Jouduin tasan viikko sitten epämiellyttävään johtamistilanteeseen. Meillä oli Herrankukkarossa 22-vuotias matkailualan harjoittelija, joka selvästi oli väärällä alalla. Pojasta näki, että hän oli ahkera, sisukas ja erittäin lahjakas – mutta ei asiakaspalvelijaksi. Aivot raksuttivat kolme kertaa enemmän kuin mitä suu tuotti. Ulkopuolinen sai hänestä hitaan ja epävarman kuvan, vaikka näin ei ollut. En tarkoita, että asiakaspalvelijan suun pitäisi tuottaa kolme kertaa nopeammin mitä aivot raksuttavat – en missään nimessä – mutta tiettyä supliikkia kuitenkin vaaditaan.
En nauti tilanteesta, jossa joudun kyseenalaistamaan toisen koko uravalinnan. Olin kuitenkin päättänyt keskustella hänen kanssaan, sillä en uskonut, että hän tulisi nauttimaan sosiaalisesti vaativasta asiakaspalvelutyöstä tulevaisuudessa. Jonkunhan sen on hänelle kerrottava, järkeilin.
Puhuimme niitä näitä. Sain kuulla, kuinka hän oli hampaat irvessä pinnistellyt hänelle haastavat kurssit koulussa läpi. Puolitoista vuotta oli jo takana ja vain puolivuotinen harjoittelu meillä edessä. Sitten hän vihdoin valmistuisi matkailualalle. Vatsaani kivisti, koska olin kysymässä erittäin epämiellyttävää kysymystä.
”Mitä sinä oikeasti haluaisit tehdä?”
Poika oli ymmällään eikä vastannut hetkeen mitään. ”Mitä tarkoitat?” – hän kysyi.
”Et selvästikään ole syntynyt asiakaspalvelijaksi, kerroit kuinka hampaat irvessä painat koulua läpi ja et nauti alasta. En usko, että unelmasi toteutuu valmistuttuasi. Jos taivas olisi avoinna ja kaikki mahdollista, niin mitä sinä ihan oikeasti haluaisit tehdä?”
Seurasi pitkä hiljaisuus. Poika painui kyyryyn ja rapsutti hermostuneesti peukalolla toista kämmentään. Oli erittäin epämiellyttävä olla, sillä en voinut arvata reaktiota. Mietin, miltä tuntuisi, jos joku tulisi minulle sanomaan rivien välissä, että olen väärällä alalla. Valmistauduin pahimpaan.
Sitten poika avasi suunsa. Hän katsoi minua suoraan silmiin, vaikka yleensä vältteli katsekontaktia ja sanoi: ”Olet ensimmäinen, joka kysyy tuota minulta. Jos oikeasti saisin päättää, niin minusta tulisi englanninkielenkääntäjä. Rakastan kieliä ja olen niissä lahjakas. Pyrin aikoinaan yliopistoonkin.”
Kysymykseni, jonka hieman peloissani esitin, avasi pojan lukon ja hän alkoi miettiä elämäänsä omanaan. Seurasi muutama ääneen mietitty ajatus ja sitten hän sanoi. ”Pakkaan tavarani. Vie minut juna-asemalle. Menen kotiin ja ilmoitan, että ensi kesänä pyrin yliopistoon ja minusta tulee kielenkääntäjä!”
Vein pojan juna-asemalle, maksoin kotimatkan ja toivotin onnea. Sain tervehdykseksi kädenpuristuksen ja hymyn. Ensimmäisen, jonka näin pojan kasvoilla kahteen viikkoon.
Kotiin ajellessani aloin miettimään, että kuinkahan moni meistä painaa hampaat irvessä läpi työpäivien, joista ei oikeasti nauti. Kuinka monelta meistä on kysytty, että ”mitä sinä oikeasti haluaisit tehdä?” Tunnen lääkärin, joka olisi mieluummin kokki. Ja kokin, joka olisi mieluummin fysioterapeutti. Sitten tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat eläkkeellä kouluttautuneet uudelleen – siihen haaveiden ammattiinsa. Ehkä taantuma avaa uuden mahdollisuuden monelle saavuttaa se unelmien ammatti. Kun se eteen tulee, niin älä pelkää tarttua siihen!
Nostan harjoittelijalle hattua. Hän uskalsi muuttaa elämänsä suuntaa ajoissa ja varsin radikaalilla tavalla. Kova jätkä.
Lohipullat ja nuudeliwok
AINEKSET
Lohipullat
– 500 g lohta
– 1/3 kesäkurpitsa
– 2 kevätsipulin vartta
– 1 kananmuna
– 2 rkl korppujauhoja
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– voita paistamiseen
Nuudeli-wok
– 4 pikkupakettia maustamattomia nuudeleita
– 1 punainen paprika
– 1 porkkana
– 2/3 kesäkurpitsaa
– ½ purjo
– 1 valkosipulin kynsi
– oliiviöljyä paistamiseen
Kastike
– 4 rkl oliiviöljyä
– 1 rkl riisiviinietikkaa
– 1 tlk seesamiöljyä
VALMISTUS
Valmista lohipullat. Pilko kaikki ainekset peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja jauha monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Muotoile massasta pullia ja paista pannulla voissa kypsiksi.
Keitä nuudelit kypsiksi suolalla maustetussa vedessä ja valuta. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.
Pilko paprika ja kesäkurpitsa suupalan kokoisiksi paloiksi ja porkkana sekä purjo ohuiksi siivuiksi. Murskaa valkosipulinkynsi. Wokkaa kasviksia hetki öljyssä ja lisää nuudelit. Pyöräytä vielä muutama kerta. Kaada kastike wokkiin ja tarjoa lohipullien kera.
Hiihtolomalla tai pääsiäisenä Herrankukkaroon!
Ennen en ole voinut paljoa Herrankukkaron mahdollisuuksista perjantaireseptiläisille kertoa, sillä toimimme pääsääntöisesti ryhmävarausperiaatteella.
Nyt kuitenkin vastaamme siihen kysymykseen, johon olemme vastanneet hieman kierrellen ja kaarrellen tuhansia kertoja vuosien saatossa: ”Miten voisimme tulla teille vaikka perheen kera?”
Yleensä vastaamme, että valitettavasti se ei oikein onnistu. Mutta nyt onnistuu! Järjestämme kevään 2009 aikana yhdeksän Herrankukkaron perhepäivää, jonne kaikki halukkaat ovat tervetulleita. Yksin, kaksi tai vaikka koko perheen kera.
Lue lisää alla olevan linkin takaa. Ehkä tapaamme Herrankukkarossa.
Perjantaikokin blogi 