Elämäni pisin ajomatka

Palaan lounaalta toimistolle. Hoidimme lounaalla samalla pari asiaa ja söimme vaimoni kanssa. Palaan toimistolle ja puhun asiakkaan kanssa puhelua. Vaimoni koittaa soittaa. Ja soittaa uudelleen. Mikähän nyt on, kun juuri nähtiin?

Lopetan puhelun ja soitan takaisin. ”Julia (9-v tyttäremme) ei ole tullut kouluun. Wilmaan on laitettu ”selittämätön poissaolo” jokaisen tunnin kohdalle. Mä lähden nyt polkemaan kotiin ja etsimään!”

Tyttäremme on superhuolehtivainen ja stressaa jo muutaman minuutin myöhästymistä. Jotain on tapahtunut. Hänellä oli kympin aamu ja kun lähdin hieman ennen yhdeksää nuorimman kanssa pihasta, vilkutti hän viereiseltä pellolta, jossa oli koiramme kanssa kävelyllä. Hän sanoi tänään menevänsä poikkeuksellisesti kävellen kouluun.

Juoksen toimistolta autolle ja tuskailen jokaisen sekunnin kanssa. Päässä pyörii miljoona ajatusta. Lähinnä toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja. Missä tyttömme on? Soitan opettajalle, että onko totta, ettei tyttöämme ole näkynyt vai onko Wilmassa virhe. ”Kyllä, Julia ei ole tullut kouluun lainkaan. Valitettavasti tieto ehdittiin päivittämään Wilmaan vasta iltapäivällä.”

Mielessäni kiehuu puhelun jälkeen. Mitä helvettiä! Tieto lapseni katoamisesta ehdittiin päivittämään johonkin saakelin järjestelmään vasta iltapäivällä? Eikö kuka tahansa haluaisi lapsensa mahdollisesta katoamisesta tiedon välittömästi?

Seitsemän kilometriä kotiin tuntuu ikuisuudelta. Koitan rauhoitella itseäni: hän lähti koiran kanssa. Hän sanoi, että älä laita ovea lukkoon, että hän pääsee sisälle. Kävelin aamulla autolle ja tarkistin, että etuovi jäi raolleen. Kun hän on koiran kanssa liikkeellä, on mahdotonta, etteikö häntä huomattaisi, jos hänelle on ulkona käynyt jotain. Paitsi jos joku kuorma-auto on osunut molempiin, eikä ole matalalta paistavan auringon takia heitä huomannut. Eikä koiran pannassakaan lue mitään. Eikä Julialla ollut kännykää tai mitään, mistä hänet voisi tunnistaa meidän lapseksi. Ehkä siksi meille ei ole ilmoitettu mitään? Liikennevaloissa tarkistan luurin Verisure-sovelluksesta, että hälytyksiä ei ole taloon laitettu päälle. Hän ei ole siis palannut koiran kanssa kotiin. Kello on melkein kolme. Hän lähti koiran kanssa viisi tuntia sitten. Se, ettei hälytystä ole kytketty, on joko hyvä tai huono merkki. Ehkä ovi vain oli mennyt lukkoon? Mutta miksi hän ei olisi pyytänyt naapuria tai jotain muuta soittamaan meille?

Sydän hakkaa ylikierroksilla, kun kaarran pihaan. Juoksen talolle ja kaikki ovet ovat lukossa. Myös se, jonka jätin raolleen. Avaan oven ja juoksen sisään. Talo on tyhjä eikä pihalla näy ketään. Kenelle soitan? Lähden juoksemaan kohti autotallia ja peltoa, jossa hänet näin viimeksi. Ulkona huudan Juliaa ja koiraamme. Naapurissa haravoi mummo.

Sitten kuulen takapihalta koiran haukuntaa. Lähden juoksemaan sinne.

Kulman takaa vastaan kävelee maailman ihanin näky. Tyttäreni. Vaikkakin itkien ja kylmissään, mutta hengissä. Ja tietenkin superonnellinen koiramme.

Ovi oli mennyt lukkoon eikä hän uskaltanut mennä kysymään apua. Koulussa koirat on kielletty, niin hän ei uskaltanut sinnekään kävellä. Itku meinaa tulla itsellekin. Rakkauden määrän ymmärtää vasta kun on jotain mielessään jo menettänyt.

Ihana tyttäreni oli tylsistymistä välttääkseen jopa haravoinut lehtiä.

Petri

***

Jälkikirjoitus

Tiedän, että koulumatkalla lapset ovat vanhempien vastuulla. Mutta milloin oppilaan puuttumisesta tunnilta on tullut niin arkipäiväistä, että asia vain päivitetään johonkin tietojärjestelmään, josta vaimoni sen sattumalta iltapäivällä bongasi? Mitä jos nyt olisi ollut tosi kyseessä? Kyseessä on elävä ihminen eikä mikään poissaolomerkintä järjestelmässä. Jos lapsuudessani joku luokasta puuttui, sitä ihmettelivät sekä kaverit että opettaja ja joku aina soitti lapsen kotiin ja vanhempien työpaikalle. Ainakin tulisi tehdä vanhemmille selväksi, että heille ilmoitetaan mahdollisesta puuttumisesta vasta iltapäivällä, niin tietää tarkistaa lapseltaan soittamalla, että on päässyt turvallisesti kouluun.

47 kommenttia artikkeliin ”Elämäni pisin ajomatka

  1. Voi miten koskettava kirjoitus. Ja minulle kolahti eniten tytön ajatukset ja huoli; meillä on samanlainen ajasta stressaaja joka ei uskalla pyytää tarvittaessaankaan apua. Kuinka kasvattaa lapsi vähemmän tunnolliseksi? Ja kuinka saada hänelle ”näkyvyyttä” elämässä niin, että tunnollisuus, älyllinen terävyys ja kiltteys ei mene pelkästään sen luokan villeimmän pojan vieressä istumiseen? Että hänen ei tarvitsisi tehdä kaikkea yksin kun on ”niin helppo tapaus”.

    • Tyttöämme pelotti, nolotti ja hävetti tämä ulosjäänti ja siksi oli mennyt hieman ”lukkoon”. Aikuisena on helppo sanoa, että miksi et tehnyt sitä tai tätä, mutta todellisuudessa moni aikuinenkin mokaa yksinkertaisten päätösten kanssa stressitilanteessa.

      Toki kävimme tapauksen läpi ja keskustelimme, miten tällaiset tapaukset jatkossa vältetään ja jos silti näin kävisi, niin miten voisi toimia.

      • Itselläni kävi ihan vastaavanlainen tilanne muutama vuosi sitten 7-vuotiaan ekaluokkalaisen kanssa. Hän oli menossa kouluun klo 10:ksi ja jäi odottelemaan kouluun lähtö- soittoani yksin kotiin. Noin klo 9.30 soitin hänelle, muistutin valojen sammuttamisesta ja toivotin hyvää koulupäivää.
        Iltapäivällä sain tiedon Wilma-viestistä sähköpostiini, 4 tuntia selvittämätöntä poissaoloa! Kuvailemasi tunteiden vuoristorata myllersi myös minun sisälläni ajatusten vaihtuessa kauheimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta lievempään ja takaisin. Ensin soitin paniikissa miehelleni ja sitten 3-luokkalaiselle esikoiselleni, joka kävi samaa koulua nuoremman kanssa. Hän oli juuri päässyt koulusta ja kotimatkalla, joten jäin vielä odottamaan työpaikalle että hän pääsee kotiin ja soittaa minulle takaisin. Pian soitto tulikin, nuorempi lapsi löytyi itkuisena omalta pihalta. Hän oli ehtinyt sulkea oven ja huomannut vasta sitten, että reppu oli jäänyt eteiseen ja avaimet olivat repussa. Jostain syystä hänellä oli sellainen käsitys, ettei saa mennä kouluun ilman reppua. Naapuristakaan ei ollut uskaltanut hakea apua, vaikka meidän naapurissa asuu ihania eläkeläisiä, joiden luona hän on käynyt kylässä kanssani. Hän oli ollut ulkona melkein 5 tuntia ja löydettäessä jo kylmissään johtuen viileästä syksyisestä kelistä. Lisäksi lapsella oli jo kova nälkä. Isompi sisarus oli auttanut lämpimään suihkuun ja valmistanut pussinuudelia, joten kun saavuin kotiin oli vastassa jo vähän reippaampi lapsi.
        Epätietoisuuden hetki lapsen voinnista ja sijainnista oli elämäni kauheimmat 15 minuuttia. Ihmettelin myös, kuinka opettaja ei ollut ilmoittanut minulle aiemmin huomatessaan lapseni poissaolon. Olihan kyseessä ekaluokkalainen ja vasta pari kuukautta koulua käynyt lapsi! Voi kun kaikki opettajat olisivat niin valveutuneita kuin muutamat täälläkin vastanneet.

  2. Ihan ymmärrettävä kirjoitus. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos opettajat soittaisivat kaikkien niiden oppilaiden perään, joita ei koulussa ja tunneilla näy, niin opetusta ei juurikaan ehdittäisi antamaan. Se, että oikeasti jotain todella ikävää tapahtuu, on harvinaista ja poikkeuksellista. Wilma on mahdollistanut merkinnät, ennen wilmaa käytettiin reissuvihkoja ja niihin merkittiin poissaolot. Oletko miettinyt miten asia olisi hoidettu reissuvihkoaikan? Onneksi on edes wilma.

    • Kuulin tytöltämme tänään, että on ihan normaalia, että oppilaita aamulla puuttuu. Toivon kuitenkin, että valtaosa näistä on etukäteen ilmoitettuja poissaoloja (joista opettaja on tietoinen). Ainakin me ilmoitamme aina ennen koulua (Wilman kautta), jos lapsemme on estynyt (kipeä tms.) Eihän tällaisen ilmoitetun perään kuulukaan soittaa. Mikäli vanhemmat pääsääntöisesti jättävät ilmoittamatta yllättävät poissaolot, on opettajalla luonnollisesti varsin epäkiitollinen tehtävä soittaa joka aamu turhia peräänkyselyitä. Tällöin me vanhemmat saamme syyttää vain itseämme. Ehkä joku opettaja osaa kommentoida kuinka yleistä on, että oppilas on ilmoittamatta poissa vaikka vanhemmat ovat tästä tietoisia?

      Wilmassa on vanhemmalla mahdollisuus kuitatat päivän poissaolot selittämättömästä ”selitetyksi” klo 12 saakka, joka toki osaltaan hankaloittaa opettajan tehtävää pysyä ajantasalla oppilaidensa paikallaolosta.

      Mitä reissuvihkoaikaan tulee, niin silloinhan tällaisen yllättävän poissaolon perään yritettiin soittaa. Se reissuvihkohan kulki oppilaan repussa ja jos oppilasta ei koulussa ollut, ei siihen poissaoloakaan voitu vanhemmille saattaa tiedoksi. Wilma on tuonut paljon hyvää tiedottamiseen, mutta ei se kaikkivoipa ole.

      • Ei meillä ainakaan ala-asteella mitään perään soiteltu, vaan esim sairastapauksissa vanhemmat kirjoittivat reissuvihkoon syyn miksi oli ollut poissa ja asia selitettiin jälkikäteen. Toki jos poissaoloja alkoi olla paljon niin asiaan puututtiin jollain tasolla, mutta yksittäisiin ei puututtu kuin tosiaan jälkikäteen katsomalla syy reissuvihosta tai vaihtoehtoisesti kirjoittamalla reissuvihkoon että lapsi oli poissa ja siihen sitten tarvitsi pyytää huoltajan allekirjoitus

      • Olen entinen aineen opettaja ja valitettavasti nykypäivänä lintsaaminen on melko yleistä ihan ala-asteellakin. Jos minun aamun ensimmäiselle tunnille ei jotakin oppilasta kuulu, en ala soittelemaan perään vanhemmille. Vanhemmat ovat saattaneet unohtaa ilmoittaa minulle poissaolosta, mutta luokanopettaja voi tietääkin siitä, joten kysyn seuraavalla välitunnilla häneltä.

        Koulupäivät ovat kiireisiä ja tunnin aikana ei opettaja soittele puheluita vanhemmille, ne hoidetaan välitunnilla tai kouluavustaja (jos sellainen on) voi soittaa sillä aikaa kun opettaja pitää tuntia. Näin myös ennen nettiä, joten reissuvihkoaikojen glorifioinnin voi unohtaa.

        Kyllä opettajat kuitenkin ainakin niissä kouluissa, joissa olen itse työskennellyt, soittavat oppilaiden perään. Ei vain välttämättä heti ensimmäisen tunnin jälkeen, koska pommiin nukkuminen on se todennäköisempi selitys (ja sitä tapahtuu!). En nyt tässä tilanteessa syyttäisi opettajaa.

        Ikävä tilanne toki ja aivan ihana pieni tyttö. Onneksi kaikki päättyi hyvin.

  3. Miksi tytöllä ei ollut avainta mukana, kun hän ulkoilutti koiraa? Miksi jätit oven raolleen, etkä sillä tavalla, ettei se mene lukkoon kiinni mennessään? Miksi tyttö ei uskaltanut pyytää apua edes naapureilta? En tästä ”elämän pisimmästä ajomatkasta” ensimmäisenä syyttäisi opettajaa.

    • Hyviä kysymyksiä. Jos olisin täydellinen, olisi tytöllä ollut avain mukana, puhelin ladattuna taskussa ja vara-avainkin jossain piilotettuna. Virheitä sattuu myös meille vanhemmille.

    • Tähän vielä. En tietenkään syytä opettajaa siitä, että tyttö ei ilmestynyt kouluun. Mutta jos kyseessä on ilmoittamaton poissaolo, ei opettaja voi tietää, johtuuko se oppilaan tai vanhemman virheestä vai onko jotain oikeasti sattunut. Tällöin ainoa oikea toimintamalli on mielestäni ilmoittaa asiasta vanhemmille.

  4. Paluuviite: Elämäni pisin ajomatka | SKB Racing Triathlon Team

  5. Ope kommentoi 😉 Itselläni on tapana lähettää vanhemmille vaikka tekstiviesti, jos lapsi ei ole tullut kouluun eikä poissaolosta ole ilmoitettu. Toki sitä ei aina ehdi tehdä ihan just heti ensimmäisellä tunnilla, mutta viimeistään sillä ekalla välitunnilla. Olen ajatellut, että sen ekan tunnin aikana vielä voi tulla ilmoituskin poissaolosta, jos aamulla onkin yllättäen lapsi esim. sairastunut tms. Samaa toivoisin myös omien (ja muidenkin) lasten opettajilta!

  6. Otan myös yhteyden kotiin heti kun vain on mahdollista, jos lapsi ei ole tullut kouluun,eikä ilmoitusta ole kuulunut. Koskaan ei voi tietää mitä koulumatkalla tapahtuu tai juuri silloin kun pitäisi lähteä kouluun.

  7. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Huh! Kyllä minä myös lähden siitä ajatuksesta, että jos tunnollinen, aina ajoissa oleva lapseni ei jostain syystä ilmesty aamulla kouluun emmekä ole heti aamulla laittaneet sairastumisesta viestiä (eikä lapsi ole koko 3,5v. aika ollut kuin muutaman päivän sairauden takia pois koulusta), saan soiton asiasta asap. Ymmärrän, ettei jokaisesta poissaolosta voi alkaa soitella perään, mutta lapsen kohdalla jolle se on epätyypillistä, soisi opettajankin kellot ja ottaisi yhteyttä.

  8. Eikös me juuri siksi ilmoiteta niistä poissaoloista opelle etukäteen, ettei opella mene turhiin soittoihin/viesteihin aikaa? Että tarvii soittaa vaan ne, joista ei ole ilmoitusta. Eli ne, joissa on käynyt jotain. Vaikka sellaista kuin tuossa tarinassa.

    Itse olen kotona päivät. Matkaa koululle on kilometri. Kyllä toivon, että viesti tai soitto tulee, jos lapsi ei ole tullut perille. Kilometrin matkalla voi tapahtua mitä tahansa. Ymmärrän Petri hyvin fiiliksesi. Onneksi ei ollut käynyt kummemmin!

  9. Meinaat, että ylityöllistetyillä opettajilla olisi aikaa soittaa jokaisen lapsen perään jokaisena koulupäivänä, koska aina on joku poissa? Ja yritä asettaa itsesi opettajan asemaan. Varmasti hän olettaa että lapsi on kipeä tai muuta. Ei hänellä ole mitään tietoa siitä että tyttäresi on yksin kuljeskelemassa ilman avainta. Niin turvatonta Suomessa ei ole että luonnollinen opettajan ensimmäinen oletus olisi että jotain pahaa olisi tapahtunut. Itse kävin 90-luvulla ala-asteella, eikä silloinkaan kukaan soitellut perään, wilmaakaan ei ollut.
    Ymmärrän tietenkin että teillä oli hätä, mutta näin ulkopuolisena pakko sanoa että syyllinen löytyy kyllä sieltä peilin edestä, ei koulusta.

    • Syyllinen löytyi peilin edestä. Siihen, että lapsi oli jäänyt lukkojen taakse. Vanhempien velvollisuus on ilmoittaa, jos lapsi on kipeä tai muusta syystä poissa koulusta. Ei jokaisen oppilaan perään tarvitse soittaa. Suurin osa niistä istuu siellä luokassa. Ja suurimmasta osasta niistä, jotka ovat poissa, pitäisi opettajalla olla tieto. Kyllä opettajan ensimmäisellä tunnilla pitäisi laskea, onko kaikki paikalla (tyhjä pulpetti on vahva signaali) ja sitten verrata tyhjien paikkojen omistajia ilmoitettuihin poissaoloihin. Ja jos joku sellainen puuttuu, josta ei ole tietoa, eikä se oppilas ensimmäisen tunnin aikana saavu kouluun, tulisi ylityöllistetyimmänkin ihmisen pystyä tästä vanhemmille viestimään. Ei niitä tapauksia ole taatusti alakouluikäisissä edes päivittäin. Yläkoulu on oma lukunsa.

      • Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

        Lapsi tulee nähtävästi yksi kotiin koulustakin, joten olettaisin, että olette miettineet mitä tehdä jos hänellä ei ole avainta tai puhelinta/puhelimessa akkua. Mitä lapsi silloin tekisi? Eihän kukaan silloinkaan ilmoittaisi missä lapsi on? 0len ”worst case scenario”- ihminen ja siksi olen käynyt nämä asiat läpi niin lasteni kuin uskottujen naapurien kanssa. Suosittelen. Jokaisella on naapurustossa on turvallisia aikuisia, jotka ovat päivällä kotona ja mielellään auttavat epätavallisessa tilanteessa.

      • Ja ylityöllistettykin ihminen voi priorisoida: onko kiireisenä päivänä ihan oikeasti tärkeämpää seistä luokan edessä vai käyttää viisi minuuttia sen varmistamiseen, ettei pienelle ihmiselle ole koulumatkalla sattunut mitään. Koko syksy on puhuttu koulumatkalaisten turvallisuudesta ja aikuisten vastuusta. Tässä tapauksessa oli paljon pieniä seikkoja, missä meni pieleen myös kotona (puhelin, avaimet jne.), mutta peräänkuuluttaisin ennen kaikkea välittämistä myös kouluissa. Pienen ihmisen pitäisi aina mennä kiireen edelle.
        Saa ampua, jos joku kokee, että tämä tärkeysjärjestys on väärä.

  10. Hei Petri,
    Pahin painajaiseni olisi juuri tälläinen tilanne; lapsi ei ole ilmestynyt kouluun, ei mitään tietoa missä on, ajan sydän kurkussa kaasu pohjassa etsimään, skenaariot pyörivät päässä sekavana nauhana.

    Itku tuli kun luin kertomuksesi loppuun; kosketti niin syvältä.

    Kiitos kun jaoit tämän kokemuksesi ja sait taas arjen kiireen keskellä muistamaan mikä on tärkeää.

    Terveisin,
    9-vuotiaan tytön äiti

  11. Lapsemme 1.-3.luokan opettaja soitti aina vanhemmille, jos wilmassa ei ollut mitään ilmoitusta poissaolosta eikä lapsi tullut kouluun. Jätin kerran nimittäin ilmoittamatta heti aamulla, että lapsi on kuumeessa. Opettaja soitti ja kysyi asiasta. Olin nolona, koska tällä opettajalla oli kova huoli asiasta. Kerran hänellä nimittäin oli joku oppilas jäänyt kotiin lukkojen taa, eikä saanut ovea auki kouluun lähtiessä. Hän katsoi aina wilman ennen aamun ensimmäistä oppituntia.
    Tämä tapaus herätti siihen, että opettajalla oli huoli omasta luokastaan ja meillä huoltajilla vastuu mahdollisimman nopeasta informoinnista.

  12. Suurimmasta osasta pitäisi opettajalla olla tieto. Näin on, mutta ei ole. Olen opettaja,mutta myös vanhempi, joka kaiken kiireen keskellä joskus unohtaa ilmoittaa sairaspoissaolon vasta iltapäivällä. Meillä koulussa on sääntö, että poissaolot täytyy ilmoittaa ensimmäisen poissaolopivän aikana. Olisi hyvä, jos aina voisi tarkistaa, mutta kuka jää luokkaan vahtimaan muita, kun opettaja lähtee soittelemaan? Lähes joka päivä on poissaoloja ja lähes joka päivä selittämättömiä, kunnes myöhemmin syy selviää. Ikävä Kyllä, resurssit eivät riitä tällaiseen palveluun.

      • Työasiat hoidetaan työpuhelimella. Suurimmalla osalla opettajista se lienee ihan se puhelin opehuoneen pöydällä. Kun saisikin oman työpuhelimen.

      • Sitten kun lapsesi on toisella asteella asia muuttuu vielä pahemmaksi. Vanhemmat jostain syystä lopettavat siinä vaiheessa wilmassa käymisen. Poissaoloja on niin paljon ettei niihin kaikkiin yksinkertaisesti pysty heti reagoimaan opettajana. Villi veikkaukseni on että vain 10% vanhemmista enää seuraa wilmaa kun ”lapsi”on toisella asteella. Ja sitten kun lapsi täyttää 18 niin ope ei edes saa soittaa kotiin/ vanhemmille.

    • Vanhempana ilmoitan itse välittömästi aamulla jos lapset ovat kipeänä eivätkä mene kouluun tai päiväkotiin! Suurella huolellisuudessa ilmoitan heti ja puheluita, tekstareita ja wilmaviestejä on näissä poissaolotapauksissa hoidettavana 5 kpl – koulu, päiväkoti, koulutaksi, iltapäiväkerho ja vielä se oma työpaikka.
      Silti hoidan ne ihan heti kun selviää sairaspoissaolo juuri sen takia jotta ei kukaan ihmettelisi poissaoloa suotta.
      Kyllähän työpaikallekin on ilmoitettava välittömästä ENNEN poisjääntiä eikä vasta työpäivän päätteksi ilmoiteta että ai niin, enpä tänään päässytkään paikalle…
      Ihmettelen suuresti jos tosiaan jotkut vanhemmat eivät huolehdikaan poissaoloilmoituksia välittömästi?

  13. Omasta pussistako opettajan pitäisi maksaa tekstarit ja puhelut vanhemmille, luokissa ei puhelimia ole… Mielestäni viesti wilmaan riittää, ensimmäisellä välitunnilla tuon ehtii tekemään ja siihen mennessä on yleensä vanhemmatkin laittaneet poissaolo viestin jos ovat muistaneet…

    • Toki työasioiden hoitoon pitäisi olla välineet työpaikan puolesta. Eniten hämmästelen sitä, että esim. meidän lasten koulussa kaikilla oppilailla on iPadit, joilla he ovat yhteydessä (niillä ja omilla luureillaan) ulkomaailmaan Whatsapin, messengerin jne. jne. kanssa koko ajan. Ja opettajan ainoa yhteysväline vanhempiin on opettajanhuoneen lankapuhelin?

      Koska opettajat tuodaan digiaikaan? Eikö heillä pitäisi olla vähintään yhtä hyvät valmiudet kuin oppilailla? Eikö erittäin helppo ratkaisu olisi automatisoida tämä: opettaja kirjaa ensimmäisellä tunnilla / sen jälkeen ipadillaan tai tietokoneellaan (tietokoneet nyt sentään lienee käytössä suurimmalla osalla opettajia) lapsen poissaolevaksi. Mikäli poissaolosta ei ole ilmoitettu, lähtee lapsen vanhemmille automaattisesti tekstari / push-notifikaatio kännykkään. Jos näitä ilmoituksia tuuppaa niiden ihmisten luureihin, jotka eivät ole lapsensa poissaoloa etukäteen ilmoittaneet (vaikka ovat sen tienneet), niin kaipa hekin pikkuhiljaa ymmärtävät, että tätä heiltä odotetaan.

      Toisaalta voisi tehdä pienen gallupin: kuinka monella ihmisellä Suomessa on vielä kännykkäliittymä, jossa esim. tekstareista maksetaan kappalehintaa? En tiedä, kun itselläni sellaista ei ole ollut vuosiin.

      • Gallupin b-osiossa voisi tarkastella kuinka monella yhdeksänvuotiaalla ei ole avaimia tai puhelinta. En jotenkin osaa mitenkään nähdä ”opettajien tuomista digiaikaan” isoimpana ongelmana tässä keississä.

        Kannattaa vaikka käydä tutustumassa naapurin mummoon.

  14. Voi kauhistus, sydän hyppäsi kurkkuun kun tuota luin, niin eläydyin painjaiseesi. Onneksi lopputulos ei ollut vakava!

    Mutta samaa mieltä: miksi vanhempien sitten tulee ilmoittaa kouluun luvalliset poissaolot jos luvattomiin ei reagoida? Kyllä peda-opinnoissa painotetaan kodin ja koulun yhteistyötä, tämähän nimenomaan on sitä. Vaikka kyse olisi lintsaamisesta, miten sitä ja sen syitä päästään käsittelemään jos ei tieto kulje? Ja kyllä, ainakin Helsingissä kilometrinkin koulumatka saattaa olla hyvinkin turvaton.
    Toivottavasti keskustelette koulun kanssa asiasta ja herättelette huomaamaan asian toisen puolen, jota opettaja ei nyt tainnut ajatella.

  15. Olipa sinulla huolestuttava aamu. Hyvä, että kaikki päättyi hyvin. Mutta kävikö tässä nyt niin, että syyllinen piti jostain löytää, tässä tapauksessa opettaja.Tässä näkemys open kannalta: Opettajilla ei ole työpuhelinta, ainakaan Helsingissä. Minä en ainakaan anna oman henk kohtaisen puhelimeni numeroa oppilaiden tai vanhempien käyttöön, maksan sen ihan yksityistä käyttöä varten. Luokkaa voi opettaa joku muu kuin oma luokanope, esim liikuntatunnilla urheilukentällä. Siellä ei ole wilma käytössä. Lyhytaikaisilla sijaisilla ei ole pääsyä Wilmaan. Oppituntien aikana ope ei voi lähteä pois luokasta soittelemaan puuttuvien oppilaiden koteihin, mutta yleensä kysyn, onko joku nähnyt tai tietääkö joku, miksi luokkakaveri ei ole koulussa.

  16. Nykypäivänä kun ”kaikilla” on kännykkä, tuntuu jotenkin oudolta ettei opettajilla niitä ole.
    Voisihan opettajille ottaa liittymän josta maksetaan käytön mukaan. Tuskin siellä opettajilla on päiväsaikaan aikaa soitella tuntien asiattomia puheluita. Tämän ei luulisi olevan kustannuskysymys. Ennemmin sitä pitäisi ajatella turvallisuuden kautta. Entä jos joku oppilas saa sairaskohtauksen tunnilla ja pitäisi soittaa ambulanssi mahdollisimman nopeasti. Opettaja juoksee opettajien huoneeseen soittamaan?

    Ja Petri, hyvä kirjoitus. Herätti ajatuksia ja muistutti tässä arjen keskellä lähimmäisten tärkeydestä. Enkä itse mieltänyt kirjoitustasi opettajan(-jien) arvosteluksi. Ennemmin pohdinnaksi jota jokainen säikähtänyt ja sitten helpottunut ihminen tekee.

    • Eniten hämmästelen sitä, että esim. meidän lasten koulussa kaikilla oppilailla on iPadit, joilla he ovat yhteydessä (niillä ja omilla luureillaan) ulkomaailmaan Whatsapin, messengerin jne. jne. kanssa koko ajan. Ja opettajan ainoa yhteysväline vanhempiin on opettajanhuoneen lankapuhelin?

      Koska opettajat tuodaan digiaikaan? Eikö heillä pitäisi olla vähintään yhtä hyvät valmiudet kuin oppilailla? Eikö erittäin helppo ratkaisu olisi automatisoida tämä: opettaja kirjaa ensimmäisellä tunnilla / sen jälkeen ipadillaan tai tietokoneellaan (tietokoneet nyt sentään lienee käytössä suurimmalla osalla opettajia) lapsen poissaolevaksi. Mikäli poissaolosta ei ole ilmoitettu, lähtee lapsen vanhemmille automaattisesti tekstari / push-notifikaatio kännykkään. Jos näitä ilmoituksia tuuppaa niiden ihmisten luureihin, jotka eivät ole lapsensa poissaoloa etukäteen ilmoittaneet (vaikka ovat sen tienneet), niin kaipa hekin pikkuhiljaa ymmärtävät, että tätä heiltä odotetaan.

  17. Itselläni kävi ihan vastaavanlainen tilanne muutama vuosi sitten 7-vuotiaan ekaluokkalaisen kanssa. Hän oli menossa kouluun klo 10:ksi ja jäi odottelemaan kouluun lähtö- soittoani yksin kotiin. Noin klo 9.30 soitin hänelle, muistutin valojen sammuttamisesta ja toivotin hyvää koulupäivää.
    Iltapäivällä sain tiedon Wilma-viestistä sähköpostiini, 4 tuntia selvittämätöntä poissaoloa! Kuvailemasi tunteiden vuoristorata myllersi myös minun sisälläni ajatusten vaihtuessa kauheimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta lievempään ja takaisin. Ensin soitin paniikissa miehelleni ja sitten 3-luokkalaiselle esikoiselleni, joka kävi samaa koulua nuoremman kanssa. Hän oli juuri päässyt koulusta ja kotimatkalla, joten jäin vielä odottamaan työpaikalle että hän pääsee kotiin ja soittaa minulle takaisin. Pian soitto tulikin, nuorempi lapsi löytyi itkuisena omalta pihalta. Hän oli ehtinyt sulkea oven ja huomannut vasta sitten, että reppu oli jäänyt eteiseen ja avaimet olivat repussa. Jostain syystä hänellä oli sellainen käsitys, ettei saa mennä kouluun ilman reppua. Naapuristakaan ei ollut uskaltanut hakea apua, vaikka meidän naapurissa asuu ihania eläkeläisiä, joiden luona hän on käynyt kylässä kanssani. Hän oli ollut ulkona melkein 5 tuntia ja löydettäessä jo kylmissään johtuen viileästä syksyisestä kelistä. Lisäksi lapsella oli jo kova nälkä. Isompi sisarus oli auttanut lämpimään suihkuun ja valmistanut pussinuudelia, joten kun saavuin kotiin oli vastassa jo vähän reippaampi lapsi.
    Epätietoisuuden hetki lapsen voinnista ja sijainnista oli elämäni kauheimmat 15 minuuttia. Ihmettelin myös, kuinka opettaja ei ollut ilmoittanut minulle aiemmin huomatessaan lapseni poissaolon. Olihan kyseessä ekaluokkalainen ja vasta pari kuukautta koulua käynyt lapsi! Voi kun kaikki opettajat olisivat niin valveutuneita kuin muutamat täälläkin vastanneet.

  18. Open kommentti😊;
    Olen kertonut vanh.illassa, että,soitan heti, jos lapsenne ei ole tullu kouluun … Heti tarkoittaa 5-15 min koulun alusta. Samalla kerron, että vastatkaa vaikka herättäisin koko perheen, kun nukutte pommiin…. Tässä vaiheessa nauramme yhdessä ja toteamme, että tärkeintä on, että joku aikuinen tietää missä pieni koululainen on😊! Minulla pääsääntöisesti ollut viime vuosina luokkia 1-4 ja ei työpuhelinta…. En ymmärrä miksi sanotaan, kun ei ole työpuhelinta….. Onko se syy olla huolehtimatta lapsesta? Onneksi lapsen poissaololle on löytynyt syy… On jääty leikkimään koulumatkalle, unohdettu ilmoittaa, taksi ei ole hakenut ( jos en olisi soittanut vanhemmille, ekaluokkalainen olisi ollut koko päivän marraskuussa pihalla ilman avainta /puhelinta)…. Myös muilla kerroilla soitostani on ollut ”hyötyä” 😊. Itse olen myös äiti ❤️,mutta oppilaat minun prinssejä ja prinsessoja, joiden elämä tarvitsee myös monta huolehtivaa aikuista 💜! Meillä hyvä yhteistyö vanhempien kanssa, muutaman kerran joku unohtaa työn touhussa ilmoittaa poissaolosta, mutta hyvin hoitavat asian. Ja pitää muistaa, että jokainen joskus unohtaa jotain, eipä syyllistetä liikaa vanhempia tästä 😉, yhteistyöllä selvitään👍 Ja vanhemmat voivat turvallisin mielin olla töissä, kun tietävät, että ilmoitan…..

  19. Onneksi kaikki päättyi hyvin! Itku tuli lukiessa, ensin huolesta ja sitten helpotuksesta. Itse laitan opena tekstarin jo 20 min kohdalla, jos oppilas on selittämättä pois. Lisäksi soitan ekalla välitunnilla, jos vanhemmat eivät ole viestiin vastanneet. Meillä ei ole työpuhelimia, joten käytän omaa kännykkääni. Niin ei ehkä pitäisi tehdä, mutta en saa mielenrauhaa, jos joku oppilas on kadoksissa. Kaikki vanhemmat eivät ole ottaneet wilma-ilmoituksia käyttöön, joten tekstari/puhelu on nopein tapa saada yhteys. Muutaman kerran vuodessa olen joutunut viestittelemään perään, joten hyvin vanhemmat muistavat ilmoittaa poissaoloista. Toivoisin kuitenkin, että meidänkin kunnassa saataisiin opettajille työpuhelimet.

  20. Meidän koulussa on ohjeistus, että poissaolijoiden perään pitää soittaa, jos ilmoitusta poissaolosta ei ole tullut. Tämän jutun luettuani ymmärrän paremmin miksi, vaikka se useina aamuina ottaakin päähän ja lujasti. Tänäänkin poissa oli kolme oppilasta, joista yhdestä tuli ilmoitus.

    Aamu alkoi siis kuten normaalisti, sanoin oppilaille hyvät huomenet ja annoin sivut, joista voi alkaa tekemään tehtäviä itsenäisesti (jos osaa). Ope lähtee selvittämään poissaolijoiden tilanteen: ensin oman puhelimen vilkaisu, sitten opehuoneen puhelin, ilmoitustaulu, wilma ja sähköposti. Ei viestejä. Tämän jälkeen viestit vanhemmille ja takaisin luokkaan. Noin 10 minuutin päästä toiselta tullut vastaus, että on sairaana, toiselta ei vielä mitään.

    Oppilaat jälleen keskenään tekevät tehtäviä, kun yritän soittaa vanhemmille. Ei vastata. Laitan oppilaalle viestin whatsappin kautta (jossa oppilas ei ikänsä puolesta saisi olla), ja saan alle puolessa minuutissa vastauksen, että hän on kipeänä. Selvä, tehtäväni suoritettu. Ensimmäinen tunti ohi, voin laittaa oppilaat välitunnille ja merkitä poissaolon wilmaan.

    Tämä ei valitettavasti ole poikkeustapaus, vaan ihan arkipäiväistä.

  21. Ensimmäisinä työvuosina soittelin perään, sitten hiljalleen kyllästyin siihen, että luokallinen oppilaita odottaa tunnin aloitusta open roikkuessa puhelimessa, kun lopputulos oli aina ”oho, unohdin ilmoittaa”. Monissa kouluissa ei ole työpuhelimia, vaan soittamaan pitää mennä opehuoneeseen (ja jättää se luokka yksin siksi aikaa).

    Tästä syystä merkitsen poissaolijat wilmaan – joskus ehdin tehdä sen ensimmäisellä välitunnilla, mutta jos ohjelmassa onkin välituntivalvonta, haavan paikkaus, riidan selvitys, akuutti palaveri tai muu arkipäivän asia, saattaa wilmaan ehtiä vasta tuntien päästä. Wilman siis katson joka aamu ennen ensimmäisen tunnin alkua, joskus päivät ovat niin kiireisiä, että seuraavan kerran ehtii katsomaan vasta tuntien kuluttua. Jos opettaja istuu oppitunnin aikana nenä kiinni wilmassa, sekin on pois oppilailta. En usko, että yksikään opettaja jättää merkitsemättä poissaoloja heti tuoreeltaan pelkkää välinpitämättömyyttään, vaan syynä on juurikin kiire ja hekitiset tilanteet. Opettajalla on virkavastuu, siksi esim. valvonnasta ei voi myöhästyä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s