Peurapullat ja grillattua kesäkurpitsaa – Rankka päivä töissä?

Itse kukin meistä on kokenut rankan päivän töissä. Takki on tyhjä kotiin mennessä ja väsyttää. Miten sitä jaksaisi innostua vielä leikkimään lasten kanssa?

Kotimatkani taitan pääosin polkupyörällä. Se on yksinkertainen tapa liikkua ja siksi se sopii minulle. Ei tarvitse muuta kuin pyörittää monotonisesti kampia, niin pääsee kotiin. Se on erittäin miehinen liikuntamuoto, kun putkiaivoillakin pärjää loistavasti. Ajellessa aivot tuulettuvat. Varsinkin jos ajelee vastatuuleen, on oikea tuulitunneli. Jalkojen tehdessä työtään ilman sen kummempaa miettimistä, ahkeroivat aivot. Ne heittävät turhaa tietoa roskikseen, siirtävät vähäpätöiset murheet ajatusten autiomaahan ja pinnalle jäävät ne oikeasti tärkeät asiat.

Kotioven avatessa mielessä onkin sitten vain enää perhe. Ovi aukeaa ja jalkoihin hyppää kaksivuotias prinsessa. ”Tuuppa iskä syömään!” – käy käsky ja kädestä pitäen talutetaan pöytään, ennen kuin kypärää ehtii riisua. ”Otappas iskä viiniä” on seuraava komento ja käteen työnnetään maitolasi.

Jotkut pohtivat, että miten sitä jaksaisi työn lisäksi vielä hoitaa lapsia. Minä mietin, miten sitä ennen jaksoikaan ilman lapsia? Tai ilman tällaista kotikohtelua?

Sain viikolla puhelun Italiasta. Saapasmaan posti oli vihdoin kantanut joululahjamme perille – vain vajaassa kahdessa kuukaudessa! Italialainen ystäväni kiitti kuvakalenterista ja kehui poikavauvaamme komeaksi. Sitten hän ihmetteli, että ovatpa suomalaiset innokasta kansaa, kun noin lapsia tekevät. Ennen kuin ehdin kommentoimaan, totesi hän, että ”Niin. Mutta Suomessahan on pitkä ja pimeä talvi…”

Toivottavasti kevät ei tule ihan vielä.

Peurapullat ja grillattua kesäkurpitsaa

AINEKSET
– 400 g sikanauta-jauhelihaa
– 400 g peuran (tai lampaan) jauhelihaa
– 2 kananmunaa
– ¾ dl korppujauhoja
– 2 rkl paahdettua sipulia (tai kuullotettua sipulia)
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 tl kuivattua timjamia
– 1tl kuivattua rosmariinia
– tilkka oliiviöljyä paistamiseen
– 2 dl kermaa
– n. 4 dl vettä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– 1 iso kesäkurpitsa
– 1 parsakaali

VALMISTUS
Pilko ja kuullota sipuli öljyssä. Jos käytät valmiiksi paahdettua ”hotdog-sipulia”, ei sitä tarvitse paistaa. Vatkaa kananmunaa vispilällä hetki. Näin saat kuohkeampia pullia. Sekoita kananmunan joukkoon korppujauhot, sipuli, jauhelihat, pilkotut valkosipulit ja mausteet. Tee taikinasta isohkoja pullia. Paista pannulla pulliin ruskea pinta ja nostele pullat kattilaan. Kaada pannulle vesi (jotta saat kaikki maut pannulta talteen) ja sekoittele hetki. Kaada vesi kattilaan (siten, että pullat lähes peittyvät). Lisää joukkoon kerma ja hauduta miedolla lämmöllä n. 30 minuuttia. Voit halutessasi suurustaa liemen kastikkeeksi.

Pilko kesäkurpitsa sormen paksuisiksi siivuiksi. Ripottele siivujen pinnalle suolaa ja anna maustua kymmenisen minuuttia. Suola imee kosteutta siivuista. Voitele siivut öljyllä, kuumenna parilapannu kuumaksi ja paista molemmin puolin, yhteensä n. 6-8 minuuttia.

Pilko parsakaali ja höyrytä kypsäksi.

VINKIT
Vatkaamalla kananmunaa vispilällä ennen kuin lisäät jauhelihat, saat kuohkeammat pullat. Ja jos käytät parilapannua, kuumenna se erittäin kuumaksi, niin saat kauniit raidat. Mutta älä laita öljyä pannulle, vaan voitele paistettavat raaka-aineet kevyesti öljyllä. Näin ei pannu savuta, eivätkä paistettavat raaka-aineet pala pannuun kiinni.

Mukavan pimeää viikonloppua!

Perjantaikokki

Joko vaikutit?

Minä haluaisin kauppoihin enemmän marinoimattomia broiler- ja lihatuotteita. Entä sinä? Lupaan toimittaa adressin eteenpäin, kun 6000 nimeä on kasassa. Käy katsomassa, kuinka monta nyt on!

Tästä vaikuttamaan…

Pastaa kylmäsavulohen, osterivinokkaiden ja tomaattien kera – Talvitunnelmia?

Noin vuosi sitten kirjoitin, kuinka fillaroin paukkupakkasilla lohi selkärepussa hytisten. Silloin oli helmikuun yhdeksäs, pakkasta reilut parikymmentä astetta ja fillari hyytyi pakkasessa valoihin. Ei lähtenyt enää liikkeelle, vaikka kuinka sotki. Jälkikäteen fillaritohtori totesi, että takanavalle oli tullut vilu. Talviflunssa.

Silloin ilma oli pari viikkoa sellainen, että jos olisi hakenut kaupasta jäätelöä reppuun, olisi se lämmittänyt mukavasti selkää.

Voin ilokseni kertoa, että vähän sama fiilis on myös nyt! Jäätelö lämmittää aina, varsinkin henkisesti. Ja fillari hyytyi taas. Tänä talvena armas polkupyöräni leikkasi kiinni. Oli raukka ruostunut näissä meidän arktisissa oloissa. Uskollisen ajokkini talvi on ollut kuin keskivertosuomalaisen kesäloma. Ei olla kuivaa päivää nähty pariin kuukauteen.

Masentaako? Ei minua. Satakoot vaikka koko talven, sillä kun kotiin päästyä saa näin hyvää ruokaa, pysyy sitä ihmeen tyytyväisenä.

Pastaa kylmäsavulohen, osterivinokkaiden ja tomaattien kera

Ruoan idea on, että sieniä ei paisteta ”veltoiksi” eikä kylmäsavulohta ylikypsäksi. Paista ne siis vasta aivan lopuksi kuumalla pannulla oliiviöljyssä, jotta niissä säilyy mukava purutuntuma.

AINEKSET
– 150 g kylmäsavulohta
– ½ purjo
– 2-3 isohkoa osterivinokasta (tai jättiherkkusieniä)
– 2 tomaattia
– 2 dl kermaa
– 1 dl kalalientä (tai 1 tl kalafondia ja 1 dl vettä)
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 2 rkl oliiviöljyä
– 500 g Tagliatelleä (nauhapastaa)
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Kalttaa tomaatit, eli poista niiden kanta ja kasta kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Siirrä ne sitten jäähtymään jääkylmään veteen hetkeksi. Kuori tomaatit, halkaise, poista siemenet ja siivuta tomaatinliha.

Pilko purjo. Siivuta osterivinokkaat (tai herkkusienet) sekä kylmäsavulohi. Paista purjoa hetki oliiviöljyssä, lisää kalaliemi ja valkoviini. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehuta, kunnes kastike on mennyt hieman kokoon. Laske lämpötilaa minimiin ja lisää tomaatinsuikaleet.

Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Keitä pasta lähes kypsäksi, valuta ja sekoita joukkoon tilkka oliiviöljyä.

Paista sieniä hetki kuumalla pannulla oliiviöljyssä, lisää siivutettu kylmäsavulohi ja paista aivan hetki. Sekoita pasta ja kastike. Koristele annos paistetuilla sienillä ja kylmäsavulohella. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Herkullista viikonloppua!

Toivoo

Perjantaikokki

Adressi marinoimattomien tuotteiden puolesta

Kirjoitin viime viikon Perjantaireseptissä lihan ja broilerin marinadeista. Laitoin adressit.com – palveluun adressin marinoimattoman liha- ja broilerivalikoiman parantamisen puolesta. Yleensä saan perjantaina palautetta sähköpostiini hieman toistakymmentä postia. Nyt tuli lähemmäs sata. Suurin osa palautteen kirjoittajista piti adressia oivallisena. En ollut yksin mielipiteeni kanssa.

Minä laitoin vetoomuksen liikkeelle puhtaasti makuasiana. Mutta moni palautteen antaja kirjoitti myös marinadien aromivahventeesta, joka saattaa aiheuttaa yliherkille pahankin kohtauksen.

Toinen syy allekirjoittaa adressi?

Allekirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä. Riittää, että täytät etunimesi, sukunimesi ja paikkakuntasi sivun vasemmassa laidassa oleviin kenttiin.

Tästä pääset adressiin. Käy vaikka kurkkaamassa, kuinka moni on kanssasi samaa mieltä.

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike – Perjantaikokki vakavana

Lupaan, että en siirry käsittelemään pääsääntöisesti ikäviä asioita. Kuka niitä jaksaa vatvoa? Mutta nyt on pakko kirjoittaa asiasta, jota olen jo kauan ihmetellyt.

Tullessani tiistaina kotiin, oli vaimoni valmistanut kerrassaan loistavan aterian. Istuin herkuttelemaan ja hän pyysi minua maistamaan ihan ensiksi porsasta sellaisenaan. Ilman kastiketta. Tein työtä käskemättäkin ja totesin sen loistavaksi. Vaimo paljasti marinoineensa sen sinapilla ja valkosipulilla – oman näppituntumansa mukaan. Liha oli erinomaista. Valkosipuli ja sinappi toivat esiin lihan omaa luonnetta ja makua. Yhdistelmä suli suussa – jopa ilman kastiketta.

Vieraillessaan luonamme tyrmistyivät italialaiset ystäväni kauppojemme liha- ja kanatarjonnasta. Heidän mielestään sellaista ei ollut. Väitin, että onhan siellä kanaa – hyllykaupalla. Mutta ei heidän mielestään. He kertoivat kyllä nähneensä satoja rasioita erilaista silppua erivärisissä kastikkeissa, mutta kanaa, josta olisi itse voinut jotain valmistaa, ei ollut. Havahduin tarkkailemaan asiaa ja näinhän se oli. Pieneksi silputtua possua, nautaa ja kanaa erivärisissä mömmöissä on pienessäkin kaupassa kymmeniä eri laatuja. Mutta kanaa ”naturel” et löydä – ainakaan koipi-reittä isompina paloina.

Eräs ystäväni sai paikallisen laatukaupan lihatiskin väen nauramaan, kun meni kysymään kokonaista kanaa ilman ennakkotilausta. Hauskakin vitsi?

Onko kaupan tai teollisuuden missiona saada kansamme aktiivisesti unohtamaan, kuinka veistä käytetään ja mikä mauste sopii millekin raaka-aineelle? Kuka osaa paloitella kokonaisen kanan? Oikea käsi pystyyn nyt! Ei tainnut monenkaan sormet irrota hiireltä…

Isoäitimme ja -isämme osasivat pilkkoa kanan ja maustaa lihan – nykypolvi tuskin on kokonaista kanaa nähnytkään – elävänä tai kaupan tiskissä. Kuinka moni meistä saa kulttuurishokin, kun näkee välimeren maissa lihatiskissä kynityn kanan, jolla on vielä muutama höyhen tallella ja päänkin saa mukaan, jos haluaa? Brutaalia, sanomme.

Eikö ole koomista, että välimeren alueen ihmiset pitävät brutaalina, miten meidän kanat on jauhettu tai pilkottu teollisuuskoneilla ja läträtty ”oranssin liman” joukkoon (kuten Suomen ensimmäinen ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila asian ilmaisee) ennen kuin kotikokki on saanut vaikuttaa raaka-aineen makuun mitenkään.

En ole kansalaisaktivisti, enkä sellaiseksi tule. Haluaisin kuitenkin, että ystävälleni ei naurettaisi, kun hän menee kysymään kokonaista, marinoimatonta kanaa. Ja haluaisin, että lapseni osaisi paloitella kanan ja valmistaa siitä itse ruokaa. Siksi päätin kokeilla kansalaisvaikuttamista. Tein nettiin adressin marinoimattoman lihan puolesta. Luovutan sen ruokakulttuuriasiamiehellemme, jos saan siihen teiltä vähintään 5000 nimeä! Pääset allekirjoittamaan vetoomuksen tästä.

Sitten toivoisin vielä, että ensi kesänä en näkisi yhtään mainosta kymmenen kilon ämpäreissä myytävästä salmiakkipossusta. Mitäköhän ne ulkomailla ajattelisivat, jos tämänkin kuulisivat…

Olen optimisti, mutta kaikkea ei sentään voine saada. Jos nyt kuitenkin hyvää ruokaa ja sinun nimesi adressiin! Klikkaa tästä…

Sinappipossua, rosmariiniperunat ja Bearnaisekastike

AINEKSET


Possu

– 1 porsaan sisäfile
– ½ dl oliiviöljyä
– 2 tl Dijon-sinappia
– 3 kpl valkosipulinkynsiä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Perunat
– 4 isoa perunaa (kiinteämaltoista, esim. Nicola)
– oliiviöljyä
– rosmariinia
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Bearnaisekastike
– 2 kpl keltuaista
– 1 tl kuivattua rakuunaa
– 1 tl valkoviinietikkaa (tai rakuunaviinietikkaa)
– 1 tl sitruunamehua
– 125 g voita

Lisäksi halutessasi yksi parsakaali lisukkeeksi.

VALMISTUS

Marinoi ensiksi possu esim. aamulla. Paista sitten possu ja sen jälkeen perunat. Ihan viimeiseksi valmista kastike.

Possu: Poista sisäfileestä mahdolliset kalvot. Pilko valkosipulinkynnet. Sekoita marinadi öljystä, valkosipulista, sinapista ja suolasta sekä pippurista. Laita possu pieneen muovipussiin ja kaada marinadi päälle. Purista ilmat pussista. Näin marinadi maustaa lihaa tehokkaammin kaikilta puolilta. Anna maustua ainakin kahdeksan tuntia – mielellään yön yli.
Paista possun pinta marinoinnin jälkeen ruskeaksi pannulla. Laita 150 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi (tai kunnes sisälämpötila on 77 astetta). Ota pois uunista, kääri folioon ja anna vetäytyä perunoiden paistumisen ajan.

Perunat: pese perunat ja leikkaa ne kuorineen siivuiksi. Lado uunipellille, pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta. Paista 225 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

Kastike: Laita keltuaiset kulhoon ja lisää sinne viinietikka ja rakuuna. Paloittele voi pieniksi kuutioiksi. Lämmitä keltuaisia vesihauteessa varovasti koko ajan sekoittaen. Lisää voinokareita joukkoon yksitellen koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Kun voit on lisätty, mausta kastike sitruunamehulla.

Voit tarjota lisukkeena vielä höyrytettyjä parsakaalin kukintoja.

Herkuttele!

Mukavaa viikonloppua,

toivoo

aktivisti-Perjantaikokki

Ps. Vielä tänään olen Helsingissä Matka-messuilla s/s Ukkopekan ja Herrankukkaron osastolla. Tule moikkaamaan, jos olet messuille messukeskukseen tulossa!

Osastomme muuten palkittiin kotimaanosastoista kauneimpana! Yhtenä kriteerinä oli hymyilevä henkilökunta. Ai että olen ylpiä…:)

Ruokakulttuuriasiamiehen haastattelun voit lukea iltalehden sivuilta klikkaamalla tätä.