Avainsana-arkisto: vasikka

Luottamuksella sinulle – Grillattua vasikkaa ja valkosipuli-rosmariiniperunat

Posted on by

Kaikkihan me tunnistamme hyvän myyjän, kun se kohdalle sattuu. Sen tunnistaa viimeistään siitä kuuluisasta visalaskusta. Kiitän onneani, että tältä tiskiltä ei visan vingutukseen sopivaa laitetta löytynyt, sillä tarjonta oli harvinaista, hyvää ja juuri sitä mitä kaipasin. Debit olisi ylittänyt pian creditin.

Fillaroin tuttuun tapaan Aurajokirantaa mennä viikolla töihin ja kurvasin pääkirjaston eteen syntyneelle Vähätorille, joka olikin miinoitettu markkinakojuilla. Lisäsin vauhtia, koska metrilakut eivät kiinnostaneet. Mutta sitten olikin pakko rutata jarrut pohjaan. Tarjolla ei ollut lakun lakua, vaan satakunnan makuja. Olivat tehneet invaasion elinkeinoelämän edustuksen kera kahdeksi päiväksi varsinaiseen Suomeen ja raijanneet iloksemme ja rahamme menoksi myös kylmätiskillisen paikallisen tuottajan vasikkaa. Siis suomalaista vasikanlihaa!

Lukkojarrutus, pyörä parkkiin ja tiskille. Hyvä myyjä oli pilkkonut maistiaisiksi pienen nyrkin kokoisia paloja vasikka-aladobia, eli tytinää, jota kuulemma joulukuussa Linnassakin tarjotaan. Lisäksi vieressä ottajaa odotti vasikasta tehdyt leikkeleet. Ihan kuin tässä tarvittaisiin maistiaisia! Kyllä ostan muutenkin.

Mutta sitten tuli tenkkapoo. Käteistä ei ollut ja muovi ei kelvannut. Mitä vastasi hyvä myyjä?

Eskolan vasikanlihan tiski

Eskolan vasikanlihat kasvavat Eurassa

”Ota siitä ulkofilee kainaloon. Tulet sitten iltapäivällä vaikka maksamaan, jos muistat. Kato, kyllä luottamusta pitää sen verran olla!”

Luottamusta? Keneen? Minulla itselläni itseeni, että en unohda tulla maksamaan, vaiko myyjällä vieraassa kaupungissa vieraaseen asiakkaaseen, jota ei ole koskaan ennen nähnyt, eikä mitään takeita ole, ettäkö näkisi enää toiste. Vitsi mikä asenne!

Luottamusta ei löytynyt – nimittäin itselläni itseeni. Liekö kulttuuriero, mutta en voinut poistua lihat kassissa mitään maksamatta – vaikka vakaana aikomuksenani olisikin ollut tulla ne maksamaan myöhemmin. Sen sijaan hyvä myyjä sai minut tuntemaan juuri mahtavan ”minuun luotetaan” -tunteen ja sotkemaan tuhatta ja sataa pankkiautomaatille ja takaisin. Kourassa tukku riihikuivaa, että saisi vielä vasikkamakkarapaketinkin kotiin viemisiksi.

Kaupat tuli – ja me molemmat olimme tyytyväisiä. Minä sain loistavat raaka-aineet ja hyvä myyjä sai vähän rahaa sekä yhden puolestapuhujan juurrutettua uuteen kaupunkiin.

Mitä tästä opimme?

  • Satakunta lienee potentiaalinen lähiruokamatkakohde tänä kesänä
  • Hyvä myyjä luottaa ja luo luottamukselliset välit välittömästi. Luottamus tehoaa sata kertaa tehokkaammin kuin helppoheikkimäinen tyrkytys.
  • Pankkiautomaatti ei ole ikinä liian kaukana, jos on tarjolla kotimaista vasikkaa

Hyvää kesäistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Grillattua vasikkaa ja valkosipuli-rosmariiniperunat

Satakuntalaisten vierailun johdosta syntyi meillä kuluneella viikolla kaksi vasikkaruokaa. Aivan loistava ”Vitello Tonnato”, eli vasikkaa tonnikalakastikkeella. Yleensä joudumme turvautumaan tässä esim. kalkkunaan ja tekemään ”Tacchino Tonnaton”, mutta kyllä se aidosta vasikasta tehtynä maistui aivan erilaiselle. Ohjeen löydät täältä!

Toinen ulkofileestä valmistunut ruoka on sekin ihanan italialainen ruoka, joka valmistuu vaikka eilisistä uusista perunoista vaivatta.

AINEKSET

  • 600g vasikan ulkofileetäGrillattua vasikkaa ja perunoita
  • 1 kg keitettyjä uusia perunoita
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 oksaa tuoretta rosmariinia
  • 3 – 4 rkl ruokaöljyä
  • sitruunan siivuja
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Keitä perunat kypsiksi, mutta varo, että eivät mene yli. Pilko isoimmat puoliksi ja jätä pienet koskematta. Lyttää veitsen kyljellä pari valkosipulinkynttä kuorineen littanaksi. Laita pannulle runsaasti öljyä, kuumenna ja lisää valkosipulit ja perunat. Riivi toisesta rosmariinin oksasta lehdet pannulle ja jätä toinen koristeeksi. Kun perunoissa on kaunis, kullanruskea ja rapea pinta, niin laske lämpö pienelle ja valmista vasikka.

Poista fileestä kalvot ja leikkaa n. sormen paksuisiksi pihveiksi. Hakkaa nyrkillä tai lihanuijalla kevyesti, mausta suolalla ja pippurilla ja grillaa noin minuutti per puoli tai makusi mukaan.

Tarjoa perunoiden, sitruunasiivujen ja italialaisen punaviinin kera.

Viinivinkin löydät täältä

Vitello Tonnato

Posted on by

Harvoin saa suomalaista vasikkaa, mutta sen kerran kun onni käy, niin tätä täytyy valmistaa! Huomenna kerron, mistä vasikkaa sain ja miten. Mutta nyt kerron jo, mitä siitä teimme.

Tämä on hyvää ja on loistava alkupala tarjottavaksi isommallekin joukolle, koska voit tehdä annokset kylmään valmiiksi ja vain koristella ennen tarjoilua! Jos vasikkaa et saa, niin käytä korvikkeena kalkkunan paistia.

Vitello Tonnato – eli vasikkaa kera tonnikalan

AINEKSET

Vitello

–       500 g vasikan paistia tai ulkofileetäVitello tonnato
–       1 laakerinlehti
–       keittojuureksia (porkkana, lanttu jne.)
–       vettä
–       suolaa ja mustapippuria

Tonnato

–       1 munankeltuainen
–       1,5 dl rypsiöljyä
–       200g tonnikalaa vedessä
–       1 tl etikkaa
–       1 rkl kapriksia
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Koristeluun

–       rucolaa
–       varrellisia kapriksia

VALMISTUS

Valmista ensiksi vasikka. Keitä liha kypsäksi mausteiden kera. Anna jäähtyä omassa liemessään. Leikkaa erittäin ohuiksi siivuiksi suoraan lautasille. Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada öljyä ensin muutama tippa kerrallaan ja sitten hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi etikka, tonnikala, kaprikset ja mausteet. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi.

Levitä tonnato-kastike lihan päälle. Koristele rucolalla ja kapriksilla. Nauti kera italialaisen kevyen punaviinin.

Perjantaikokki

Elätkö syödäksesi vai syötkö elääksesi? – Vasikkaa tomaattibasilikapedillä

Posted on by

Kaksi sanaa, joilla on eri järjestyksessä täysin päinvastainen merkitys – sekä itselle että koko kansakunnalle. Onko ruoka energian lähde vai nautintoaine?

Euroopassa tällä akselilla mennään laidasta laitaan. Valitettavasti Suomi sijoittuu arvoakselilla eittämättä sen funktionaaliseen päätyyn. Insinöörikansaa kun olemme, niin ruoan hyvyys voidaan mitata numeroina ja todentaa kemiallisesti, eikö vain? Kertoohan tästä jo rasvaverokeskustelummekin. Miksi ei ehdoteta lisäaineveroa? Tai veroa tuotteille, jotka tuhoavat ruoanlaittotaidon? Tai veroa turhille pakkauksille?
Ruoanlaittotaito lienee kuitenkin yksi ihmisen tärkeimmistä hengissäselviytymistaidoista.
Eteeni kannettiin mennäviikolla kahdeltakin taholta Helena Petäjistön Suomen Kuvalehdessä ilmestynyt naseva artikkeli, jossa tuo ikinuori kirjeenvaihtaja pakinoi Ranskan ja Suomen ruokakulttuurieroista. Ranskalaiset elävät kuulemma syödäkseen – ovat nautiskelijoita ja osaavat arvostaa raaka-aineita.

Petäjistö kirjoitti asiasta, joka sujahti hyväksymissiiviläni läpi kuin osteri kuorestaan. Pysähdyin tavaamaan useaan otteeseen lausetta, jossa väitettiin, että ranskalaiset supermarketit ovat hädissään, koska eivät pysty tuoretiskiensä tarjonnassa kilpailemaan erikoistuneiden lihakauppojen kanssa. Siis – niinku – täh? Suomessahan erikoiskaupat kuihtuvat pois ja tilalle syntyy keskustojen ulkopuolelle yhä isompia marketteja, joissa tarjotaan sitä mitä kansa kuulemma vaatii. Miksi ranskalaisten vaatimukset eroavat niin totaalisesti pohjoisesta kanssaeurooppalaisistaan? Elämmekö me edes samalla ruokaplaneetalla?

Tilanne on absurdi. Meillä mediassa surffataan tuoretiskiskandaalista toiseen ja hypermegamarketeissa lapataan hyllyihin tasaiseen tahtiin ah-niin-nopeaa-helppoa-ja-vaivatonta valmismarinaadiapetta. Tätäkö se kansa todella vaatii? Ruokaa, jonka alkuperällä ei juuri ole väliä, jonka tärkein ominaisuus on nopeus ja näppärä pakkaus ja joka mieluiten on valmiiksi maustettu ja mureaksi myllätty. Jos vielä ois mikrovalmis, niin kaupat tehdään!

Onneksi tiedän, että on syntynyt pieni, mutta pikkuhiljaa voimistuva vastaliike. Merkkejä tästä näkyy jo, kun nuoretkin ovat innostuneet entistä enemmän ruoanlaitosta ja ravintolaruokailusta. Niin, tiesithän, että ruoanlaittotaito ja ravintolaruokailu eivät ole toisensa poissulkevia asioita – pikemminkin toisiaan täydentäviä.

Pienet merkit paremmasta tulevaisuudesta tuovat valoa lokakuun pimeyteen. Ja jos välillä todella masentaa, niin onneksi aina välillä voi häippästä Välimeren maihin ruokaturistiksi!

Vasikkaa tomaattibasilikapedillä
Vasikkaa ei Suomesta juuri löydä, mutta voi tätä kokeilla myös karitsan sisäfileellä.  Tässä jos missä raaka-aineet ratkaisevat, kuten niin usein yksinkertaisissa ja hyvissä ruoissa.

AINEKSET
–    neljä n. 150g palaa vasikan sisäfileestä
–    6 kypsää tomaattia
–    3 kourallista basilikanlehtiä
–    hyvää oliiviöljyä
–    Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Kalttaa tomaatit, eli kuumenna pieni kattilallinen vettä kiehuvaksi ja laita viereen kattila, jossa on jääkylmää vettä. Tee tomaatteihin kevyet ristiviillot, upota muutamaksi sekunniksi kiehuvaan veteen ja siirrä sitten kylmään veteen. Kuori tomaatit. Poista siemenet ja pilko hedelmäliha kuutioiksi. Pilko basilikanlehdet krouvisti ja sekoita tomaatin kanssa. Lorauta joukkoon pieni tilkka hyvää oliiviöljyä.
Paista tai grillaa lihat mediumiksi. Tarjoa tomaatti-basilikapedillä. Ripottele lopuksi pinnalle Maldon-suolaa ja rouhi mustapippuria. Viimeistele tilkalla oliiviöljyä.

Maistuvaa viikonloppua
Perjantaikokki

Ps. ruoka kuvassa on Il Laghetto –ravintolasta Piemonten La Morrasta. Ei siis omaa tuotantoa.