Minkä tunnin sinä omistat?


Mä oon niin kiireinen, etten ehdi liikkua.

Höpö höpö ja seli seli. Huippuvalmentaja Jarmo Riskin mukaan tärkeintä on päättää milloin liikut. Ja vasta sitten miten. Se, mikä ei ole kalenterissa, ei toteudu. Tämä pätee muuten myös tapahtumissa…

Itse olen päättänyt, että omistan vuorokaudessa tasan yhden tunnin. Silloin ei kukaan minua tarvitse tai häiritse. Se on aamulla kello 6-7. Silloin saan tehdä sitä, mikä on minulle tärkeää. Kaikki muut tunnit ovat vain osaomistuksessa. 

Tällä päätöksellä sain tammikuun saldoksi yhteensä 22 treeniä:

  • Juoksulenkkejä 6 (43,6km)
  • Hiihtolenkkejä 9 (145,4km)
  • Retkiluistelua kerran (30,4km)
  • Randoilua kerran (5km)
  • Uintikertoja 4 (7,75km)
  • Maastopyöräilyä kerran (13,5km)

Tammikuun kruunasi aamuinen juoksulenkki harvinaisen seuralaisen kanssa. Koiramme Miisa, joka normaalisti ei liikahdakaan peiton alta ennen kahdeksaa, suorastaan kiehnasi mukaan aamulenkille. Juoksuaika tekee ihmeitä.
Koska on sinun juoksuaikasi?

Kannatko itse vastuun hyväntuulisuudestasi?

Iloisen ihmisen kanssa on mukavampi olla. Hyväntuulinen henkilö antaa aina enemmän kuin ottaa. Positiivinen vire tarttuu. Suu hymyssä kulkeva kerää ympärilleen ystäviä, jotka auttavat häntä ylämäessä vauhdittaen ja alamäessä vauhtia jarruttaen. Tämähän on meille kaikille selvää pässinlihaa, eikö?

Aina kun kohtaan ihmisen, jonka asennekukkaruukku on täytetty mullista mustimmalla, tekee mieleni sanoa, että kasva aikuiseksi. Niin, kasva ja aikuistu. Ota vastuu itsestäsi ja hyväntuulisuudestasi. Se, että naamasi on väärinpäin, ei ole maailman vika. Sinä et ole uhri, vaan syyllinen. Ajatuksesi eivät ole totta, vaan mielikuvitusta. Jos tunnet olevasi väärinymmärretty, et ole. Jos luulet olevasi tuomittu epäonnistumaan, et ole. Luuseri olet vain omasta mielestäsi ja mielesi tekee sinulle tepposet.

Naamasi kertoo sen, mitä aivosi ajattelevat. Tiedätkö mitä? Ainoa ihminen, joka voi ajatuksiisi vaikuttaa, kurkkaa sinua surkealla yrmynaamallaan peilistäsi joka aamu. Kiukuttele sille. Syytä sitä. Tai kokeile mieluummin hymyilyä. Katso mitä tapahtuu!

Minulla on sinulle vinkki: ota vastuu omasta hyväntuulisuudestasi. Päätä olla hyvällä tuulella, niin tapahtuu ihmeitä. Saat ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Syntyy aivan uskomattoman tehokas ylöspäin nostava kierre. Huomaat, että sinulle tapahtuukin lähinnä hyviä asioita.

”Helppo sun on sanoa, koska olet tuollainen!”

Eikä ole. Jos en kantaisi vastuuta omasta hyväntuulisuudestani, niin vaipuisin pessimismin tummiin vesiin hyvinkin helposti. Minun tärkein työkaluni on aamuliikunta ja se toimii sinullakin. Voin lyödä siitä kanssasi satasen vetoa!

Miksi? Koska kun heti aamulla rasitat kehoasi puolen tunnin urheilulla, saa kehosi endorfiiniruiskun, joka kestää pitkälle iltapäivään. Ensimmäinen omaa uhriuttaan surkutteleva kollegasi ei saakaan sinun mittariasi painumaan miinukselle, vaan kehosi hormonikilpi suojelee aivojasi. Ja koska itse olet hyvällä tuulella, tartutat hyvää tuulta muihinkin eikä iltapäivästä edes ole enää riskiä, että joku ”droppaisi tunnelmaa” pakkaselle. Hehän ovat ansiostasi hyvällä tuulella.

Siis liiku! Jos kaapissasi on tennarit ja talossasi ulko-ovi, ei sinulla ole tekosyitä. Onnistut ja olet ylpeä itsestäsi. Kannat vastuun omasta hyväntuulisuudestasi, kuin kunnon aikuinen konsanaan.

Kiukuttelu on sallittua päiväkoti-ikäiselle sekä muistisairaalle vanhukselle. Meillä muilla on etuoikeus päättää, millä tuulella kohtaamme maailman. Joka ikinen päivä.

Pete

Ps. Seuraavassa blogissa kerron apuvälineen vastuunkantoon. Sinun kannattaa hankkia elämääsi toinen nainen, kuten minä olen tehnyt. Ehkä tosin hieman erilaisen, mitä nyt ajattelet. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Pps. Tuosta vedonlyönnistä: jos lupaudut kokeilemaan reipasta aamuliikuntaa kaksi viikkoa (erikoistarjous, vain sinulle ilmaiseksi!) ja toteat, että olet jatkuvasti huonommalla tuulella kuin aiemmin, niin maksan sinulle satasen. Tosin sitä ennen haluan nähdä todisteet liikunnasta ja vertaisarvioinnin kollegoiltasi sinun hyväntuulisuudestasi.

#satasyytäollaonnellinen #35 #ei viiraakaan polla

Aamuni oli poikkeuksellisen aikainen. Heräsin naapurin lapsen itkuun kellon näyttäessä 3.45 enkä saanut enää unta. Koitin väkisinnukkumista, mutta ei siitä tullut mitään. 4.45 päätin, että yhtä hyvin sitä voisi vaikka lähteä fillaroimaan.

Yllättäen löysin itseni taas polkemasta kohti Üetlibergiä.

Pari kilometriä ennen huippua oli soratie jäisen lumen peitossa ja hiljaisessa metsässä renkaiden alla ritisevän lumen ääni oli suorastaan korviasärkevä.

Jonkun ajan kuluttua ääni muuttui. Kuulin ulvontaa.

Huuhkaja? Susi? Sveitsissä?

Keli oli aika aavemainen. Sumu takasi vain muutaman metrin näkyvyyden, mutta rajattomasti liikkumatilaa mielikuvitukselle.

Sitten aloin kuulla musiikkia. Keskellä pimeää metsää, ennen kuutta aamulla.

Nyt viiraa polla! Olisi pitänyt jäädä petiin.

Poljin hetken ja musiikki vain voimistui. Minun oli pakko pysähtyä.

Kuulin musiikin nyt selvemmin. Rintataskuni myös vilkkui. Kello oli 5.45 ja kännykkäni herätti minua aamulenkille.

Hymyilin.

En olekaan tulossa hulluksi.

Teki mieli nauraa ääneen, mutta ajattelin, että se vasta hullua olisi. Yksinään, keskellä pimeää metsää.

Perjantaikokki

Urheiluun soveltuvat valot vertailussa

Tässä tulee verkon ehkä kattavin valotesti. Sain eilisen aamu-urheilu -artikkelini johdosta paljon kyselyitä urheiluun soveltuvista valoista. Tai, en saanut, mutta kirjoitan silti.

Lähtökohta on tämä: pimeä metsä

Pimeä metsä

Kuva on otettu pimeässä metsässä pimeäkuvausominaisuuksiltaan kehutulla Lumialla.

Kun lähdet juoksulenkille ja tunnet reitin, pärjäät pienellä otsalampulla. Itse käytän Petzl:n Tikka Plussaa. Tosin vanhaa mallia, jonka valoteho ei ole ihan uuden veroinen. Uudessa luvataan tehoksi 80 lumenia ja maksimikantamaksi 68 metriä. Ja 68 metrin kantama näyttää pimeässä metsässä tältä:

Pimeä metsä_petzl

Okei, kuvat on otettu Lumialla ja toki kamera tekee tunnelmasta pimeämmän, sillä kirkas piste maassa korostuu ja ympäristö tummuu. Mutta eron silti huomaatte kohta. En tiedä, miten 68 metrin maksimikantama on mitattu. Heijastinmaalipurkkiin pudonneen pupujussin tuollainen pikkulamppukin näyttää varmaan sen matkan päästä, mutta urheilussa tämän todellinen hyötykantama on viisi metriä. Se riitää siis lenkkeilyyn, kun tuntee reitin. Tämä pikkulamppu on minulla pyörälenkeillä myös varavalona. Kyllä sen varassa juoksuvauhtia kotiin köröttelisi ja autoilijat toki näkevät sinut jo kaukaa.

inCircaHyperionPyöräilyyn käytän InCirca Hyperion -tuplaledivaloa kypärään kiinnitettynä. Tehoa on 2000 lumenia, kun täysillä lyysaa. Ja pimeässä metsässä on tehot aina kaakossa. Akku kestää pari tuntia tuolla valohoitoteholla ja tehoa saa tiputeltua viisi porrasta alaspäin (1500, 1000, 500 ja 200 lumenia). Pienimmällä teholla loppuu miehestä virta paljon ennen kuin akusta, sillä kestoa luvataan 15 tuntia. Siltikin valotehoa on yli kaksi kertaa enemmän kuin tuossa Petzlissä.

Valo on kiinnitetty keskelle kypärää, koska silloin majakka-efekti on aidompi. Enkä ole koskaan ymmärtänyt, miksi se pitäisi olla tuossa lipan kohdilla roikkumassa ja painamassa kypärää koko ajan silmille. 15 senttiä taaempana ei myöskään oleellisesti lyhennä valon tehokasta kantamaa.

Ja tältä 2000 lumenia näyttää ”ei enää niin pimeässä” metsässä.

Pimeämetsä_hyvä valo

Eroa voisi kuvata parhaiten siten, että jos kuulen metsästä liikettä, niin tuolla Petzlillä  ja hyvällä tuurilla näen jonkun eläimen kiiluvat silmät valon niihin osuessa. Sitten mielikuvitukseni koittaa päätellä, onko siellä jänis vai karhu.

Kun 2000 lumenia suuntaa vastaavaan kohteeseen, voi todeta, että 50 metrin päässä on kolme peuraa. Yhdellä niillä on pienempi häntä kuin muilla ja keskimmäinen näyttää loukanneen kylkeään jossain. Isoimmalla on myös jakaus vinossa, pienempi häntä kuin muilla ja ruohonkorsi jumissa hampaissa. Ja ne kaikki tuijottavat minua lamaantuneina kuin… no, peurat ajovaloissa.

Ero näkökyvyssä on siis varsin iso.

Vinkkipalsta pimeäpyöräilyyn

Jos vastaasi tulee toinen liikkuja, niin älä katso ystävällisesti silmiin ja tervehdi hymyillen. Vastaantulija arvostaa sinua paljon enemmän, kun tuijottelet valoinesi ojan penkkaan ja huikkaat huomenet kyräillen. Valonheittimellä pari sekuntia silmiin pimeässä metsässä tarkoittaa sitä, että seuraavan kilometrin vastaantulija näkee vain kirkkaan valopallon verkkokalvollaan.

Ja jos ajat liikenteen joukossa etkä halua joutua tieraivon kohteeksi (muista, olet aina pienempi ja höttöisempi kuin heikoinkaan auto), aja valotehot minimissä ja valokeila suunnattuna tiehen. Tosin hauskaahan se olisi välillä ajella ärsyttävästi kiilanneen auton takapuskurissa kiinni ja tuijotella tiukasti taustapeilin kautta 2000 lumenin voimalla kuskia silmiin (ns. ”UFO laskeutui taakseni työmatkalla-efekti”), mutta vältä kiusaus.

Kysymys-vastauspalsta pimeäpyöräilyyn

Lopuksi vielä vastauksia yleisimpiin sinua askarruttaviin kysymyksiin:

Mikä on paras sumuvalo fillariin?

Ei mikään. Sumussa kaikki näyttää tältä.

Lumia Petri_20131220_007

Sumuvalot polkupyörään

Riittääkö tuhat lumenia pyörävaloksi?

Ei riitä. Olen testannut. Kun 2000 lumenin tehoon tottuu, niin tonnilla pelottaa ajella alamäkeen kovempaa lumettomassa metsässä. Siksi en aio koskaan kokeilla tätä 4500 lumenin HIRVIÖVALAISINTA. Kokeilun jälkeen olisin varmasti sitä mieltä, että 2000 lumenilla ei uskalla valaistulta katuosuudelta enää poistua.

Jahas, verkon kattavin urheiluvalotesti ja artikkeli oli siinä. Joko saan kutsua itseäni Suomen DCRainmakeriksi?

Valoisia aamuja!

PHSateentekijä

Ps. ne kauneimmat valot ovat jalkojen juuressa aamuun heräävän Zürichin valot.

zürich

Zürich Üetlibergiltä nähtynä 28.1.2014 klo 6.50.

Miten aamu-urheilla oikein?

Aamu-urheilulla tarkoitan fyysistä rääkkiä, joka tapahtuu silloin, kun voisit vielä nukkua. Kullakin meillä se sijoittuu eri aikaan. Minulla se tarkoittaa liikuntaa klo 06.00 ja 07.00 välisenä aikana.

Aamu-urheiluun tulee olla ensinnäkin jokin järkevä syy. Minulla syitä on useampia:

– päivä ilman liikuntaa on huono päivä. Olen väsynyt ja jos en ole päässyt ulos, masennun, tunnen itseni lihavaksi hylkiöksi, joka ei ansaitse mitään hyvää elämässään. No, okei. En ehkä ihan noin ajattele. Kärjistin isommalla pensselillä, jotta ymmärrätte raittiin ilman ja fyysisen rasituksen tärkeyden henkiselle hyvinvoinnilleni.

– kun muut nukkuvat, saan tehdä mitä haluan hyvällä omallatunnolla. Laatuaikani ei ole keneltäkään pois.

– aamu ennen lasten heräämistä on arkena ainoa mahdollinen aika urheilla. Voisin toki mennä lenkille myös lasten lähdettyä kouluun, mutta silloin varastaisin aikaa työkavereiltani. Heistä ei kukaan sanoisi, että en saisi näin tehdä (omistan yrityksestäni enemmistön), mutta se ei olisi reilua. Voisin mennä lenkille myös, kun vaimoni on tullut kotiin, mutta varastaisin silloin yhteistä aikaamme perheenä. Sekään ei olisi kauhean reilua. Ainakaan joka päivä.

Valoa kansalle

Yli puolet vuodesta aamu-urheilu tapahtuu pimeässä. Suomessa ainakin. Tarvitset siis valoa ja heijastimia. Älä pihtaa laadussa, sillä mikään ei ole masentavampaa katseltavaa, kuin laatikko täynnä hajonneita Kiinan ihmeitä, joita sai kympillä kolme. Juoksuun riittää Pezlin otsalamppu, mutta pyöräilyyn tarvitset mielellään 2000 lumenia ledivaloja hyvällä kypäräkiinnikkeellä. Kun autot vilkuttavat sinulle pitkiä, tiedät, että valoteho riittää metsäpoluillekin.

Lisäksi tarvitset trikookangasta erilaisilla kalvoilla (WindStopper, GoreTex jne.), jotka pitävät sinut kuivana ja tuulen ulkopuolella. Ja näyttävät hyvältä vastaantulevan Toyotan ajovaloissa. Räntäsateella on muuten aivan sama miten pukeudut, sillä kastut joko sisältä tai ulkoa kuitenkin.

Valmistautuminen

Varusteiden valmistelu illalla on onnistumisen elinehto. Laita illalla treenikamppeesi siten valmiiksi, että perheesi näkee sinut toimessa. Nössöilylle jää vähemmän tilaa, kun on helpompaa (ja ehdottomasti kunniakkaampaa) lähteä lenkille kuin selitellä aamiaispöydässä koskemattomia treenikamoja ulko-oven edessä.

Mielikuvaharjoittelun merkitys

Asia, jota suurin osa aamu-urheilua harjoittamattomista eivät tajua, on mielikuvaharjoittelun merkitys. Se ei liity millään muotoa täydellisen suorituksen läpikäyntiin vaan lähinnä sängystä nousemiseen. Mielikuvaharjoittelun oikea aika on illalla, ennen nukkumaan menoa. Laita kello soimaan, mene peiton alle ja kertaa, mitä aiot tehdä, kun kello soi. Toista itsellesi:

Kun kello soi, nousen välittömästi ylös,
En jää peiton alle miettimään sitä, kuinka ihana paikka se on.
En kuuntele kauniin vaimoni unista, tuudittavaa tuhinaa.
Siirryn välittömästi kylpyhuoneeseen, jossa pukeudun treenivaatteiden ensimmäiseen kerrokseen.

Kun tämän painaa mieleensä, on aamulla paljon helpompi toimia. Uskomatonta, mutta mantra on toistettava jokaisena aamu-urheilua edeltävänä iltana. Ja sitä useammin, mitä kauemmin olet hengannut somessa tai kirjoitellut blogia heräämisen tuskasta.

Ja kun ensimmäiset osat trikoista on päällä, on lähtö jo melkein suoritettu. Ethän kehtaa mennä sohvalle nukkumaan pelkissä pyöräilyshortseissa? Näyttäisit idiootilta. Tai paremminkin sanottuna nössöltä idiootilta.

Tärkeää on myös mielikuvaharjoitella fiilistä, joka aamu-urheilun jälkeen on. Sillä se on aina mahtava! Päivä vasta alussa, reipas, raikas, tehokas ja hyvä fiilis. Eikä työpäivän jälkeen tarvitse miettiä, että jaksaisiko sitä lähteä lenkille ja minne ja mitä treeniä tekemään. It’s all done! Voi tehdä vaikka kaikkea kivaa lasten kanssa!

Aamulla minulla on myös oma mantra: ”Mies vai hiiri?” Kysyn sitä itseltäni, jos vähääkään tekisi mieli jäädä peiton alle. Hiiri jää, mies lähtee. Ja aika usein mies voittaa. Toisin en ainakaan tunnusta. Joku on kertonut saavansa avun lukemalla illalla myös Tamin tsemppihenkisiä statuspäivityksiä kaikille taistelijoille. Mutta koska niissä puhutaan aina myös upeista daameista, niin veikkaan niiden vievän ajatukseni vain rouvani kainaloon käpertymiseen. En uskalla kokeilla.

Lähdön merkitys

Ensimmäiset viisi askelta ovat ne vaativimmat. Sängystä kylppäriin. Sen jälkeen lähtö on helppo ja voit suorittaa sen millä tyylillä haluat. Tämä ei muuten koske aamuja, jolloin suuntaat hallille aamu-uinnille. Joudut suorittamaan lähdön kolmesti, eikä yksikään lähdöistä ole erityisen miellyttävä:

1) pois sängystä,
2) ulkoilmaan fillarilla, kävellen, autolla, bussilla kohti hallia ja
3) hyppy altaan (aina liian viileään) veteen.

Uintiaamujen kakkos- ja kolmoslähdöt ovat muuten yllättävän hankalia. Itse menen fillarilla hallille. Matkaa on kokonaista kilometrin verran ja nolla polkaisua (alamäkeä). Vaatteina on farkut tms. eikä urheilumoodi ole vielä iskenyt päälle. Hallille tultaessa on aina kylmä. Sitten pitää riisuutua (vieläkin kylmempi olo) ja kävellä altaalle sekä laskeutua veteen. Että on inhottavaa. Vihaan sitä.

Kerrataan siis vielä, miten suoritat onnistuneen aamu-urheilun:

– julkista tavoitteesi (tavaroiden näyttävä järjestäminen)
– mielikuvaharjoittelu
– keskity lähtöön (sängystä ylös, kävi miten kävi)

– unohda sää

Siinä se! Tämän jälkeen voit vain nauttia nousevasta auringosta tai lamppusi valotehosta, lintujen laulusta tai laulamattomuudesta, urheilun tuomasta hyvästä fiiliksestä ja itsesi voittamisesta.

Loistavaa aamu-urheilua sinulle! Kamat on pakattuna, mutta nyt vaaditaan paljon psyykkaamista, sillä herätykseen on kuutisen tuntia… Haluanhan elää kuten opetan 🙂

Perjantaikokki

***

Juoksussa jalkani kipeytyvät.
Uinti on maailman tylsin laji.
Fillarointi rasittaa selkää ja rääkkää takapuolta.

Siksi harrastan triathlonia. Kaikki balanssissa.