Jopa mainettaan parempi Turku – Lohta fenkoli- sipuli-tomaattikuorrutuksella

Vastasin taannoin erääseen kyselyyn, jossa mielipidettäni tiedusteltiin Turun imagosta.

”Onko vanhalla ja historiallisella mielikuvalla haittavaikutuksia?”

No ei totta vie ole! Tärkeintä on, että ON imago. Että ihmiset ovat edes jotain mieltä. Mitä enemmän on niitä, jotka vihaavat, sitä enemmän on heitä, jotka rakastavat. ”Kaikille yhdentekevä” olisi katastrofi. Tämä maailma on täynnä kyliä, joista kukaan ei ole mitään mieltä. Onneksemme kotikaupunkini ei kuulu niihin. Se herättää tunteita puolesta ja vastaan kuin Aurajuusto.

Olen silti viime aikoina ollut aivan innoissani siitä, että historiallisen ja vanhan kotikaupunkini ja sen ruutukaavan suoristamille kaduille on syntynyt uutta ja kiinnostavaa ravintolaelämää. Sitä suo mielellään ilon yksityiselle ravintoloitsijalle toimia juuri niin kuin sydän sanoo – kerätä sekä rakastajia että vihamiehiä.
Esittelen nyt kolme turkulaista, iloista uutta tuttavuutta, joissa nauttii sekä ruoan mausta, tuoksusta, laadusta että palvelun ystävällisyydestä.

Le Porc
Ehdoton uusi suosikkini ja Tampereen ainoa lahja Turulle kautta tunnetun historian! Mansesta, Hellan ja Huoneen uumenista, Turkuun siirtynyt suomalais-ranskalainen ravintoloitsijapari, joka pyörittää aidosti ilolla ranskalaisbistroaan aivan meidän ravintolaamme vastapäätä. Auki lounaasta iltaan saakka, ruoka tehdään itse maahantuoduista ranskalaisherkuista, ankankoivista ja makkaroista ja hinnat eivät päätä huimaa – ei todellakaan!
Lisätiedot: www.porc.fi

Smör
Kirjaimellisesti Aurajoen rantapenkkaan kaivettu, tiiliholvien tunnelmallisissa tiloissa toimiva ruokapaikka, jossa olen nauttinut viime aikojen parhaimmat illalliset. Samat taustajoukot kuin läheisellä Paninilla, mutta täällä he kokkaavat piirun verran klassisemmin. Pöytä kannattaa varata, jos mielii iltaruoan varmistaa.
Lisätiedot: www.smor.fi

La Caffettiera
Ei uusi, mutta ei kovin vanhakaan, tulokas Turun Biocityn kivijalassa, Kupittaan rautatieaseman kupeessa. Maineikkaan Trattoria Romanan tytärravintola – kirjaimellisesti. Auki vain lounaalla ja suosituimmat annokset loppuvat joskus jopa kesken. Rento italialaismeininki ja suomalaisetkin suostuvat istumaan tuntemattomien pöytäseuraksi, koska se ruoka vaan on niin hyvää. Hävettää myöntää, että kävin täällä eilen ensimmäistä – mutta taatusti en viimeistä – kertaa.
Lisätiedot: www.lacaffettiera.fi/

Lohta fenkoli- sipuli-tomaattikuorrutuksella

Mikäli ei kulku käy Turkuun tai muiden kylien ravitsemusliikkeisiin, niin ainahan voi kokata kotona!

AINEKSET

–    600 g lohifileetä
–    5 tomaattia
–    4 salottisipulia
–    ½ fenkoli
–    1 valkosipulinkynsi
–    ½ dl kuivaa valkoviiniä
–    tilkka öljyä
–    merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kalttaa tomaatit, eli tee pintaan kevyt ristiviilto, upota tomaatit 1-2 kerrallaan kiehuvaan veteen viideksi sekunniksi ja nosta sitten kylmään veteen). Kuori, leikkaa siivuiksi ja poista siemenet. Pilko salottisipulit, valkosipuli ja fenkoli ohuiksi siivuiksi. Paista hetki öljyssä ja lisää tomaatin liha ja sekä valkoviini. Kiehuta muutama minuutti.
Laita lohi uunivuokaan, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada tomaatti-fenkolitäyte lohen päälle. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 15 – 20 minuuttia.

Nauti perunamuusin kera.

Herkullista viikonloppua turuille ja toreille!

Perjantaikokki

Muut Perjantaikokin ravintolasuositukset Turussa:

Lista ei ole täydellinen eikä paremmuusjärjestyksessä, mutta osoittaa, että hyvän ruuan ystäville on runsaasti vaihtoehtoja myös täällä Turussa. Taso on viime vuosina noussut sitä tahtia, että jos en täällä asuisi, niin joku viikonloppu varaisin varmasti hotellihuoneen ja tekisin ruokamatkan varsinaisen Suomen kehtoon.

Tervetuloa Turkuun!

Kulttuuria se on juhliminenkin – Currysilakat uunista

Täytin viime maanantaina kolmekymmentä. Kinkereitä vietettiin edeltävänä viikonloppuna. Kutsuin karkeloihin lähimmät ystävät ja perheenjäsenet. Koska myös vaimo saavutti tuon 30-vuoden rajapyykin kesällä, päätimme järjestää oikein todelliset merkkipäivät. Kuusikymppiset.

Mietin, mitä kunnon kuusikymppisillä tehdään. Muistelin omaa lapsuuttani ja paikallisen maamiesseuran merkkimiesten suuria juhlapäiviä. Kuusikymppisillä kuuluu jakaa viirejä – sen muistin. Mitä useamman viirin (tai pöytästandardin, kuten juhlassamme opimme) juhlakalu saa, sitä merkittävämpi persoona hän on. Ja toisaalta, puheita pitää olla. Pitkiä, kuivahkoja ja juhlakalua vain etäisesti koskettavia. Laitoimme siis tilaukseen sekä viirejä että puheita. Myös kuorolaulu oli sallittu.

Saimme, mitä tilasimme: pitkiä puheita luettuna suoraan Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmasta. Jo kuopattujen kuntien kunniaviirejä, anteeksi stanfaareja, tuli toistakymmentä. Haitarilla säestettyä tunteikasta kuorolauluakin kuultiin. Kolmikymmenvuotiaiden hittikamaa. Eniten lämmitti kuitenkin ystäviemme täydellinen heittäytyminen teemaan. Oli kansallispukua, kiilltäväksi persauksista kulahtanutta seitsemänkymmentäluvun rippipukua ja mauttomia kravaatteja. Tunnelma oli kuin pahimmissa kahdeksankymmentäluvun pönötysjuhlissa, joissa tunnelmaa piristi vain tahallaan nuotin vierestä viulua vinguttanut sukulaispoika.

Juhlamme teema oli tietenkin sarkastishumoristinen ja kaikki vieraamme olivat sen ymmärtäneet. Ajauduimme illan aikana keskustelemaan suomalaisesta juhlaperinteestä ja muutamat minua vanhemmat muistivat omasta lapsuudestaan nyt replikoimamme teeman täytenä totena.

Vertasin juhlakulttuuria juuri kokemaani italiakulttuuriin. Siellä häissä kaikki (sulhanen mukaan lukien) parveilivat kirkon käytävillä iloisesti toisiaan tervehtien ja kuulumisia vaihtaen aina siihen saakka, kunnes ovet aukesivat ja morsian yskäisi vienosti pyytääkseen käytävää vapaaksi. Suomessa kirkkoon kävellään nöyränä, sivuille vilkuilematta ja vaikka se kaikkein paras kaveri istuisi penkin päässä, niin häntä tervehditään korkeintaan miedolla nyökkäyksellä sekä ymmärtävällä katseella. Kätellä ei, keskustelusta puhumattakaan.

Arvelimme kuitenkin tämänkin kulttuurin jo muuttuneen ja kuuluneen aikaan mauttomien kravaattien ja eliniän kestävien pukujen. Elin uskossa kolmisen päivää, kunnes näin kauppalehdessä syntymäpäiväilmoituksen . Eräs oikeasti 60-vuotta täyttävä toimitusjohtaja oli printannut kuvansa ja syntymäpäiväilmoituksensa lehteen. Kuvassa herra on kuin tuomiota odottava ja tekstikin kehoittaa riehakkaasti iloitsemaan: ”Avoimet ovet klo 14 – 17. Ei lahjoja. Ei puheita.”

Kuullostavat kivoilta juhlilta. Standaareja varmaan tulee pöytäkaupalla. Ilman puheita, korkeintaan murahduksen kera. Oi jospa oisin saanut olla muuukaaanaaaa…

Currysilakat uunista
Mukailtu Tinan tapaan –kirjasta

AINEKSET
– 600 g silakkafileitä
– 2 dl majoneesia
– 1/2 limen kuori
– ½ dl maitoa
– ½ rkl kapriksia
– 1 dl purjosipulia
– 1 dl persiljaa
– suolaa ja valkopippuria
– dijon-sinappia
– currya 1 tl
– 8 porkkanaa
– kanalientä
– tilkka kermaa

VALMISTUS

Poista fileistä selkäevät vetämällä ”vastakarvaan”. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kääri rullalle ja asettele uunivuokaan. Sekoita keskenään majoneesi, kapris, curry ja limen kuori.

Leikkaa purjosipuli ohuiksi renkaiksi ja lisää se seokseen. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kaada seos kaloille. Paista uunissa puolisen tuntia 180 asteessa. Koristele persiljalla.
Valmista porkkanapyree.

Kuori ja pilko porkkanat. Keitä kanaliemessä kypsiksi. Kaada ylimääräinen liemi pois ja soseuta. Mausta kermalla, suolalla ja pippurilla. Tarjoa kuumana silakoiden kera.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Kahden kalan salaatti – Juhlahumua

Juhlien järjestäjiä on monenlaisia – ja niin on juhliakin. Toiset valmistelevat kemuja vuoden ja hukkaavat välillä metsän puilta. Näin käy helposti varsinkin häitä häärätessä. Itseäni miellyttävät juhlat vaativat vain neljää asiaa:

– hyvää seuraa
– hyvää ruokaa
– hyvää viiniä
– hyvää musiikkia

Muut asiat ovatkin sitten lillukanvarsia. Mutta jos noista jonkun jättää pois, niin ei tuu mittään…

Olimme viime viikonloppuna varsin epätavallisissa häissä Italiassa. Kahdeksankymmenen vieraan joukossa oli kymmenen eri kansallisuutta – todellinen kansainvälinen sillisalaatti siis. Ehkäpä siksi järjestäjät olivat joutuneet keskittymään vain ja ainoastaan oleelliseen. Ja siksipä niistä sukeutuivatkin varsin loistavat karkelot! Tarjoilen teille kuvakattauksen Italian herkuista – niin lautasella kuin maiseminakin. Pääset kuvakattaukseen tästä.

Itselläni juhlakausi vain jatkuu. Mittariin kilahtaa pyöreät 30 vuotta maanantaina ja lisäksi sain kunnian vastaanottaa kahden upean yrityksen toimitusjohtajuuden tällä viikolla.

Silloin juhlittakoon, kun juhlan aika on!

Kahden kalan salaatti

Italian innoittaman nautimme tätä herkullista ja edullista salaattia eilen alkupalaksi. Tuo kesän kielelle.

AINEKSET
– 6 savusilakkaa
– 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä (satsaa euro enemmän per purkki, saat huomattavasti parempaa!)
– 4 kypsää tomaattia
– 1 tölkki isoja valkoisia papuja
– 1/2 punasipuli
– ruohosipulia
– hyvää oliiviöljyä ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Irrota lihat savusilakoista. Valuta säilykkeistä öljy pois. Pilko punasipuli erittäin ohuiksi siivuiksi. Sekoita pavuista, punasipulista ja tonnikalasta salaatti. Leikkaa tomaatit siivuiksi ja asettele siivut lautaselle. Pirskottele pinnalle oliiviöljyä. Kokoa päälle papusalaatti. Koristele savusilakan lihalla ja ruohosipulilla. Rouhi pinnalle vielä mustapippuria ja nauti!

Juhlavaa viikonloppua!


Perjantaikokki