Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria – Laiska laatua tekee

Olimme eilen ehdolla Matkamessujen laatukilpailussa. Kerron kirjeen lopussa miten meille oikein kävi.

On upeaa, että laatuun ja laatukilpailuihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota Suomessakin. Laatuajattelulla ei meillä ole pitkää ja kunniakasta historiaa, sillä silloin kun resursseja on ollut muillekin jakaa, ei laatuun ole sen kummemmin tarvinnut kiinnittää huomiota. Asiat on hyvin voitu tehdä kahteenkin kertaan.

Jotenkin tähän katajaiseen kansaan on uponnut ajatus, että laatu maksaa ja halpa on parempaa. Miten muuten voi selittää halpahallien ja lidlien suosion rikkaassa valtiossa? Tunnen varsin varakkaita ihmisiä, jotka käyvät ostamassa halpahalleista talvivaatteita, jotka kestävät puoli talvea – eivätkä edes pidä kuivana tai lämpimänä. Miksi? Koska ne ovat niin halpoja – kuuluu usein vastaus. Mikä lienee kustannus laadukkaan ja halpahallivaatteen välillä, kun tarkastellaan vaikka viittä vuotta? Totuus lienee taas tarua ihmeellisempi ja laatu tulee pidemmän päälle halvaksi.

Hullunkurista se on, mutta huippulaadun tuottaminenkin maksaa usein vähemmän kuin sekundan pukkaaminen. Kahteen kertaan tekeminen tarkoittaa tuplakuluja ja sitä myötä kalliimpaa hintaa. Ja palvelupahanen kun on vielä siitä huono tuote, että harvemmin tarjotaan toista mahdollisuutta. Vai kuinka moni meistä palaa paikkaan, jossa palvelu meni ensimmäisellä kerralla penkin alle?

Miksi meillä sitten on niin usein aikaa tehdä asiat kahteen kertaan, mutta ei koskaan riittävästi aikaa, että saisi kerralla aikaiseksi hyvää? Laiskahan laatua tekee, voisi tästä päätellä. Kyse on pitkälti ajattelumallista ja tietenkin siitä kuuluisasta asenteesta. Palvelualalla täytyy päivittäin hypätä asiakkaan saappaisiin ja miettiä asiat etukäteen palveltavan näkökulmasta. Odottelen sitä päivää, että kaupan kalatiskilläkin raaka-aineita käsiteltäisiin niiden arvoa kunnioittavasti, eikä piikiteltäisi ja paiskottaisi piloille. Fileen nostaminen hellävaroin vie saman verran aikaa, kuin nopea riuhtaisu kalapiikillä, mutta lopputulos on aivan eri.

Saavutimme paikan laatukilpailun finaalissa yleisöäänestyksen voittajina. Tämän kuullessani olin ylpeä. Henkilökuntamme on ilmeisesti osannut seistä asiakkaan saappaissa ja nähdä toimintansa vieraan näkökulmasta. Asenne taitaa olla asiakkaiden mieleen!

Kiitän kaikkia äänestäneitä luottamuksesta ja henkilökuntaamme oikeasta asenteesta! Rimaa on taas nostettu – ei auta kuin jatkaa parantamista. Ja suuret onnittelut myös pääpalkinnon saaneelle Kristina Cruisesille! Oikeaan osoitteeseen meni palkinto. Herrankukkaro tuli jaetulle toiselle sijalle.

Pinaattikuorrutettua meritaimenta ja paahdettuja punajuuria

Joulun välipäivinä nautimme talvisesta, tyynestä ja kuvankauniista saaristosta. Veneemmekin moottori hyytyi, mutta se ei verkkoreissuja haitannut, sillä olihan vesi peilityyni. Saaliina saimme muutaman verkollisen simppuja, mutta myös kaksi yli nelikiloista meritaimenta. Eipä soudeltu turhaan! Juurekset taas ovat talviruokaa parhaimmillaan. Uunissa paahtamalla punajuurista tulee taivaallisen makeita.

AINEKSET

– 600g meritaimenen tai lohen fileetä
– 8 punajuurta
– 0,5 dl oliiviöljyä
– 250 g tuorepinaattia (tai pakastepinaattia)
– 2 salottisipulia (tai yksi tavallinen sipuli)
– 0,5 rkl voita
– 1 dl kermaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Poista pinaateista lehtiruodit. Nypi lohesta piikit. Kuori punajuuret ja lohko 6 – 8 osaan.

Laita punajuuret uunipellille, ripottele pinnalle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Pilko sipuli ja kuullota se voissa. Lisää pannulle pinaatti ja paista sekoitellen, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisää pannulle kerma ja anna hautua hetki. Mausta suolalla ja pippurilla.

Mausta kala suolalla ja grillaa tai paista kala uunissa kypsäksi. Parhaan tuloksen saat, kun kala jää aivan keskeltä vielä hitusen punertavaksi. Levitä pinnalle pinaattimuhennos ja tarjoa paahdettujen punajuurten kera.

Laadukasta viikonloppua!
Perjantaikokki

Talvikuvia saaristosta

Kun valo ja luonto näyttävät parhaimpia puoliaan, niin saattaa amatöörikuvaajallakin käydä tuuri. Tästä aukeaa Perjantaikokin talvikuvia saaristosta.

Kanaa à la Marengo – Vähemmän on enemmän

Jälleen on vuosi päättymäisillään. Tämä on vuoden viimeinen perjantairesepti, sillä vakaa aikomukseni on keskittyä perheeseen ja ruokaan (tässä järjestyksessä) aina 9.1.2009 saakka.

Olisi kovin perinteistä katsoa taaksepäin ja kerrata vuoden kulkua. Tarkistin asian ja näin tein vuosi sitten. Katsotaan tällä kertaa vastavuoroisesti eteenpäin. Mitä on odotettavissa vuodelle 2009?

Vuosi 2009 on monelle suuri kysymysmerkki. Mikäli mediaa on uskominen, niin talous pysähtyy helmikuun paikkeilla ja elämä maapallolta sitä myötä käytännössä lakkaa. Se vaan kuihtuu pois kesään mennessä. En suostu allekirjoittamaan ennustuksia. Uskon, että myös vuonna 2009 ihmiset syövät, juovat, muuttavat, saavat lapsia, korjauttavat autojaan, käyvät lääkärillä, matkustavat ja käyttävät sähköä. Joitakin turhuuksia karsitaan, mutta se on kokonaisuuden kannalta ehkä vain tervettä. Joku saattaa vaihtaa autonsa työmatkalla fillariin – ja se vasta tervettä onkin. Jos sisäfileen joutuu vaihtamaan pataruokiin, niin sekin tuo vain enemmän makua lautaselle. Vähemmän voi todellakin olla enemmän. Kaiken kaikkiaan ei elämän perusta muutu mihinkään. Hyvät pärjäävät ja parhaat selviytyvät voittajina. Niin se on aina ollut ja tulee olemaan.

Jos jotain voin toivoa vuodelle 2009, niin toivon, että osa maallisen mammonan katoamisesta kääntäisi ihmisten ajatukset niihin oikeasti tärkeisiin asioihin. Mitkä kaikki asiat sinulla on hyvin? Otapa kynä käteen ja tee oikea lista. Kun lista on valmis, laita se tärkeysjärjestykseen. Mikäli viiden tärkeimmän joukossa on jokin asia, jonka yksistään talouden hidastuminen voi viedä mennessään, niin mietipä uudelleen.

Kävi miten kävi, niin minun listaani ei talouden yskähtelyt vaikuta. Lähden luottavaisena tulevaisuuteen. Tavataan siellä!

Kanaa à la Marengo

Vuonna 1800 Napoleon ylitti Alpit 40 000 miehen voimin ja kohtasi Itävallan joukot Marengon kylän lähellä Pohjois-Italiassa. Napoleon oli hävitä taistelun, mutta onnistui viime hetkillä kääntämään kamppailun edukseen ja selviytyi ratkaisevasta yhteenotosta voittajana.

Tarinan mukaan Napoleonin keittiömestari valmisti alla olevan ruokalajin kärhämän päätyttyä vain taistelukentältä ja sen välittömästä läheisyydestä löytyneistä raaka-aineista. Tämä edustaa mielestäni ruokaa parhaimmillaan. Yksinkertaista, rustiikkia ja maistuvaa. Resepti on ”Ihana Italian keittiö”-kirjasta, joka siteeraamme keittiössämme tiheään.

AINEKSET
– 1,5 kg broileri paloiteltuna (tai esim. neljä koipireittä)
– 8 rkl oliiviöljyä
– 400 g tomaatteja
– 2 valkosipulinkynttä
– 3 dl kuivaa valkoviiniä
– 4 siivua eilistä maalais- tai paahtoleipää
– 8 jättikatkarapua kokonaisena
– 4 kananmunaa
– 1 rkl etikkaa
– 8 rkl oliiviöljyä
– 2 rkl persiljasilppua koristeluun
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kalttaa tomaatit. Eli kuumenna pieni kattilallinen vettä kiehuvaksi, tee tomaattien pintaan ristiviilto ja upota tomaatit kiehuvaan veteen noin viideksi sekunniksi. Nosta jäähtymään kylmään veteen. Kuori, poista siemenet ja pilko siivuiksi.

Kaada kattilaan tai pataan loraus oliiviöljyä ja ruskista broileri siinä. Pilko valkosipulinkynnet. Nosta broilerit sivuun ja laita pataan valkosipulit, tomaatit ja valkoviini. Anna kiehahtaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää pataan broileri ja laita pata 190 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi. Hieman ennen kun broileri on valmis, valmista uppomunat. Kuumenna iso kattila vettä kiehuvaksi. Lisää veteen etikka ja pyöräytä vettä kauhalla. Riko munat yksitellen veteen, kohtalaisen ripeästi. Keitä noin kolme minuuttia ja nosta reikäkauhalla pois.

Leikkaa leivät kolmioiksi ja paahda runsaahkossa oliiviöljyssä rapeiksi. Poista leivät ja paista vielä jättikatkaravut kypsiksi.

Asettele tarjoiluastiaan broilerit, ravut ja leivät. Nostele reikäkauhalla kastikkeen sattumat ainesten päälle. Voit myös keittää kastiketta halutessasi hieman kokoon. Ripottele pinnalle pilkottu persilja ja tarjoa.

Hyvää ja rauhallista joulua sekä erinomaista vuotta 2009!

Toivoo

Perjantaikokki

Osso Buco ja linssimuhennos – Juhlien taival

Pienenä kauhistelimme jouluntienoilla syntyneiden luokkakavereiden kohtaloa. Ei kaksia lahjoja eikä kaksia juhlia, vaan kaikki kerralla. Se oli lapsena kova pala.

Esikoisemme Julia syntyi keskellä joulukuuta ja vietti eilen kolmivuotispäiväänsä. Päätin jo syntymähetkellä, että synttäreitä ja joulua ei hänen kohdallaan paketoida samaan, vaan juhlat on juhlittava – molemmille syille omansa. Niinpä odotamme huomiseksi taloa täyteen ystäviä ja kunnon karkeloita. Perjantaireseptille ei sentään erikseen juhlia järjestä, vaikka sekin täytti kolme vuotta reilu viikko sitten.

Lapsena juhlia odotettiin viikkotolkulla ja joskus jännitys purkautui kaikkena muuna kuin ilona. Niin kävi myös meidän ilopillerillemme eilen. Aamulla onnittelulaulua laulavat vanhemmat käännytettiin päättäväisellä, pitkäkestoisella ja kovaäänisellä komennolla suoraan ovelta. Meidät tuntevat arvelevat, että laulun epävireisyydellä saattoi olla osansa asiassa, mutta tasapainottaaksemme tilannetta, oli sylimme täynnä lahjoja. Sekään ei auttanut.

Sattumalta sankarin kolmivuotisneuvola oli synttäreiden aamuna heti kahdeksan jälkeen. Normaalisti neuvolantädit hurmaava juhlakalu halusikin nyt hoitaa tarkastuksen oman kaavansa mukaan. Lasten näköä ei testata E-taululla, vaan taululla, jossa on erilaisia ja -kokoisia kuvioita, kuten palloja, neliöitä ja taloja. Julia halusi nähdä taulussa kaikkea muuta, kuin siinä olevia kuvioita. Kun täti näytti taloa, vastasi Julia ”ruohikko.” Aika tarkka näkö!

Huipennus oli punnitseminen, joka päädyttiin epäonnistuneiden yritysten jälkeen suorittamaan äiti-tytär – yhteissuorituksena. Ensiksi vaa’alla seisoivat molemmat, sitten vain äiti ja pikaisella vähennyslaskutoimituksella saatiin selville samanaikaisesti traktorilla huoneeseen huristavan tyttären paino. Tytär painoi 13,5 kiloa. Äidin painoa en julkista.

Miten me aikuiset sitten käyttäydymme? Usein mekin lataamme juhliin ja juhlallisuuksiin suuria odotuksia, jotka sitten purkautuvat juhlahetkenä erikoisena käytöksenä. Mitä suurempi juhla, sitä herkemmin yliammutut odotukset jäävät toteutumatta. Seuraavan kuukauden aikana on juhlapyhiä vaikka muille jakaa. Ottakaahan rennosti ja muistakaa, että ylenmääräisellä siivoamisella, touhuamisella ja stressaamisella ei sitä joulun rauhaisaa tunnelmaa taata. Hyvällä ruoalla kylläkin…

Osso Buco ja linssimuhennos

AINEKSET

Osso Buco
– 4 kpl naudan potkapalaa
– 2 keltasipulia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 sellerin vartta
– 2 porkkanaa
– 2 kynttä valkosipulia
– 400g purkki tomaattimurskaa
– 3 dl kanalientä
– 3 dl valkoviiniä
– 1/2 sitruunan raastettu kuori
– 2 laakerinlehteä
– 2 dl vehnäjauhoja

Linssimuhennos
– 2 dl punaisia linssejä
– 1 rkl oliiviöljyä
– 1 iso sipuli
– 1 rkl kasvisfondia
– 2 dl vettä
– 2 dl kermaa

Merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista ensiksi Osso Buco ja anna hautua kypsäksi. Valmista linssimuhennos vasta ennen ruokailua.

Pilko yksi sipuli renkaiksi. Pyörittele potkat vehnäjauhoissa. Kuumenna isohko pannu tai paksupohjainen kattila. Lisää öljy ja ruskista lihat. Lisää sipulirenkaat ja paista hetki. Ota lihat syrjään lautaselle, lisää kattilaan toinen sipuli pilkottuna ja pilkotut porkkanat, sellerit ja valkosipulit. Paista n. 5 minuuttia tasaisesti sekoitellen.

Lisää tomaattimurska, kanaliemi, viini, sitruunankuori raastettuna ja laakerinlehdet. Kiehauta ja lisää lihat. Mausta suolalla ja pippurilla. Laske lämpöä ja anna hautua hyvin miedolla lämmöllä kaksi tuntia.

Pilko sipuli linssimuhennosta varten. Huuhdo linssit. Paista sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää linssit ja hetken päästä fondi ja vesi. Keitä 6-7 minuuttia. Lisää kerma ja laske lämpöä. Hauduta kypsäksi. Muhenna haarukalla osa linsseistä ja tarjoa osso bucon kera.

Rentoa viikonloppua toivottaen!

Perjantaikokki

***

Teillekin voidaan laittaa tapahtumakalenteri nettisivuille – Tutustu Lyytiin!