. Perjantaikokki löysi vihdoin syyn näiden kirjeiden kirjoittamiseen, ylenmääräisen vaivan ruoan eteen näkemiseen ja varsinkin selityksen taipumukselleen ottaa hyvää ruokaa aina vähän lisää – vaikka fysiologinen tarve ei siihen pakottaisikaan. Uskokaa tai älkää, mutta allekirjoittaneen syntymäpäivää juhlitaan tasan samana päivänä kuin Gastreiaa! Onhan sen pakko olla johdatusta!

Pomppasin sohvalta kirja kädessä selittämään tätä vaimolle. Innosta hihkuen kerroin löytäneeni kutsumukseni, nimittäin herkuttelun. Olinhan melko varmasti gastronomian jumalan Gastreian sukua suoraan alenevassa polvessa. Sama juhlapäivä ja kaikki! Jalkani kolahtivat ikävästi takaisin maanpinnalle, kun kuulin, että olen viettänyt liikaa aikaa kirjan parissa ja jos en vuorokaudessa tokene, niin minut viedään lääkäriin…

Maalaissalaatti vailla vertaa

Sukua jumalille tai ei, niin tästä minä tykkään. Teimme kotona herkullista salaattia ja toimin kuten aina, kun saan eteeni jotain maukasta. Otin siitä kuvan. Kysyin vaimolta, että olisiko tästä perjantaireseptiksi, kun näyttää niin herkulliselta. Vaimo totesi, että muuten ehkä, mutta juurihan reseptinä oli maalaissalaatti. Tarkistin ja totta tosiaan – löysin perjantairesepti.fi –sivulta maalaissalaatin. Se ilmestyi 5.5.2006. Niin se aika rientää! Jos maalaissalaattien runsaus tarjonnassani häiritsee, niin voit lohduttautua. Tämä on täysin erilainen kuin se runsas kaksi vuotta sitten julkaistu. Tässä ei ole kanaa…

Maalaissalaatin valmistus on helppoa. Ota salaattia ja sitten sen kanssa mitä tahansa maukasta ja tuhtia, mitä kotoa löytyy. Ruoka vie nälän, mutta jättää kevyen olon.

AINEKSET
– 1 kerä rapeaa salaattia
– 6 kananmunaa
– paketti pekonia
– 6 kypsää tomaattia
– 4 avomaankurkkua
– 6 siivua maalaisleipää (tai paahtoleipää)
– 20 kpl isoja, varrellisia kapriksia
– sattumia, eli porkkanaa, kyssäkaalia, retiisejä tms.
– hyvää oliiviöljyä
– Maldon-suolaa ja mustapippuria
(- pestoa)

VALMISTUS
Keitä kananmunia seitsemän minuuttia. Jäähdytä kylmässä vedessä, kuori ja pilko neljään osaan. Pese ja kuivaa salaatti. Revi se suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko pekoni haarukkapaloiksi ja paista rapeaksi pannulla. Pilko sattumat, kurkut ja tomaatit pieniksi. Pilko leivät ronskiksi paloiksi ja paahda pannulla. Lisää halutessasi pestoa pannulle. Sekoita salaatti, tomaatti, kurkku ja sattumat. Asettele pinnalle jäähtyneet pekonit, munat ja leivät sekä kaprikset. Jokainen maustakoon salaattinsa itse, mutta ilman öljyä, suolaa ja pippuria ei pääse gastreian suojelukseen…

Nauttikaa!

Jumalaista viikonloppua!

Perjantaikokki

ps. vaimon uhkauksesta huolimatta, lupaan kertoa toistekin johdatuksestani ja tästä hienon kirjan sisällöstä…