Miten aamu-urheilla oikein?

Aamu-urheilulla tarkoitan fyysistä rääkkiä, joka tapahtuu silloin, kun voisit vielä nukkua. Kullakin meillä se sijoittuu eri aikaan. Minulla se tarkoittaa liikuntaa klo 06.00 ja 07.00 välisenä aikana.

Aamu-urheiluun tulee olla ensinnäkin jokin järkevä syy. Minulla syitä on useampia:

– päivä ilman liikuntaa on huono päivä. Olen väsynyt ja jos en ole päässyt ulos, masennun, tunnen itseni lihavaksi hylkiöksi, joka ei ansaitse mitään hyvää elämässään. No, okei. En ehkä ihan noin ajattele. Kärjistin isommalla pensselillä, jotta ymmärrätte raittiin ilman ja fyysisen rasituksen tärkeyden henkiselle hyvinvoinnilleni.

– kun muut nukkuvat, saan tehdä mitä haluan hyvällä omallatunnolla. Laatuaikani ei ole keneltäkään pois.

– aamu ennen lasten heräämistä on arkena ainoa mahdollinen aika urheilla. Voisin toki mennä lenkille myös lasten lähdettyä kouluun, mutta silloin varastaisin aikaa työkavereiltani. Heistä ei kukaan sanoisi, että en saisi näin tehdä (omistan yrityksestäni enemmistön), mutta se ei olisi reilua. Voisin mennä lenkille myös, kun vaimoni on tullut kotiin, mutta varastaisin silloin yhteistä aikaamme perheenä. Sekään ei olisi kauhean reilua. Ainakaan joka päivä.

Valoa kansalle

Yli puolet vuodesta aamu-urheilu tapahtuu pimeässä. Suomessa ainakin. Tarvitset siis valoa ja heijastimia. Älä pihtaa laadussa, sillä mikään ei ole masentavampaa katseltavaa, kuin laatikko täynnä hajonneita Kiinan ihmeitä, joita sai kympillä kolme. Juoksuun riittää Pezlin otsalamppu, mutta pyöräilyyn tarvitset mielellään 2000 lumenia ledivaloja hyvällä kypäräkiinnikkeellä. Kun autot vilkuttavat sinulle pitkiä, tiedät, että valoteho riittää metsäpoluillekin.

Lisäksi tarvitset trikookangasta erilaisilla kalvoilla (WindStopper, GoreTex jne.), jotka pitävät sinut kuivana ja tuulen ulkopuolella. Ja näyttävät hyvältä vastaantulevan Toyotan ajovaloissa. Räntäsateella on muuten aivan sama miten pukeudut, sillä kastut joko sisältä tai ulkoa kuitenkin.

Valmistautuminen

Varusteiden valmistelu illalla on onnistumisen elinehto. Laita illalla treenikamppeesi siten valmiiksi, että perheesi näkee sinut toimessa. Nössöilylle jää vähemmän tilaa, kun on helpompaa (ja ehdottomasti kunniakkaampaa) lähteä lenkille kuin selitellä aamiaispöydässä koskemattomia treenikamoja ulko-oven edessä.

Mielikuvaharjoittelun merkitys

Asia, jota suurin osa aamu-urheilua harjoittamattomista eivät tajua, on mielikuvaharjoittelun merkitys. Se ei liity millään muotoa täydellisen suorituksen läpikäyntiin vaan lähinnä sängystä nousemiseen. Mielikuvaharjoittelun oikea aika on illalla, ennen nukkumaan menoa. Laita kello soimaan, mene peiton alle ja kertaa, mitä aiot tehdä, kun kello soi. Toista itsellesi:

Kun kello soi, nousen välittömästi ylös,
En jää peiton alle miettimään sitä, kuinka ihana paikka se on.
En kuuntele kauniin vaimoni unista, tuudittavaa tuhinaa.
Siirryn välittömästi kylpyhuoneeseen, jossa pukeudun treenivaatteiden ensimmäiseen kerrokseen.

Kun tämän painaa mieleensä, on aamulla paljon helpompi toimia. Uskomatonta, mutta mantra on toistettava jokaisena aamu-urheilua edeltävänä iltana. Ja sitä useammin, mitä kauemmin olet hengannut somessa tai kirjoitellut blogia heräämisen tuskasta.

Ja kun ensimmäiset osat trikoista on päällä, on lähtö jo melkein suoritettu. Ethän kehtaa mennä sohvalle nukkumaan pelkissä pyöräilyshortseissa? Näyttäisit idiootilta. Tai paremminkin sanottuna nössöltä idiootilta.

Tärkeää on myös mielikuvaharjoitella fiilistä, joka aamu-urheilun jälkeen on. Sillä se on aina mahtava! Päivä vasta alussa, reipas, raikas, tehokas ja hyvä fiilis. Eikä työpäivän jälkeen tarvitse miettiä, että jaksaisiko sitä lähteä lenkille ja minne ja mitä treeniä tekemään. It’s all done! Voi tehdä vaikka kaikkea kivaa lasten kanssa!

Aamulla minulla on myös oma mantra: ”Mies vai hiiri?” Kysyn sitä itseltäni, jos vähääkään tekisi mieli jäädä peiton alle. Hiiri jää, mies lähtee. Ja aika usein mies voittaa. Toisin en ainakaan tunnusta. Joku on kertonut saavansa avun lukemalla illalla myös Tamin tsemppihenkisiä statuspäivityksiä kaikille taistelijoille. Mutta koska niissä puhutaan aina myös upeista daameista, niin veikkaan niiden vievän ajatukseni vain rouvani kainaloon käpertymiseen. En uskalla kokeilla.

Lähdön merkitys

Ensimmäiset viisi askelta ovat ne vaativimmat. Sängystä kylppäriin. Sen jälkeen lähtö on helppo ja voit suorittaa sen millä tyylillä haluat. Tämä ei muuten koske aamuja, jolloin suuntaat hallille aamu-uinnille. Joudut suorittamaan lähdön kolmesti, eikä yksikään lähdöistä ole erityisen miellyttävä:

1) pois sängystä,
2) ulkoilmaan fillarilla, kävellen, autolla, bussilla kohti hallia ja
3) hyppy altaan (aina liian viileään) veteen.

Uintiaamujen kakkos- ja kolmoslähdöt ovat muuten yllättävän hankalia. Itse menen fillarilla hallille. Matkaa on kokonaista kilometrin verran ja nolla polkaisua (alamäkeä). Vaatteina on farkut tms. eikä urheilumoodi ole vielä iskenyt päälle. Hallille tultaessa on aina kylmä. Sitten pitää riisuutua (vieläkin kylmempi olo) ja kävellä altaalle sekä laskeutua veteen. Että on inhottavaa. Vihaan sitä.

Kerrataan siis vielä, miten suoritat onnistuneen aamu-urheilun:

– julkista tavoitteesi (tavaroiden näyttävä järjestäminen)
– mielikuvaharjoittelu
– keskity lähtöön (sängystä ylös, kävi miten kävi)

– unohda sää

Siinä se! Tämän jälkeen voit vain nauttia nousevasta auringosta tai lamppusi valotehosta, lintujen laulusta tai laulamattomuudesta, urheilun tuomasta hyvästä fiiliksestä ja itsesi voittamisesta.

Loistavaa aamu-urheilua sinulle! Kamat on pakattuna, mutta nyt vaaditaan paljon psyykkaamista, sillä herätykseen on kuutisen tuntia… Haluanhan elää kuten opetan 🙂

Perjantaikokki

***

Juoksussa jalkani kipeytyvät.
Uinti on maailman tylsin laji.
Fillarointi rasittaa selkää ja rääkkää takapuolta.

Siksi harrastan triathlonia. Kaikki balanssissa.

Siunattu olkoon amerikkalainen kahvi – Onnea Suomi!

Kulunut kaksi viikkoa ovat olleet täynnä upeita uutisia Suomen taloudesta ja yrityskentästä. Mitä? Etkö ole kuullut?

Kuva

No, ensinnäkin Starbucks ilmoitti tuovansa Suomeen, ensimmäistä kertaa historiassa, punaisia pahvimukeja.

Tuo uutinen sai kuluttajat ilakoimaan valtoimenaan. Onnemme ei kuitenkaan lopu tähän, sillä seuraavaksi samainen ketju ilmoitti tuovansa kahvikokemuksen suomalaisille työpaikoille!

Kuulitko? Kahvia työpaikoille! Eikä pelkästään kahvia, vaan kokonaisen kulmakahvilakonseptin.

Joskus kauan sitten kokoonnuttiin kahviautomaatille. Nyt on syytä opetella uusi termistö, sillä valtamerten takaa sivistystä maahamme tuovan ketjun myötä jatkossa uusia ideoita ja iloa jaetaan Starbucks Corner Café” –konseptin mukaisissa Starbucks Corner Café-pisteissä. Lausuttaessa tulee muistaa myös ”Registered Trademark”.

Joku vanha jäärä saattaa kysäistä, että mitä uutta tässä muka on. Kahviautomaatti kuin kahviautomaatti. Mutta tuon vanhan jäärän on syytä mennä itseensä ja tarkastella Starbucks Corner Café –konseptia ihan uudessa valossa, sillä automaatin lisäksi konseptiin kuuluu Starbucksin 40 vuoden historiaa ja kahvinvalmistuskokemusta korostava  kuva ensimmäisestä Starbucks-kahvilasta Seattlen Pike Place Market –torilla.

HOW COOL IS THAT!

Ensimmäinen Starbucks

Oleellisesti kahvikokemusta Suomessa muuttava kuva.

Mikäli et vielä rynnännyt kulmahuoneeseen vaatimaan sinunkin toimistoosi Starbucks Corner Café –konseptia, niin ei hätää. Uskoasi voit vahvistaa ”Starbucks Calculator” (varmaankin myös Registered Trademark) –nimisellä laskurilla. Esimerkiksi meidän Turun konttorimme tuottaa tämän uuden konseptin myötä (suomensin alle, sillä Starbucks Calculator ei valitettavasti osaa suomenkielen sijamuotoja):

  • 438 uutta yhteistä hetkeä
  • 146 uutta ideaa ja
  • 15 tyytyväistä työntekijää

KuvaOnko sinulla varaa jäädä kehityksen junasta? Niin, junasta tulikin mieleeni, että meillä täällä Sveitsissä asiat ovat vieläkin paremmin. Starbucks on tullut myös juniin.

DAS IST ABER MEGA SCHÖN!

Kuva

Perjantaikokki

Luottamuksella sinulle – Grillattua vasikkaa ja valkosipuli-rosmariiniperunat

Kaikkihan me tunnistamme hyvän myyjän, kun se kohdalle sattuu. Sen tunnistaa viimeistään siitä kuuluisasta visalaskusta. Kiitän onneani, että tältä tiskiltä ei visan vingutukseen sopivaa laitetta löytynyt, sillä tarjonta oli harvinaista, hyvää ja juuri sitä mitä kaipasin. Debit olisi ylittänyt pian creditin.

Fillaroin tuttuun tapaan Aurajokirantaa mennä viikolla töihin ja kurvasin pääkirjaston eteen syntyneelle Vähätorille, joka olikin miinoitettu markkinakojuilla. Lisäsin vauhtia, koska metrilakut eivät kiinnostaneet. Mutta sitten olikin pakko rutata jarrut pohjaan. Tarjolla ei ollut lakun lakua, vaan satakunnan makuja. Olivat tehneet invaasion elinkeinoelämän edustuksen kera kahdeksi päiväksi varsinaiseen Suomeen ja raijanneet iloksemme ja rahamme menoksi myös kylmätiskillisen paikallisen tuottajan vasikkaa. Siis suomalaista vasikanlihaa!

Lukkojarrutus, pyörä parkkiin ja tiskille. Hyvä myyjä oli pilkkonut maistiaisiksi pienen nyrkin kokoisia paloja vasikka-aladobia, eli tytinää, jota kuulemma joulukuussa Linnassakin tarjotaan. Lisäksi vieressä ottajaa odotti vasikasta tehdyt leikkeleet. Ihan kuin tässä tarvittaisiin maistiaisia! Kyllä ostan muutenkin.

Mutta sitten tuli tenkkapoo. Käteistä ei ollut ja muovi ei kelvannut. Mitä vastasi hyvä myyjä?

Eskolan vasikanlihan tiski

Eskolan vasikanlihat kasvavat Eurassa

”Ota siitä ulkofilee kainaloon. Tulet sitten iltapäivällä vaikka maksamaan, jos muistat. Kato, kyllä luottamusta pitää sen verran olla!”

Luottamusta? Keneen? Minulla itselläni itseeni, että en unohda tulla maksamaan, vaiko myyjällä vieraassa kaupungissa vieraaseen asiakkaaseen, jota ei ole koskaan ennen nähnyt, eikä mitään takeita ole, ettäkö näkisi enää toiste. Vitsi mikä asenne!

Luottamusta ei löytynyt – nimittäin itselläni itseeni. Liekö kulttuuriero, mutta en voinut poistua lihat kassissa mitään maksamatta – vaikka vakaana aikomuksenani olisikin ollut tulla ne maksamaan myöhemmin. Sen sijaan hyvä myyjä sai minut tuntemaan juuri mahtavan ”minuun luotetaan” -tunteen ja sotkemaan tuhatta ja sataa pankkiautomaatille ja takaisin. Kourassa tukku riihikuivaa, että saisi vielä vasikkamakkarapaketinkin kotiin viemisiksi.

Kaupat tuli – ja me molemmat olimme tyytyväisiä. Minä sain loistavat raaka-aineet ja hyvä myyjä sai vähän rahaa sekä yhden puolestapuhujan juurrutettua uuteen kaupunkiin.

Mitä tästä opimme?

  • Satakunta lienee potentiaalinen lähiruokamatkakohde tänä kesänä
  • Hyvä myyjä luottaa ja luo luottamukselliset välit välittömästi. Luottamus tehoaa sata kertaa tehokkaammin kuin helppoheikkimäinen tyrkytys.
  • Pankkiautomaatti ei ole ikinä liian kaukana, jos on tarjolla kotimaista vasikkaa

Hyvää kesäistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Grillattua vasikkaa ja valkosipuli-rosmariiniperunat

Satakuntalaisten vierailun johdosta syntyi meillä kuluneella viikolla kaksi vasikkaruokaa. Aivan loistava ”Vitello Tonnato”, eli vasikkaa tonnikalakastikkeella. Yleensä joudumme turvautumaan tässä esim. kalkkunaan ja tekemään ”Tacchino Tonnaton”, mutta kyllä se aidosta vasikasta tehtynä maistui aivan erilaiselle. Ohjeen löydät täältä!

Toinen ulkofileestä valmistunut ruoka on sekin ihanan italialainen ruoka, joka valmistuu vaikka eilisistä uusista perunoista vaivatta.

AINEKSET

  • 600g vasikan ulkofileetäGrillattua vasikkaa ja perunoita
  • 1 kg keitettyjä uusia perunoita
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 oksaa tuoretta rosmariinia
  • 3 – 4 rkl ruokaöljyä
  • sitruunan siivuja
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Keitä perunat kypsiksi, mutta varo, että eivät mene yli. Pilko isoimmat puoliksi ja jätä pienet koskematta. Lyttää veitsen kyljellä pari valkosipulinkynttä kuorineen littanaksi. Laita pannulle runsaasti öljyä, kuumenna ja lisää valkosipulit ja perunat. Riivi toisesta rosmariinin oksasta lehdet pannulle ja jätä toinen koristeeksi. Kun perunoissa on kaunis, kullanruskea ja rapea pinta, niin laske lämpö pienelle ja valmista vasikka.

Poista fileestä kalvot ja leikkaa n. sormen paksuisiksi pihveiksi. Hakkaa nyrkillä tai lihanuijalla kevyesti, mausta suolalla ja pippurilla ja grillaa noin minuutti per puoli tai makusi mukaan.

Tarjoa perunoiden, sitruunasiivujen ja italialaisen punaviinin kera.

Viinivinkin löydät täältä